Friday, February 22, 2013

Toivoa, lohtua ja ajateltavaa


Hui, blogitaukoa on tullut teknisten vaikeuksien vuoksi reilu viikko – pahoittelen syvästi! Vieläkään eivät kaikki systeemit ole niin kuin pitäisi, mutta eteenpäin mennään kuin mummo lumessa :) Kamalinta on nyt tätä kirjoittaessa huomata kuinka suomeksi kirjoittaminen ja ajatteleminen tuntuu taas hiukan takkuiselta, ainakin verrattuna aikaisempaan tahtiin, kun sitä teki säännöllisesti parin päivän välein. Tietokoneongelmissa, niin kuin usein muissakin ongelmissa, sain onneksi tukea Leunigilta:


“How long he had sailed
How little he understood the sea.
In the dark depths,
unknown to him,
mysterious, black shapes
glided and prowled.
He was a sailor and the sea was inside him!”

(Ote sarjiksesta He was a sailor, kirjasta Short Notes from the Long History of happiness, 1996)


Rakas kokoelmani.


Michael Leunig on ehdottomasti yksi suosikkini. Hän ruotii ja kyseenalaistaa  länsimaista kulutukseen ja kasvuun perustuvaa ideologiaa, pakonomaista oikeassaolemista, australialaista yhteiskuntaa ja politiikkaa, sekä rikkauteen, (kirurgin veitsen tuottamaan) kauneuteen ja kuuluisuuteen tähtäävää elämänmenoa piirroksissaan, runoissaan ja puheissaan. Satiirin, kärjistysten, absurdin ja huumorin keinoin lukija/katsoja pääsee Leunigin luomusten kautta suoraan suurten asioiden ytimeen. Paitsi kirjojen kautta, Leunigin sarjakuvista ja piirroksista voi nauttia usein myös sanomalehdissä. Leunig on Australiassa niin rakastettu, että hän on virallisesti National Living Treasure!


Leunigin kuvissa ymmärretään suurella sydämellä pientä ihmistä jokseenkin raa’an ja julman koneiston keskellä. Rakkaus, luonto, lapsenmielisyys, usko, toivo, ilo, onni, rauha, tavalliset ihmiset, terve järki ja eläimet ovat usein Leunigin piirrosten ja runojen hyviksiä. Pahiksia löytyy esimerkiksi poliitikoista, sotapäälliköistä, julkkiksista, teollisuudesta, huijareista, todellisen olemuksensa hukanneista aikuisista, byrokratiasta, aivottomasta viihteestä, teeskentelijöistä ja markkinahuumasta. Kuvat ja teksti kuuluvat oleelliseti yhteen, joten allaolevista otteista saatte hiukan puutteellisen kokemuksen. Vaikka mielestäni nämä kaikki lainaukset ovat ihania silti.


“They tapped his phone. They heard his conversation.
He was having one of those chats with an anonymous woman. Five dollars per minute.
‘Patience, simplicity, compassion,’ she said to him, ‘these are the great treasures.’
‘Love your fellow creatures,’ she continued, ‘open your heart to nature’s beautiful truth; honour it with courage, wisdom and tenderness, and be of good cheer.’
‘Yes, yes, YES!,’ he moaned blissfully as he heard the forbidden words.
They heard it all. They recorded everything. And now he was in BIG TROUBLE.”

(Kirjasta The Stick and other tales of our times, 2002)


Koko modernin maailman meno laitetaan Leunigin kirjoissa terveeseen perspektiiviin. Työelämän vaatimukset, trendit, poliitikkojen lupaukset, auktoriteettien suorittamat karmeudet, ihmissuhteiden epäreiluudet, rakkauden ihanuus ja tuska, viihteellisyyden tuppaaminen kaikkialle ja näännyttävän arjen silmiin tuoma sumu paljastetaan sanojen ja kuvien avulla armotta.


“When the heart
Is cut or cracked or broken
Do not clutch it
Let the wound lie open

Let the wind
From the good old sea blow in
To bathe the wound with salt
And let it sting

Let a stray dog lick it
Let a bird lean in the hole and sing
A simple song like a tiny bell
And let it ring”

(Kirjasta The Travelling Leunig, 1990)


Sisänäkymiä.


Aluksi minua hiukan häkellyttivät silloin tällöin ilmenevät kristilliset viittaukset, mutta totuin niihin pian. Viestin voi näissä ymmärtää humaaniksi, koko maailmaa koskevaksi, eikä mitenkään kristinuskon paremmuutta korostavaksi. Usein kyseisissä kohdissa nimenomaan kritisoidaan uskovaisten ja kirkon tekojen ristiriitaa rakkauden ja rauhan viestin kanssa. Voisin kuitenkin kuvitella, että vapaamielisemmät ja huumorintajuiset kristityt löytävät loistavia juttuja Leunigilta.


“He found God.
God spoke to him. God said, ‘help me, I’m wounded.’
God lay bleeding on the ground.
‘You’re not God,’ said the man,
‘God is ALL-POWERFUL.’
‘I am all-vulnerable,’ said God,
‘I am in pain. I am at your mercy.’
These words were so unbearable to the man, so infuriating, that he finished God off right there and then.”

(Kirjasta: A New Penguin Leunig, 2005)


Leunig ei pelkää ajankohtaisaiheiden kimppuun käymistä, tai paremminkin kokee sen velvollisuudekseen. Erityisesti entisen pääministerin John Howardin kausi sai Leunigin kynän kiitämään. Strange Creatures (2003) ottaa suoraan kantaa Australian liittoutumiseen Yhdysvaltojen ja Britannian kanssa sotaan terrorismia vastaan ja siihen liittyviin järjettömiin ajatuksiin ja pelkoihin, joita media ja poliitikot kansalaisille syöttivät sodan oikeuttaakseen. Asiasta tulikin mieleeni vuonna 2004 silloisella työpaikallani jaetut viralliset ‘muistilaput’, jotka oli pidettävä puhelimen vieressä. Niissä annettiin step-by-step –ohjeet siihen, mitä tehdä, kun terroristi soittaa: "Aha, ja kuinka paljon sanoitkaan, että sinulla on niitä räjähteitä?... Joo, otapa ihan rauhallisesti ja keskustellaanpa vaikka säästä! … Ai niin, minkä terrorismijärjestön jäsen sinä olitkaan?... Ok! Mä laitan nyt tämän luurin alas ja soitan heti perään terrorismi-hotlineen. Oikein mukavaa päivänjatkoa!”. Onneksi en joutunut koskaan small talkaamaan terroristin kanssa, ja se olisikin ollut nyt jälkeenpäin aika epätodennäköistä, sillä olin töissä museossa :-) Samaan aikaan oli myös käynnissä toinen kampanja, jossa ihmisiä kannustettiin ilmiantamaan epäilyttävästi (= terroristimaisesti) käyttäytyviä tyyppejä työpaikoilla ja naapurustossa. Harmittaa, etten ole säilyttänyt sitä puhelinlistaa tai kuvausta terroristimaisesta käytöksestä, josta jonkun voisi käräyttää…


Selkärankoja.



Lohtua masentuneille, unettomille, maailman ja vaatimusten riepottelemille, rooleihin sopimattomille, hyväsydämisille ihmisille saapuu taiteesta, rakkaudesta, hulluttelusta, ystävyydestä, eläimiltä ja luonnosta. Oravanpyörästä voi astua ulos, niksahtaneet arvot voi saada paikoilleen, kauneutta voi löytää kaiken harmaudenkin keskeltä. Leunig johdattaa lukijan takaisin perusasioiden pariin, ihmisyyden juurille, luonnon syliin, hauskuuden, luovuuden ja rakkauden pyörteisiin. Tarvitaan vain rohkeutta seurata omaa sydäntä ja olla välittämättä lammaslauman halveksivista katseista.

“Artist leave the World of Art!
Pack your goodies on a cart
Duck out through some tiny hole
And slip away and save your soul!

Leave no footprints, don’t look back!
Take the dark and dirty track,
Cross the border, bless your heart;
Freedom from the World of Art!”

(Kirjasta Goatperson and other tales, 1999)

Leunigia julkaisee Penguin.

10 comments:

  1. Nyt alkoi kiinnostaa tämä Leunig. Hmmmm. Mitähän kirjasto sanoo?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toivottavasti löytyy, kerro miten käy! Minusta kaikkien ihmisten pitäisi lukea Tove Janssonia ja Michael Leunigia - ja tämä maailma olisi täydellinen tai ainakin täydellisempi ;-)

      Delete
  2. Minäkin kiinnostuin! Ihan outo nimi jälleen ja niin kiinnostavasti kerroit, että on visiteerattava Helmetissä. Kiitos vinkistä ja tervetuloa takaisin blogimaaimaan!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kunpa löytyisi sielläkin! Nämä ovat oikeita helmiä.

      Harmittaa kun missasin varmasti miljoona hyvää keskustelua ja mielenkiintoista postausta poissaollessani :-(

      Delete
  3. Voi miten kuulostaa kivalta. Kirjojen kuvat vaikuttavat kaukaa tutuilta, mutta en voi varmaksi vannoa lukeneeni häneltä mitään. Mitä kirjaa erityisesti suosittelisit jollekulle (mulle) Leunigin maailmaan ensiaskeleita ottavalle?

    Hei, jäin miettimään sitä, että miten määritellään aussikirjailija? J.M. Coetzee on lempikirjailijoitani ja asuu nykyään Adelaidessa. Tekeekö se hänestä aussikirjailijan? (Mietin vaan pisteitäni lukuhaasteessa - yhtään en kyllä ole suorittavaa tyyppiä...)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olet ehkä nähnyt näitä sanomalehdissä täällä ollessa?
      Minä ihastuin tuohon Short Notes from Long History of Happiness -kirjaan ja se oli ensimmäinen Leunigini. Ehkä epäpoliittisin myös. Goatperson and other tales on myös tosi hauska ja oivaltava, samoin Stick. En tiedä kuinka ne poliittisimmat uppoavat, varsinkin Strange Creature, koska niissä pelataan aika vahvasti sen ajan tapahtumilla ja poliitikkojen persoonilla. Mutta sinä taisit olla Aussilassa juuri silloin, eli tiedät mistä ja kenestä puhutaan.

      Apua, tuo Coetzee-kysymys. Hmmm, hänellä taitaakin olla aika monta maata takana, eli oikeastaan aito maailmankansalainen. Taidan kallistua ok:n kannalle, sillä yli 10 vuotta maassa ja kansalaisuus kai voidaan laskea teknisesti ja ainakin jonkin asteen henkiseksi australialaistumiseksi :-)

      Delete
  4. No, mäpä aloitan sitten tuolla Short Notesilla - olen vähän niinkuin onnellisuustutkija työni ohessa, joten tuo kuulostaa ehdottomasti tärkeältä kirjalta jo tutkimustenikin kannalta!

    Jee, tulee siis piste Coetzeesta, toki vain kirjoista jotka on kirjoitettu viimeisten kymmenen vuoden aikana. Sain juuri käteeni kahden lempikirjailjani Coetzeen ja Paul Austerin yhteisteoksen Here and now - Letters 2008-2011 - ja olen aivan täpinöissäni! Vielä en ole sitä aloittanut, mutta se ei vaan mitenkään voi olla huono.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ooh, onnellisuustutkimus kuulostaa ihanalta, ja tuo Short Notes on oikein hyvää materiaalia siihen. Minulla on siitä kirjasesta niin ihanat muistot, kun jotenkin se osui niin oikeaan saumaan elämässäni. Vieläkin aina jopa pelkästään kantta katsoessani palaan siihen aikaan ja paikkaan ja tunnelmiin.

      Here and Now -kirjaa kuolailin sen ilmestymisestä lukiessani, varmasti on hieno!

      Delete
  5. Kiva näkökulma tuo, että kristilliset viittaukset (tai ylipäänsä uskonnolliset viitaukset) voi ottaa humaanina näkökulmanakin. Itse olen hieman allerginen kaikelle uskonnolliselle ja sen takia myös ehkä hieman liian rajoittunut tämäntyyppisen kirjallisuuden suhteen. Taidanpa ottaa ihan uuden ajattelutavan käyttöön. :-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Taidan kärsiä samasta allergiasta, mutta uskonnot kyllä kiinnostavat minua. Yleisempi humaanius ei varmasti päde kaikkein rajoittuneisimpiin uskonnollisiin ilmaisuihin, eli en ihan kaikissa tapauksissa pysty soveltamaan tuota näkökulmaa.

      Näissä Leunigeissa ei kuitenkaan ole kyse minkäänlaisesta bible bashingistä, vaan näkökulma on sen verran avara, että se sopii ei-uskonnollisillekin. Olin aluksi Leunigeja lukiessani noista viittauksista kuitenkin hiukan yllättynyt ja ehkä jopa ärsyynytynytkin. Myöhemmin olen niihin tottunut ja on toisaalta kiva, että kirjailija on selvästi laittanut omat itsensä ja uskonsa mukaan rehellisesti. Toisaalta uskontoa ei esitetä mitenkään yksiselitteisesti hyvänä ja oikeana, vaan monesti nimenomaan kritisoidaan sitä, kuinka opetukset ovat ristiriidassa tekojen kanssa ja kuinka uskonnon nimissä tehdään pahoja tekoja. Uskonnolle hyperallergisten on myös helppo hypätä noiden kohtien yli ja pitäytyä niissä muissa jutuissa, joita riittää.

      Minun maailmankatsomukseeni Leunigin rakkauden, vapauden ja rauhan viesti istuu mukavasti eikä haittaa, vaikka Leunig käyttää silloin tällöin kristinuskon taustaa sen havainnollistamiseen. Suvaitsevaisuus ja humaanisuus henkii sieltä takaa niin selvästi, se, että uskonnosta ja uskomuksista riippumatta olemme kaikki ihmisiä ja sellaisina arvokkaita.

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!