Tuesday, March 19, 2013

11 kysymystä -haaste



Talon on täyttänyt ihanien get well soon –kukkien tuoksu! Antavat samalla tarpeellista väriterapiaa, kun olo muuten on kivulias ja nuhjuinen. Väriä alkaa näkyä nyt poskissakin: sinistä ja vihreää, hiukan keltaistakin ;-) 


Iloiset gerberat :-)

Sain aikaisemmin Italian Veralta 11 kysymystä –haasteen, johon on nyt aikaa ottaa osaa. Säännöt menevät näin:


1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Hänen pitää valita 11 bloggaajaa, jolla on alle 200 lukijaa.
5. Haastetun pitää kertoa, kenet on haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.
 

Ensiksi siis satunnaisia asioita minusta:

1. Olen aika innoissani, kun löysin vastikään luonnollisen kynsilakanpoistoaineen. Kyseessä on englantilaisen Edenin natural nail polish remover. Ja kynnet kiittävät!

2. En pysty enää sprayaamaan millään tappavalla hyönteissuihkeella eläviä ötököitä, joten olen viime kuukaudet kunnostautunut niiden kiinniotossa. Yökkösiä, earwigsejä, kärpäsiä ja muita onnettomia sisällejoutuneita olen sitten kanniskellut kaikenlaisissa rasioissa takaisin ulos. Tyttäreni mielestä olen todella cool ja hän kertookin innoissaan aina, jos talossa on pelastusta kaipaavia vieraita. Myrkkyhämikset taidan kuitenkin vielä sprayata…

3. Minulla on matofarmi, jonka asukkaat syövät keittiön biojätteet. Vuokran he maksavat tuottamalla ‘matomehua’, joka virtaa hanasta ja ‘castings’, joita voi muutaman kuukauden välein lapioida alemmasta laatikosta. Kasvit rakastavat matomehua ja minusta on mukavaa olla matofarmari, kun kaatikselle ei mene yhtä paljon roskaa kuin aikaisemmin. 

4. Olen kovin ylpeä uudesta, tammisesta kirjahyllystäni. Vihdoinkin, vuosien etsinnän ja akuutin tarpeen jälkeen se oikea sattui kohdalle. Toivon, että hylly säilyy hyvänä pitkään, ja että lapsenlapseni arvostavat erinomaista makuani ;-) Hyllyt ovat 46 senttiä syvät – kirjat saisi siis halutessaan vaikka kahteen riviin!

5. Minulla on kauhea ikävä hyvää ystävääni Melbournessa. Hän on juuri sellainen sydänystävä, jonka kanssa voi aina jatkaa siitä, mihin viimeksi asiat jätettiin. Ystävyys on kestänyt, vaikka molemmat ovat muuttaneet maista ja mantereilta toiseen vuosien varrella. Skypetimme viikonloppuna ja vaikka oli hauskaa (tai juuri siksi) ikävä kaksinkertaistui :-( Olemme sentään nyt samassa maassa samaan aikaan!

6. Olen erittäin yllättynyt ja ylpeä toisesta, railakkaista elämäntavoistaan tunnetusta ystävästäni, joka lopetti sokerin ja alkoholin nauttimisen sekä yökukkumisen kuin seinään, käy aamuisin boot campissä kolme kertaa viikossa ja treenaa Mt Everestin base camp –vaellusta varten. En olisi ikinä uskonut!  Nyt hän on inspiraationlähteeni numero uno.

7. Haluaisin isona olla ymmärtäväisempi, kärsivällisempi, rakastavampi, myötätuntoisempi ja suvaitsevaisempi. Elämän kestävät harjoitukset ovat käynnissä.

8. Paras elokuvaohjaaja on ehdottomasti Tim Burton.

9. Kaverin vinkistä ostin magnesiumöljyä auttamaan unentuloa ja rentoutumista illalla. Sitä hierotaan ihoon (minä laitan jalkoihin ja sääriin), ja olen huomaavinani vaikutuksen. Onko se plaseboa vai ei, en tiedä, mutta uni näyttäisi öljyiltoina tulevan nopeammin ja sikeämmin, kuin ilman. Luontaistuotekaupan lady tiesi kertoa, että varsinkin länsimaisilla naisilla on kova magnesiuminpuute, joten terveellistäkin se taitaa olla. Ei tosin sovi hyvin herkkäihoisille. eli kannattaa testata ensin. 

10 Unelmoin pienestä, sinisestä, valoisasta puutalosta, jossa olisi kaunis puutarha. Ainakin hedelmäpuita ja ruusuja pitäisi olla. Vaikka talo on visualisoitu aika tarkkaan, en ole vielä pystynyt päättämään, missä sen tarkalleen ottaen sopisi sijaita. Siksi puutarhakin on vielä hieman usvainen, niin paljon riippuu ilmastosta.

11. Haaveilen retriitistä joko meditoimaan tai sitten teeplantaasille poimimaan lehtiä. Mihin tahansa tietokoneiden, puhelinten, tiukkojen aikataulujen ja liikenteen ulottumattomiin.


Sitten vastaukset Veran kimurantteihin kysymyksiin:


1. Minkä kirjan olisit halunnut itse kirjoittaa?
 
Niitä voisi olla kovin monta… sanotaan nyt vaikka Kiran Desain Hullabaloo in the Guava Orchard, joka onnistuu olemaan samalla hullu ja aito, hauska ja syvällinen.

2. Jos pitäisi valita, olisitko mieluummin palkittu ja kriitikoiden arvostama, mutta vähän myyvä kirjailija vai mieluummin lukijakunnan rakastama, hyvin myyvä kirjailija?

Tietenkin tavislukijoiden rakastama mieluummin. Mutta en olekaan kirjailija, joten tätä skenaariota en osaa kuvitella todeksi!

3. Jos saisit valita kenen tahansa elävän kirjailijan illallisseuraksesi, kenet valitsisit?

Minusta olisi todella mielenkiintoista illallistaa Michael Leunighin kanssa.

4. Jos saisit puhallettua yhden illan ajaksi henkiin kenet tahansa kuolleen kirjailijan, kenet valitsisit illallisseuraksesi?

Tässä tapauksessa olisi jännä jutustella Fernando Pessoan kanssa (jos osaisin yhtäkkiä puhua portugalia myös…)

5. Jos sinun pitäisi valita, minkä kirjan päähenkilö olisit?

Tätä miettiessä huomasin, että lempikirjani ovat yleensä sellaisia, joissa päähenkilöillä on kamalan vaikeaa ja elämässä on kaikenlaisia vastoinkäymisiä, kauheuksia ja vääryyksiä. Vaikka niistä yleensä lopulta noustaankin, en kuitenkaan haluaisi noita synkkiä kohtaloita itselleni. Siirrynkin siis sarjisten maailmaan ja haluaisin olla Tintti seikkailemassa kaikkialla maailmassa!

6. Jos sinun pitäisi muuttaa jonkun kirjan ympäristöön, kuten se tarinassa kerrotaan, minkä kirja valitsisit asuinpaikaksesi?


Kauhea ahditus tulee jo ajatuksesta, että pitäisi valita vain yksi asuinpaikka! Sillä ehdolla, että voin muuttaa pois silloin kun mieli tekee, valitsen saaren Tove Janssonin novellista The Squirrel. Tällä hetkellä olisi ihana eristäytyä hiljaiseen saareen ja elellä mielen ja luonnon mukaan.

7. Minkä kirjan (vain yksi!) valitsisit autiolle saarelle?

Ooh, tämähän on kuin jatkoa edelliselle vastaukselle! Ottaisin mukaan Toven saarelle Salman Rushdien Midnight’s Childrenin. Tosin ikävöisin varmasti saarella hiukan laajempaa kirjastoa...

8. Mikä kirja on tuottanut suurimman pettymyksen?

Hmm, ehkä jotkut Atwoodit ja Kingsolverin The Lacuna. Atwoodin futuristisia en vain tajua, ja koska Kingsolverin The Poisonwood Bible oli mielestäni niin järisyttävän hieno, The Lacuna tuntui sen jälkeen väkisinkin vaisummalta.

9. Mikä kirja on ollut suurin positiivinen yllätys?

Sofi Oksasen Puhdistus tulee ensimmäisenä mieleen.

10. Miten haluaisit lukijoiden luonnehtivan sinun kirjoittamaasi kirjaa?

Adjektiiveista kivoimpia olisivat: oivaltava, syvällinen, hauska, viihdyttävä, mielenkiintoinen, koskettava, järisyttävä, aito, jännittävä. Hitsi, kun tuommoisen kirjan saisikin joskus tehtyä!

11. Jos pitäisi valita kirjoittamisen ja lukemisen väliltä, kumman valitsisit?

Oijoi, vaikka en kirjoita kirjoja, kirjoittelen muuten vain aika vuolaasti. Ajattelenkin ‘kirjoittamalla mielessäni’ ja opin asioita parhaiten niistä kirjoittamalla. Kuinka hankala kysymys! Ehkä luopuisin kirjoittamisesta kuitenkin, jos olisi pakko valita. Olen liian utelias luopuakseni muiden ajatusten ja kuvitelmien lukemisesta!


Aamuisella apteekkimatkalla bongattua.



Minun 11 kysymystäni lähtevät: Terhille Koreaan
, Katalle BelizeenAutuaan olon Cherille (joka on juuri 200 lukijan rajalla) ja Karlisille Alankomaihin.

Utelen seuraavaa:

1. Kun katsot ulos ikkunasta, mitä näet?
2. Mikä on mieleenpainunein koulumuistosi?
3. Suosittele elokuvaa tai kahta!
4. Millainen on lempioloasusi?
5. Mitä on asunnossa oltava, jotta se olisi koti?
6. Matkustatko oman tyynyn kanssa?
7. Suosikkitaiteilijasi - ihan miltä vain saralta!
8. Paras jälkiruoka, ja osaatko tehdä sen itse?
9. Oletko ostoksissasi merkkiuskovainen – ja suosikkisi?
10. Mikä kirja sinulla on kesken, tai seuraavana lukujonossa?
11. Millainen olisi unelmapuutarhasi?



18 comments:

  1. Kiitos haasteesta! Oli mukavaa lukea vastauksiasi. Matofarmi kuulostaa hienolta, itse olen iloinen kompostoristani, jonka sain talvellakin toimimaan, on ihanaa katsella sen muhimista.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Madot, komposti - melkein sama juttu. Onnea onnistuneen kompostoinnin johdosta, se on varmasti haastavampaa sielläpäin. Meillä ainoa vaara on, että madot kuolevat kesäpaahteessa, ja joskus ollaan jouduttu ottamaan ne raukat styroksilaatikossa sisälle, jos kuumuus on jatkunut liian pitkään. Tämän kesän säilyivät onneksi hengissä omin avuin.

      Delete
  2. Kiitos haasteesta! Keksit tosi hyvät kysymykset. Osaankohan vastata kaikkiin ;-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ole hyvä - ja odottelen mielenkiinnolla vastauksiasi :-)

      Delete
  3. Tuo luonnollinen kynsilakanpoistoaine kuulostaa hyvältä! En ole pitkään aikaan omistanut kynsilakanpoistoainetta kun ne tavalliset ovat niin kamalaa ainetta.

    Matofarmarius kuulostaa mukavalta. Meidän komposti on tällä hetkellä jäässä, odottelemme kevättä. :)

    Retriitti olisi ihana. Kestohaave...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, tavalliset taitavat olla aikamoista myrkkyä, ainakin kynnet ovat aika raadot sellaisella lakanpoiston jälkeen.

      Matofarmi on kiva. Meillä ei pitkään ollut muita lemmikkejä ja tyttö piirsi aina kindyssä lemmikeikseen 'tuhansia' kiemurtelevia matoja, kun muilla oli koiria ja kissoja jne.

      Kompostointi talvella taitaa olla aika hankalaa. Pääasia, että joskus pystyy!

      Delete
  4. Matofarmi kuulostaa asialta, joka olisi kiva, ellei asuisi kerrostalossa. Minä käytän magnesiumöljyä satunnaisesti, mutten ole sinänsä huomannut suurta eroa. Tosin niskakipuja se vähän hellittää!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pinetäkin farmia voisi ehkä pitää parvekkeella. Minusta tuo meidän malli ei edes aiheuta mitään hajuhaittoja.

      En ollut koskaan kuullutkaan magnesiumöljystä ennen kuin ystäväni sitä suositteli. Vai että niskakipuihinkin! Nyt heti testaamaan, kun olen niin jumissa!

      Delete
  5. Minäkin olen erikoistunut tuohon öttiäisten pelastamiseen. Lasi ja postikortti toimii hyvin. Otökkä vangitaan lasin alle, lasin alle sujautetaan postikortti ja sitten kuljetus ulos. Tulen aina yhtä iloiseksi kun päästän kiipeliin joutuneen ulos vapauteen, joten vaivannäkö kannattaa! Ja toisaalta tulen aina yhtä surulliseksi, jos joudun päättämään vaikka pienenkin elämän...(tämä ei koske hyttysiä, paarmoja, punkkeja eikä hirvikärpäsiä). Mökillä olin kiireessä napannut tuollaisen "pelastuspostikortin" hyllystä ja kun kerran katsoin, mikä kortti se oikein oli, siinä lukikin: "voi hyvin, tule pian terveeksi" :D.

    Ja komposti tulee minullekin tuonne tulevaan kahvilaani (huom!minulle tulee todennäköisesti maatilakahvila!!!). Tilan isäntä haluaisi hankkia kaksi sikaa syömään jämäruuat, mutta suostun vain sillä ehdolla, että se on sioille sitten eläkevirka. Jos ne päästetään päiviltään ennen aikojaan, minulle tulee sen jälkeen vähintään kahden viikon palkallinen suruloma. Saa nähdä, tuleeko eläkeläissikoja vai kompostori. Veikkaan jälkimmäistä :).

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oih ja voih, maatilakahvila, aivan mahtavaa - suuret onnittelut jo etukäteen! Varmasti mukavaa suunnitella jotain noin ihanaa! Komposti voi olla helpompi ratkaisu, possut ehkä myöhemmin, kun olet jo enemmän 'established'. Ja toivottavasti jämiä ei edes tule tarpeeksi sioille, vaan aivan pikkuisen vain, kun kahvilasi on niin suosittu!

      Hauska tuo korttitoivotus pelastetuille ötököille. Minuakin ne ennenaikaiset kuolemat surettavat.

      Delete
  6. Hyvä tietää, ettei matomehu ole juotavaksi tarkoitettu. Ehdin jo vähän irvistää :)

    Minullekin ovat Atwoodin futuristiset kirjat olleet muuten vähän mysteeri. Muista hänen kirjoistaan pidän lähes kaikista.

    Kiitos vielä tätäkin kautta haasteesta. Jään miettimään vastauksia hyviin kysymyksiin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, ei kannata maistella :-)

      Minulla on sama homma Atwoodin kanssa. Ne ei-futuristiset ovat kyllä aivan huippuja!

      Delete
  7. Hei!

    Ma en myoskaan pida hyonteismyrkyista (haisevatkin niin voimakkaalle, eivat voi olla kauhean terveellisia), mutta Afrikan 2-5 cm torakat muuttivat suhdettani... Mutta hatunnosto sulle! Hei mita ovat earwigsit (kielella leikkien puhummeko korva-lepakoista? ;)

    Ranskassa magensiumua sita kaytetaan paljon sisaisesti; itse aloitin sen vahan vajaa vuosi sitten (yleinen lisaravinne raskauden aikana), mutta olen jatkanut sita synnytyksen jalkeenkin. Uskon, etta se tasapainottaa ja rauhoittaa. Ranskassahan muuten mainostetaan, jopa suositellaan, naisille isoa yhta palaa tummaa suklaata paivittain nimenomaan magnesiumin saamikseni. Cannot help lovin' this country... :D

    Ihanat kysymykset olit pistanyt kasaan! Pakko kysya, etta matkustatko sina oman tyynyn kanssa?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minulla on kamala torakkakammo, koska asuimme pohjoisessa torakkatalossa pari vuotta. Tulin ihan paranoidiksi niiden kanssa, enkä tosiaankaan olisi valmis niitä kantamaan ulos. Onneksi ne puuttuvat täältä. Minä epäilen, ettei sellaisten tappavien kaasujen nuuhkiminen ole ihmisillekään hyväksi, vaikkei siihen kuolisikaan.

      Earwigsit ovat sellaisia tummanruskeita pitkulaisia ötököitä, parin-kolmen sentin pituisia, joilla on sellaiset nipistimet peräpäässä. Ei mitään käsitystä mitä olisivat suomeksi...

      En ole toistaiseksi ollut tyynymatkustaja, mutta se on täällä niin yleistä (ainakin lähipiirissä) että olen alkanut harkitsemaan asiaa :-) Varsinkin, kun katselen vierestä jollakin epämukavalla/kovalla/korkealla/muhkuraisella hotellityynyllä, kun vieressä koisataan ikiomalla, taatusti ihanalla tyynysellä.

      Delete
  8. Toivottavasti olosi on jo parempi! Nyt minusta kyllä tuntuu, että en ainakaan uskalla ikinä mennä viisaudenhampaiden poistoon. :-D Ne muistuttelevat jatkuvasti olemassaolostaan, ja viime viikolla ostinkin ayurvedista hammastahnaa, jonka pitäisi auttaa ikeniin ja suun tulehduksiin. En ole vielä oikein päässyt selville, auttaako se vai ei.

    Matofarmi kuulostaa minusta aika pelottavalta. En varmaankaan kestäisi katsella matojen luikertelua, kun meillä löytyy välillä riisipurkista ihan tahattomia matofarmejakin. :-D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Turvotus on onneksi laskenut, mutta jotenkin kaikki tuntuu nyt kipeämmältä ja jomottavammalta kuin aikaisemmin :-(

      Olen kuitenkin tyytyväinen, että tuli ne poistettua. Eipä ainakaan voi nyt tulehtua ja mitä niitä muita riskejä olikaan... Vai onkohan liian aikaista sanoa tyytyväisyydestä. Palataan asiaan myöhemmin - paranisipa suuni jo!!!

      Matojen luikerteluun tottuu kyllä, ja kun kannen avaa, niin ne nopeasti kaivautuvat mullan uumeniin, niin, ettei niitä kovin usein/pitkään näekään. Riisipurkkimadot ovat eri laatua, voihan yäk ;-)

      Delete
  9. Ihanaa kun tunnet hellämielisyyttä ötököitä kohtaan :) Minun lapsuudenkodissani ei ikinä ötököitä lätkitty vaan niitä katseltiin ja kannettiin sitten ulos. Minusta se opettaa lapsille tervettä luonnon kunnioittamista.

    Matomehu kuulostaa mielenkiintoiselta. :D Ihana systeemi sinulla siellä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oho, vastaan tähän nyt puoli vuotta myöhemmin - on vilahtanut verkosta läpi ;)

      Ihana systeemi teilläkin lapsuudenkodissa. Meillä mies ei ymmärrä ötököiden pelastelua, mutta itse en näe mitään mieltä ruiskutella myrkkyjä omassa sisäilmassa ja tappaa pikkuisia eksyneitä eläväisiä.

      Matomehua on tänä talvena ollut runsaiden sateiden vuoksi erityisen paljon - salaatit tykkäävät kovasti!

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!