Saturday, March 2, 2013

Do not try this at home...

... tai Mr Murphy kävi taas täällä :-)

Iltasuunnitelmat saivat kohdallani varsin jännittävän sävyn. Tuhat ja yksi tarinaa matkan varrelta -blogin Minellä on meneillään lenkkeilyhaaste, jota lähdin innoissani suorittamaan kerrankin päiväsaikaan, sillä tänään oli suorastaan viileää: vain 32 astetta. Minä ja mini-me järkeilimme, että meillä oli reilu tunti aikaa reippailuun ennen taidenäyttelyn avajasia - rannalle siis!

Näin kivasti kaikki alkoi:


Lenkki vaudissa, dyynejä kohti!

Sittenpä avautuikin mahdollisuus dokumentoida Australian ainutlaatuista luontoa. Hiekalle oli ajautunut tuoreeltaan mainionkokoinen Bluebottle jellyfish. Niin kuin kuvasta näkyy, melkein astuimme sen päälle. Rannalla niitä näkyy silloin tällöin ja silloin ei kannata mennä veteen. Aikaisemmin olen kerran kokenut kyseisen jellyn minihipaisun, enkä sen perusteella ole halunnut tutustua lajiin sen tarkemmin. Mutta ahkerana bloggaajana vetäisin kännykän taskusta ja nappasin kuvan:


Syyllinen.




 Harmikseni kirkas sini ei välity tämän kuvan kautta. Huomatkaa tuo pitkä 'häntä', joka on siis se myrkyllinen, langanohut lonkero. Minun siinä zoomaillessani seuraava aalto alkoi lähestyä. Viisas lenkkiseuralaiseni varoitti minua heti: "Mum, get away from it, the waves are going to move it." Minähän sitten hitaanlaisesti seurasin aallon mukana lilluvaa meduusaa, unohtaen sen tärkeimmän, eli metrien pituisen siiman, joka tietenkin kietoutui nilkkani ja jalkapöytäni ympärille. Kipu ei iskenyt tajuntaan välittömästi, mutta muutaman sekunnin kuluttua tuli kova kiire: kuinka hemmetissä saan tuon jalkaani takertuneen piinaajan irti? Kipu alkoi olla sellaista luokkaa, että kävin sen kimppuun sormin, ja nostelin parhaani mukaan limaiset, väkäsillä varustetut myrkkypesäkkeent irti ihosta parhaani mukaan. Ihme kyllä sormiini ei sattunut lainkaan.

Sitten se urheiluosuus: en ole pitkään aikaan juossut yhtä kovaa vauhtia kohti kotia! Ensimmäisenä ajatuksena oli tietenkin aussien legendaarinen meduusaensiapuklassikko, eli etikka. Kun mainitsin suunnitelmastani seuralaiselle hiekalla ripeästi hölkätessämme, hän sanoi heti, että jalka on laitettava kuumaan veteen. Minä inisin silti vielä etikasta. Kotona kuitenkin googlasin bluebottle-ensiavun ennen kuin avasin etikkapullon, ja kuinka ollakaan, etikkaa ei bluebottlejen tapauksessa enää suositella, vaan uusimpien tutkimusten mukaan kuuma vesi auttaa polttavaan tuskaan parhaiten! Allaolevassa kuvassa olen laittanut enemmän kontrastia, jotta punainen jalkapöytä näkyisi paremmin. Kuva otettu 30 min kylvetyksen jälkeen, jolloin kipu oli jo hälvennyt.


Uhri.

Hommasta seurasi sitten se, että näyttelyn avajaisiin tulikin kiire. Varsinkin, kun kylppäriin polttavien jalkojen kanssa kiirehtiessäni heitin kotiavaimet johonkin tuntemattomaan paikkaan, josta ne piti löytää ennen lähtöä (olivat sohvan alla). Ensimmäinen asukokonaisuus lytättiin: "You look like a fat, old lady." Toisen kohdalla oli jo pakko mennä, vaikka: "Mum, you look like a spy." Vakooja-lookilla lähdimme siis sitten lopulta liikenteeseen kolmen arvokkaan opin kera:

- Vaikka jellyt ovat pieniä, ne satuttavat, kuolleinakin.
- Bluebottlen iskuun auttaa kuuma kylpy, ei etikka. 

Ja se tärkein:

- Kuutele kuusivuotiasta. Se on syntyperäinen aussi.


31 comments:

  1. Voi herttinen, kävipä sinulle hurjasti :(

    Exäni usein kertoiltua Australian asumisestaan, tuli mieleeni usein että minulta olisi varmaan siinä maassa henki pois alta aikayksikön kun teen liikaa tuttavuutta yleensä kaikenlaisten hienojen hämähäkkien, käärmeiden ja erityisesti meduusojen kanssa. Sinun Blogisi toi tämän ajatukseni taas mieleeni.

    Miten vaarallinen tuo meduusa on australian mittakaavassa? Liikkuvatko ne laumoina ja mitä tapahtuu jos ui sellaiseen laumaan? Onko siellä myrkyllisempiäkin meduusoita?

    Itse pidän meduusoista kauheasti ja keräilen niitä joka syksy, nämä suomalaiset kun eivät juuri polta. Onneksi ei käynyt pahemmin.

    Kiitos muuten taas kateutta aiheuttavista kuvista ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hihii, toivottavasti tuo viimeinen kuva ei kuitenkaan aiheuttanut kateutta... Auts!

      Nuo bluebottlet kulkevat usein 'laumoina', eli merivirtojen mukana ja ovat tiettyihin vuodenaikoihin lukuisampia. Ne on onneksi suhteellisen helppo havaita lonkeroiden ja sen 'main bodyn' kirkkaansinisen värin vuoksi. Yleensä jos niitä on useampia liikkeellä, rannalla on kuolleita yksilöitä ja silloin tietää olla menemättä veteen. Word of mouth kulkee myös rannalla nopeasti, eli ahkerasti varoitellaan muita, jos joku on useampaan bluebottleen törmännyt.

      Jos kuitenkin onnettomasti lauman keskelle ui, niin aaarrghhh, ne ohuet limalonkerot takertuvat pienenpienillä väkäsillä ihoon ja koska ne voivat olla 10 metrin pituisia, voivat kietoutua ympärille aika tehokkaasti. Joskus telkussa life saverit testasivat bluebottle-myrkkyä kietomalla lonkeroita yhden tyypin kehon ympärille ja aika tuskissaan se oli, ja tarvitsi muistaakseni sairaala-apua. Riippuu siis, kuinka suureen osaan kehoa ne iskevät ja kuinka allerginen on. Täällä nuo bluebottlet ovat sellaisia aika arkisia inhotuksia, eli vaarallisuudessa aika miniluokkaa. Kipu on kuitenkin aika mojova!

      Box Jellyfish, tai Irukandji, on täällä vaarallisin ja jokunen on sen kosketukseen kuollutkin. Ne oleilevat kuitenkin tuolla pohjoisempana, lämpimämmässä vedessä, onneksi.

      Hitsi, en ole varmaan koskaan nähnyt suomalaista meduusaa, kuinka mielenkiintoista!

      Delete
    2. Minun täytyy ensi syksynä kirjoittaa meduusajahdistamme. Hulluilla on halvat huvit :)

      Googlasin noita box jellyfisheja ja voi, ne ovat juuri sellaisia joita menisin lääppimään ja nostelemaan! :D Niin kauniita! Hurjan upeita kuvia google kyllä löysi, en ymmärrä miten en on otettu, minä en kyllä pääse samoihin suorituksiin. No mutta ehkä ne onkin tosiaan otettu siellä australian lämpimissä vesissä eikä savisen selkämeren seassa.

      Mielenkiintoista meduusatietoutta! Kuvaile vain niitä lisää :)

      Delete
    3. Odottelen innolla syksyistä meduusapostausta! :-)

      Kauniitaha ne ovat. Ja nuo bluebottlet ovat vielä siinäkin mielessä mielenkiintoisia, että ne eivät ole vain yksi olio, vaan muodostuvat useista yhteenliittyvistä eliöistä. Nyt tekee mieli tutkia tätä lisää: kuinka ne osat löytävät aina toisensa, koska kaikki bluebottlet näyttävät ainakin maallikon silmissä ihan samanlaisilta?

      Delete
  2. Auts...onneksi ei ihan tappavan myrkyllinen...
    tuleeko siitä muuten muita myrkytysoireita? Jotain kuumetta tai päänsärkyä? Hurjan näköinen jalka ainakin...

    Sitä ei tule ajatelleeksikaan, miten paljon meille kaikille kertyy jo lapsena sellaista hiljaista tietoa ja viisautta, mitä tarvitaan omassa elinympäristössä toimimiseen. Jos ja kun muuttaa aikuisena vieraaseen maahan tai ympäristöön, sitä tietoa ei ihan tuosta vaan saakaan kartutettua. Eräänlaista streetwise-tietoa (vai voisiko teidän tapauksessa puhua beachwise -tiedosta...).

    Täällä se liittyy aika paljon lumeen ja erilaisiin talvikeleihin ( mitä pukea ja kuinka paljon pukea, miten varoa jääpuikkoja ja katolta putoavaa lunta, milloin on liukasta tai milloin tulee hyviä lumiukkoja :) ) ja siellä sitten esim. siihen, kuinka pitkä on jellyfishin häntä ja mitäs sitten, jos se pääsee polttamaan. Tai milloin on turvallista uida.

    Ja eroa on muuten Suomen ja Norjankin välillä - täällä on sen verran enemmän korkeuseroja, että täällä on ihan omat jutut turvallisuuden suhteen. Tuolla vuoristoteillä kun voi olla lunta useita metrejä...

    No, Siperia tietenkin opettaa, mutta se ei ole aina niin mukava tapa oppia...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jos on allerginen, voi tulla vakaviakin oireita, ja tosiaan riippuu siitä, kuinka monta jellyä ja kuinka suureen osaan kehoa sitä myrkkyä tulee. Onnekseni ei ole yleensä (kop, kop) allerginen millekään, joten aika vähällä selvisin.

      Googlasin ja Wikissä sanotaan näin:

      "Stings usually cause severe pain to humans, leaving whip-like, red welts on the skin that normally last 2 or 3 days after the initial sting, though the pain should subside after about an hour. However, the venom can travel to the lymph nodes and may cause, depending on the amount of venom, a more intense pain. A sting may lead to an allergic reaction. There can also be serious effects, including fever, shock, and interference with heart and lung function. Stings may also cause death, although this is extremely rare. Medical attention may be necessary, especially if pain persists or is intense, there is an extreme reaction, the rash worsens, a feeling of overall illness develops, a red streak develops between swollen lymph nodes and the sting, or either area becomes red, warm and tender."

      Eli katsotaan, mikä on fiilis huomenna ;-) Jalassa on enää ihan lievää punotusta ja pikkuisen 'tingly sensation'.

      Voi kuinka totta tuo beachwise ja snow-wise ja streetwise! Olen ihan samaa miettinyt (mm. blogissa siinä Eeva Kilpi -postauksessa). Jostakin kummasta se tieto vain tarttuu noihin pienempiin. Olin todella vaikuttunut ja pikkuinen itsestään kovin ylpeä, kun sai kerrankin sanoa, että "Mum, you should've listened to me in the first place!"

      Delete
    2. Tuohon vakavalta kuulostavaan Wikiin vielä kommentiksi, että ausseille bluebottlet ovat arkea ja tuhansia 'kohtaamisia' tapahtuu vuosittain.

      Delete
  3. Ikävä mutta opettavainen tarina, mutta... aivan parhaita nämä sun mini-me:si kommentit. :D Vakooja! Olisit ottanut kuvan tästä asukokonaisuudesta niin oltaisiin mekin nähty, miltä vakooja näyttää. :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niinpä! Harmikseni en sitten ottanut kiireessä asukuvaa. Kokonaisuus oli kyllä kovin tummanpuhuva ja 'sleek'. Ei kuitenkaan tekoviiksiä tai peruukkia ;-)

      Delete
  4. Toisille arkea, toisille kauhistuttava ja vieras asia :D Ne hupaisat kulttuurierot.
    Mielenkiintoinen postaus, vaikka ikävää jalkasi kannalta!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Aivan! Tiedätkö, minua kauhistuttaa nykyään esimerkiksi ne Suomessa pakkasessa parvekkeella tai muualla ulkoilmassa nukkuvat vauvat!

      Jalka näyttäisi olevan tänään ihan ok, en edes havaitse punotusta, joten aika vähällä pääsin. Todennäköisesti meduusa ei ollut kaikissa sielun ja ruumiin voimissaan, kun iski kimppuun :-)

      Delete
  5. Eek, kylmät väreet menee mulla selässä! Näin itsekin noita Sunshine Coastilla melkin kymmenittäin yksi aamu ja siltikin oli ihmiset uimassa :O En onneksi ollut niiden sinisten hirvioiden kanssa tekemisissä sen enempää (mutta vähän arvelutti kyllä mennä uimaan parin päivän päästäkin, kun tiesi mitä siellä voi olla), mutta Egyptissa snorklatessani jonkinlainen meduusa tarttui hiuksiini! Sinnehän se sitten levisi niinkuin..no, niinkuin vain jellyfish voi hajota ja levitä puolipitkiin hiuksiin. Ei onneksi sattunut olemaan vaarallista laatua, vaikka niska oli kyllä punaisilla muhkuroilla aika monta viikkoa sen jälkeen..!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Yäk, jelly hiuksissa, painajaismaista! Onneksi ei käynyt pahemmin: kuvittele sama kasvoilla :-/ Niitä on tosiaan vaikea poistaa, kun ovat sellaisia limaisia, venyviä ja tarttuvia olioita.

      Delete
  6. Meil on näitä Bluebottleja välillä kans täälä Bondilla lojumas rannalla. En ole itse ikinä nähnyt vedessä, mies meni kerran surffaamaan kun niitä oli sielläkin ja sai jalkansa aika saman näköiseksi kuin sinä. Onneksi niitä tulee vaan tietynsuuntaisen tuulen mukana.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, eivät ole kivoja kavereita :-( Onneksi tosiaan ovat kausittaisia vieraita myös täällä. Täytyy myöntää, että tänään jännitti kyllä mennä veteen, kun oli niin tuore tuo polttelumuisto...

      Delete
  7. Hui! En varmaan uskaltaisi veteen ollenkaan, jos tulisin Australiaan. Siellä on niin vaarallista... Suomessa kun ei ole mitään tuollaista, mutta jo niinkin lähellä kuin Norjassa on hiusmeduusoja, joita näin ensimmäisen kerran viime kesänä. Silloin oli onneksi mukana 10-v norjalainen, joka valisti minua niiden vaarallisuudesta, etten mennyt silittelemään. ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hiusmeduusoistakaan en ole kuullut aikaisemmin. Pitääkin etsiä tietoa. Onneksi on tuollaisia bodyguardeja :-)

      Jos et mene ausseissa veteen, menettäisit kyllä paljon! Ei ole mitään hienompaa kuin nuo kauniit rannat ja varsinkin kesäkuumalla pulahtaminen virkistävään veteen on sanoinkuvaamattoman ihanaa. Entä sitten bodyboarding, snorklaus ja surffaus - ah! Vaarat onneksi unohtuvat vedessä iloitessa, sillä todennäköisyydet ovat kuitenkin suht pienet, että mitään kamaluuksia tapahtuisi!

      Delete
    2. Hiusmeduusaksi ainakin wikipedia nimittää sitä, mitä norjalaiset kutsuvat nimellä brennmanet (Cyanea capillata). Ihan mitään jättikokoisia täällä ei taida uiskennella. Kuulemma polttaa kovasti, jos sellaiseen törmää. Bodyguardini on kokeillut ;)
      Ehkä pitäisi sitten kuitenkin uskaltaa kastella varpaat tai vähän enemmänkin, jos sinne päin maailmaa sattuisin jonain päivänä ;D

      Delete
    3. Juu kyllä ehdottomasti kannattaa pulahtaa, jos tänne tulet :-) Katso vain missä paikalliset uiskentelevat (ja missä eivät) ja mieluiten vartioidulla rannalla (life savers) niin olet ok!

      Vau, googlailin, ja ovatpa hienoja nuo hiusmeduusat/brennmanetit! Ei kyllä tekisi mieli kohdata sellaista vedessä, varsinkaan jättisuurta limanuljaskaa, bbbhhrrhh!

      Delete
  8. Huu! Onneksi ei käynyt pahemmin. Ne irukandjit ja boxit ovat minusta ajatuksenakin pelottavia

    Mutta mikä mahtava muksu sulla! Odotan oikein innolla, että oma lapseni pääsee ikään, jossa se alkaa opettaa MUA :D

    ReplyDelete
  9. Joo, ihminen on vedessä aika avuton olio loppujen lopuksi.

    Tuosta opettamisesta on kyllä otettu täällä kaikki irti: olen kuullut nyt niin monta kertaa, että 'you should've listened to me, mum!'

    ReplyDelete
  10. Ei ole totta!!! Kylläpä sinulla sattuu ja tapahtuu. Ja vakoojana liikenteeseenkin vielä:D.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sanopa muuta! Joskus voisi sattua ja tapahtua hiukan vähemmän...
      Tuo vakoojajuttu oli kyllä hauska. Hymyilytti, kun oltiin liikkeessa: ehkä muidenkin lasten mielestä olin ihan vakoojan näköinen :-D

      Delete
  11. Auts! Onneksi sait kivun lakkaamaan! Aina kuulee kauhutarinoita kaikista tällaisista öttiäisistä, jotka sitten aiheuttavat jotain hermokipua viikkokaupalla. Nostan lopuksi hattua uhraavaisuudestasi blogin vuoksi :D.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mitäpä sitä ei blogin vuoksi tekisi ;-P
      Onneksi nuo bluebottlet eivät ole ihan sieltä pahimmasta päästä ja ihan hyvä tietää, että en ole kauhean allerginen niille. Hopeareunus...

      Delete
  12. Miten mulla oli mennyt tämä postaus aivan ohi, onneksi Mine linkitti! :) Ja auts! Mutta aivan ihania nuo "mini-men" kommentit! :D Sun tosiaan olisi syytä kuunnella hänen viisauksiaan hieman tarkemmin. ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onneksi on kotona tuollainen tietäväinen guru. Todellakin, tables have turned ;-)

      Delete
  13. Voi mahoton! Hyvä ettei tarvinnut lääkäriin lähteä. Hauskan postingin sait vaikka oli hurja juttu, luulen että minäkin olisin kuvaillut, hihii :) Kyllä tähän bloggaamiseen sen verran kiinni tahtoo jäädä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, onneksi en ole yleensä allerginen millekään puremille jne. Kuulin sittemmin kauhutarinoita siitä, kuinka tutuille on jäänyt elinikäisiä arpia tuollaisista kohtaamisista, hui! Luulen, että tuo rannalle ajautunut jelly oli tosiaan henkitoreissaan ja siksi selvisin vähemmällä.

      Lenkille lähdin blogi mielessä, niin pakkohan sitä oli dokumentoida tämäkin dramaattinen käänne ;-)

      Delete
  14. Hitsi!, teillä on alituinen seikkailu päällä. Tämä linkki lähtee nyt mun miehelle: Saan sammutettua lopunkin Australia -kuumeen;-)

    Eikös Sibicort tai siis kortisonivoide auttaisi tuohon...

    ReplyDelete
    Replies
    1. No siltä vähän tuntuu :-) Yksi tuttu laittoi meidät jo rantakieltoon, kun sieltä tullaan aina haverin kanssa!

      Kauheaa, tarkoitus ei ole karkottaa ketään.

      Kortisonivoidetta tai muitakaan 'kemikaaleja' ei kuulemma heti saa laittaa, eikä varsinkaan jos 'lonkeroa' on vielä kiinni ihossa. Silloin on vaara, että lisää myrkkyä singahtaa ulos. Paras on siis näiden kohdalla se ensin kuuma vesi ensiapuna ja sitten myöhemmin voi punotukseen ja turvotukseen laittaa kortisonivoidetta.

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!