Friday, March 29, 2013

Lenkille, mars!

Mahtava Istanbulin Mine on jaksanut lenkkeillä upeissa maisemissa jo yli kuukauden ja ottanut ystävällisesti blogin lukijat mukaansa. Kaikki sai alkunsa tästä. Minäkin päätin silloin ottaa osaa haasteeseen. Todistusaineiston saaminen on kuitenkin hankalaa: minä kun tykkään lenkkeillä pilkkopimeillä kaduilla silloin, kun muu maailma katselee telkkaria tai käy jo nukkumaan. Tai siltä ainakin vaikuttaa, sillä lähikaduilla ei tule koskaan ketään vastaan yhdeksän-kymmenen maissa jolkotellessani. Muutenkin on todella pimeää, sillä aussit ovat erittäin säästäväisiä katuvalaistuksen kanssa. Valotolppien väliin jää paljon synkkää varjoa. Mieheni rohkaisee minua yöjuoksuillani huikkaamalla iloisesti telkun äärestä sohvalta: "Don't get raped and murdered!"

Jos lähden lenkille päiväsaikaan, suuntautuu matka rannalle, ja siitä ei kyllä synny kummoista kuvakavalkadia. Sitä samaa, pitkää rantaa, hiekkaa, vettä ja taivasta. Muutaman kerran tuli kuitenkin haasteen puitteissa lähdettyä ihan ihmisten ilmoille ja otettua kännykkäkuvia blogia varten. Lenkki alkoi aikaisin aamulla, joten kaupunki näyttää aika aavemaiselta. Kyllä täällä asuu muitakin, ihan oikeasti! Minulla taitaa muuten olla jonkinlainen omituinen kyky karkottaa ihmiset ympäriltäni: esimerkiksi suurin osa Kiinassa ja Intiassa otetuista kuvistani antaisi ymmärtää, että molemmat maat ovat todella harvaanasuttuja :-)

Lenkki alkoi keskustan rannalta, ja siellä täällä näkyi urheilullista jengiä reippailemassa. Me lähdimmme rantabulevardia pitkin kohti satamaa. Sparraajana toimi mini-me potkulaudalla varustettuna.


Ihana aamuaurinko.

Hopi, hopi!


Lenkki jatkui pienen puiston läpi kohti venesataman edustalle rakennettavaa luksusasuinaluetta.


Taustalla oikeustalo ja pikkuinen puisto, jossa rimpulapuita.

Näkymä uusilta asunnoilta etelään, kaupungin rannalle.

Taidetta/yleiset vessat :-)

En ottanut kuvia keskeneräisestä rakennustyömaasta, mutta eilisen sanomalehdessä yksi kolmen makuuhuoneen asunto oli alennuksessa ja hinta: 1,4 miljoonaa. Näkymä asunnoista länteen on tällainen (veneiden takana aukeaa luonnollisesti valtameri):

Asunnosta pääsee kätevästi suoraan laiturille ja muskeliveneeseen.

Kun olimme lenkkeilleet koko rannan pituudelta niin pitkälle kuin pääsee, käännyimme takaisin tielle.

Ghost town...

Puissa riekkui vaaleanpunaisia galah-lintusia.

Takaisin keskustaa kohti hölkätessä huomasin, että farmers market näyttäisi olevan auki, vaikka ei ollutkaan sunnuntai. Kaarsimme siis vanhan juna-aseman pihaan ja saimme kuulla, että market on nykyään auki myös torstaisin ja lauantaisin. Market-kierros ei kuulunut alkuperäiseen lenkkiohjelmaan ja on tunnustettava, että syke pääsi laskemaan, kun maistelimme maistiaisia ja turisimme myyjien kanssa. Mukaan tarttui käsipainoiksi (huom!) tuoreita porkkanoita, kesäkurpitsa, oliiveja, punajuuria ja saippuaa.


Sitruunavoilla herkuttelua.

Samana aamuna nostettuja palsternakkaa ja porkkanoita.

Mini-me juuttui tälle tiskille.

Ja minä nuuhkin kotitekoisia oliviiöljysaippuoita.

Maistelimme myös oliiviherkkuja.

Virkistyttyämme suunta jatkui taas kohti keskustaa. Ihailimme kiistanalaista 'taideteosta', joka maksoi kaupungille omaisuuden. Oranssit lavat liikkuvat tuulen mukana. On kai ihan hyödyllistä tietää, mistä tuulee :-) Pysähdyimme myös hetkeksi urheilemaan rannan laitteisiin.


Taidetta?

Veivasimme ja vatkasimme.

Tätä postausta laatiessa onnistuin kokonaan hävittämään kuvan kaupungin 'perustamismuistomerkistä'. Muistomerkki on pieni aukio, jossa kiitetään ja mainitaan alueen aboriginaaliryhmät ja heidän henkinen yhteytensä maahan, sekä ne kansat, jotka työllään mahdollistivat kaupungin synnyn. Paikallisen kalastusteollisuuden luomisen yhteydessä on mainittu tuttu nimi:

Skandien ja italialaisten lisäksi suomalaissiirtolaiset olivat kovia kalamiehiä.

Suomalaiskalastajien jälkeläiset ovat suurimmaksi osaksi muuttaneet pois alueelta. Kerran olen törmännyt yhteen vanhempaan rouvaan, joka aikuisen poikansa kanssa haasteli sujuvaa suomea. Jälkeen on jäänyt hyvä maine kaupungin vanhempien asukkaiden keskuudessa sekä muutama kadunnimi. Kaupungin edustalla sijaitsevilla kalastajien karuilla saarilla on kuulemma vielä saunojakin! Tässä vaiheessa mini-me oli jo totaalisen kyllästynyt urheiluun ja päätimme pysähtyä läheiseen leikkipuistoon kiipeilemään.


Kiipeilytauko.

Eli sellainen lenkki. Aikaa kului urheiluun 45 minuuttia ja sitten lisäksi kunnon juttutuokio markkinoilla. Pari valoisan ajan lenkkipostausta on vielä jemmassa, katsotaan huvittaako niitä julkaista, sillä elämä pikkukaupungissa ei ole kovin mielenkiintoista, elämyksellistä tai jännittävää :-)

Meille on muuten tullut talvi aivan yllättäen. Ensimmäisen viileän viikon ajan odottelimme kaikki vielä neljänkympin lämpöpiikkejä, mutta tällä kertaa näyttää siltä, että mittari pysyy hytisyttävästi parin- ja kolmenkympin välissä. Yöllä on ollut vain 13 astetta ja untuvapeitot on haettu takaisin kesäteloilta. Talven ja sään muutoksen mukana on tullut tietenkin myös flunssa, eli köhintää ja korinaa hoidetaan peittoon kääriytyneenä hunajalla ja inkiväärillä.


22 comments:

  1. Kiitos, minusta elämä pikkukaupungissasi näyttää perin mielenkiintoiselle, elämykselliselle ja jännittävälle:). Kun lähellä on meri, ei voi olla mitään kurjaa ja ikävää olemassakaan:D.

    ReplyDelete
    Replies
    1. :-) Tuo meri on kyllä ihana, ja valitettavasti mitkään kuvat (ainakaan omani) eivät tuo sille oikeutta. Hieno ja rauhoittava aaltojen jyminäkään ei kuulu kuvien kautta.

      Hih, niin se on yllättävää. Viivyttelin niin tämän postauksen kanssa, kun 'eihän näissä näy mitään' verrattuna vaikka Istanbuliin tai Pariisiin!

      Delete
  2. Olinkin seuraavaksi kysymässä, miten siellä helteessä pystyy lenkkeilemään, mutta ilmojen viileneminen selittää paljon... Minusta nuo rantojen taideteokset ovat hauskoja. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, neljänkympin päivinä aika harva lähtee lenkille, paitsi ehkä joskus viiden aikaan aamulla ennen kuin käristys alkaa ;-)

      Ei taiteessa mitään vikaa ole, mutta ymmärrän kyllä, kuinka joitakin ärsytää, että tuohon paraatipaikalle lykättyyn 'tuulenosoittimeen' meni melkein miljoona dollaria!

      Delete
  3. Tuo sinitaivas ja meri ovat kyllä jotain aivan uskomatonta. Mulla täällä harmaassa kaupungissa menee ihan kylmiä väreitä!:D

    Ehdottomasti lenkkikuvia vaan, kyllä kiinnostaa! Eihän se oma arki koskaan näytäkään yhtään kiinnostavalta, mutta meidän muiden silmiin se näyttääkin jo paljon eksoottisemmalta. :)

    Mukavaa pääsiäistä sinne!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ditto! Minä saan taas nykyään väristyksiä harvinaisista harmaista ja sateisista päivistä. Ja oikeasta kaupungista, jossa on kaikkea ja kaikki, saan vain haaveilla ;-) Vastaanotosta rohkaistuneena tulen siis postaamaan ne loputkin.

      Ihanaa pääsiäistä myös teille. Meillä taitaa mennä nyt flunssaa hoidellessa, mutta ainakin on pakko rentoutua :-)

      Delete
  4. Minäkin tykkään lenkkeillä illalla pimeässä! Täällä Intiassa se ei tosin onnistu, ihan käytännön syistä, mutta Suomessa käyn mieluusti lenkillä vasta pimeän tultua. Kesällä on sitten keksittävä jokin muu ajankohta lenkille, tai muuten tulee aika pitkä tauko. :-D

    Minä katselen myös mieluusti rantakuvia, vaikka en itse rantaihminen (auringonottomielessä siis) olekaan. Mutta merta rakastan, ja tuo teidän merenne on vielä niin huikean upean värinen, ja rannatkin näyttävät tosi siisteiltä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hih, minä kyllä lenkkeilen kesäyöllä Suomessakin, vaikka fiilis on aika eri :-) Tuli muuten mieleen ihana siili, johon törmäsin kesäyönä Tampereen Pyynikillä ja samalla lenkillä seikkaili keskustan autiolla kadulla minun ja siskoni lisäksi myös todella suuri jänis! Yölenkkeily on mielenkiintoista.

      Nuo meren värit ovat hienot ja vaihtelevat päivittäin, tänään juuri ihastelin kun kävin hiukan istuskelemassa rannalla, eikä kameraa ollut tietenkään mukana. Aussit pitävät kyllä rannoista hyvää huolta ja roskaajia on vähän. Meidän rantojen läheisyydessä on tosi vähän roskiksia, mutta silti ihmiset vievät roskansa mukanaan lähtiessään.

      Delete
  5. Oli tosi mielenkiintoista kulkea mukananne lenkillä! Vaikka ne itselle ovat "niitä samojat uttuja" maisemia, ovat ne meille kuitenkin uusia -vaikka kuvia olisikin samoista paikoista joskus ollut. Jännää että siellä on niin kuuma ja siihen on niin tottunut, että parikymmentä astetta tuntuu jo kylmältä :) En tiedä tottuisinko itse helposti neljäänkymmeneen asteeseen. Olen joskus lomilla kokenut sitä, ja se tavallaan tuntuu ihanalta, mutta on voimaton olo koko ajan. Ja kurja kun täytyy pitää hattua päässä aina kun on ulkona. :) Miten pääsiäinen muuten siellä näkyy?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niinpäs, minusta nuo kuvat olivat niin tylsiä, kun tuota samaa rantaa on tullut veivattua ees taas!

      Elimistön tottuminen ilmastoon on jännä juttu. Työkavereiden kanssa juuri ihasteltiin, kuinka kiva on taas pukeutua neuleisiin ja huiveihin, kun on niin raikas ja viileä ilma (24 astetta). Käristyskuumuudesta en kyllä nauti. Kolmekymmentä tuntuu nykyään miellyttävimmältä, mutta kun menee yli 35, on liian kuuma eikä tosiaan jaksa tehdä mitään. Ja on tosiaan pakko olla hattu ja pitkät hihat, ellei halua palaa hetkessä.

      Pääsiäinen näkyy joka paikassa pursuavista pääsiäismunista ja hot cross buns ovat myös tarjolla kaikkialla. Lautaselta löytyy myös lammasta. Pääsiäisruoat taitavat olla samat kuin Britanniassa. Kristittynä juhlana kaikki eivät täällä vietä pääsiäistä, mutta pääsiäisen aika tarkoittaa myös paria ylimääräistä lomapäivää, joten monet lähtevät reissuun. Pääsiäispupu tuo lapsille munat sunnuntaina, mutta Australiassa munat saattaa tuoda myös bilby, joka on paikallinen eläin.

      Delete
  6. Ihania kuvia ja lenkkeily iltaisin on tunnelmallista. Meri ja järvi, ne on kauniita aina.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos kovasti! Iltalenkkeilyssä on tosiaan sitä jotain ja veden katselu rauhoittaa mielen :-)

      Delete
  7. Ihanat lenkkeilymaisemat :) Olen myös innokas juoksentelija, mutta nyt on ollut rasittava muutamien kuukausien tauko, koska minulla on juoksijan polvi. Tänään olisi tarkoitus taas varovasti aloitella kokeilemaan, voi kun onnistuisi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi, toivottavasti polvesi paranee pian ja pääset taas kunnon lenkeille. Ota nyt aluksi varovasti.

      Minäkin olen juossut jo monta vuotta, mutta kuumaan ilmastoon muuton jälkeen säännöllisyys jäi pois. Aikaisemmin lenkkeilin muuten aikaisin aamulla, mutta nykyään en saa itseäni tarpeeksi varhain ylös. Yritän olla asian suhteen lempeä ja stressitön, juokseminen on niin ihanaa, että en halua tuhota nautintoa huonolla omatunnolla :-)

      Delete
  8. Hienot lenkkeilymaisemat :) Täällä on vielä sen verran jäätä, että lenkkeily saa odottaa parempia kelejä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tiedätkö, en edes muista, milloin olen viimeksi ollut jäisellä kamaralla. Taisi olla vuosi 2004, jouluna? Apua, kuinka aika rientää! Toivottavasti jäät sulavat nopeasti ja loskatta, että pääset pian juoksentelemaan! Olisi mukava saada sieltäkin lenkkipostaus, jos jaksat innostua :-)

      Delete
  9. Käsittämätön nykytaide, joka loisii näköjään jo kaikilla mantereilla, voisi kaikessa värikkyydessään olla ihan kivaa ja piristävää jos siitä ei ekana juolahtaisi mieleen juurikin hintalappu, veronmaksajana en haluaisi tukea kuin oikeasti taidokasta esittävää taidetta... no, eipä kukaan päättäjä minulta tule kysymään päättäessään mikä on oikeasti taidokasta ;-)

    "Farmers market" on tällaiselle Suomessa asuvalle lukijalle jotenkin pään pyörälle paneva ilmaus, täällä arkisessa kielenkäytössä kun marketti tarkoittaa nykyään isoa elintarvikekauppaa... Se missä sinä ja mini-sinä (hih, hauska sana) seikkailitte on minun kielenkäytössäni tori.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niinpä! Minua ei haittaa abstraktikaan taide, kunhan siinä on joku mielenkiintoinen ajatus taustalla tai edes joku jippo... Tämä taideteos ilmestyi rantaan ilman mitään selityksiä tai taustoitusta, lehdistö aktiivisena sai selville, että kaupungin julkisesta taidebudjetista oltiin tosiaan tuo suuri summa käytetty tähän...

      Tori-sanaan kuuluu aina sellainen avara aukio minun pääni sisällä ;-) En osaa kutsua tuota vanhan juna-aseman laiturille järkättyä tapahtumaa toriksi - kuulostaako se oikealta nimitykseltä tuollaisessa pitkulaisessa muodossa olevalle tapahtumalle? Pöydät on siinä laiturin molemmin puolin, 'käytävä' keskellä. Jos tori-sana sopii tuollaiseen, niin otan käyttöön!

      Delete
    2. Korjaus: siis pääni sisällä ei ole avaraa aukiota, ainakaan en tunnusta niin olevan, mutta MIELESTäNI tori on aukio, vai onko?

      Delete
    3. Hei, en pääse tästä sanaongelmasta eroon: voisivatko nämä olla markkinat?

      Delete
  10. Markkinat voisivat olla kieltämättä paras sana tähän, tarkemmin ajateltuna. Vaikka torikin on alkanut tarkoittaa yhtä paljon tuollaista ulkoilmamyyntitapahtumaa silloinkin kun se ei ole torilla kuin paikkaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos tuhannesti! Tori tai markkinat siis käyvät molemmat - otan käyttöön!

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!