Monday, March 4, 2013

Venäläisillä kadunkulmilla



Folkloristi ja leksikografi Alexei Plutser-Sarnon Notes from Russia tutkiskelee Venäjän kaduille, odotushuoneisiin, työpaikoille, lehtiin ja asuntoloihin jätettyjä ilmoituksia, mainoksia ja viestejä. Näiden kaiken kansan luettavaksi tarkoitettujen viestien kautta Plutser-Sarno luo kuvan Venäjästä ja venäläisistä kuluneiden vuosikymmenten ajalta. Minä kuvittelin hotkaisevani kevyen ja hauskan kirjan hetkessä, mutta olin väärässä: Plutser-Sarnon analyysi on akateemista ja joskus perin pikkutarkkaa, ja kaikki ei todellakaan ole hauskaa tai kevyttä.


Plutser-Sarno, A. Notes from Russia. Fuel, London, 2007.


“Will trade old broken watches from the Soviet era for socks or honey.”


Kirjaa lukiessa tajusin, että en oikeasti tiedä Venäjästä tai venäläisyydestä juuri mitään. Siksi onkin todella kivaa, että Jaanan blogissa on meneillään venäläiseen kirjallisuuteen liittyvä haaste. Omassa (ihanassa ja uudessa, jee!) kirjahyllyssä (venäläistä tammea!) onkin jo aineksia haasteen kimppuun käymiseen. Jostain syystä venäläiskirjat ovat vain jääneet muiden taakse lukujärjestyksessä.


“Russians are so naïve that they will compose (and fall for) ads that assume not only that the potential employee will do the work, but also find a client, draw up a contract, make the client sign the contract, and then hand over 90-95 percent of the profit from the deal to an unknown individual who passes himself off as an employer.”


Lukuympäristönä tällä kertaa lähipuisto.


Notes from Russia oli mielenkiintoinen pulahdus venäläiseen viralliseen ja epäviralliseen viestintään, arkeen ja huumorintajuun. Koska en osaa venäjää, luulen, että minulta jäi melkoinen osa kirjan annista saamatta. Teksti on nimittäin kuvitettu alkuperäisillä viesteillä, joita Plutser-Sarno on keräillyt vuosien ajan. Jotkut ilmoituksista on kirjoitettu koneella tai painettu, toiset ovat käsiraapustettuja tai graffiteja. Aihepiirejä on useita: vessakirjoitukset, mainokset, kiellot, ketjukirjeet ja vapaat työpaikat, muutamia mainitakseni.


“Attention office staff! Please flush the toilet regardless of goals set and results achieved.
The Management.
If the results have exceeded all expectations, please use the toilet brush.
The Janitor.”


Minun oli aika hankala suhtautua tähän kirjaan. Välillä luin sitä kuin näppärää ja viihdyttävää välipalaa, välillä tuntui, kuin olisi lukenut akateemista, filosofispainotteista tutkimusta. Monet analyysit olivat mielenkiintoisia, jotkut taas menivät sellaisiin teoreettisiin sfääreihin, että arkimaailma jäi jonnekin kauas kehyksistä. Osa kirjan sivuista on painettu ruskealle ‘voimapaperille’ mikä ainakin omalla kohdallani hankaloitti lukemista iltasella, kun valaistus ei ollut kovin kirkasta, sillä fonttikin on aika pientä. Kirjasta oltaisiin myös voitu mielestäni jättää pois sellaiset pikkuilmoitukset (yhden tai kahden sanan ilmoitukset), joita näkee kaikkialla maailmassa ja jotka eivät siksi tuoneet juurikaan lisäantia. Ymmärrän kuitenkin, että asiasta kiinnostuneille niistäkin on varmasti iloa.


Lukumaisema loikoillessa.


“… Of course, aerobics and walking with weights on your ankles will give you a slender and attractive shape. All your life your beautiful legs and hips will bring aesthetic pleasure to the men you know and love… and even men you don’t know… heads will turn and all of St. Petersburg will watch admiringly as you pass by…”


Joidenkin ilmoitusten ajankohta on siksikin mielenkiintoinen, että Neuvostoliiton hajoamisella oli luonnollisesti suuri vaikutus ihmisten elämään. Kansalaisten toiveet, halut, kyynisyys, yritteliäisyys ja paranoiat tulevat selvästi esiin eri ajanjaksoina, samoin kuin hallinnon ja viranomaisten jonkinasteinen surrealistisuus. 


“Behaviour rules at dances. The labouring class should come to dances wearing light clothing and shoes. It is prohibited to dance in uniforms and sporting attire. Distorting the form of the dance is also strictly prohibited. The dancer should execute the steps correctly and precisely, moving your left and your right feet with equal dexterity. The woman has the right to express in a polite manner her displeasure if her partner violates the established distance of five centimeters between dancing partners, and she may courteously request his excuses. Smoking and laughing should be limited to specially designated areas. The Management.”


Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen ja hiukan erilainen teos, joka avasi minulle nykyvenäjää ja sen lähihistoriaa yllättävällä tavalla. Osallistun kirjalla Täällä toisen tähden alla –blogin Venäjää valloittamaan –haasteeseen. Kirja kuulunee osaan viisi: nykyvenäjä.

12 comments:

  1. Meinasin tukehtua veteeni kun luin tuon vessaohjeistuksen.

    En kuitenkaan nyt tiedä, kiinnostaako kirja vai ei - toisaalta ja toisaalta. Pikkutarkkuus analyysissa ei välttämättä viehätä, mutta nuo viestit...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hehee, kirjassa on tosiaan myös hirmu hauskoja juttuja, mutta myös viestejä selkeästi mielisairailta ihmisiltä, mikä tekee apeaksi, ja sitten esimerkiksi todella ronskeja rivouksia, mikä ällöttää. Tämä kaikki yhdistettynä kepeään sanailuun ja sitten toisaalta raskaaseen folkloristis-filosofiseen analyysiin tekee kirjasta juuri sellaisen toisaalta ja toisaalta -kirjan.

      Eniten harmittaa se, että en osaa venäjää tai tiedä/tunne tarpeeksi Venäjästä ja venäläisestä sielunmaisemasta. Luulen, että viisaammat saavat tästä kirjasta paljon enemmän irti.

      Minua jäi tosin kiehtomaan noiden ilmoitusten keräily ja katsominen 'sillä silmällä'. Tällaisen kirjanhan voisi tehdä missä vain ja sen kautta avata näkökulmaa muihin kulttuureihin!

      Delete
  2. Kiitos hienosta avauksestasi haasteen parissa.

    Se on mielenkiintoista, miten eri tavoin ja eri tapojen kautta on mahdollista luoda kuvaa jostain kansasta, maasta tms. Ei ihan heti tulisi mieleen lähteä keräilemään ilmoituksia, vaikka nyt sen tajuaa, että kertovathan ne paljon. Tällainen tutkimus vaatii kyllä tarkan kontekstoinnin, jotta se avautuu lukijalle.

    Teoreettiset sfäärit ovat yleensä raskasta luettavaa, mutta hauskaa, että kirjassa oli sen vastapainoksi myös mukaansatempaavaa tekstiä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tätä oli kyllä tosi mielenkiintoista lukea.

      Olet oikeassa kontekstoinnista, ja kirjassa se oltiinkin tehty aika hyvin. Siksi tajusinkin, kuinka hirmu vähän tiedän mitään Venäjästä.

      Jotenkin minulla oli sellainen olo, että luin akateemista tutkimusta, jota silloin tällöin yritettiin tehdä tavislukijalle avautuvaksi populäärirupatteluksi. Siinä mielessä olisin kaivannut selvempää linjaa, sillä lukiessa aivoja piti niksautella noiden kahden tyylin välillä, mikä oli väsyttävää.

      Delete
  3. Venäläisyys on jotain ihan omanlaistaan ja myös aika monenlaista - kyseessä on niin suuri maa. Luulen, että tuohon maahan, kansanluonteeseen ja huumoriin ei ihan tuosta vaan saa otetta :).

    Suomalainen näytelijä Ville Haapasalo on tehnyt 15 vuotta näyttelijänuraa Venäjällä ja on tehnyt kaksikin pitkää dokumenttisarjaa. Toisessa matkustettiin Silkkitietä 30 päivässä ja toisessa tutustuttiin suomensukuisiin 30 päivässä. Niissä matkustettiin oikeastaan vähän laajemminkin, eli entisen Neuvostoliiton alueella. Molemmat sarjat näytettiin täällä Norjassa ja niistä sai aika hyvän kuvan alueen laajuudesta ja moninaisuudesta, mutta myös venäläisestä kansanluonteesta. Suosittelen, jos pääsette käsiksi jossain.

    Mainitsin kerran, että minulla oli tosi tiukat kriteerit niiden kirjojen suhteen, jotka pääsivät muuttamaan mukanani tänne Norjaan. Yksi, joka pääsi mukaan on monelle kirjafriikille ehkä tuttukin venäläissyntyisen Andreï Makinen "Ranskalainen testamentti". Ei mikään ihan helppo, mutta tosi hieno. Siinä on ihan omanlainen tunnelmansa, suosittelen lämpimästi! Kirjanurkkaus- blogissa näyttää olevan arvostelukin
    http://kirjanurkkaus.blogspot.no/2008/11/andre-makine-ranskalainen-testamentti.html

    Muita Makinen kirjoja en ole lukenut, ehkä pitäisi...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos vinkeistä! Olet varmasti oikeassa. Olin hiukan järkyttynyt tuosta venäläisyyden tuntemattomuudestani, kysehän on kuitenkin naapureista! Toisaalta lapsena Suomessa raja taisi olla visusti kiinni.

      Minä rakastan Makinea, ja se taitaa olla ainoa venäläiskijailija, joka on kulkenut mukana Tolstoin lisäksi. Ranskalaista testamenttia en ole viel tosin lukenut, minulla on hyllyssä ainakin Dreams of My Russian Summers ja Maa ja taivas. Mutta oikeassa olet, Venäjä on toki suuri ja koostuu monista kansoista. Tuossa lukemassani kirjassa osa viesteistä olivat aika nationalistisia ja 'Moskovan perspektiivistä', eli puhutaan 'valkoisista venäläisistä' ja ollaan joissakin tapauksissa avoimen rasistisiakin.

      Delete
    2. Nationalismi ja siihen kuuluva vieraiden suvaitsemattomuus on yksi asia, joka täällä voimakkaasti nostaa päätään. Pääasiassa rasismi kohdistuu ns "etelänmiehiin" eli etelästä, muun muassa Kaukasiasta, tulleisiin siirtotyöläisiin. Muutama vuosi sitten asian tiimoilta oli melkoisia mellakoita, nyt on sen suhteen vähän rauhallisempaa, mutta se ei tarkoita, että tuo kansallinen uho olisi johonkin hävinnyt, odottaa vain sopivaa tilaisuutta pullahtaakseen esiin. Niin paljon, kun tästä kaupungista ja maasta pidänkin on täällä paljon myös sellaista, joka ärsyttää ja vihastuttaa ja tuo rasisimi on yksi niistä.

      Delete
    3. Juu, etelä ja aasia tuntuivat olevan ne 'uhkien' suunnat tämän otoksen viesteissä. Ja Neuvostoliiton aikana länsimaat tietenkin!
      Rasismi on täälläkin se vihastuttava ja ärsyttävä juttu.

      Delete
  4. Venäläinen kirjallisuus minulla on jotain, johon tartun enemmän sitten "joskus kun on aikaa"... siitä huolimatta, että tykkäsin oikeasti Rikoksesta ja rangaistuksesta. Tuntuu vaan niin erilaiselta ja siten vaativammalta, ja sama juttu venäläisissä elokuvissa, joita olen nähnyt useita ja yhtäkään en ole kunnolla tajunnut.

    Heitin sulle haasteen: http://salamanteri.net/georgia/2013/03/haaste-viikon-menu/

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, epäilen, että kun se kulttuuri on jäänyt vieraammaksi, niin tajuamisen kanssa on ongelmia, ainakin allekirjoittaneella. Mutta ehkä tästä vielä noustaan, tämän haasteen myötä ainakin!

      Kiitos haasteesta, käyn kurkkaamassa!

      Delete
  5. Minusta alkoi juuri nyt tuntua, että haluaisi oppia Venäjästä edes jotakin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Varmasti kannattaa! Minuakin alkoi kiinnostaa, kun huomasin tuon vajavaisuuteni :-)

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!