Monday, April 1, 2013

Aamun kirkkaus on niinkuin laulu

Luonnon herkkyys ja haavoittuvuus, mutta myös sitkeys ja voima nousevat esiin inspiraationlähteinä runokokoelmassa Elämä on kaunis. Saima Harmajan (1913-1937) runoissa ihminen huolineen, heikkouksineen, kaipauksineen, iloineen, tuskineen ja toiveineen saa muodon luonnon tapahtumien kautta.


Harmaja, S. & Hautamäki, S. Elämä on kaunis. Minerva Kustannus, Helsinki, 2013.


Kauan jo aura
viilteli sydämeni maata.
Nyt se ei enää
tyhjänä vartoa saata. 
Suo sade kiihkeä,
suo, kevät, tulista kultaa,
niin että paisuis
siemen, ahmien multaa.

(Ote runosta Auran alla)


En ollut pitkään aikaan (jos koskaan) lukenut runoutta, jossa luonnosta löydetään näin suuressa määrin analogioita tunteiden, tunnelmien ja tilanteiden kuvaamiseen. Lukiessa tuli sen vuoksi kova ikävä suomalaista maisemaa ja vuodenaikoja. Jäinkin miettimään, kuinka esimerkiksi käännettäessä tai eri maailmanosasta kotoisin olevan lukijan tapauksessa tuollaiset luontokuvaukset ja niiden merkitykset (välttämättä?) katoavat. Kesähän on esimerkiksi suomalaisille tai pohjoismaalaisille aivan eri asia kuin vaikka brasilialaisille, koska siihen liittyy sitä edeltävä pitkä kylmyys ja pimeys. Minä lueskelin kirjaa asianmukaisessa ympäristössä, eli luonnon helmassa (vaikka luonto olikin väärä).





Kaunis Rannalla-runo taitaa olla kaikille aika tuttu. Jostakin syystä osaan sen ulkoa, vaikka minulla ei ole minkäänlaista muistikuvaa sen löytämisestä aikoinaan:


Ihanat vaaleat pilvet
liukuvat taivaalla.
Hiljaa ja lumoavasti
laulaa ulappa.

Aaltojen hyväilystä
hiekka on väsynyt.
Tulisit aivan hiljaa
tulisit juuri nyt -


Nuorena menehtyneen Harmajan tarkkanäköiset runot tulevat suoraan sydämestä. Niiden mukana pääsin itse ihmettelemään kaikkea sitä pientä, mitä ympärillämme on, mistä löytää lohtua ja iloa, jokapäiväisiä ihmeitä. Runoissa eletään hetkessä ja hetki löytyy usein luonnon kauneudesta: sen keskellä unohtuvat surut ja kaipauskin saa kauniimmat piirteet.


Aamun kirkkaus on niinkuin laulu.
Itse taivas lepää järvessä.
Liikkumatta, autuaina pilvet
uneksivat ilman äärillä.

(Ote runosta Aamu)




Elämä on kaunis on kuvitettu Sinikka Hautamäen kauniilla, utuisenhempeillä akvarelleilla. Romanttissieluisille ja luonnon rakastajille tämä kirja on täydellinen lahjakirja. Tiedän nyt, mitä hankin äidilleni syntymäpäivälahjaksi :-) 

Jos jotakin jäin hiukan kaipaamaan, niin lyhyttä Harmajan ja Hautamäen biografiaa kirjan alusta tai lopusta. Olisi ollut mukava tietää heistä enemmän lukemisen yhteydessä, ilman googletusta. Ehkä olen moukka, mutta minä en muistanut muita yksityiskohtia Harmajan elämästä, kuin nuorena menehtymisen, ja Hautamäki on myös itselleni uusi taiteilijatuttavuus.

(Elämä on kaunis -arvio löytyy myös Pihin naisen elämää -blogista. Saman postauksen kommenttikentässä joku vinkkasi Yle areenalta löytyvästä Harmajasta kertovasta radio-ohjelmasta.)

10 comments:

  1. Todella kauniisti kirjoitit näistä herkistä runoista. Sain itse asiassa tekstisi ansiosta vielä enemmän irti Harmajan runoista.

    Minäkin mietin, mistä olen oikein oppinut tuon Rannalla-runon.. Tulee mieleen kahvimainos tai vastaava.

    Harmajan biografia olisi ollut tosiaan mainio lisä kirjaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos!

      Joo, voi olla jostain tuollaisesta tarttunut mieleen, jos sinäkin/muutkin sen osaavat ulkomuistista...en tosiaan saa mieleeni johtolankoja, mutta runo on niin kaunis!

      Linkkaan sun blogiarvioon huomenna, nyt pitäis olla jo nukkumassa :-)

      Delete
  2. Utuiset akvarellit ja puhuttelevat runot, nayttaa taydelliselta kesakirjalta Suomen suveen nautittavaksi! Kauniinoloinen kirja.

    (Hih, tajusin juuri kommentoineeni viime vuoden loppupuolen tekstia (matcha muffinseista); lukaisin tekstin katsomatta paivamaaraa sen tarkemmin. Ohje kiinnostaa kylla ihan tanakin paivana, jos sen sait ja pistit jakoon.)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kaunis ja herkkä, mutta taustalla luonnon voima! Kesäkirja on juuri oikea 'nimi' tälle. Hiukan syksyynkin päästään tosin.

      Kiva vain, että vanhojakin luetaan! Laitoinkin jo linkit resepteihin sinne kommenttiisi vastaukseksi :-) Kivoja kokkaushetkiä, namskis.

      Delete
  3. Voi miten nuorena Harmaja kuolikin. :-( Minä en olisi tiennyt tuotakaan...

    Minä olen tainnut oppia tuon Rannalla-runon postikortista. Teininä keräsin postikortteja, joissa oli kauniita runoja, ja sitten ripustelin niitä seinille.

    Tykkään tämmöisistä "perinteisistä" runoista; minusta ne ovat niin paljon kauniimpia kuin jotkut nykyajan runot, joissa ei tunnu olevan päätä eikä häntää. ;-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin, minuakin suretti :-(

      Sinulla oli varmaan ihana runoseinä teininä!

      Nämä ovat kovin suomalaisia runoja tuon luonnon kautta, ja näissä on tosiaan sekä pää että häntä :-)

      Delete
  4. Harmajalla on kauniita runoja kuten Edith Södegranillakin :) Harmittavan nuorena vain täytyi Harmajan lähteä autuaimmille runomaille.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä vain. Pitkästä aikaa tuli luettua Harmajaa. Niin kaunista.

      Delete
  5. Mikä sattuma: Minultakin on tulossa tämä!

    Pyydän jo etukäteen anteeksi, että yksi runo meillä tulee olemaan sama;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Odottelen innolla sinun tuntemuksiasi!

      Eikä hyvä runo onneksi toistosta kulu :-)

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!