Wednesday, April 10, 2013

Pieni kaupunki, suuri maailma

Eilinen lounastunti taitaa jäädä muistoihin loppuelämäni ajaksi. 

Kirjoitin aikaisemmin Australian turvapaikanhakupolitiikasta ja turvapaikanhakijoiden kokemuksista kertovasta kirjasta, Alien Shores, täällä. Postauksen lopussa kerroin, kuinka joskus mietin, kuinka monta ihmistä tälläkin hetkellä ylittää merta uuden, turvallisen elämän toivossa silläkin hetkellä, kun katselen sitä samaa ulappaa. Asia tuli astetta konkreettisemmaksi eilen.


Yleisö.

Olimme juuri viettämässä mukavaa (ja epäterveellistä) lounastaukoa kerrankin koko duuniporukan kesken. Kokoushuoneen pöydällä oli kokoelma erilaisia take-away pizzoja ja kokispulloja. Vitsailtiin, juteltiin, päästettiin stressihöyryt ulos ja kiusoiteltiin toisiamme. Kunnes jonkun puhelin piippasi ja uutinen sai kaikki ensin hiljentymään, sitten pikapikaa ylös ja ulos: satamaan on saapunut kaikessa rauhassa vene täynnä pakolaisia.


Alus oltiin saatettu laituriin ja laituriealue oltiin aidattu poliisin toimesta.


Tuo pieni sinivalkoinen paatti oli vielä täynnä turvapaikanhakijoita.

Pikkukaupunki pääsi hetkessä otsikoihin: kuinka alus oli onnistunut välttämään sekä tiedustelupalvelun, että rannikkovartioston, jotka molemmat ovat erittäin ahkeria ja tarkkoja, sillä venepakolaiset ovat taas vaalien alla yksi miltei ratkaisevista tekijöistä ja jatkuvasti opposition käyttämä ase: he kyllä pysättäisivät veneet (jotenkin).

Alus oli kellunut kaikessa hiljaisuudessa keskelle kaupungin uimarantaa, rantakahviloiden läheisyyteen. Jonkin ajan kuluttua kaksi huvikalastajaa kävivät moikkaamassa täyteenpakatun paatin matkustajia, joista muutama osasi englantia. Ei kulunut kauaankaan, kun poliisi oli kaikissa voimissaan paikalla, alus hinattiin satamaan ja alue eristettiin. 

Aluksen kyljessä luki Deutsche Bank ja mukana oli lippu, jossa ilmoitettiin englanniksi, että toiveidenmukainen päämäärä olisi Uusi-Seelanti. Myöhemmin uutisista on selvinnyt, että vene oli lähtenyt vaaralliselle matkalleen 44 päivää sitten Sri Lankasta ja jotenkin oli siis onnistunut välttämään kaikki tutkat, partiot ja tiedustelut matkan varrella. 

Kaupunkilaisten reaktiot olivat kirjavat: jotkut lähettivät tekstiviestejä toisilleen käskien lukitsemaan talojen ovet, kun taas toiset organisoivat jo vaate-, ruoka- ja majoitusapua. Kummallekaan ei ollut tarvetta, sillä yöllä 66 pakolaista siirrettiin busseilla Perthiin ja tullaan lennättämään Joulusaarille 'prosessoitaviksi'. Miksi kuluttaa veronmaksajien pennosia kalliiseen lentelyyn, kun prosessointi oltaisiin voitu tehdä täälläkin? En tiedä, mutta luulen, että halutaan lähettää venematkaa suunnitteleville vahva viesti siitä, ettei tänne noin vain pääse, vaikka pääsisi rannalle saakka.

Turvapaikan hakeminen maahan saapumalla on laillista. Turvapaikkaa ei voi anoa lähtömaassa. Silti Australian mediassa huudellaan jatkuvasti laittomista maahanmuuttajista, mikä on aivan eri asia.

Minä olin kohtaamisen jälkeen hiukan mietteliäs. Aikamme katseltuamme käännyimme ympäri ja palasimme kauniin aurinkoisen päivän syleilyssä takaisin töihin ja normaalielämään. Samalla 66 henkensä uhalla tänne meritse matkannutta odottivat maskinaamaisten poliisien kuulustelua. Minä menin kotiin kokkaamaan illallista. He eivät tienneet, että tulevat viettämään seuraavat kuukaudet tai vuodet Joulusaarilla vankilamaisissa oloissa. Kukaan ei voi kertoa milloin he palaavat seuraavan kerran töistä kotiin perheensä luo ja laittavat ruokaa.


Minulla oli edessä tie, vapaus ja korkea taivas.




20 comments:

  1. Niin. Tasan ei mene onnenlahjat tässä maailmassa. Ymmärrän niitä jotka pakenevat. Ymmärrän valtioita, joiden on pakko vetää jotain pakolaispolitiikkaa. Onneksi en ole se, jonka täytyy käännyttää avuntarvitsijat takaisin satamasta. Niin voin jatkaa omaa elämääni ja sulkea liiallisen kurjuuden ja surun itseni ulkopuolelle. Vai voinko?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Aivan, aina ei ole reilua tämä elämä.

      Tiedän, että jos omaa tai läheisteni henkeä uhattaisiin vaikka uskonnon tai poliittisen aktiivisuuden vuoksi, tekisin mitä tahansa päästäkseni jonnekin turvaan.

      Ymmärrän tietenkin myös valtioden tarpeen kontrolloida rajojaan ja ihmisten sisäänpääsyä.

      Nytpä ei venettä voida kääntää takaisin, vaan on kuultava jokaisen hakemus. Ongelma on se, että 'prosessointi' (mikä on mielestäni aivan kamala sana, mutta täällä yleisesti käytössä turvapaikanhakijoiden kohdalla) kestää usein vuosia, ja ne vuodet virutaan vankilassa/detention centre ihan irrallaan muusta yhteiskunnasta. Australian hinkua perustaa näitä keskuksia pois mantereelta pienille saarille on kritisoitu valtavasti.

      Loppujen lopuksi reilusti yli 90% turvapaikanhakijoista ovat aitoja tapauksia, jotka ovat siis paenneet kidutusta, sotaa jne. Minusta tämä nykyinen tapa hoitaa asiat ja tiedottaa turvapaikanhakijoista on kallis ja kestää liian kauan. Lapsetkin ovat siellä 'vankiloissa'. Mielenterveys kärsii. Ihmiset, joilla on tarpeeksi traumoja ja murheita, saavat niitä lisää.

      Tulee sellainen olo, että tarttis tehdä jotain, mutta mitä?

      Delete
  2. Niin tärkeä aihe ja todellakin tuntuu niin kuin jotain pitäisi tehdä. Vaikuttaisi siltä, että monen maan pakolaispolitiikassa olisi tarkastamisen varaa. En usko, että kukaan huvikseen tai vain hetken mielijohteesta lähtee koittamaan onneaan huteralla laivalla.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Auttaisi, jos edes mediassa tiedotettaisiin asioista rehellisesti, eivätkä nämä jutut olisi aina sellaisia poliittisia pelinappuloita. Eniten ärsyttää se, että veneet ovat yleisesti 'illegal arrivals', vaikka siis eivät ole ollenkaan laittomia, vaan nimenomaan on oikeus Australian ja kansainvälisen lain mukaan hakea turvapaikkaa.

      Ei tosiaan ole mikään huvimatka tuollainen ja monethan hukkuvat matkalla, kun paatitkin ovat sellaisia kuin ovat.

      Delete
  3. Elämä on epistä, se on ainoa varmuus.

    Tuskin kukaan huvikseen lähtee kotoaan pois. Tämä on aihe, joka ikuisesti puhuttaa Suomessakin - ja aiheuttaa riitoja.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Näin on. Uutisiin tulee kyllä uusi näkökulma, kun näkee sellaisen romuisen pikkupaatin täynnä auringonpolttamia ihmisiä, jotka pyytävät 'please help us'.

      Delete
  4. Voi vain miettiä miten vaikea matka noilla turvapaikanhakijoilla on ollut.Tännehän tulvii tai tulvi turvapaikanhakijoita Eritreasta ,Sudanista ja muista Afrikan maista,jopa niin paljon että tietyt osat eteläistä Tel Avivia olivat jo täynnä afrikkalaisia ja kun varkauksia ja raiskauksia on sattunut aika paljon herättää se paljon närää täkäläisissä.Nyt on tuo tulva hieman tyrehtynyt mutta edelleenkin heitä tulee ja sellaisia määriä,ettei oikein mikään maa voi sellaisia helposti vastaaanottaa.Monet heistä ovat elintasopakolaisia,jotka tulevat parempaa elämää hakemaan ja voikoi heitä siitä syyttää.....Minua ärsyttää täällä turvapaikanhakijapolitiikka ,joka vain harvoille antaa pakolaisen statuksen.Eritrealaisilla ja sudanilaisilla on kollektiivinen suoja,eli heitä ei voi lähettää takaisin vaaralliseen kotimaahansa.Mutta ymmärrän myös että kun turvapaikanhakijoita tulvii ihan mahdottomia määriä on jossain vaiheessa tehtävä jonkinlainen stoppi.Onneksi on paljon järjestöjä jotka hoitavat afrikkalaisten asioita mutta kaipaisin täällä hallitukselta selkeämpää käytäntöä noissa asioissa. Olen itse vapaaehtoisena iltapäiväkerhossa jossa on sekä pakolaisten että työn perään tulleiden afrikkalaisten ja aasialaisten lapsia ja aina sitä miettii että mitä heidän vanhempansa ovatkaan saaneet kokea.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Työn perässä vapaaehtoisesti muuttaminen ja sotaa tai vainoa pakeneminen ovat niin valtavan erilaisia asioita, ja minua suututtaa täällä se, ettei tuota eroa monesti huomata tai haluta huomata maahanmuuttajuudesta kiistelyssä. Eräs paikallinen sukulainenkin sanoi minulle uutisen kuultuaan, että mikseivät he tulleet 'etuovesta', niin kuin minä aikoinaan. Eli suomalaista maahanmuuttajaa verrattiin srilankalaiseen turvapaikanhakijaan aivan sujuvasti!

      On selvää, ettei mikään valtio voi yksinään ottaa kaikkia pakolaisia vastaan. Nytkin suurin osa maailman pakolaisista taitaa olla majoitettuna leireillä tms muissa kehitysmaissa?

      Sellaisia valtioidenvälisiä sopimuksia soisi enemmän, joissa pohdistaan alueen pakolaiskysymyksiä ja yritetään ratkaista asia yhdessä. Työperäiseen maahanmuuttoon on varmaan melkein kaikissa valtioissa jo olemassa lainsäädäntö ja prosessit. Niiden ulkopuolelta tulee niitä 'oikeita' laittomia maahanmuuttajia.

      Täällä on ollut muutamia dokkareita noista turvapaikanhakijoiden kohtaloista. Järkyttäviä. Ja melkein jokainenhan on nähnyt sotaa, poliittista väkivaltaa ja pakolaisvirtoja telkkarista. En haluaisi sinne, ja jos olisin sellaisen melskeen keskellä, tekisin itse varmasti kaikkeni, että pääsisin pois.

      Delete
  5. Kun ei olla itse pakolaisen asemassa, niin ei heihin kyllä osata näköjään suhtautua. Tuollainen maahantulohan on tosiaan vaarallista.

    Huh.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ei varmasti sellaisia asioita voi edes kunnolla kuvitella, kuten koko yhteiskunnan hajoaminen kaaokseen sodassa tai vallankumouksissa, tai suomalaisena tai australialaisena on hankalaa kuvitella nälänhätää, poliittista vainoa jne.

      Henkensä uhalla tänne tosiaan tulevat veneellä, eli se jo kertoo lähtötilanteesta, jos tuo on se helpompi ja toiveikkaampi vaihtoehto.

      Delete
  6. "Prosessointi." Onpa sana. Olen lähiaikoina lukenut paljon juttuja Pohjois-Koreasta ja sieltä paenneista ihmisistä ja heidän vaikuksistaan saada turvapaikkaa. Olen taipuvainen olemaan aina pakolaisen puolella, usein näissä uutisoinneissa vastaanottajamaasta tehdäänkin se paha osapuoli. Monesti tuntuu näin olevankin vaikka toki rajojen kontrollointikin on tärkeää :/

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, hyvin hankalia ja monimutkaisia kysymyksiä nämä ovat, eikä rajoja voi avata kaikille noin vain. Tai voisi tietenkin, mutta aika hurjasti muuttuisi yhteiskunta sen seurauksena.

      Luulen, että tuota prosessointia käytetään ihan tarkoituksella. Ei sanota, että 'their applications will be processed'... vaan 'they will be processed'. Siitä lähtee pala ihmisyyttä ja yksilöllisyyttä pois saman tien.

      Delete
  7. Ja ihan samanlaisia ihmisiä unelmineen, haaveineen, pelkoineen, ensirakkauksineen, äiteineen. sisaruksineen... se usein unohtuu, kun lukee näistä "pakolaisista" tai "siirtolaisista". Miten onnekas sitä itse onkaan, kun saa mennä illalla omaan sänkyyn nukkumaan ja tietää, että voi nukkua rauhassa ja turvassa aamuun saakka.

    Itselläni on taipumusta uskoa sielunvaellukseen, ja sitä kautta kaikki tämä maailman epätasa-arvoisuus jotenkin "makes sense" (mikä ihme tuo on suomeksi?). Ei niin, että "huonompi" asema olisi rangaistus jostain, vaan tulemme tänne aina uudestaan oppimaan jotain, ja jokainen sielu vuorollaan elää rankkoja elämiä ja sitten näitä helpompia... En tiedä, mutta noin uskon että se jotenkin menee...

    Mutta tästä tämän elämän perspektiivistä kaikki tämä tuntuu tietenkin hirvittävän epäreilulta ja tekisi tosiaan mieli tehdä jotain. Mutta mitä? Nuo ongelmat ovat niin valtavan suuria.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin ovat isoja ongelmia. Tiedotus on mielestäni avainsana vastaanottajamaassa. Niin, ettei esimerkiksi kolmasosa ausseista ajattelisi, että nuo turvapaikanhakijat ovat laittomasti saapuneet maahan.

      Elämäänhän tosiaan tuntuisi kuuluvan kaikenlainen. Hyvä opetus olisi mielestäni esimerkiksi pakolaisten auttaminen, kun itsellä menee hyvin! Onneksi elämään voi mahtua myös molempia: rankkuutta ja helppoutta.

      Minua kiinnostaa myös, mitä voisi tehdä ja aion ottaa selvää. Vapaaehtoistyötä on ainakin tarjolla isoimmissa kaupungeissa.

      Delete
    2. Ehkä se menee just niin, että jos meille annetaan tässä elämässä vaurautta ja hyvinvointia, niin se oppiläksy on siinä, mitä me sillä teemme ja kuinka toimimme. Tai jos takerrumme liikaa tähän maalliseen hyvään, meitä saatetaan muistuttaa rankastikin, että ne todella tärkeät asiat ovat ihan jossain muualla. En siis tarkoita sitä, että sitä voi vain nautiskella tästä mukavasta elämästä kun on sattunut tähän syntymään ja katsella sivusta muiden kärsimystä. Ja tosiaan ihan jokaiseen elämään mahtuu monenlaista, sekä kärsimystä että hyvinvointia. Nämä ovat vähän liian isoja asioita typistettäväksi muutamaan lauseeseen :D

      Ensimmäinen, mitä ihan jokainen voi varmaan tehdä, on tarkistaa omia asenteitaan. Täällä Norjassa on paljon puolalaisia siirtotyöläisiä ja jotenkin tuntuu, että nuo "puolalaiset" ovat jotain näkymätöntä kansaa ja elävät ihan omassa alakulttuurissaan. Koskaan en ole kuullut ketään mainittavan nimellä vaan "puolalainen" on yleisnimitys ihan jokaisesta, vaikka jotkut noista miehistä ovat asuneet täällä jo pitkään. Se on oikeastaan aika hurjaa, miten toisen ihmisen todellinen kohtaaminen voi olla niin vaikeaa.

      Eli ehkä se maailman parantaminen kannattaa ainakin aloittaa ihan siitä läheltä. Rohkeasti ja kielimuurista huolimatta osoittaa kiinnostusta, kysyä nimeä ja toivottaa siten tervetulleeksi myös nämä "maan hiljaiset", työn perässä muuttaneet tai ehkä pakolaistaustaiset ihmiset. Niin että nuo ihmiset eivät olisi vain "se afrikkalainen siivooja", "puolalainen rakennusmies" tai "se aasialainen joku".

      Jostain luin just eilen lainauksen, joka meni jotenkin niin, että "jälkeenpäin en muista vihamiesteni puheita, vaan ystävieni vaikenemisen". Aika osuvasti sanottu.

      Delete
    3. Hyvin laitettu ja hieno lainaus myös. Tuo taitaa olla juuri tässä ytimessä:

      "Se on oikeastaan aika hurjaa, miten toisen ihmisen todellinen kohtaaminen voi olla niin vaikeaa."

      On surkeaa, kun toista ihmistä ei kohdella samanarvoisena ihmisenä kaikin puolin. Tuo 'prosessointi' juuri ruokkii samaa ajattelua. Onneksi joissakin paikoissa (niin kuin täällä) on hiukan helpompi tulla paikalliseksi ja sulautua kirjavaan joukkoon. Ennakkoluuloja ja pelkoja on kuitenkin myös yllin kyllin, varsinkin noita 'laittomia siirtolaisia' kohtaan.

      Delete
  8. Tällaiset uutiset laittavat aina omaa elämää oikeaan perspektiiviin. Että miten sitä valittaakin niin paljon turhasta (tai minä ainakin!), vaikka elämän perusasiat ovat kunnossa.

    Mutta tuo viimeinen kuva on kyllä huikean kaunis. Onko otettu jostain puistosta siitä sataman läheltä?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Aivan niin, ja minäkin valitan paljon ja hartaasti ;-)

      Nuo detention centret, joissa turvapaikanhakijat 'prosessoidaan' ovat vaivanneet minua jo pitkään. Nyt koko homma sai uuden ulottuvuuden, kun oikeat ihmiset, jotka sinne joutuvat, olivat ihan nenän edessä eikä vain uutisisssa. Ja se surkea paatti, jolla olivat tulleet sieltä kaukaa saakka. Niin paljon onnea oli ollut matkassa.

      Viimeinen kuva on otettu samasta paikasta, kuin ensimmäinen kuva. Parkkipaikan toisella puolella on tuo sataman ja rautatien piikkilanka-aita, toisella puolella alkaa tuo kävelytie ja puistoalue rannan reunassa. Tuntui niin kummalliselta kääntyä ympäri ja katsella tuota näkymää, kun samaan aikaan selän takana oli laivallinen ihmisiä, jotka kuin ihmeen kaupalla päätyivät kaupunkiin ja laiturilla päätettiin ihmiskohtaloista poliisivoimin.

      Delete
  9. On varmaan aika eri asia lukea tai kuulla pakolaisista uutisista kuin yhtäkkiä huomata, että kotikaupungin satamaan on ilmestynyt veneellinen ihmisiä. Norjassa on paljon pakolaisia ja muita maahanmuuttajia, ja se näkyy myös katukuvassa, Oslossa ainakin. Silti täytyy tunnustaa, että kaikki minun täällä tuntemani ei-norjalaiset ovat pohjoismaalaisia. Minä ja muut kaltaiseni maahanmuuttajat elämme aika erilaista elämää kuin pakolaisina tänne tulleet. Vaikka pakolaisstatuksen myötä ihmiset saavat yhteiskunnalta kaikenlaista tukea - ja velvoitteita - elämä voi silti muodostua hyvin erilaiseksi kuin valtaväestöllä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin on. Olen muuten kuullut aika monen täällä muuttaneen mielipidettään turvapaikanhakijoista tapahtuneen seurauksena, mikä on aika hienoa.

      Minustakin oli pöyrityttävää, että jonkun mielestä esimerkiksi minuakin voi verrata venepakolaiseen, siis siinä mielessä, että olisimme jotenkin tulleet tänne samalta lähtöviivalta. Lähtötilanne, kokemukset ja mahdollisuudet ovat niin hurjan erilaiset, ja ne tietenkin heijastuvat myös jatkossa aika pitkän aikaa sen jälkeen kun turvapaikka on myönnetty.

      Minulla on muutama ystävä, joiden vanhemmat olivat poliittisia pakolaisia tai jotka pakenivat sotaa silloin kun lapset olivat pieniä. Lähtömaat olivat Kiina, Vietnam ja Guatemala. Niin kauan kun Australian (ja kansainvälisen) lain mukaan turvapaikkaa saa hakea maahansaapumismetodista riippumatta, en ymmärrä loanheittäjiä ja laittomasta maahanpääsystä syyttäjiä. Suututtaa, ettei edes viitsitä etsiä faktoja käsiin ennen kuin ollaan jo heristämässä sormella.

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!