Wednesday, April 3, 2013

Sattuu sitä paremmissakin piireissä

Kerronpa miltä tuntui lukea J.K. Rowlingin The Casual Vacancyä: astuin vanhan höyryjunan kyytiin jossakin Etelä-Englannissa. Penkit olivat pehmeät, lämpötila juuri sopiva, päivä kaunis, mukana maittavat eväät ja ikkunapaikka. Juna lähti hitaasti liikkeelle vehreissä maisemissa ja nautin tasaisesta, rauhallisesta kulusta. Viereisen penkin vanha, kohtelias herra vitsaili hyväntahtoisesti, nauratti ja oli hilpeä mieli. Juna alkoi päästä vauhtiin: ohitse vilisi kauniita vehreitä kukkuloita, pittoreskeja pikkukyliä. Mutta kas, kohta ei ikkunasta näkynytkään enää vain postikorttimaisemia, vaan myös köyhyyttä, rikkinäisiä ikkunoita, töykeitä teinejä, graffitia, roskia ja likaa. Juna kiihdytti vuoronperään läpi rikkaiden kartanoalueiden ja kaupungin rakennuttamien punatiilisten ränsistyneiden rivitalojen. Joella yksityiskoulun soutujoukkue harjoitteli kilpailuun, hetken kuluttua ikkunasta näkyi ostoskeskus, jonka edustalla värjötteli teinjoukko tupakalla, parkkipaikalla kävi huumekauppa. Aurinko meni pilveen ja viereisen penkin herra kertoi olevansa mukana paikallispolitiikassa ja inhoavansa kaupungin työttömiä moniongelmaisia omahyväinen hymy kasvoillaan. Seuraavalla asemalla kyytiin nousi aran oloinen nainen, jonka meikkivoiteen alta kuulsivat tuoreet mustelmat.

Toisin sanoen: tämä laittoi ajattelemaan. Matka oli kovin erilainen kuin olin odottanut.


Rowling, J.K. The Casual Vacancy. Little, Brown, London, 2012.


On heti alkuun tunnustettava, että olen Potter-neitsyt. Yhden Potterin ensimmäistä kappaletta lueskelin jossakin kahvilassa muutama vuosi sitten tilaustani odotellessa. Ihan kiva se oli, en vain innostunut tarpeeksi ja muutenkin luettavaa on ollut riittämiin. Potterit ovat olleet lukulistalla, sitten kun.... Rowling on siis minulle aivan uusi tuttavuus.

The Casual Vacancy avautuu aika kepeästi, vaikka dramatiikkaa ei puutukaan. Barry Fairbrother heittää veivinsä matkalla ravintolaan, jossa on tarkoitus juhlistaa hänen, ja vaimonsa Maryn hääpäivää. Menehtynyt Barry ei ole kuka tahansa henkilö, vaan Pagfordin pikkukaupungin paikallishallituksen jäsen ja kiivas Fieldsin köyhän asuinalueen puolustaja, joka inspiraatiollaan oli motivoinut monia kaupunkilaisia sekä fieldsiläisiä. Paikallishallituksessa on siis suru-uutisen seurauksena paikka vapaana. Koska hallitus on päättämässä Fieldsin Pagfordiin liittämisestä tai erottamisesta, sekä Fieldsissä sijaitsevan päihdeklinikan mahdollisesta sulkemisesta, on Barryn kuolema kuin sohaisu muurahaispesään: kovin paljon riippuisi uudesta hallituksen jäsenestä.


Siinäpä The Casual Vacancyn raamit. Mitä Rowling tekee seuraavaksi, on jotakin taianomaista (ei kuitenkaan Potter-mielessä): brittiyhteiskunnan selkärankaan taottu luokkajako, lasten ja vanhempien suhteet, erilaisten avioliittojen dynamiikka, nuorten keskinäinen ystävyys ja epäystävyys, sekä elämän murjomien tai paapomien ihmisten realiteetit vuorottelevat ja syventyvät sivu sivulta niin, että lopulta alkuosan keveys, humoristiset henkilökuvat ja naureskelu on enää muisto vain. Kirjassa mennäänkin pelotta asioiden ytimiin. Kuinka helppoa on tuomita, kun ei tiedä toisen tilannetta? Kuinka paljon energiaa kuluu hyväksytyn roolin esittämiseen, todellisuuden ja toiveiden piilottamiseen?


"There was no choice but to work from nine to five if you had a family, but Simon had always known that there were other, better ways; that a life of ease and plenty dangled over his head like a great bulging pinata, which he might smash open if only he had a stick big enough, and the knowledge of when to strike. Simon had the child's belief that the rest of the world exists as staging for their personal drama; that destiny hung over him, casting clues and signs in his path, and he could not help feeling that he had been vouchsafed a sign, a celestial wink."


Luin kirjaa ahnehtien ja pidin kovasti Rowlingin tavasta sekoittaa huumoria vakaviin tilanteisiin ja henkilökuvauksiin, mutta kuitenkin hyvällä maulla. Oletin, että The Casual Vacancy olisi kepoinen, nautinnollinen, hyväntahtoinen ja viihdyttävä lukuromaani, mutta yllätyin sen useista rankoista teemoista ja karuista kuvauksista. Monet kirjan tapahtumat tuntuivat sydämessä, saivat tuntemaan sääliä ja surua, mutta onneksi myös iloa ja ylpeyttä. Rowling laittoi minut katsomaan asioita hiukan eri vinkkelistä, joskus jopa muistelemaan joitakin omia ajatuksiani hiukan häpeillen, viisaampana.


 "Gavin's voice broke. Horrified and embarrassed he bowed his flushing face over his plate. There was a hard chunk of grief in his throat and he couldn't shift it. Kay's chair legs scraped on the floor; he hoped that she was off to the bathroom, but then he felt her arms around his shoulders, drawing him to her. Without thinking, he put a single arm around her too.
It was so good to be held. If only their relationship could be distilled into simple, wordless gesture of comfort. Why had humans ever learned to talk?
He had dribbled snot onto the back of her top.
'Sorry,' he said thickly, wiping it away with his napkin."


Perhedynamiikkaa tutkitaan kirjassa monenlaisten mallien kautta ja kirjassa edetään vuoroin nuorten, vuoroin heidän vanhempiensa maailmoissa, jotka tosin harvoin kohtaavat muutoin kuin fyysisesti. Monien Pagfordin aikuisten ajatukset täyttää tuleva äänestys hallituspaikan täyttämiseksi ja sitä kautta kaupungin tulevaisuus. Omia kandidaattejaan ja mielipiteitään ajavat kaupunkilaiset käyvät kiivasta taistoa keskenään. Hullunmylly saa lisävauhtia, kun "Barryn aaveen" kirjoittamia häpeilemättömiä paljastusviestejä kandidaattien yksityiselämästä alkaa ilmestyä kaupungin nettisivuille...


"Krystal was walking along Foley Road in the early morning sunlight, eating a banana. It was an unfamiliar taste and texture, and she could not make up her mind whether she liked it or not. Terri and Krystal never bought fruit."


Ihmiskuvaukset ovat loistavia elävyydessään, persoonallisuudessaan ja uskottavuudessaan. Olemme varmasti kaikki kohdanneet jossakin jokaisen kirjan ihmistyypin, ellemme jopa tunne muutamaa läheisemmin. Paikallispolitiikan toimiessa kehyksenä, vapaan hallituspaikan tavoittelu ja Barryn kuolema paljastaa ihmisistä ja heidän läheisistään uusia ulottuvuuksia. Muutoksilta ei voi siis välttyä. Samaan aikaan nuoret elävät omassa maailmassaan, jossa Pagfordin hyväosaisuus ja Fieldsin moniongelmaisuus ei tarkoita, etteikö rajoja voisi silti ylittää.


"Colin saw his plate snatched away without regret. The nausea churning in his stomach was even worse than when he and Tessa had arrived. He might have been encased in thick glass bubble, so separate did he feel from his three dining companions. It was a sensation with which he was only too familiar, that of walking in a giant sphere of worry, enclosed by it, watching his own terrors roll by, obscuring the outside world."


The Casual Vacancy kosketti ja yllätti positiivisesti. Onnellista loppua ei tullut, mutta monimutkaisten yhteiskunnallisten ja henkilökohtaisten ongelmien käsittelyssä ja mielenkiintoisen tarinan punomisessa Rowling on kyllä aikamoinen mestari. Pysyin tiukasti kirjailijan taidokkaissa hyppysissä alusta loppuun saakka.


(Mietin hiukan suomennosta, Paikka vapaana, ajatellen sitä, kuinka voimakas ja arvolatauksen sisältävä Fieldsin slangi kääntyy suomen kielelle. Tekisi mieli vilkaista suomennosta ihan uteliaisuudesta.)





31 comments:

  1. Mikä sattuma, sillä juuri olen tutkinut Otavan katalogia tämän kirjan kohdalta tänään. Mietin suuresti, miksi en ole tästä kirjasta paljoa kuullut ja teinkö virheen, kun en ottanut kirjaa lukuun. Ilmeisesti tein ja nyt en enää ehdi.

    Minäkin olen Potter-noviisi kirjoissa, mutta olen katsonut Pottereita sekä tyttäreni että nyt jo myös kummipoikani kanssa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minä pidin kovasti, ja nyt tämän julkaisun jälkeen kävin katsomassa muutaman lehtiarvion. Yllätyin siitä, että joidenkin mielestä kirja oli tylsä, tai että tarinassa oltaisiin aseteltu hyvät ja pahat jotenkin kauhean mustavalkoisesti vastakkain. Taas kerran näkee, kuinka eri tavalla eri ihmiset voivatkaan lukea kirjoja! Minä löysin kyllä moniulotteisuutta enkä tylsistynyt missään vaiheessa.

      Suomentaminen on kyllä varmasti ollut aika haastavaa, onko Suomessa edes sellaista 'alaluokan slangia', josta heti paljastuisi ihmisen tausta?

      Yhden Potterin olen katsonut minäkin. Pitäisi kyllä lukea ne kirjat, tai edes katsoa kaikki leffat!

      Delete
  2. Voi että, hieno kirjoitus! :) Ja hauskaa, että kirjoitit tästä juuri tänään, kun sain kirjan käsiini kirjaston varausjonosta. Tätä saikin muuten odottaa iäisyyden...

    Olen lukenut puolet Pottereista ja tykännyt kovasti, mutta olen koko ajan olettanut ja toivonut että tämä olisikin jotain ihan muuta. Rowling on erinomainen kirjoittaja, sen tiedän Pottereiden perusteella, ja siinä mielessä odotan kirjalta paljon. Palaan lukemaan arviosi uudelleen kunhan ehdin itsekin tämän lukea. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos!

      Minäkin olin kirjastojonossa ikuisuuden ja jouduin myös aloitettuani antamaan tämän jonkun toisen luettavaksikin kolmeksi viikoksi. Olikin kiva testata, että jäävätkö tapahtumat mieleen sen kolmen viikon ajaksi, vai unohtuvatko heti. Yllättävästi pääsin heti takaisin imuun, eikä kukaan henkilöistäkään päässyt tauon aikana unohtumaan.

      Oikein hienoja lukuhetkiä sinulle!

      Delete
  3. Oli mielenkiintoista lukea tästä kirjasta arvostelu sellaiselta, joka ei ole lukenut Pottereita. Minusta tuntuu, että suurin osa tämän lukeneistä ovat tarttuneet tähän juuri Potter-ihastuksen takia. Minä olin yksi heistä. Onhan tämä todella erilainen kuin Potterit, mutta hyvä niin. Olisin melko varmasti joutunut pettymään, jos Rowling olisi yrittänyt kirjoittaa Potter kakkosta. Hän olisi ollut melko varmasti tuomittu epäonnistumaan. Pidin tästä, ja kiva kuulla, että sinuakin kirja kosketti.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, luulen, että tämän kirjan vastaanottoa vaivaa varmasti 'Potterin taakka' :-)

      Minustakin hieno ja onnistunut kirja, eikä onneksi mitenkään pottermainen, oletan.

      Delete
  4. Minäkin tykkäsin tästä kovasti, enkä todellakaan pitkästynyt missään vaiheessa. Paljon mielenkiintoisia ihmisiä, hyvä tempo - kaikki kohdallaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Samat ajatukset minulla. Ammattilaisen työtä!

      Delete
  5. Kiitos taas postauksesta! Olin vähän ajatellut jättää tämän kirjan välistä, sillä en ole minäkään suuri Potter-fani, mutta ehkä sen nyt kirjastosta laitan varauslistalle. Hyvä kun kirjoitit tuosta slangista, otan sen ehdottomasti englanninkielisenä sillä slangia on niin vaikea kääntää. Lisäksi Suomessa nousi aikanaan keskustelua siitä, kuinka hyvä käännös voi olla, jos se pitää kääntää kuukaudessa (tai jotain sellaista). Rowlingin vakiosuomentajahan ei työhön suostunut, sillä hänestä aika oli naurettavan lyhyt. Sinänsä suomennosta olisi siis kiva tarkastella, kunhan kirjan on ensin englanniksi lukenut.

    Ilona

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vara vain. Tällä ei (varmaankaan) ole Pottereiden kanssa mitään tekemistä.

      Ehdottomasti kannattaa varmaan lukea englanniksi, jos vain voi. Mietinkin tuossa lukiessa usein, että miten ihmeessä joitakin kohtia voi saada käännettyä suomeksi niin, että vivahteet säilyvät? Ja juuri niiden slangiosuuksien lukeminen teki kirjasta hirmu elävän ja tuki sitä yhteiskunnan kahtiajakoa. Jos aikaa on ollut käännökseen noin naurattavan vähän (tämähän ei edes ole mikään ohut läpyskä!) niin tosiaan voisi olla mielenkiintoista nähdä, mitä sellaisessa kiireessä voi saada aikaan!

      (PS. Olen jo pitkään halunnut sanoa, että blogisi on aivan supermahtava)

      Delete
    2. Varattu. Ja englanninkielisenä. Menin kuule onneton lukemaan sen Austerin ja Coetzeen yhteisteoksen suomennettuna ja siinä oli Austerin käännöksessä ihan selviä virheitä muutama. Ja kamalinta oli, että yksi vitsahtava aforismi oli käännetty niin tönkösti, ettei siinä ollut enää mitään hauskaa. Kaikki ei vaan käänny - slangista puhumattakaan. Kääntäjiä dissamatta,tekevät tärkeää työtä - olisi moni hieno kirja jäänyt lukematta ilman heitä.

      (Kiireellä oli sekin kirja käännetty, amerikoissa kirja ilmestyi vasta kuukausi suomennoksen jälkeen. Mitä ihmettä?)

      Menee vähän sivusta, mutta eilen Hesarissa oli juttua Britannian uudesta luokkajaosta, johon vaikuttavat mm. kulttuuriset seikat: http://www.hs.fi/ulkomaat/BBC+Britanniassa+on+nyt+seitsem%C3%A4n+yhteiskuntaluokkaa/a1364953067726 Nousikohan tämä The Australian uutiseksi?

      Ilona

      p.s. Kiva, että blogini on miellyttänyt. Ausseista ei ole kuvia, koska parhaat ovat vain paperiversiona ja huonoja kuvia en halua laittaa.

      Delete
    3. Hyvä homma, takuulla parempi ratkaisu, slangi on tosiaan varmasti todella vaikeaa (mahdotonta?) kääntää.

      Juuri radiosta kuuntelin tuota uutista take-awaynhakumatkalla (intialaista, nam!) ja sitten huomasin, että Margaret Pennyn muistikirja -blogissa oli siitä myös puhetta. Kävin juuri kommentoimassa, kun tuli heti se Lähiöoksennus ja tämä Rowling mieleen. Muuten ei ole uutinen ollut headlineissa, enemmänkin siellä näkyy nyt Koreaa ja Yhdysvaltoja.

      Sun pitäisi siis pikaisesti tulla paikkaamaan tuo 'kuva-aukko' blogissasi :-)

      Delete
  6. Lukuvuoroaan vielä odottelee tämä kirja hyllyssä! =D Otan melko pian luvun alle. Sisko jo luki, ja tykkäsi, ja uskon kyllä, että itsekin pidän. Potterit ovat luettuina ja erittäin rakastettuja.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Varmasti tykkäät, taidokas kirja! Tämä on tosin selvästi aikuisille vain.

      Delete
  7. Minäkin olen (täysin)Potter-neitsyt...
    Katselin tätä kirjaa viime syksynä kirjakaupassa,hypistelin mutten ostanut.Taisit nyt saada minut kuitenkin kiinnostumaan tästä....

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minulle tämä oli ehdottomasti positiivinen yllätys, eli kannattaa kokeilla!

      Delete
  8. Olen kuullut pelkkää hyvää tästä kirjasta ja itsekin sen aion hankkia :) Ihana postaus! Potterit olivat kyllä mukaansatempaavia, sopivasti jännitystä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tässäkin tuo jännitys ja mielenkiinto säilyi herkeämättä, hienoa kerrontaa. Mukavia lukuhetkiä siis!

      Delete
  9. Vetävä kirja, joka tosin hailenee aika nopeasti ajassa. Juuri sellainen kirja, jonnka imaisee hirveällä vimmalla. Rowling osaa totisesti juonivetoisen kirjoittamisen. Luin tämän heti tuoreeltaan ja pidin. Kirjaan on suhtauduttu maailmalla varsin kriittisesti.

    Olipas mukava teksti, jonka parissa viihdyin mainiosti!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos kehuista!

      Tähän kirjaan on varmasti suhtauduttu ylikriittisesti ja paineet ovat olleet kovat Pottereiden jälkeen, varsinkin, kun on otettu askel aikuisille suunnattuun kirjallisuuteen. Pottereiden kirjailijana Rowlingia on ollut joidenkin (kateellisten) helppo halveksua (lapsia on helpompi miellyttää, liukuhihnatyötä, dollarinkuvat silmissä).

      Luulen, että ne hyväosaisten tarinat ehkä haalenevat nopeammin, mutta tiedän, että minun mieleeni jäävät Weedonin perhe, sosiaalityöntekijöiden visiitit, väkivaltaisen Simonin perhe ja Sukhvinder Jawanda, tai siis paremminkin heidän elämäntilanteensa ja niihin johtaneet syyt.

      Delete
  10. Tätä voisikin kokeilla, Pottereita on kyllä tullut luettua, tosin hävettää tunnustaa, että meillä muksut ovat lukeneet enemmän kuin minä mutta kuitenkin :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kokeilepas vain, kerronta on tosiaan vetävää, mutta ei tämä ole mikään viihdekirja ainoastaan!

      Sun lapsilla on hyvä harrastus :-)

      Delete
  11. Sita tassa mietin etta mahtaako tuo luokkajako yms avautua kaannosten lukijoille. Taalla Israelissa kirja taitaa olla top ten listalla jo. Mina en yleensa jaksa kaannoskirjallisuutta hepreaksi lukea. Taidan ostaa alkuperaisen kun vataan tulee.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niinpäs juuri. Toisaalta esim. Lähiöoksennuksesta löytyi pikkuisen samanlaista asetelmaa. Tietekin Englannissa luokkajakojen merkitys ja historia on kovin erilainen ja erilaisessa mittakaavassa, mutta Suomessakin näyttäisi (valitettavasti) erot rikkaiden ja köyhien välillä syvenevän. Esimerkiksi köyhyyden, riippuvuuksien ja koulutuksen puutteen periytymisen ja niille altistumisen syyt otetaan tässä kirjassa hyvin esille.

      Lue ihmeessä alkuperäinen, jos enkku taipuu! Minua kiinnostaa nyt se käännös, taida selailla sitä heinäkuussa Suomessa ihan uteliaisuudesta.

      Delete
  12. Kiitos, menee lukulistaan. Olen hypistellyt muutamaan otteeseenkin, muttei ole mukaan lähtenyt. Seuraavaksi kyllä. Terkut!

    ReplyDelete
    Replies
    1. En tiedä mikä tässä kirjassa minua kiehtoi niin, että tiesin sen heti lukevani, mutta niin siis vain kävi. Tosi osuvia ja koskettavia havaintoja löytyy tuosta kirjasta. Hyviä lukuhetkiä siis!

      Delete
  13. Jonkin aikaa sitten kirjakaupat olivat täynnä näitä kirjoja. Hypistelin, mutten sitten kuitenkaan tullut ostaneeksi. Tämän luettuani arvelen, että ehkä sittenkin pitäisi. Kai niitä vielä jossain alelaarissa ainakin on...

    ReplyDelete
    Replies
    1. No nythän on sitten sopiva/järkevä hetki hankkia tämä, jos löydät vielä edullisemmin. Meillä eivät ole kulkeutuneet vielä divareihin asti, mikä luultavasti tarkoittaa sitä, että kirjasta on pidetty kovasti! Aiotko lukea norjaksi? Kiinnostaisi kuulla kuinka siellä on käännöksessä onnistuttu ja oliko yhtä kiivas aikataulu kääntämisellä kuin suomalaisella versiolla?
      Kirjastostakin kannattaa etsiä, meillä tosin oli aika hurjat jonot eikä lainaa saanut uusia lainkaan.

      Delete
    2. Ei löytynyt alelaarista, joten tilasin Amazonista huomattavasti kaupan hintaa halvemmalla. Norjaksi lukeminen on edelleen vähän hidasta, kunnes pääsen vauhtiin muutaman kymmenen sivun jälkeen. Ja muutenkin jos on tarjolla alkukielinen (engl.) opus, niin mieluummin luen sen kuin norjaksi käännetyn.

      Delete
    3. Alkuperäisestä voin ainakin hyvällä omallatunnolla sanoa, että on hyvä kirja! Kiva, että sait käsiisi!

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!