Monday, April 8, 2013

Supermielenkiintoista keskustelua käännöksistä

Kirjainten virrassa - Hanna ja Sallan lukupäiväkirjan Salla olivat molemmat vieraina Tampereella Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton järjestämässä käännöskritiikkiseminaarissa. Käykääpäs asiasta kiinnostuneet kurkkaamassa kumpaisenkin mielenkiintoista blogikirjoitusta ja keskustelua. Minun aivoni alkoivat oikein surraamaan näitä asioita ajatellessa, niin, että on pakko kirjoittaa jotain tännekin. Olen siis aika hämilläni koko asiasta, enkä oikein tiedä, mitä ajattelen.

Huomasin nimittäin, että en ole koskaan sen syvällisemmin käännöksiä miettinyt. Ehkä sen vuoksi, että taidan lukea enimmäkseen englanninkielistä kirjallisuutta alkukielellä, tai sitten suomalaista suomeksi. Ruotsista käännetty suomikaan ei haittaa, sillä jos jossain kohdissa on hiukan kökköä, ruotsi on sen verran tuttu, että lukiessani käännän suomennoksen ruotsiksi pääni sisällä joka tapauksessa, jolloin kaikki 'makes sense'.

Mutta yksi asia alkoi ihmetyttää. Olin, varmasti naiivisti, olettanut, että kääntämisen tarkoituksena on pysyä kaikin puolin mahdollisimman lähellä alkuperäistä teosta. Kuvittelin, että ideaalina on jopa käyttää samoja sanoja, toki vain jos niillä on sama merkitys käännöskulttuurissa. Sanontojen kohdalla etsittäisiin samaa merkitseviä paikallisia sanontoja. Kokonaan kääntymättömät sanat ja ilmaisut voitaisiin jättää sellaisenaan tekstiin, tai kääntää kirjaimellisesti ja sitten selittää lukijalle alaviitteessä, mistä on kyse. Lisämerkityksiäkin sanoilla voi olla toisessa kulttuurissa, ja niistäkin olisi hyvä lukijan kuulla. Minusta tuollainen tuntuisi tärkeältä, sillä kirjan tarina tapahtuu tietyssä paikassa, tietyssä kulttuurissa, tiettynä aikana ja tuntuisi pahalta siirtää se kääntämällä pois juuriltaan, osaksi jotain aivan toista. Siis vaikka kieli vaihtuu, eivät tapahtumapaikat ja ihmiset vaihdu, vai vaihtuvatko? Onko ok, että esimerkiksi paikkojen ja ihmisten nimet suomennetaan tekstissä?

Nyt tuon keskustelun ja googlailun seurauksena olen saanut tehtyä pienen vilkaisun tähän jättimäiseen aiheeseen. Asiantuntemusta ei ole tajuamaan tai kommentoimaan kaikkea. Kääntäjän ja tulkintojen mahdollisuudet ja vapaus: mitä ne pitävät sisällään, ja ovatko rajat veteen piirrettyjä? Koulukuntiakin on. Minimaalisen kustannustoimituskokemuksen pohjalta tuntuu karmealta, että se kirja, jota kirjailija on ensin venyttänyt ja vanuttanut vuosia, ja jonka miltei joka sanaa on mietitty ja hiottu, joutuisi nopean käännöksen armoille, jossa 'close enough is good enough'. Mikä silloin muuttuu, ja kenen kirja on kyseessä? Onko kaikki se alkuperäinen hionta ja merkitysten miettiminen mennyt hukkaan, jos se ei välity käännöksessä mahdollisimman tarkasti?

Hannan kirjoituksessa on kuva esimerkistä, jossa mietitään käännöstä Melvillen Moby Dickin ensisanoille: "Call me Ishmael." Suomennosvaihtoehtoja on useita, mutta miksi minua häiritsee se, etteivät monet niistä sovi lainkaan käännösvaihtoehdoiksi, siis jos ajatellaan tuota alkuperäistä? Vai löytyykö kääntäjiä, joiden mielestä kaikki ovat varteenotettavia? Voidaanko tuohon miltei tylyyn toteamukseen lisätä hyvällä omallatunnolla kohteliaisuutta, sopimuksia tai kysymys? Entä jos suora käännös toimii, miksi sanat vaihtaisi vaikka synonyymeihin, jotka ovat melkein samat, mutta eivät aivan? 

Viimeksi mietin (varsin pinnallisesti) käännöksiä Rowlingin The Casual Vacancyn (kuinka slangin kuvastaman sosiaalisen aseman kääntäminen onnistuu suomeksi?),  Ningin The Bathing Womenin (mitkä ovat ne kulttuuriset assosiaatiot, jotka selittävät kirjan nimen?) ja Oksasen Purgen (mahtava käännös!) yhteydessä. Nyt aivot ovat kuitenkin solmussa eilisestä lähtien jatkuneen pohdinnan vuoksi. Eniten ahdistaa, kun en tiedä mikä on mahdollista! Kääntäjilläkin on tiukat deadlinet ja kokemus, motivaatio sekä taidot vaihtelevat niin kuin missä tahansa ammatissa. 

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olette käännöksistä tai kääntämisestä? Onko olemassa yhtä oikeaa käännöstä? Kuinka paljon tulkintaa ja sooloilua voi sallia? Entä jos huonolta tuntuva kirja ei olekaan huono itsessään vaan vain huono käännös (tämä kauhistuttaa minua!)? Oletteko jo aikaisemmin pohtineet näitä juttuja ja mikä teidät herätti siihen?  Jos tätä lukee joku kääntäjä, niin olisi mukava kuulla kuinka paljon ammattilaisia ärsyttää tällainen maallikoiden väittely käännösasioista ;-) 

Sinisen linnan kirjaston Maria (muistaakseni) ehdotti Hannan keskustelussa (muistaakseni), että olisi hienoa, jos joku kääntäjä pitäisi blogia työstään. Olisikin todella mielenkiintoista päästä kurkkaamaan hiukan kääntäjän arkeen.

Mutta nyt juon kupin teetä ja rauhoitun :-)




40 comments:

  1. Nuo bloggaukset ja keskustelut olivat kyllä todella avartavia! Minulla ei niihin ole oikein enää mitään lisättävää, mutta jään kyllä suurella uteliaisuudella seuraamaan keskustelua aiheesta.

    Paitsi että pakko sen verran sanoa, että tuo Ishmael-esimerkki on siinä mielessä hankala, että yksittäisen lauseen käännöstä tulisi pohtia sen kontekstissa. Eihän muuten voi edes tietää puhuuko Ishmael yhdelle vai usealle ihmiselle.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minä myös! Olisip[a mahtavaa kuulla oikean kääntäjän ajatuksia asiasta.

      Ja ihan totta: lauseet kontekstissaan! Mutta silti moni niistä esimerkeistä ei mielestäni sovi, olipa kuuntelijoina yksi tai monta. Samoin ne Salinger-käännösesimerkit: esimerkiksi sitä, kuinka puhekielistä henkilön ääni on, on vaikea arvoida yhdestä puheenvuorosta.

      Delete
  2. Kirjallisuuden kääntäminen on yhä aliarvostettua ja ennen kaikkea alipalkattua hommaa. Kääntäjän rooli on helposti sama kuin siivoojalla: työ osuu yleensä silmään vasta kun se on huonosti hoidettu.

    Huonoista käännöksistä tulee mieleen kaksi esimerkkiä. Toinen oli Stieg Larssonin trilogian ranskannos, jossa todellisten tukholmalaisten paikkojen nimet oli käännetty ranskaksi. En tajua, miten kääntäjä on voinut päätyä tällaiseen ratkaisuun. Toinen oli Tuntemattoman sotilaan englanninkielinen käännös, jonka joskus hankin miekkoselle. Todella, todella surkea. Esimerkiksi kaikki murteet on käännetty yleiskielelle, minkä todella vähentää kirjan syvyyttä. Tuntui, että kääntäjä oli harpponut siitä mistä aita oli matalin.

    Mutta noin muuten, kirjallisuuden kääntäminen on minusta tulkintaa eikä eksaktia tiedettä. Vaikka ideaalina olisikin pysyä lähellä alkuperäisteosta, niin käännökset kuitenkin ovat kääntäjän tulkintoja alkuperäistekstistä ja sen merkityksistä. Ilman tulkintaa kääntävät vain käännöskoneet - ja senhän näkee, millaista tuotosta ne tarjoavat. :)

    ReplyDelete
  3. Minuakin arsyttaa monesti paikkojen ja nimien kaantaminen, silloin tuntuvat kulttuurit menevan vahan sekaisin kirjan sisalla.
    Lukeminenkin on tulkintaa ja merkityksenantoa. Minua kiehtoo kauheasti tassa keskustelussa se, miten kaannoksia voi arvottaa ja arvioida vai voiko, jos jokainen tulkinta on yhta arvokas? Ja onko tulkinta se paaasiallinen taiteellinen arvo, vai se yhteys originaaliin? Ja onko esim parempi suomennos se, jossa suomenkielella ilotellaan, vai se, jossa alkuperainen on huomioitu sanatarkasti? Monet lukijat voisivat sanoa, etta se ilotteluversio on mahtava kirja, mutta onko se sama kirja enaa? Kaannoksen lukijathan varmaan harvemmin lukevat seka kaannoksen etta alkuperaisen? Kirjoittavatko kaantajat kirjan uusiksi, niin kuin tuolla seminaarissa sanottiin? Ovatko nama puhtaasti makuasioita? Onko kirjailijalla oikeus tietynlaiseen kaannokseen? Naita mietin...

    ReplyDelete
  4. Jos otetaan vaikka esimerkiksi sivullinen kaunokirjallista tekstiä ja annetaan se käännettäväksi kymmenelle kääntäjälle, niin tuskin yksikään heistä tuottaa identtistä käännöstä. Ilman, että he edes sen kummemmin ilottelevat kääntäessään. Sitä tarkoitin tuolla tulkinnalla. Ja sitten kukin lukija taas puolestaan tulkitsee kutakin käännöstä ja sen osuvuutta omien lähtökohtiensa kautta. Totta kai on olemassa yleisellä tasolla huonompia ja parempia käännöksiä, mutta ei kuitenkaan mitään objektiivista "totuutta". En tiedä kuinka paljon sananvaltaa ainakaan "taviskirjailijalla" on käännöstensä laatuun, mutta minusta voisi odottaa, että käännöksessä säilytetään ainakin tärkeimmät suuret linjat, kuten puhekielisyys vs. yleiskielisyys ja erisnimien kääntäminen/kääntämättä jättäminen (fantasiassa kuten Pottereissa näitä voi perustellusti kääntää, esim. Larssoneissa se on vähemmän perusteltua). Mutta aika vähänhän kirjailija voi edes arvioida käännöstensä laatua, ellei kohdekieltä hallitse. Siinä ollaan sitten kustantajan ja kääntäjän armoilla.

    Runouden kääntäminen on sitten jo oma taiteenlajinsa, siinä kai pitäisi jo vähän kyetä "ilottelemaankin"? Siitä lajista en oikein osaa sanoa mitään. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin ja siis minusta kääntäjät kirjoittavat kirjan uusiksi, jollain tasolla ainakin.

      Delete
    2. Noin varmasti onkin ja riippuu tietenkin paljon alkuperaisen tekstin tyylistakin, kuinka paljon tulkinnanvaraa on. Ehka tassa saivartelussani paistaa lapi filosofianopinnot, joissa kielta ja merkityksia haravoitiin taikammalla ja joissa usein puhuttiin totuuksista :) Ja akateemisissa piireissakin jatkuvasti saivarrellaan kielen ja sanojen merkityksista ja oikeinymmarryksesta, siis omalla alallani.

      Olisikin mielenkiintoista, jos esimerkiksi kirjailija haastaisi kaantajan oikeuteen kirjansa ja sita kautta maineensa pilaamisesta ;)

      Jutut alkavat olla nyt sen verran levottomia, etta taidan menna nukkumaan!

      Delete
    3. Haha, ja minulle tolkutettiin omissa opinnoissani, että kaikki on lopulta subjektiivista ja se, mitä nimitämme totuudeksi, on itse asiassa tulkintaa tai vähintään sopimuksenvaraista. Mutta käännös- tai filologianopintoja en ole tehnyt, joten en tiedä miten he asian näkevät. :)

      Kauniita unia! :D

      Delete
    4. Joo, kääntäjien on pakko kirjoittaa kirja uusiksi, muuten ei tule palkkaa ;-)

      Filosofiassahan oltiin kovia poikia kertomaan miten asiat ovat maailmassa ja elämässä, ja mikä se perimmäinen totuus onkaan, siis ennen niitä hermeneuttisempia aikoja. Muistan kyllä elävästi monia keskusteluja siitä, kuinka Kant sanoi niin ja Hegel näin, ja kuinka kovasti oltiin sitä mieltä, että jotkut tulkinnat heidän kirjoituksistaan ovat ihan metsästä. Ei siis armoa subjektiivisille tulkinnoille noiden isojen herrojen sanomisten suhteen. Käännöksistä varsinkin oli kova häly, että oltiinko alkuperäisen filosofin ajatukset saatu oikein tallennettua ja sopivatko sanavalinnat merkityksineen sisäiseen logiikkaan ;-)

      Jotenkin en osaa edes sanoiksi laittaa sitä, mitä ajan takaa. Vai ajanko mitään? On vain outo tunne tästä käännösasiasta. Johtuu varmasti tietämättömyydestä!

      Antropologiassa taas subjektiivisuus ja tulkinnat ovat oikein tukevasti keskiössä, mutta minulla ainakin on tunne, että kulttuurienvälisten käännösten (olipa se sitten termistöä tai tapoja) kanssa ollaan todella tarkkoja siitä, että ymmärretään asiat 'oikein' ja voidaan 'kääntää' kulttuureita toisille ymmärrettäviksi, vaikka samalla on tietenkin omat lasit silmillä. Jatkuvaa tappeluahan se on, kenen versio on osuvampi, vai tuleeko monien versioiden summasta kokonaisempi kuva. Ehkä sama kirjallisuudessakin.

      Delete
  5. No, kun minä kauan sitten kuuntelin yliopistolla (tietokone) ohjelmoinnin teoriaa, kävi selväksi ettei luonnolliselle kielelle ole olemassa yksikäsitteistä kuvausta eikä sitä (sen ilmaisemia merkityksiä) niin ollen voi kuvata (toistaa) ohjelmointikielillä.

    Jos ja kun noin on, ei ihme että alkuteoksen ja käännetyn välillä vallitsee enemmän tai vähemmän kohinaa. Ja pohdittavaa piisaa. Tarkoitan että jos luonnollinen kieli olisi yksikäsitteistä, sitä voisi kääntää tietokoneohjelmalla täysin "oikein".

    Muutama viikko sitten kirjoitin Saul Bellowista ja siinä yhteydessä Pentti Saarikoskesta, joka sopii tähän keskusteluun siinä mielessä että samalla kun Saarikoski kirjoitti "loistavaa" suomea, hän käsitteli kääntämiään teoksiaan miten häntä sattui huvittamaan.

    Tulkintaa siis syntyi yllin kyllin mutta tekikö Saarikoski oikeutta kirjailijoille joiden teoksia hän suomensi? Olivatko tulkinnat hyviä vai huonoja? Jos hyviä, niin miksi?

    Pakinani löytyy täältä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Kyösti, tuo Saarikoski juuri vaivaa!

      Käyn lukemassa pakinasi, kunhan olen saanut vähän unta palloon (huom. ei 'ball').

      Delete
  6. Kääntäminen on hurjaa työtä. Opiskelin ekat puolitoista vuotta yliopistolla venäjän kääntämistä ja nyt harmittelen, kun vaihdoin pääainetta. Olisi mielenkiintoista olla kääntävä. Haastavaa, antoisaa, rankkaa, nokkelaa :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin varmasti onkin. Sinä varmasti tajuat tästä jutusta paljon enemmän opiskelujenvuoksi. Kiva, että nyt noiden blogikirjoitusten myötä tulee ajateltua asiaa hiukan enemmän. Valtavan iso työhän se on.

      Lukaisin muutaman artikkelin asiasta englanniksi kääntävien perspektiivistä. Siinäkin on eroa, mille kielelle kääntää. Enkuksi kääntävien kirjailijoilla voi olla enemmän sanottavaa käännöksen suhteen kuin suomeksi kääntävien, sillä moni osaa ainakin jonkinasteista englantia, kun taas suomea ei osaa erkkikään.

      Delete
  7. Minä olen opiskellut kääntämistä (joskin vähäisessä määrin ja kauan aikaa sitten :-)), ja minusta käännös riippuu aina enemmän tai vähemmän kääntäjän kokemuksesta, taustasta, persoonasta, kaikesta. Kääntäminen on myös tekstin tulkitsemista, joka vaatii jossain määrin myös intuitiota, joten yhtä ”oikeaa” käännöstä ei mielestäni ole. Minusta käännöksessä ei myöskään voi takertua yksittäisiin sanoihin, koska kaikki sanat eivät ”istu” kohdekieleen luontevasti. Tai ei tätäkään voi oikein yleistää, koska esimerkiksi käyttöohjeissa yksittäiset sanat on tietysti käännettävä tarkalleen, mutta ajattelin nyt lähinnä kaunokirjallisuutta. Itse keskittyisin kielen luontevuuteen, tunnelmaan ja kokonaismerkitykseen. Kääntäjän työ on oikeastaan aika kurjaa, koska kuten Riina jo tuossa sanoikin, hyvä kääntäjä on semmoinen, että hänen työtään ei huomaa, vaan lukija lukee kirjaa niin kuin se olisi alkuperäisteos. Huonon kääntäjän jälki on se mikä näkyy.

    Kääntäjän ei sovi minusta missään nimessä ilotella, jos niin ei ole tehty alkuperäiskielelläkään. Minusta se on sama kuin jos kuiskaaja yrittäisi varastaa näytelmässä pääosan.

    Mitä käännösten kulttuurisidonnaisuuteen tulee, itse koin semanttisen "herätykseni” joskus kauan sitten, kun minulle valkeni, että hyvänen aika: jos kääntää jonkun sanan suoraan toisen kielen vastaavaksi sanaksi, se ei ehkä tarkoitakaan toisessa kielessä samaa. Siis jos suomalainen ajattelee vaikkapa sanaa 'koivikko' tai 'kesäyö', niin millainen määrä assosiaatioita noihin sanoihin liittyykään! Mitä sanoisivat nämä sanat käännettynä vaikkapa intialaiselle? Eivät juuri mitään tai eivät ainakaan läheskään samaa kuin suomalaiselle. Vaikka sanat ovat eri kielissä ”samat”, niiden merkitykset voivat olla kuitenkin aivan erilaiset.

    Itse en pidä alaviitteistä kaunokirjallisuudessa, koska niistä tulee sellainen tietokirjamainen olo, ja ne häiritsevät minusta lukemista. En pidä muutenkaan liiasta selittelystä kaunokirjallisuudessa; minusta käännetyssä kaunokirjallisuudessa alkuperämaa saa näkyä esimerkiksi vieraina paikanniminä ja sukulaisnimityksinä. Jos kääntäjä (tai kirjailija) tuntee tarvetta termien selittämiseen, niistä voisi liittää erillisen luettelon kirjan loppuun. Olen kuitenkin todennut, että itse en lukijana jaksa niitä selityksiä kuitenkaan plarata.

    Nostan hattua kaikille kääntäjille, koska kääntäminen vaatii todella hyvää kielitaitoa (erityisesti oman äidinkielen) ja niin paljon kulttuurin tuntemusta. Kaiken lisäksi kääntäminen on hirveän aliarvostettu ammatti - esimerkiksi kirja-arvosteluissa kääntäjä mainitaan todella harvoin, vaikka hän on periaatteessa kirjoittanut kirjan toisella kielellä uusiksi. Vastuuntuntoinen kääntäjä ei mene sieltä, missä aita on matalin, mutta kokematon ja osaamaton saattaa mennä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Satu, hienoja pointteja ja kuinka mielenkiintoista, että opiskelitkin kääntämistä. Totta, että arvostusta saisi olla huimasti lisää.

      Minua taitaa vielä jäädä vaivaamaan se yksittäistenkin sanojen ja niiden vastaavuuksien ongelma. Kirjan valmistuessa alkukielellä niitä monesti viilaillaan niin innolla, joten on jännä jos sama ei tapahdu sitten käännöksessäkin, vaan mennään jotenkin suuremmilla linjoilla? Vaikka toisaalta tietenkin ne sanat on jo valmiissa kirjassa valittu ja täytyy 'vain' löytää kultuuriin sopivia vastaavuuksia.

      Vaikka ei ole olemassa yhtä 'oikeaa' käännöstä, on kai olemassa huonompia ja parempia käännöksiä ja minusta ne paremmat ovat 'oikeampia' kuin ne huonommat. Parempi käännös kuvastaa läheisemmin alkuperästekstiä, vai onko parempi käännös soljuvampaa, mielenkiintoisempaa ja eläväisempää tekstiä käännöskielellä?

      Delete
    2. Kyllä minustakin 'parempi' käännös on lähempänä alkuperäistekstiä. Alkukielinen teoshan voi olla vaikka miten tylsä ja puuduttava, joten käännöksenkin pitää sitten minusta olla sellainen. ;-D

      Delete
    3. Niin minustakin pitää tylsyys säilyttää :-)

      Delete
  8. Mielenkiintoinen aihe!

    Entäpä se, jos kirjailija on tehnyt kirjassaan selvän virheen, kuuluuko kääntäjän toistaa se? Kuinka uskollinen kääntäjän on oltava alkuperäisteokselle? Luin kerran dekkaria, jossa oli selkeä virhe. Ensin nainen istui keltaiset puukengät jalassaan pöydän ääressä, mutta seuraavassa hetkessä ryntäsi portaita alas mustissa korkokengissään. En tiedä, oliko virhe kirjailijan vai kääntäjän, mutta alkoi niin ärsyttää moinen, että lukeminen loppui siihen :D. Tosin en siinä menettänyt mitään merkittävää - oli sen verran heppoinen "teos" joka tapauksessa.

    Ja toinen esimerkki myös viihteen maailmasta ja televisiosta. Englantilaisessa dekkarissa "Midsommerin murhat" kääntäjä käytti aikoinaan ilmauksia " Top tykkänään!" (kun poliisit ajoivat roistoa takaa), sekä ilmaisua "Kauhistuksen kanahäkki". Ei toiminut! :DD

    Huono ja huolimaton käännös voi torppedoida koko teoksen (näissä omissa esimerkeissäni ei ehkä kannata puhua teoksista), mutta voiko se myös pelastaa alkuperäisen? Voiko käännös olla parempi kuin alkuperäinen teos? Hmmm, mielenkiintoista...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuokin juuri pohdituttaa, eli onko käännöskirjan ansio loistava tarina loistavalla kielellä, vai läheisyys alkuperäistekstin kanssa? Eihän tilanne toki ole joko tai, vaan molemmat voi saavuttaa. Mutta voisi kuvitella, että luova kääntäjä voisi taidoillaan kirjoittaa paremman kirjan kuin alkuperäinen on. Onko se silloin paremminkin hyvä käännös vai hyvä (itsenäinen) kirja?

      Delete
  9. Hyvää keskustelua täälläkin! Toivottavasti en näyttäydy jankkaajana, mutta haluan vielä minäkin pohtia tätä uskollisuuden ja sujuvuuden kysymystä.

    Mun vakioesimerkki kehnosta käännöksestä on Valtaistuinpelin suomennos: http://sbrunou.blogspot.fi/2011/04/george-rr-martin-valtaistuinpeli-tulen.html . Kommentteja on tullut minun blogini mittapuulla sikana, toiset näkevät käännöksessä ongelmia, toisia käännöksen kieli ei haittaa vaan heistä käännös on ihan ok.

    Tuossa käännöksessä kun ei minun mielestäni ole sitä ongelmaa, etteikö kääntäjä osaisi englantia, mutta se on kyllä ongelma, ettei hän ole osannut kirjoittaa sujuvaa suomea. Käännös on väärällä tavalla sanatarkka ja siksi lukeminen oli (minulle) takkuista.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos ja kiva että ehdit kommentoida täälläkin! Olen ihan samaa mieltä tuon postaukesi suhteen käännöksen tönkköydestä ja suomen kielen huonosta käytöstä noiden valitsemiesi esimerkkien suhteen.

      En siis tarkoita tuolla sanojen kanssa tarkkana olemisella missään nimessä tuollaista 'mahdollisimman suoraan kääntämistä'. Tarkoitan esimerkiksi synonyymitilanteita, sanoja, jotka ovat aika lähellä toisiaan. Suomennoksesta voi molemmissa tapauksissa tulla sujuva eikä lukijan korvaan särähtele mikään, mutta toinen voi olla lähempänä alkuteoksen sanaa kuin toinen. Minusta tuntuu, että se olisi silloin jotenkin parempi käännös, vai onko sillä ollenkaan väliä?

      Niistä joistakin aikaisemmista esimerkeistä johdettu:

      He had a lot of money.
      He was a wealthy man.
      He was a rich man.

      Kaikki ovat merkitykseltään samankaltaisia, mutta silti eri lauseita. Ja minusta kaikki voidaan kääntää eri tavalla, vaikka merkitys säilyy miltei samana. Ja minusta tuntuu jotenkin moraalisemmalta valita mahdollisimman tarkka vastaavuus kirjailijan valitseman termin kanssa, JOS se siis toimii käännöskielelläkin. Mutta onko tämä siis saivartelua?

      Hänellä oli paljon rahaa.
      Hän oli varakas mies.
      Hän oli rikas mies.

      Voin kuvitella ettei tavallista lukijaa tällaiset asiat vaivaa, ellei sitten suomennos ole todella kökkö. Eikä niitä tietenkään eroja voi edes huomata, ellei lue alkuperäistä ja käännöstä yhtä aikaa, mikä lienee todella harvinaista. Suomennosta on muutenkin hankala mennä kommentoimaan ellei ole lukenut sekä alkuteosta että suomennosta. Kaikenlaiset suomennoksethan voivat kielen puolesta olla aivan loistavia siis kirjana itsenään, mutta millaisia ne ovat suomennoksina, on mielestäni monimutkaisempi juttu, ja varmasti ammattikääntäjillä on erilaiset kriteerit käytössä kuin esimerkiksi kaltaisellani tavislukijalla.

      En siis oikeasti tiedä ammattimaisen suomentamisen tai kääntämistyön käytännöstä ja koulukunnista mitään, eli siltä pohjalta kannattaa lueskella minun juttujani :-)

      Joitakin pikkujuttuja olen kääntänyt ihan harrastuspohjalta ja silloin olen pyrkinyt tuollaiseen mielestäni alkutekstin luojaa kunnioittaviin ratkaisuihin miettimällä sanojen ja synonyymien nyansseja, mutta minä olenkin tehnyt nuo jutut ilman deadlineja ja pisinkin on ollut vain muutaman sivun pituinen.


      Delete
    2. "Pakko" vielä ilotella, ennen kuin menen oikeasti ilottelemaan illalla sirkukseen!

      Entä jos suomentaja kirjoittaisi/kääntäisi tuon lyhyen esimerkkilauseen:

      Hän oli haalinut itselleen valtavasti omaisuutta.
      Hän kylpi rahassa.
      Hänen lompakkonsa oli pullollaan.
      Häl' oli kauheesti rahhaa.
      Hän oli oikea Roope Ankka.
      Rahasta ei hänellä ollut puutetta.
      Hänen ei tarvinnut laskeskella pennosia.
      Hänen pankkikirjassaan oli kahdeksannumeroinen summa.

      Milloin tulee raja vastaan, kaikistahan saamme sen merkityksen selville, että henkilöllä on paljon rahaa?
      Tietenkin tuon lauseen konteksti ja muu teksti tulee vaikuttaaman käännökseen, mutta ovatko teistä jotkut käännökset 'parempia' kuin toiset? Kriteerinä voi olla alkuteksti tai se sujuvuus tai molemmat, ja varmaan vielä jokin muu, mikä?

      Delete
  10. Hih, hyviä esimerkkejä!

    Minusta tuntuu, että ongelmaa esiintyy toisinkin päin. Jos kirjailija kirjoittaa, että "he was rich as a wedding-cake" ja kääntäjä kääntää "hän oli rikas", niin kielenkäyttö köyhtyy harmillisesti käännettäessä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niinpä, kääntämistähän tapahtuu kumpaankin suuntaan, eli ongelmat ovat sillä lailla samat.

      PS. Anteeksi tyhmyyteni, mutta kuinka ihminen voisi olla rich, tuossa wedding cake merkityksessä?

      Delete
    2. Heh, ehkä se viittaa siihen, että on kauheasti kaikenlaista hörsellystä, jota "taviksilla" ei ole. :) Nappasin sanonnan L.M. Montgomeryn Sinisestä linnasta: http://sbrunou.blogspot.fi/2006/06/lmmontgomery-blue-castle.html

      Delete
    3. Juu, olen kuullut kyllä ilmaisun, mutta yleensä sillä on viitattu asioihin tai esineisiin, ei ihmisiin ja ei ainakaan tuossa omaisuus-merkityksessä. Mielenkiintoista, täytyykin tutkiskella mitä mahdollisia vaihtoehtoja tuollakin on...

      Delete
  11. Näihin viimeisiin pohdiskeluihin esimerkki eräästä suomennoksesta.

    Niin kuin toisaalla sanoin, arvostelija ei yleensä ehdi/pysty/ole pätevä arvioimaan suomennosta, mutta joskus suomennoksen tyyli pistää silmään, melkein iskee.

    Näin minulle kävi John le Carrén romaanin Sota ilman sankareita (1977, The Honourable Schoolboy) kanssa. Olin lukenut sen alkukielellä (kehnolla englannintaidollani) ja kun luin suomennosta se tökki todella ja tuntui että suomentaja (Aarne T.K. Lahtinen) ei noudattanut le Carrén tyyliä - sikäli kun sitä nyt voi oikeasti noudattaakaan. Tyylivirheiden lisäksi suomennoksesta puuttui pitkiä pätkiä, mutta kääntäjän mukaan se johtui siitä, että kirjailija oli muuttanut teostaan sen jälkeen kun suomentaja oli saanut käsikirjoituksen käännettäväkseen.

    Mutta tyylistä, sen sävystä.

    Le Carré kirjoittaa: "Ricardo had lots of girls."
    Suomentaja: "Ricardolla oli tyttöjä joka sormella."

    Le Carré: "He's been right a sight too often for their liking, the boobies, hasn't he, Trot!"
    Suomettaja: "Hän on ollut oikeassa vähän liian usein eivätkä ne hömötiaiset pidä siitä, eikö niin? Trot!"

    Kysyä voi, miksei suomentaja pysyttele alkuteoksen tyylissä vaan värittää kerrontaa? Ikään kuin ei luottaisi kirjailijan "tyylitajuun", lauseen voimaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sepä juuri, ajan ja tiedon puute. Itsekin vasta havahduin kunnolla miettimään näitä käännösjuttuja nyt, vaikka aika monta käännösromaania on varmaan plakkarissa, varsinkin nuoruudesta.

      Kai näitä asioita voi oikeasti, tai siis mahdollisimman hedelmällisesti, arvioida vain ekspertit ja meidän maallikkojen mielipiteet ovat enemmän tai vähemmän rajoitettuja. Mutta keskustelu on silti todella mielenkiintoista ja virkistävää. Nuo käännökset ja niihin liittyvät valinnat kuitenkin koskettavat kaikkia meitä lukiessamme tai päättäessämme olla lukematta.

      (Tuo 'hömötiaiset' on kyllä erittäin hämmentävä ja kokonaisten pätkien puuttuminen, hmmmm, harmillista.)

      Delete
    2. Tarkennos väärinkäsitysten varalta: siis käännösromaaneja on plakkarissa lukijana, ei tekijänä.

      Delete
  12. Työhöni kuuluu erilaisten lehti- ja nettiartikkelien kääntäminen norjasta suomeen, mikä tietenkin on paljon yksinkertaisempaa kuin kaunokirjallisuuden kääntäminen. Silti huomaan eri kirjoittajien eri tyylisiä juttuja kääntäessäni, että nimenomaan tyylin tavoittaminen (jos sillä on merkitystä) ja vaikkapa kulttuurisidonnaisten sanontojen ja ylipäätään arkipäiväisten ilmausten kääntäminen voi olla joskus yllättävänkin hankalaa. Minulla ei ole minkäänlaista alan koulutusta, eikä siten myöskään tietoa siitä, miten käännöksiä pitäisi oikeaoppisesti tehdä. Sen olen kuitenkin havainnut, että olennaista on kohdekielen hallinta. Alkukielen kiemurat pystyy aina jotenkin selvittämään itselleen, mutta sitten sen miettiminen, miten asia sanotaan suomeksi, vie joskus aikaa, eikä sitä pystyisi vajavaisella suomenkielentaidolla tekemään. ¨

    Joskus olisi mielenkiintoista vaikka vain omaksi huvikseen kokeilla kääntää pätkä kaunokirjallisuutta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Työsi kuulostaa mielenkiintoiselta ja tyylin kääntäminen on varmasti haastavaa. Voin hyvin kuvitella kuinka hankalaa on miettiä, miten ilmaisut kääntyisivät parhaiten suomeksi. Varmasti ihan arkisistakin jutuista voi löytyä hankalaa käännettävää. Ideaali varmasti on, että molemmat kielet kulkevat kuin vettä vain. (Hmmm, kuinkahan kääntyisi esimerkiksi tuo 'kuin vettä vain'?)

      Joo, minäkin taidan kokeilla huvikääntämistä vaikka yhden kaunokirjallisuussivun verran :-)

      Delete
  13. Tuosta paikkojen ja nimien kääntämisestä tulee mieleen, että ehdottomasti paras käännös, mitä olen ikinä lukenut, on ollut Harry Pottereiden suomennos, ja niissähän lähes kaikki nimet on suomennettu, vaikka kirja sijoittuukin selvästi Englantiin. Vaikka kyseessä on lastenkirja, minusta samanlaista lähestymistapaa voisi hyvin käyttää aikuistenkirjoihinkin, varsinkin jos kyseessä on fantasia ja paikat eivät ole todellisia. Minusta käännöksessä tärkeintä on alkuperäisen kirjan tunnelman tavoittaminen, ei niinkään sanantarkkuus.

    Nykyisessä työssäni kohtaan paljon kääntäjiä ja olen heidän kanssaan heidän työstään keskustellut, mutta he kääntävät asiatekstejä, joten suurempaan rooliin nousee teknisen sanaston oikeellisuus ja tekstin luettavuus kuin minkäänlainen tunnemaailma.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minullekin tuli fantasiakirjallisuus mieleen noista nimien kääntämisestä. Monestihan niillä nimillä on fantastiamaailmassa ominaiset merkitykset, jotka liittyvät tarinaan ja sen maailmaan. En kuitenkaan pidä siitä tyylillisesti, jos vaikka aikuistenkirjallisuudessa vaikka jossakin amerikkalaisessa pikkukaupungissa asuvat 'Eero' ja 'Anneli' ja kaupungin nimi on 'Siltala'. Varmaan tämäkin on vähän tapauskohtaista, ja riipuu siitä, millainen merkitys niillä nimillä on koko tarina kannalta?

      Onko Pottereiden suomennoksissa käännetty ihmisten nimetkin?

      Delete
    2. Osa ihmisten nimistä on käännetty, esim Severus Snape on suomeksi Severus Kalkaros. Myös koulun tupien ("house") nimet on käännetty, esim gryffindors on rohkelikot.

      Myös Hobitin ensimmäinen käännös, jossa seikkailee hoppeli nimeltä Kalpa Kassinen, oli kuulema ihan hyvä, vaikka näin Bilbo Reppuliin tottuneena vähän omituiselta kuulostaakin. :)

      Delete
  14. Hei ja kiitos taasen mielenkiintoisesta postauksesta.

    Itse ajattelen, että käännös on jollakin tasolla aina eri kirja. Joskus käännöksen kohdalla mietin, että oliko kirja huono, vaiko vain käännös. Harvoin mietin vastaavasti hyvän kirjan kohdalla samaa - hyvästä kirjasta kunnia menee aina kirjoittajalle!

    Tuosta nimien kääntämisestä: muistan joskus jostain lukeneeni jonkun kirjailijan erityisesti pyytäneen kääntäjää kussakin kohdemaassa tekemään niin, että teksti tulisi lukijaa lähemmäksi. Mutta usein nuo nimien käännökset tuntuvat hyvin teennäisiltä. Ihmettelin pienenä kovasti miten Englannissa on ollut kuningas nimeltä Yrjö, kun ääkköset on käytössä vain Suomessa (vähänpä tiesin).

    Slangista jo puhetta olikin. Pidin kovasti The help -kirjasta, mutta olen kaikille sanonut, että voin suositella sitä vain englanniksi. Kirjassa ihaninta on juuri murteiden ero - etelän leveää kieltä ei vaan mitenkään voi kääntää suomeksi. Ei se käänny, kun ei kielessämme ole olemassa tuota etelän syvää ääntä.

    Austerin ja Coetzeen yhteiskirjan käännöksestä taisinkin jo valittaa. Kirjan nimihän on Here and Now: Letters (2008-2011), suomeksi: Tässä ja nyt, kirjeitä ystävyydestä. Jo nimen käännös ärsytti suunnattomasti! Muutamassa ekassa kirjeessä käsitellään ystävyyttä, muuten kyseessä on kahden ystävän välistä kirjeenvaihtoa - ei kirjeitä ystävyydestä. Sitten (tässä oikein tuohdun) yksi lempimietelauseistani Groucho Marxilta: "Outside of a dog, a book is man's best friend. Inside of a dog it's too dark to read." on kirjassa käännetty näin: "Koiraa lukuun ottamatta ihmisen paras ystävä on kirja. Koiran sisällä on nimittäin niin pimeää, ettei siellä näe edes lukea." Miten ihmeessä tuon pitäisi avautua suomalaiselle lukijalle? Kaikki ei käänny ja tuossa on yksi hyvä esimerkki siitä. Olisiko tilalle sitten pitänyt häthätää löytää toinen, suomenkielinen sananparsi? Mielestäni (ehdotan tätä varovasti) tuota ei olisi pitänyt lähteä kääntämään ollenkaan vaan kirjoittaa se englanniksi kirjaan. Toisaalta, johtaisiko se sitten siihen, että teksti vilisisi kieliä sekaisin? Todennäköisesti.

    Ah, rankkaa. Ja tiedätkö, jos kirjan alkuperäkieli on vaikkapa espanja, luen sen silti mieluummin englanniksi kuin suomeksi, sillä ajattelen, että koska englanninkielisellä kirjalla on isommat markkinat, se on varmasti käännettykin paremmin. Olenko kamala?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tästähän saa tosiaan kunnollisen ja perustavanlaatuisen keskustelun aikaiseksi!
      Jokaisen lukijankin kohdalla kirja on jollakin tasolla eri kirja, mutta kääntäjät taitavat olla lukijoina eri asemassa, koska voidaan kai sanoa, että on parempia ja huonoja tulkintoja, ja vertailukohtana on alkupräinen teksti?

      Nuo esimerkkisi ovat kyllä hyviä. Kielisekoituskirjat olisivat kummallisia myöskin. Nyt alkaa oikein ahdistaa nämä käännökset! Englanninkielisessä maailmassa kääntäjiäkin löytyy enemmän kuin Suomessa. Varmaan pitäisi löytää itselleen hyvä lempikääntäjä ja sitten lukea vain hänen kääntämiään kirjoja! Vaikka sitten toisaalta kääntäjienkin ammattitaito toivottavasti kehittyy, joten ei siksikään kannata olla liian ennakkoluuloinen. Hankalaa.

      Delete
  15. Löysin tämän keskustelun puolivuotiskatsauksestasi! Harmi, etten löytänyt aikanaan. Kääntäminen on minusta ollut aina todella kiinnostavaa ja oli aikanaan jopa ehdolla ammatiksi.

    Minusta hyvä kääntäjä luo aina uuden teoksen, siksi kääntäjän nimen pitäisi olla paremmin esillä. Joku mainitsi - sinäkö vai joku muu - edellä, miten The Help on mahdoton kääntä niin, että etelävaltiolaisuus kuuluu puheessa. Totta, luin kirjan englanniksi ja vilkaisin suomalaista käännöstä. Ei kuulostanut hyvältä, ja nimikin on käännetty oudosti, Piiat. Yksi vaikeasti käännettävä ja silti erinomaisesti käännetty kirja on mielestäni Uzodinma Iwealan lapsisotilaan kertomus Beasts of No Nation, jonka suomalainen nimi on Ei kenenkään lapset ja kääntäjä Tero Valkonen. Kirja on lapsen näkökulmasta lapsen kielellä ja se toimii molemmilla kielillä loistavasti. Nimen suomennos on kyllä laimea.

    Vielä esimerkki kauheasta tv-käännöksestä. Matkaohjelmassa opiskelijapoika paimentaa lampaita kesätöinään Kreikassa ja toteaa haastattelijalle:"I am not any nomad." Suomennos:"En ole hullu."

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiva, että löysit nyt. Ei haittaa, hyvä että aikaisempiakin keskusteluja herätellään henkiin.

      Apua, tuo viimeinen käännös! :D

      Kääntämisessä on hurja homma, pelottaisi alkaa kääntämään kokonaista kirjaa. Voin hyvin kuvitella, kuinka joku lause saisi homman pysähtymään ja menettäisin varmasti useat yöunet! Monet murteet ja slangi tuntuvat miltei mahdottomilta kääntää 'hyvin' koska niiden mukana kulkee niin paljon muutakin kulttuurista painolastia, jota ei ehkä kohdekielessä ole olemassakaan.

      Kääntäjän ammatti olisi kyllä mielenkiintoinen. Tero Valkosen nimi on jäänyt mieleen muistakin käännöksistä positiivisesti (nyt en vain muista esimerkkejä).

      Delete
  16. Niin, miten sitä oikein mukautuisi nöyrästi aina uusiin tyyleihin eikä vänkäisi niistä liikaa omantyylisiään! Kääntäjä joutuu olemaan melkoinen kameleontti. Olen huomannut, että monet kääntäjät ovat pitkään kimpassa saman kirjailjan, ehkä hengenheimolaisen, kanssa, mikä on varmaan hyvä niin tuloksen kuin kääntäjän työn sujumisen kannalta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä vain, varmasti ideaalitapauksessa saa kääntää 'omannäköistään' tekstiä. Minua kiinnostaisi hirvittävästi jonkun ihan työkseen kaunoa kääntävän ajatukset asiasta. Ehkäpä yritän nakittaa jonkun tällaiseen rooliin, kun on enemmän aikaa bloggailla!

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!