Tuesday, May 14, 2013

Hengenvetoja



Ikuinen (vanhanaikaisen) reissaajan dilemma: kuinka monta kirjaa mukaan matkalaukkuun? Sähkökirjojen kanssa ei tietenkään ole samaa ongelmaa. On suunnattoman ärsyttävää, jos on raahannut tiiliskiviä pitkin maita ja mantuja, ja ne palaavat koskemattomina takaisin. Tällä kertaa tein kuitenkin virhearvion: mukaan lähti vain kolme kirjaa, ja lukeminen loppuikin kesken. Virhearvioni vuoksi tutustuin kuitenkin ihanaan kirjakauppa-divariin ja löysin erään aivan loistavan kirjan, joka muutti loman kulun (siitä myöhemmin lisää).


Ganesha Bookshop Ubudissa.

Hindulaisen ajattelun omaksuneille sopiva pelote.


Ajassa kuitenkin taaksepäin: ensimmäinen matkalukemiseni, Tim Wintonin Breath, imaisi minut mukaansa kuin voimakas merivirtaus, sylkäisten minut  lopulta henkeäni haukkoen kuivalle maalle.

Bruce ‘Pikelet’ Pike on keski-ikään ehtinyt, eronnut ensihoitaja. Hälytyskäynti kodissa, jossa nuori mies on suorittanut ‘itsemurhan’ saa Brucen palaamaan nuoruuteensa. Pikkuruisessa länsiaustralialaisessa kylässä vietettyihin teinivuosiin liittyy tumma alavire, jonka mukana rimpuilivat rajojansa testaavat ystävykset Pikelet ja Loonie, surffiguru Sando, ja tämän äkäinen vaimo, Eva. Breath on väkevä pojan kasvutarina, jossa hormonit, orastavan aikuisuuden ristiriidat ja tunnemyrskyt jylläävät. Samalla se on myös aikuisen katse omaan nuoruuteensa ja sen keskeisiin tapahtumiin ja henkilöihin, oman itsensä rakennuspalikoihin.


Winton, T. Breath. Penguin, Camberwell, 2008.


“So I wake with a grunt on the sofa in the empty flat where afternoon sun pours through the sliding door. Still in uniform. The place smells of sweat and butter chicken. I get up, crack the door and smell the briny southerly. I take a piss, put the kettle on and snatch the didj up off the seagrass matting of the floor. Out on the balcony my herbs are green and upright. I tamp down the beeswax around the pipe mouth and clear my throat. Then I blow until it burns. I blow at the brutalist condos that stand between me and the beach. I blow at the gulls eating pizza down in the carpark and the wind goes through me in cycles, hot and droning and defiant. Hot at the pale sky. Hot at the flat, bright world outside.”



Brucen vanhemmille meri on joko jotakin pelottavaa tai kaukaista, ja Brucen uusi bestis, epämääräisen paikallispubin omistajan poika, Loonie, tuntuu kuuluvan samaan kastiin.  Luonteeltaan kovin erilaiset pojat kuitenkin ystävystyvät, testavat rajojaan sukelluksissa ja saavat surffikipinän leimahtamaan. Surffihimo nousee potenssiin sata heidän tutustuessaan rannalla salaperäiseen ja omalaatuiseen Sandoon.  Sando on reilu kolmekymppinen - aikuinen siis jo - joka kulkee omia polkujaan ja elää piilopirtissään rannan tuntumassa. Nuorten poikien ihailu ja ihmettely ei tunne rajoja, mutta pian mustasukkaisuus jo nostaa päätään. Brucen irtautuminen vanhemmista, omien voimien ja kykyjen löytäminen, sekä pelon ja rohkeuden tunnistaminen kuljettavat tarinaa eteenpäin.   


“I couldn’t have put words to it as a boy, but later I understood what seized my imagination that day. How strange it was to see men doing something beautiful. Something pointless and elegant, as though nobody saw or cared. In Sawyer, a town of millers and loggers and dairy farmers, with one butcher and a rep from the rural bank beside the BP, men did solid, practical things, mostly with their hands.”


Nuoruudessaan Bruce tasapainoilee jatkuvasti oikean ja väärän, järkevän ja uskaliaan välillä. Loonie saa kiksejä henkensä uhalla toikkaroinnista, Sandolla taas on takanaan vuosien kokemus ja taito. Kuinka pysyä noiden kahden mukana, kuinka kasvaa mieheksi, kuinka uskaltaa olla rehellinen itselleen?


“Take the next one, kid, he said.
Aw, I dunno, I murmured.
Can’t walk home from here, he said with a manic leer. May’s well go for it, eh? How bout you,  Snowy? You goin? No point bobbin around out here like a bloody teabag.
Orright, said Loonie rising to the bait. I’ll go.
The rip that poured seaward from the bay had become a veritable river surging past the rocks of the headland to spew a plume of sand and weed at our backs. We found ourselves forced further and further out by the current. The sea became confused and jumpy. We were in foreign territory now.”


Breathissä metsästetään suuria aaltoja, koetellaan fyysisiä rajoja, koetaan onnistumisen ekstaasia aallonharjalla sekä hengenvaarallisia rysähdyksiä riutoilla, kallioilla ja merenpohjassa. Hengenvaaraa tavoitellaan myös makuuhuoneessa, kuoleman ja elämän rajamailla. Astetta syvemmälle katsottaessa mietitään sitä, mista elämässä on kyse, miltä elossaolon kuuluisi tuntua?

Kirjan luettuani en lainkaan ihmettele Wintonin suosiota rakastettuna aussikirjailijana: 70-luvun aussiyhteisö ja pikkukylän elämä on kuvattu niin elävästi ja tarkasti, että tarina jää silmien eteen vielä pitkäksi aikaa lukemisen jälkeen. Breath on taidokas kurkistus aussien bloke- ja mate –kulttuuriin, kuin myös surffimaailmaan. Sanomattakin on selvää, että Winton surffaa itsekin. Kirjailija on myös tunnettu luontoaktivismistaan.


“Sando was good at portraying the moment you found yourself at your limit, when things multiplied around you like a hallucination. He could describe the weird, reptilian thing that happened to you: the cold, supercharged certainty which overtook your usually dithering mind, the rest of the world in a slow-motion blur around you, the tunnel vision, the surrender that confidence finally became.”
  

6 comments:

  1. Mulle ei ole kyllä varmaan käynyt ikinä noin, että lukeminen olisi loppunut kesken. Yleensä kirjat ovat palanneet koskemattomina takaisin, kun lomalla on tullut plarattua vain jotain lehtiä. :-/

    Mutta ehkä asiat menivät niin kuin oli tarkoitettu, kuin päädyit sinne divariin. :-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Yleensäkin minulle käy toisinpäin ja todellakin ärsyttää raahata koskemattomia kirjoja ees taas. Nyt tosiaan kävi säkä, että sitten päädyin tuonne kirjakauppaan :-)

      Delete
  2. Karmakirjakauppa...liian hienoa ;)
    Lomalukemista ei ole aina helppoa valita, mutta tuo Breath kuulostaa juuri sellaiselta kuin lomalla pitäisi lukea.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minusta tuo muistutus hyllynreunassa oli tosiaan loistava!

      Breath oli juurikin sopivaa lomalukemista. Aika paljon sellaista synkkääkin tuossa oli, eli ei ihan kepeimmästä päästä. Jotain aitoa ja periaustralialaistakin löytyi myös, eli hyvä 'tutustumiskirja' maahan ja kulttuuriin.

      Delete
  3. Hyvä teksti tuossa "karma"kirjakaupassa :D

    Minuakin alkoi nyt kiinnostaa tuo Breath. Täytynee ottaa nimi ylös. Hävyttömän vähän tulee luettua aussikirjallisuutta. Varmaan se menee jotenkin niin, että asuinmaan kirjallisuutta tulee luettua eniten. Itsekin olen havainnut, että luen eniten nykyään brittikirjallisuutta. Muutakin toki, mutta britit ovat hyvin edustettuina.

    Aussikirjallisuudesta ei tule äkkiseltään mieleeni kuin kirjailija Colleen McCullough, jolta olen lukenut useita kirjoja ja pitäyt niistä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Menisikin niin, että asuinmaan kirjallisuutta lukisi enemmän ;-) Minua oikein hävettää, etten ennen tätä Kenguru-haastettani ollut tutustunut lähemmin aussikirjailijoihin, vaikka lähimmät kirjat ovat asuneet jo vuosia hyllyssä sohvan vierellä!

      Britit ovat vallanneet kirjallisuuden ;-) McCulloughiin(kin) täytyisi siis tutustua...

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!