Friday, May 17, 2013

Kiivasta keskustelua kirjablogeista (ja piilotetuista ansioista)

Päädyin mutkan, eli Ja kaikkea muuta -blogin mielenkiintoisessa postauksessa olevan linkin kautta Anna Amnellin blogikirjoitukseen, jossa kirjabloggaaminen nähdään työnä ja bloggaajat mainostajina. Kirjablogeja koskevasta pohdinnasta ja railakkaista yleistyksistä tekee erikoisen sellainen fakta, että kirjoittaja tunnustaa, ettei itse juurikaan lue kirjablogeja. Itsepäisenä inttäjänä roikuin mukana keskustelussa, joka silloin tällöin näyttäisi venyttelevän logiikan ja aika-paikka-jatkumon rajoja.

Itse asia taitaa olla jo aika moneen kertaan kaluttu kirjablogeissa jo aiemminkin, eli millaista  rahallista hyötyä bloggari saa blogatessaan. Amnell lisäsi kirjoitukseen myöhemmin toiveen siitä, että kirjabloggaajat kirjoittaisivat aiheesta. Hän kokee, että kirjabloggarit loukkaantuivat kirjoituksesta ja että aihe on tulenarka. Lisäyksessä Amnell myös linkittää muotiblogeja koskevia linkkejä ja kysyy, miksi kirjablogit olisivat erilaisia.

On muistettava, että kyse on ainoastaan Amnellin asiaan liittyvistä pohdinnoista postauksessa ja  kommenttikentässä, eikä siis minkäänlaisesta virallisemmasta, mietitystä lausunnosta. Kyseessä on siis ennemminkin kirjablogeihin liittyvät mielikuvat ja kysymykset, kuin faktat. Mielenkiintoista kerrassaan!

Olen helposti kuohahtavaa sorttia. Onneksi pinta tasaantuukin yhtä nopeasti :-) Keskustelu ja avoimuus on mielestäni avain ymmärrykseen. Monet Amnellin ajatuksista tuntuivat suorastaan vääriltä ja tasapäistivät monenkirjavaa kirjabloggarijoukkoa. Voi tietenkin olla, että ymmärsin kaiken sanotun aivan päin honkia. Minä puhun nyt ainoastaan omalta kohdaltani aiheesta ja siitä, mikä minua ärsytti. Maaliskuisen synttäripostauksen yhteydessä useampi esitti toiveen postauksesta, joka käsittelisi yhteistyötä kustantajien kanssa. Nyt siis ajattelin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla.


Self-portrait - tai portin koristelua.

Amnellin mukaan kirjabloggarina:

- olen (tietämättäni) vapaa-ajallani töissä tutkijana tai mainostajana jollekin muulle taholle. Kenelle, se on vielä epäselvää.

- jos en ole töissä bloggaajana, olen vähintään vapaaehtoistöissä. Harrastus ei ole hyväksyttävä vastaus, vaikka itse niin kuvittelisinkin.

- luen paljon/ainoastaan kirjoja, joista en oikeasti pidä, mutta joita mainostan silti positiiviseen sävyyn (eli toisin sanoen valehtelen ja johdan harhaan?). Minä kun olen ollut sellaisen harhaluulon varassa, että ihan itse valitsisin luettavani kirjastoista, kirjahyllystäni, kirjakaupoista, julkaisuluetteloista jne. Amnellille kirjabloggaus näyttäisi olevan raskasta työtä nimenomaan sen vuoksi, että pitää lukea paljon huonoja kirjoja ja kirjoittaa niistä, vuosi vuoden jälkeen.

- minun kuuluisi saada korvaus PR-työstäni. Ja ehkä jo saankin, mutta piilottelen tuota faktaa.

- en voi olla ylirasittunut töissä ja minun on oltava varakas, koska kirjoitan kirjablogia. Myös opiskelijan on mahdotonta kirjablogata, koska opiskelijat ovat varattomia. Toisaalta saatan epätoivoissani kirjoittaa kirjablogia juuri varattomuuteni vuoksi, koska taidan saada siitä rahaa.

- saatan viedä työn lehtien ammattimaisilta kirja-arvostelijoilta ja saatan kuvitella olevani parempi kirjoittaja kuin ammattitoimittaja.


Muutama kirjabloggari yritti tuoda esille omaa kokemustaan kirjabloginsa kirjoittamisesta, mutta jotenkin keskustelu pysyi silti suurin osin eri planeetoilla. 

Arvostelukappaleita ei suoraan tuotu kirjoituksessa esille, joten en ole varma nähdäänkö ne sitten sellaisena palkkana, jonka vuoksi kirjablogeja voidaan pitää työnä? Varmaa on, ettei arvostelukappaleilla elä, vaikka lukisi 24/7 ja söisi niitä illalliseksi. Voiko niitä laskea edes taskurahaksi? Mikä on esimerkiksi kymmenen kertaalleen luetun kirjan rahallinen arvo, vuosiansioni?

Eri kustantajilla on omat arvostelukappalekäytäntönsä. Web-sivuilta tai ottamalla yhteyttä tiedotukseen, voi saada selville, kuinka homma toimii. Oman 'kirjatyöläiskokemukseni' mukaan arvostelukappaleita on tietty määrä ja silloisen työnantajani puolesta ne jaettiin tiedotusvälineiden edustajille, yleensä samoille kuin aina ennenkin. Bloggarit eivät ole (ymmärrettävästi) kiinnostuneita sellaisten kirjojen aihepiireistä, joiden tekemisessä olen ollut mukana, joten tuolta puolen aitaa ei ole kokemusta blogikäytännöistä. 

Blogikokemuksen perusteella taas jotkut kustantamot ovat valinneet muutaman bloggarin, joille he lähettävät pyydettäessä, harvemmin pyytämättä, arvostelukappaleita. Bloggari voi siis arvioida mikä kirja kutkuttelee sillä tapaa, että sen lukemisesta nauttisi ja että siitä mahdollisesti haluaisi kirjoittaakin. Toiset kustantamot ovat avoimia useammille blogeille. Jotkut blogit ilmoittavat, että ottavat bloginsa aihepiiriin liittyviä arvostelukappaleita vastaan, joilloin pallo on kustantajilla ja kirjailijoilla. Koska kustantamoiden kuluissa yritetään kaiken järjen mukaan säästää, pyritään tietenkin maksimoimaan potentiaalinen hyöty, eli se, että kirjasta toivottavasti myös kirjoitetaan (ideaalitapauksessa hyvin ja mielenkiintoisesti) ja että kirjoituksen näkisi mahdollisimman moni. Näkyvyyden lisäämiseksi jotkut kustantajat linkittävät joitakin blogiarvioita facebook- tai kotisivuillensa. Ymmärrettävästi pitkään jatkuneet kirjablogit, joissa on suuri lukijamäärä ja taitava bloggaaja ovat sellaisia, joihin lähetetään arvostelukappaleita mieluummin kuin aivan uuteen kirjablogiin, jota lukevat bloggarin lisäksi hänen äitinsä ja pari kaveria. Tärkeää on kuitenkin huomata, ettei arvostelukappalekäytännön yhteydessä kirjoiteta sopimusta bloggaamisesta, kirjoituksen sisällöstä tai sävystä, jatkosta, tai mistään muustakaan. Yleensä arvioija saa pitää käytännön syistä arvostelukappaleen. Rahapalkkioista en ole koskaan kuullut.

Minä merkkaan arvostelukappalepostaukset tunnuksella, vaikka en muiden kirjojen kohdalla mainitse, mistä lukemani kirja on peräisin (ostettu, lainattu, käytetty, saatu jne). Tunsin, että se on reilu keino välttää mahdolliset salaliittoteoriat, vaikka suoraan sanottuna minua ei kiinnosta, mistä arvosteltavat kirjat ovat peräisin, kun itse luen kirjablogeja. Ehkä se johtuu siitä, että niissä blogeissa, joissa arvostelukappaleet on merkitty, en ole huomannut minkäänlaista kirjan alkuperästä riippuvaista eroa kirjoituksissa. Omista lukukokemuksista kerrotaan samalla tavoin kuin muutenkin, kritiikkiäkin annetaan. Tärkein pointti 'kustantajayhteistyössä' taitaa olla se, että ainoa, hyvän tahdon varaan jätetty velvoite taitaa olla kustantamon informointi, jos kirjasta on blogannut. Ilmoitan siis postauksen tehtyäni kustantamon yhteyshenkilölle, että postaus on nyt luettavissa osoitteessa x.

Jotkut kirjabloggarit eivät lue arvostelukappaleita ollenkaan.

Joskus kirjailijat ottavat itse yhteyttä bloggariin ja tarjoavat teoksiaan arvosteltaviksi. Näihinkään pyyntöihin ei (ainakaan oman kokemukseni mukaan) liity sopimusta, ainoastaan mahdollisuus arvioida kirja, jos se kiinnostaa. Nämäkin merkkaan arvostelukappaleiksi blogissa.

Ylivoimaisesti suurin osa lukemistani kirjoista on kuitenkin joko kaupasta tai divarista itse ostamiani kirjoja. Sen jälkeen tulevat kirjastoista tai ystäviltä lainatut kirjat. Arvostelukappaleita luen määrällisesti vähiten. Sellaiset kirjat, joita rakastan, jäävät hyllyyn, muut menevät vaihtoon divariin ja suomenkieliset lahjoitan hyvään käyttöön erään Suomi-Seuran kirjastoon muiden ulkosuomalaisten iloksi. Lainatut kirjat tietenkin palautan, aina.

Onko bloggaaminen sitten työtä? Tai: teenkö työtä huomaamattani? Minä olen jo aikaisemmin, monen muun kirjabloggaajan tavoin, kirjoittanut siitä, miksi aloitin oman blogini:

"Haastoin itseni blogin myötä normaalilukemisen lisäksi lukemaan useammin sellaista kirjallisuutta, jota kohtaan en ole aiemmin tuntenut vetoa. Toiveissa onkin uusien kirjalöytöjen ja hedelmällisen keskustelun aikaansaama horisontin laajennus ja ajattelutapojen virkistys.
Kirjojen lisäksi blogissa nautitaan hyvästä teestä ja aussielämästä, jota vietetään tällä hetkellä länsiaustralialaisessa pikkukaupungissa.
Australiansuomalaisena pyrin blogin kautta myös pitämään yllä suomen kielen taitoa ja pysymään mukana sen muutoksissa."

Tavoite on toteutunut ja totetutuu edelleen: luen laajemmin ja kokeellisemmin, nautin keskusteluista sekä luen ja kirjoitan säännöllisesti suomeksi. Mitä bloggaamisesta jää käteen? Kirjablogi on ihana, hedelmällinen harrastus, jonka kautta olen tutustunut virtuaalisesti mielenkiintoisiin ihmisiin ympäri maailmaa. Olen myös saanut loistavia lukuvinkkejä ja oppinut tulkitsemaan ja näkemään joitakin lukeamiani kirjoja eri tavalla blogikeskustelujen seurauksena. En koe lukevani enemmän blogin vuoksi, mutta luen tietoisemmin, ajatuksella. Merkkaan mielenkiintoisia kohtia, hienosti kuvattuja tapahtumia, eläväisiä lauseita. Kirjablogi on mahtava tapa kirjata ylös luettuja kirjoja ja muistuttaa itseä siitä, mitä jostakin aikaisemmin luetusta kirjasta ajattelikaan. Blogin ansiosta kirjat tuntuvat jäävän elämään mieleen pidemmäksi aikaa.

Kirjablogeja on perustettu monista eri syistä ja niitä kirjoittavat ihmiset, joiden taustat ovat hyvin kirjavat. Lukemisesta nauttiminen ja lukukokemusten jakaminen on oman mutuni mukaan kaikissa keskiössä ja sellainen 'perimmäinen syy' bloggaukseen.

Olen päivisin töissä ja minulla on perhe. Minulla on muitakin harrastuksia. Blogissakin kirjoitan kirjojen lisäksi myös teestä ja elämästä yleensä. Joskus olen tekemättä mitään. Alani on sen verran stressaava, että keskimäärin siinä jaksetaan vuosi-puolitoista, ennen kuin haetaan jo muita töitä.  Työnantajani tiedostaa asian ja pyrkii tukemaan muurahaisiaan. Olen itse ottanut askeleita paremman jaksamisen suuntaan. Kirjablogi on yksi niistä. Sen, ja lukemisen ansiosta ajatukset eivät jää iltaisin junnaamaan työasioihin. Lukeminen ja bloggaus rentouttaa, virkistää ja avartaa mieltä.

Kaikenlaisista asioista bloggaaminen on suosittua. Nopealla googlaamisella blogilista.fi -sivustolta löytyi yksinkertaisilla hakusanoilla ('kirjat', 'urheilu' jne) seuraavaa:

- Kirjablogeja 1275
- Urheilublogeja 1387
- Musiikkiblogeja 3410
- Meikkausblogeja 405
- Tyyliblogeja 2287
- Muotiblogeja 4774
- Kissablogeja 876
- Koirablogeja 1460
- Puutarhablogeja 812
- Sisustusblogeja 2914


Uskallan huoletta yleistää, että suurin osa blogeista on harrastusblogeja, joita kirjoitellaan omaksi huviksi ja omaan tahtiin. Jotkut blogit ovat kuitenkin alkaneet kehittyä ammattimaisempaan (palkallisen työn merkityksessä) suuntaan samalla, kun lehdet ja portaalit ovat ilmestyneet nettiin ja alkaeet palkata bloggareita leipiinsä. Olenko väärässä, jos arvioin, että suurin osa tuohon kategoriaan kuuluvista blogeista taitaa olla muoti-, lifestyle- ja sisustusblogeja? Jälleen oman mutun mukaan näyttäisi siltä, että portaali- ja lehtibloggarit eivät kuitenkaan tienaa kovin paljoa kirjoituksillaan: melkein kaikilla on 'oikea' työ ja bloggaamisesta ansaitaan vain sivutuloa. En tiedä, kuinka tulot muodostuvat tuollaisesta hommasta; maksetaanko palkkaa postausten määrän, vierailijoiden määrän tai jonkun muun perusteella? En myöskään tiedä millaisia asioita sisältyy työsopimukseen. Ne muutamat blogit, joita olen seurannut ja jotka ovat hypänneet palkallisiksi eivät ole onneksi muuttuneet sisällöltään. Varmaan päinvastaisia esimerkkejäkin löytyy, vai löytyykö? Ainoana lisänä olen huomannut harvakseltaan ilmestyneet mainospostaukset, joissa kerrotaan esimerkiksi lehden tilaustarjouksesta. Minua asia ei ole huolestuttanut.

Bloggareita taidetaan lähestyä aika usein markkinointifirmojen puolesta kaikenlaisten tajouksien puitteissa. Koska en bloggaa ansaitsemismielessä, olen kohteliaasti kieltäytynyt tarjouksista. Valitettavasti en osaa sanoa, mistä tarjouksissa olisi tarkalleen ottaen ollut kyse, sillä emme jatkaneet ajatustenvaihtoa niinkään pitkälle. Muistan Jorin kirjoittaneen viime vuonna samasta asiasta ja googlettamalla löytää paljon muidenkin bloggarien ajatuksia kaupallistumisesta. 

Blogien markkina-arvo on mielenkiintoinen juttu. Itse en kolme vuotta sitten edes tiennyt, että blogeja on olemassa! Luulen, että omasta ystäväpiiristäni vain muutama prosentti lukee blogeja säännöllisesti tai edes sattumalta. Ehkä tämä on maakohtainen juttu, Suomessa blogit saattavat olla kauhean suosittuja? Tiedän, että esimerkiksi Ruotsissa blogeilla kuulemma tienataan, mutta toisaalta ruotsalaisbloggareiden omaisuus taitaa kertyä blogin lisäksi muualtakin. Menestyvällä blogilla ainakin saa näkyvyyttä, jota viisas bisnesajattelija osaa varmasti hyödyntää muissa projekteissaan. Yritykset ja markkinoijat eivät tietenkään tekisi lainkaan blogiyhteistyötä, ellei siitä olisi myös heille hyötyä. Kuinka paljon sitä hyötyä syntyy verrattuna muihin markkinointikeinoihin, en osaa sanoa. Muotiblogien esittelemiä ostoksia tehdään varmasti enemmän kuin esimerkiksi kirjapostausten seurauksena, siitäkin syystä, että lukemista voi lainata kirjastosta. Samoin 30 euron kirjasta saatu voitto on varmasti paljon pienempi, kuin 30 euron vyöstä saatu voitto, kun katsotaan valmistuskuluja. Muodissa on enemmän ilmaa kuin kirjoissa. Hih, nyt alkoi naurattaa: mikseivät kustantajat ole brändänneet itseään tehokkaammin, niin, että löytyisi ihmisiä, jotka hienostellen sanoisivat 'Ostan ja luen ainoastaan X-kustantamon kirjoja'. 

Minä luen jonkin verran muotiblogeja ja suosittujen blogien kirjoittajille näyttää kulkevan aika paljon lahjoja valmistajilta. Ne blogit, joita luen, ovat avoimia asian suhteen. Samat blogit ovat myös nykyään portaalien leivissä. Lahjojen raha-arvo verrattuna esimerkiksi kirjojen arvostelukappaleiden arvoon taitaa olla moninkertainen. Minusta on mukava lukea tuotearvioita ja saada ostosvinkkejä, vaikka aika harvoin mitään tosin ostan, ihan siitä käytännön syystä, että usein suomalaisissa blogeissa mainittuja tuotteita ei ole täällä :-) Muotibloggareiden saamat lahjat eivät hetkauta minua suuntaan tai toiseen. Käytän omissa hankinnoissani omaa järkeä, samoin lukiessani blogipostauksia.

Ok, nyt alkaa aika loppua ja postauskin venyä sen pituiseksi, etten enää muista, mistä alussa kirjoitin :-) Jatketaan keskustelua kommenttilootassa. Olisi mukava kuulla ajatuksianne, vai onko tämä jo läpikotaisin kaluttu luu?

41 comments:

  1. Mielenkiintoinen postaus!Ja aika ihmeellisiä teorioita toi tuo Amnellin postaus esille.Ruokablogini kautta minulle on tarjottu vaikka mitä ja kutsuttu vaikka minne mutta välimatkan vuoksi en tietenkään harmikseni ole voinut mihinkään osallistua(paitsi kerran kun olin talvella Helsingissä) Ja jos voisin niin varmaankin kertoisin siitä ihan rehellisesti enkä kokisi sitä työnä vaan mukavan harrastuksen lisäbonuksena ja miksi ei,panostanhan ruokablogiini..Olen muuten saamassa arvostelukappaleen keittokirjasta,joka taitaa olla ihan eri juttu kuin muut kirjat...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minulla taitaa olla samat ajatukset bloggaamisen suhteen, ja myös tuo välimatka :-)

      Minulle keittokirjatkin ovat kirjoja ja tykkään lukea niitä. Keittokirjahyllyt notkuvat samasta syystä. Silloin tällöin postailenkin. Mielenkiinnolla odotan kirjapostaustasi (jos postaat).

      Ehkä kuljeskelen liian pinkit lasit silmillä tämän asian suhteen, en tiedä. En kuitenkaan koe itseäni riistetyksi tai mainostajaksi tai työntekijäksi blogatessani. Minusta olen oman blogini ja sen sisällön suvereeni itsevaltias ja pomo :-)

      Delete
  2. Hyvä postaus. Ja hyvä, että asiaa tuodaan esiin ja epäkohtia oikaistaan :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, tosiaan mietin asiaa vain omalta kohdaltani, mutta varmaan ainakin muutama kirjabloggari voi tuohon näkökulmaan samaistua.

      Tuli myös mieleen, että millainen kollektiivisempi vastaus tulisi näihin kysymyksiin, jos luotaisiin jonkinlainen kirjabloggarityöryhmä asiaa miettimään? Mutta koska kirjabloggaus on ainakin omissa mielikuvissani harrastus, en tiedä löytyisikö halua tuonasteiseen järjestäytymiseen :-)

      Delete
  3. Kävin mielenkiinosta lukemassa tuon postauksen ja ketjun ja melkein kommentoin, vaikka en kirjablogia pidäkään. Luenhan itsekin - välillä paljon ja välillä vähemmän. Olen lukenut elämäni aikana montakin kirjaa, joista en erityisemmin pidä ja sitten niitä hyviä yhä uudestaan. En pidä siitä blogia, mutta voisin hyvin pitää. Nyt kuitenkin bloggailen näistä ihan muista jutuista, ja teen sitä koska se on hauskaa ja se on eräänlainen päiväkirja.

    Minulle ( vähäisistä lukijamääristä ja aiheesta johtuen) ei ole koskaan tarjottu yhtään mitään yhtään mistään. Mielelläni kuitenkin ottaisin vaikka puutarhavälineitä testattavakseni (huom!!!):D. Kyllähän suurin osa ihmisistä bloggaa puhtaaksi harrastuksekseen ja koska se on hauskaa. Jotkut tekevät sen niin hyvin, että saavat paljon lukijoita ja sitä kautta ilmaisia tuotteita. Ja jotkut onnekkaat (?) ovat tehneet siitä ihan päätyön, mutta tuskin kirjabloggaajat kuitenkaan... Ja mitä sitten? Hassu keskustelu.

    ps. Rakel Liehun Helene on muuten hyvä kirja - tuolta se tuijottaa kirjahyllystä. Läpäisi jopa tiukan norjaan pääsy seulani - pitäisikö minun kirjoittaa siitä arvostelu jos muut eivät ole viitsineet? :). Tekisikö se minustakin kirjabloggarin?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hihhii, vielä pahempaa: olisitko Helenestä kirjoittaessasi yksinkertaisesti mainostaja?

      Mielenkiintoinen keskustelu tosiaan. Mistäpä sitä tietää, mihin suuntaan blogit tulevaisuudessa muuttuvat. Kirjablogien kaupallistumista hidastaa tosin tehokkaasti suomenkielisen kirjallisuuden markkinat, jotka ovat sen verran rajalliset, että katto tulee aika pian vastaan.

      Delete
    2. Sellainen asia, jota varmaan voi miettiä, että moni bloggari myy omaa "mainostilaansa" tosi halvalla. Suositun blogin mainosarvo voi olla melkoinen ja jos tuotebloggauksesta saa palkkioksi vaikkapa joitain ilmaisia tuotteita, niin halvalla menee. Mutta tämä koskee nähdäkseni kyllä muita kuin suomenkielisiä kirjablogeja...

      Minulla on ystäviä, jotka ovat myös olleet kovia lukemaan. Olemme aina keskustelleet ja jakaneet mielipiteitä kirjoista, suositelleet ja lainanneet hyviä kirjoja toisillemme. Kun nyt asun ulkomailla, se on jäänyt. Ainakin se lainaaminen :). Kun sinä kerran kehuit Eeva Kilven Kuolinsiivousta, ostin sen itselleni. Ostin sen, koska pidän Eeva Kilvestä, koska kirja oli mennyt minulta ohi ja koska aihe on iäkkään äitini takia ajankohtainen. Olen lukenut blogiasi aiheesta kuin aiheesta, olemme vierailleet toistemme blogeissa ja pidän sinua "blogiystävänä", siksi luotin arvioosi. Minulle se oli sama, kuin joku ystäväni olisi suositellut kirjaa minulle.

      Oliko se mainos? Jos ystäväni olisi suositellut sitä minulle, olisiko se ollut mainos? Kun mainitsin tuon kirjan nimen tässä kommentissa, oliko se mainos? Entäpä maininta Liehun Helenestä?

      Entäpä jos saisin valmistajalta vaikkapa puutarhalapion... Jos se olisi erinomainen ja kehuisin sitä, olisiko se mainos? Entäpä, jos sen terä taittuisi heti, ja kertoisin siitä, olisiko se mainos? Mikä on arvostelun ja mainoksen ero?

      Jos jollain asialla on mainosarvoa, tekeekö se siitä automaattisesti mainoksen... Vaikeita asioita ja veteen piirrettyjä viivoja. Ja koska blogikenttä on niin kirjava, paljon riippuu myös bloggarin moraalista. Ehkä se on niin, että nykyään minulta kuluttajana ja lukijana vaaditaan erityisen paljon. Asoista pitää ottaa selvää eri lähteistä ja tehdä päätökset sen mukaan... vaikka olisi minkälaiset säännöt ja ohjeistukset, rajattomassa internetin maailmassa ne eivät voi koskaan olla vedenpitäviä.

      Delete
    3. Itse pohdin noita samoja asioita eilen illalla: mikä on mainoksen ja arvion ero? Mainoksessahan ei takuulla mainita tuotteesta mitään negatiivista, vaan pikemminkin juuri päinvastoin. Huonoakin tuotetta mainostetaan loistavana. Mainostettaessa ollaa myös samalla jollekin töissä, on sovittu, että nyt tehdään mainos tuotteesta imartelevaan sävyyn. Mainoksella on myös tavoite: että tuotetta tai palvelua ostettaisiin mahdollisimman paljon tai että mahdollisimman moni osallistuisi johonkin tapahtumaan.

      PS. Kilpi ei ollut mainos :-) Vai voiko olla mainostaja tietämättään?

      Delete
  4. Minä en kokenut Amnellin tekstiä näin kärkevästi. Koen, että hän esitti lähinnä omia arvelujaan asiasta. Sen sijaan kirjoituksen jälkeinen keskustelu kärjistyi ja asiat henkilöityivät. Tämä on mielestäni ikävää ja jotenkin tyyillistä.

    Miksi kirjablogeista ei saisi kirjoittaa kriittisesti silloin, jos se ei henkilöidy tai kohdistu suoraan kehenkään tai tiettyihin blogeihin? Olemmeko liiankin herkkänahkaisia?

    Joukkoon mahtuu erilaisia bloggaajia. Toiset heistä tekevät blogia myös työkseen. Minulle tämä on työn vastapainoa - rentoilua kahden rakkaan asian, kirjoittamisen ja lukemisen parissa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Yritin tuossa yllä korostaa juuri sitä, että kyseessä oli lähinnä Amnellin mielikuvat ja arvailut. Keskustelussa olisi ollut mahdollisuus päästä arveluista hiukan syvemmälle asioihin, varsinkin, kun mukana oli kirjoittajia, jotka itse pitävät ja lukevat kirjablogeja.

      Minusta asiasta tai kirjoituksessa esitetyistä yksittäisistä väitteistä eri mieltä oleminen ei tarkoita sitä, ettei asiasta saisi kirjoittaa. Päinvastoin, keskustelun ja eri näkökulmien kautta voi oppia jotain uutta. Muistaakseni tästä asiasta on keskusteltu blogeissa aikaisemminkin, ja nytkin tuli lisää keskustelua, eli näköjään aiheesta 'saa' kirjoittaa. Kritiikkiä olisi varmasti hedelmällisintä kuulla sellaislta tahoilta, joilla on asioista kokemusta ja/tai tietoa.

      Koska kirjablogeja pitävät ihmiset, ja kirjoituksessa puhuttiin kirjablogien pitäjistä, asia helposti henkilöityy. Minusta juuri tuo kirjabloggaajien moninasuuden huomioiminen puuttui tuosta kirjoituksesta ja seuranneesta keskustelusta, samoin tiukkaan kiinnipidetty väite, että blogatessa on työkseen luettava ja 'mainostettava' kirjoja, joista ei pidä, kuohahdutti.

      Minusta olisi mukava saada linkki kirjabloggaajaan (tai edes johonkin bloggajaan), jonka päätyö on bloggaaminen.

      Minullekin blogi on työn vastapainoa, ja ehdottomasti harrastus. Minusta tämä keskustelu on muuten valtavan mielenkiintoista ja olisi loistava tutkimusaihe!

      Delete
    2. Minä koen, että monelta osin tähän aiheeseen liittyvät kirjoitukset ovat olleet melko tunnepitoisia. Koen, että silloin jumiudutaan usein eipäs-juupas -akselille, jossa kumpikin taho yrittää todistaa oman näkökulmansa paremmuutta suhteessa toisen ajatuksiin. Mielestäni tällainen ei ole sellaista keskustelua, jossa syvennytään ja toisaalta kunnioitetaan erilaisia näkemyksiä ja kokemuksia.

      Tarkoitukseni ei ollut kritisoida tämän asian esiin nostamisesta vaan laajemmin tilanteita, joissa joku sanoo jotakin poikkipuolista kirjablogeista. Koen, että juuri näissä tilanteissa reagointi on melko yliherkkää.

      Blogi voi olla myös osa työnkuvaa, ei välttämättä se ainoa leipätyö. Blogi voi liittyä esim. oleellisena osana työhön, materiaali tulee suoraan työpaikalta jne. Ja onhan moni bloggaaja siirtynyt pitämään blogia erilaisten palvelujen yhteyteen. Kyllä kai bloggaamisen voi tuolloin käsittää työksi, mietin.

      Totta, blogien pitämisestä saisi vaikka kuinka monta erilaista tutkimusta! Sosiologinen tai sosiaalipsykologinen näkökulma olisi mielestäni yksi kiinnostavimmista.:)

      Itse olen sillä kannalla, että sekaan mahtuu, jokainen tyylillään. Sallivuutta kritiikin sijaan.

      Delete
    3. Minusta sellaiset tapaukset, joissa blogi on osa työnkuvaa, ovat aivan selviä: silloin siitä on sovittu työnantajan kanssa, sitä kirjoitetaan työnantajan tarpeisiin ja siitä saa palkkaa. Tällaiset blogit ovat esimerkiksi työnantajan web-sivuilla tai blogissa on työnantajan logot jne. Kirja-alalla tällaisia ovat luonnollisesti esimerkiksi kirjastojen, kustantajien ja kirjakauppojen omat blogit.

      Myös nuo tapaukset, joissa bloggaaja saa sivutuloa blogista esimerkiksi palkallisessa portaalissa tai lehden web-sivuilla kirjoittaessaan ovat mielestäni selkeästi sen portaalin ja lehden sateenvarjon alla. Minusta tuokin on selkeästi (sivu)työtä, jos siitä saa palkkaa. Ainakin minusta kyseisiä blogeja lukiessa näyttäisi siltä, että kirjoittajien ammatti-identiteetti on kuitenkin jotakin muuta kuin 'bloggaaja'. Nyt voisi joku palkallinen bloggaaja kommentoida omasta kokemuksestaan?

      Minusta itse väsertämää kirjablogia vapaa-ajallaan palkatta pitävät ihmiset eivät kuitenkaan ole millään ilveellä kenellekään töissä. Tämä siis riippumatta heidän leipätyöstään. Jos vaikka kirjastossa tai kirjakaupassa töissäoleva henkilö pitää vapaa-aikanaan omaa blogia omista lukemisistaan, en yhdistä yksityishenkilönä bloggaamista siihen työpaikkaan ja työhön muutoin kuin kyseisen henkilön ammatillisena taustana.

      Kirjablogeja on tosiaan niin monenlaisia, että on mielestäni kyllä edelleen 'väärin' sanoa, että kaikki kirjabloggarit sitä-ja-tätä.

      Olenkohan jotenkin perverssi, kun minusta jopa tuollainen eipäs-juupas-väittelykin voi olla hedelmällistä, siis silloin, kun tiskiin lyödään uusia perusteita ja voi sitä kautta pohtia omaa ajattelua ja mielipiteitä hiukan syvemmin 'joutuessaan' perustelemaan omia näkemyksiään sellaiselle ihmiselle, joka on asiasta eri mieltä? Näkökulman laajennuksen mahdollisuus on tosin edessä vasta silloin, kun ottaa huomioon sen 'vastapuolenkin' argumentit. Nyt tuli muuten heti mieleen englanninkielisen maailman 'väittelykerhot', joissa tehdään juuri sitä: yritetään perustella oman näkökulman paremmuus argumentoimalla.

      Delete
    4. Aivan samaa mieltä :)

      Ja siinäpä se väittelyn ja argumentoinnin taito ja juju on: että tarpeen tulle kyettäisiin myös kuuntelemaan toisen mielipiteitä. Se on vaikeaa ja toisaalta kirjoitetun viestin kanssa on niin kovin helppo ymmärtää väärin toisen tarkoitus. Tulkinnat saavat sitten aikaan soppaa, joka voi olla syömäkelvotonta ;)

      Leppoisaa sunnuntaita! Keskustelu kantakoon!

      Delete
    5. Tuo on kylla aivan totta: kirjoitettaessa varsinkin pikaisesti ( ja pikaistuksissaan) kommenttikenttiin seka niita kommentteja luettaessa vaarinkasityksia sattuu. Varmasti kasvokkain olisi keskustelu ehka hedelmallisempaa. Odottelen kylla mielenkiinnolla niita uusia blogiohjeistuksia ja sita, tuleeko kirjablogeissa mikaan muuttumaan niiden seurauksena.

      Kiitokset toivotteluista, ja samoin, vaikka sunnuntai taitaa teknisesti olla siellakin jo ohi. (Kuulostaa hassulta: technically, onkos se paremminkin kaytannossa?)

      Delete
  5. Mielenkiintoista keskustelua, jota minusta on hyvä käydä. Markkinointi on aivan ehdottomasti tulossa myös blogeihin enemmän ja enemmän - minusta siinä ei ole mitään pahaa, kunhan se tehdään avoimesti. Bloggarit ovat selkeästi myös eettisesti hyvin valveutunutta porukkaa ja jo nyt määritelleen toiminnalleen "sääntöjä", joita noudatetaan hyvinkin tarkasti.

    Lisäksi on hyvä muistaa, että kenenkään ei ole pakko "mainostaa" yhtään mitään eikä lukijan tarvitse myöskään sponsseja lukea, jos ei niin halua. Yhdellä klikkauksella pääsee pois eikä takaisin ole pakko tulla...

    Olen näitä asioita viime aikoina pohdiskellut sekä työn (ei todellakaan blogaus ;-) että harrastuksen puolesta. Varsinkin, kun olen ilokseni saanut kirjapuolella yhteistyökuvionkin aikaiseksi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin minustakin. Ja toivon, että ymmärretään, ettei eri mieltä oleminen tarkoita sitä, etteikö asiasta saisi keskustella!

      Olen samaa mieltä markkinoinnista ja sen lisääntymisestä blogeissa. Arviolla ja mainoksella on kuitenkin eronsa.

      Ja aivan niin: samoin kuin postilaatikkoon voi laittaa 'ei mainoksia' -tarran, voi lopettaa lukemisen, jos tuntuu, että edessä on pelkkää mainosta eikä rehellisiä mielipiteitä.

      (Onnea sen yhteistyön johdosta!)

      Delete
  6. Miten tämäkin kustantaja informoi/mainostaa kirjaa? Lähinnä kirjabloggaajien arvostelujen avulla.
    http://www.tammi.fi/kirjat/-/product/no/9789513171230
    Voisikohan muitakin töitä teettää ilmaiseksi innokkailla vapaaehtoisilla?

    ReplyDelete
    Replies
    1. No, esimerkiksi kustantajan web-sivun, lukuisten kirjakauppojen (fyysisten ja ‘sähköisten’), Simukan kotisivujen http://sallasimukka.wordpress.com/, kirjasarjalle omistettujen kotisivujen http://lumikkitrilogia.wordpress.com/in-english/ ja kustantajan kirjakatalogin lisäksi muun muassa seuraavasti:

      Telkkarissa
      http://yle.fi/uutiset/aamun_kirjassa_salla_simukan_punainen_kuin_veri/6564088, radiossa
      http://areena.yle.fi/radio/1870365,
      kirjallisuusagentuurin sivuilla http://www.ahlbackagency.com/uncategorized/2013/02/snow-white-trilogy-book-1-now-published/,
      lukijoiden ‘rating-sivustoilla’ eli Library Thing ja Goodreads (tämäkin tosin vapaaehtoista, niin kuin harrastusblogeissakin),
      Aamulehdessä ja sen facebook-sivuilla www.facebook.com/pages/Valo-liite/105682322806124,
      Hesarissa http://www.hs.fi/arviot/Kirja/Ilmaisulukion+yksin%C3%A4inen+sankari/a1365996247287,
      Suomen suurlähetystön sivuilla http://www.finemb.org.uk/Public/default.aspx?contentid=275319&nodeid=35864&culture=fi-FI

      Ja lista jatkuu: googlaa, niin löydät lisää! Eli monessa eri paikassa voi törmätä kirjaan sekä fyysisesti, että netissä.

      Delete
    2. Minusta tämä oli valtavan mielenkiintoinen huomio – Tammi on nostanut kirjabloggaajien arviot (paikallis)lehtien kirjakriitikkojen arvioita tärkeämmiksi! Blogien merkitys on siis huomattu, ja se, että niiden myötä päästään suoraan kohdeyleisöön: toisiin lukijoihin. Ehkä se enteilee tulevaisuuden kuvioita? Kuka tietää...

      Delete
    3. Hmmm, en ole varma ovatko nuo arviot missään arvojärjestyksessä tuolla Tammen sivuilla, tai ainakin listan loppupäässä on blogi- ja lehtiarvioita lomittain, jos siis viittaat tuohon Tammen oman sivun kirjaesittelyyn? Tuo kirja onkin saanut hirmu paljon blogihuomiota!

      Blogien merkitys tulee varmasti kasvamaan, mutta media tuntuu muuttuvan sen verran nopeasti, että ehkä viiden/kymmenen vuoden kuluttua blogeja ei enää ole, vaan niiden tilalla on jo jotain muuta? Mielenkiintoista tosiaan!

      Yksittäisiä kirjoja yritetään varmasti jatkossakin nostaa esille mahdollisimman laajasti kaikissa mahdollisissa medioissa ja myös livenä. Blogit ovat vain osa tuota näkyvyyskenttää.

      Olisikin mielenkiintoista tietää markkinointiperspektiivistä, mitkä tekijät vaikuttavat kirjojen ostopäätöksiin, eli kuinka suuri merkitys eri medioilla ja vaikka ystävien suosituksilla on käytännössä.

      Delete
  7. Hahhaa. Miten minulle ei ole koskaan tullutkaan mieleeni, että olet salarikas huonoista kirjoista salaa kärsivä, mutta jollakin lailla masokistinen luonne, joka jatkaa vain kirjabloggailuaan lisärikastumisen toivossa. Samalla varmaan sinulle sataa teetä ja teepannuja kaikenmaailman teekauppojen tarjonnasta?

    Ja minulle sataa ilmaisia matkoja ympäri maailman jokaiselta mahdolliselta matkatoimistolla?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hihiii, sait minut pyrskähtämään nauruun! Ihan hyvä (vaikka yllättävää) kuulla, että tuollaisiakin mielikuvia voi olla blogeista!

      Delete
  8. Aina näitä blogaajien motiivit tahallaan väärin ymmärtäviä löytyy. Ehkä halutaan trollata. Hauskaahan sekin on, omalla tavallaan :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vaikka en sanonut, tuli trollaus kieltämättä kyllä mieleen ja siksi oma kuohahtelu alkoi tuntua lähinnä typerältä... Mutta onneksi sitä saa halutessaan hakata päätä seinäänkin :-D

      Delete
    2. Nimität kirjoittamistani trollaamiseksi. Ajattelehan asiaa uudestaan. http://urbaanisanakirja.com/word/trollata/

      Delete
    3. Trollaaminen tuli mieleen, kun kivenkovaan yritit pusertaa harrastustani työksi.

      Delete
    4. Tarkennettakoon vielä, että trollaaminen tuli mieleen siellä kommenttikentässä, ei postaustasi lukiessa.

      Delete
  9. Hyvät kirjabloggaajat, tämän aamun Helsingin Sanomat kirjoittaa blogeista. "Blogimainonnalle laaditaan tarkempia sääntöjä." HS/Talous B8, 18.5.2013.
    Kuluttajaviraston lakimies: "Ongelma on, että lukija ei aina pysty erottamaan, onko kyse bloggaajan omasta suosituksesta vai mainostajalta saaduista tuotteista".
    Samassa kirjoituksessa kerrotaan, että mainostajien liiton "kyselyn mukaan blogien käyttö yleistyy markkinoinnissa kovaa vauhtia".

    Edellä olevassa anonyymin viestissä kirjan mainonnasta kiinnittyy huomio siihen, että siinä on esillä nimenomaan kustantajan oma mainossivu. Edellä kirjoittamaani viitaten sanoisin, että lukija ei tiedä, ovatko bloggaajat saaneet tuotteen eli kirjan kustantajalta?

    Mainonnassa on kyse suurista rahoista. Sitä me bloggaajat emme useinkaan tajua. Pian myös verottaja iskee kyntensä bloggaajien tuloihin - mikäli sellaisia on. Siksi minusta olisi parasta, että ammattimaiset bloggaajat saisivat apurahoja, jotka ovat verottomia. Se edistäisi kirjallisuutta samalla tavalla kuin kirjailijoille myönnettävät apurahat.
    Neuvoisin: pitäkää silmät ja korvat auki, olkaa avoimia.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitti Anna, tuosta blogimainonnasta on tosiaan ollut kovasti puhetta blogeissakin, ja varsinkin suosituissa muotiblogeissa, joissa tavaraa liikkuu enemmän. On tosi hyvä kaikille osapuolille, että säännöt tulevat selviksi. Ne muutamat muotiblogit, joita seuraan, merkkaavat selkeästi sisältöyhteistyö- tai mainospostaukset.

      Minä, monen muun kirjablogin tavoin, merkkaan, jos kyseessä on arvostelukappale, eli lukija saa sen helposti selville.

      Minusta on ihan reilua, että tuloista maksetaan veroa. Ne bloggarit, jotka saavat sivutuloa palkallisesta blogista maksavat varmasti myös veronsa.

      Delete
  10. Hyvin pohdittu, S.

    Mutta - ilmeisesti asia ei ole ihan yksioikoinen (etkä niin väitäkään).

    Pari sitaattia tämän päivän Helsingin Sanomista.

    Otsikko: "Blogimainonnalle laaditaan tarkempia sääntöjä".

    "Ongelmana on, että lukija ei aina pysty erottamaan, onko kyse bloggaajan omasta suosituksesta vai mainostajalta saaduista tuotteista", sanoo kuluttajaviraston lakimies.

    "Tavoitteena on että mainokset tunnistettaisiin paremmin", sanoo asiakkuusmarkkinointiliiton johtaja.

    "Jos lukija ostaa verkkokaupasta, jonka linkki blogissa on, bloggaaja saa tietyn provision. Tällainen olisi hyvä kirjoittaa auki, sillä lukija ei sitä aina tiedä."

    "Kuluttajasuojalain mukaan mainos on tunnistettava mainokseksi."

    No, en tiedä kuinka monella bloggaajalla on tuollaisia provisiolinkkejä, mutta tietyssä mielessähän blogit ovat samanlaisen "julkaisumoraalin" (oma sanakauhistukseni) kuin muukin media, eikä sitä oikeastaan kannata kieltää eikä siitä kauhistua (että byrokraatit "vahtivat" meitä); sehän vaan nostaa blogin arvon muun median rinnalle.

    Olen nelisenkymmentä vuotta kirjoittanut kirja-arvioita erilaisiin lehtiin eikä arvosteltavaksi saatu kirja (tai elokuvalippu) ole ollut koskaan moraalinen ongelma eikä sitä ole pidetty (en minä eikä kukaan muukaan) minään palkkiona, joka vaikuttaisi kirjoituksen sisältöön.

    Nyt kun kirjoittelen blogia "huvikseni", saatan kehua estottomasti jotakin kirjaa tai "tuotetta" kun tiedän ettei kukaan ole pyytänyt minua niin tekemään, mutta ongelmana tässä saattaa olla ettei lukija voi olla varma miksi kehun. Tai tietysti voi... mutta...

    Kaiken kaikkiaan tässä asiassa moraalin ja moraalittomuuden raja on veteen piirrettyä, mutta niin kauan kun bloggaajat eivät ylisummaan saa mistään (suoraan tai välillisesti) palkkioita, ei moraalia liene paljon tarvitse miettiä.

    Hm - eipä tainnut tulla sanotuksia mitään uutta. Hemmetti.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Täytyykin käydä lukemassa tuo artikkeli. Monimutkaisia asioita tosiaan, ja varsinkin, kun blogeja ja bloggareitakin on niin monenlaisia.

      Kyseessä taitaa tuossa klikki-tapauksessa olla ne sellaiset mainoslinkit blogin reunustoilla, joita jotkut haluavat lisätä blogiinsa vilkkumaan? Tuossa esimerkkitapauksessasi palkkion maksaa kai kirjakauppa eikä kustantaja? Olen ihan samaa mieltä, että jos on tuollaista itseä hyödyttävää mainos- ja business-toimintaa blogissa, niin siitä olisi reilua kertoa lukijalle. Vaikka epäilen, että tuotto tuollaisesta klikkailusta on varmasti aika pientä - kiinnostaakohan verottajaakaan? Hyvä juttu, että tosiaan selvitetään nuo säännöt.

      Huomasin muuten esimerkiksi ruotsalaisen bloggarikuningattaren, Blondinbellan, mainostulot blogistaan, jota hän on kirjoittanut vuosia, päivittää monta kertaa päivässä ja joka on täynnään mainoksia, olivat hiukan yli tuhat euroa kuussa. Klikkailijoita on satojatuhansia, joten mielestäni aika pieni tulo isolla vaivalla. Suomessa ei taida olla yhtäkään blogia samassa suuruusluokassa. Blondinbellalla on sitten niitä kaikkia muita bisneksiä, joilla hän rahoittaa luksuselämäntyylinsä. Reiluuden ja 'julkaisumoraalin' kannalta tietenkin on tärkeää silti ilmoittaa mainokset, ja siitä BB onkin jo aikaisemmin joutunut vaikeuksiin.

      Toisaalta lukijana itse otan myös vastuuta lukemastani, oli se sitten netissä tai paperilla. Huijareita ja omaneduntavoittelijoita on aina ollut ja tulee olemaan.

      Delete
    2. Niin, ja kaikille tiedoksi, että mitä ja kuinka paljon tahansa klikkailette tässä blogissa, en saa siitä yhtään mitään korvausta mistään :-)

      Delete
    3. Bloggerhan tarjoaa mahdollisuutta lisätä mainoksia blogiin jonkun Bloggerin gadgetin kautta. Mainokset voi ottaa käyttöönsä kuka tahansa ja olen nähnyt niitä suomalaisissa bloeissa, mutta huom. en yhdessäkään kirjablogissa, vaan ihan muissa. Mainoksen paikkoihin voi käsittääkseni vaikuttaa eli ne voivat olla postausten välissä tmv. Mutta enpä ole huomannut, että bloggaaja on niistä erikseen maininnut.

      Luonnollisesti bloggaaja saa jokusen ropon, jos linkkejä klikkaa. En sen tarkemmin tiedä, miten homma toimii, koska en itse ole ottanut (enkä ota) sellaista käyttööni.

      Sitten on olemassa blogialustoja, joissa on valmiina jotkut pakolliset linkit/mainokset. Niihin ei voi bloggaaja vaikuttaa eikä hän saa niistä rahaa.

      Itse mietin kovasti sitä, miksi tämä kirjoista blogissa kirjoittaminen koetaan niin kauhistuttavana(?) piilomainontana. Kirjoista nyt on tapana keskustella, jos on innokas kirjafani. Mitä eroa sillä on kirjoittaako mietteensä kirjasta vai/ja puhuu siitä jossain? Noh, ehkä se että puhuessa tietää suunnilleen kohderyhmänsä. Mutta mitä väliä - tuskin "kirjavihaajat" kirjablogeja lukee, jos eivät kirjat muutenkaan kiinnosta.

      Jos kirjoista kirjoittaminen on aina mainostamista, eikö sitä sitten ole muidenkin mielipiteiden kertominen. Siis jos mielipiteet liittyvät johonkin, joka maksaa. Esimerkiksi jos kirjoitan blogissani, että kävin X:ssä syömässä ja ruoka oli hyvää, niin eihän se nyt herranjestas ole mitään piilomainontaa ja tuskin kyseinen syöttölä on edes maksanut siitä, että kirjoittaisin siitä blogissani. Minusta tämä koko juttu alkaa jo saada huvittavan hysteerisiä piirteitä.

      En ehkä uskalla kertoa, että lähden matkalle sinne ja sinne ja lennän sillä ja sillä lentoyhtiöllä, koska sehän on mainontaa iiikkk!

      Itse mainitsen mahdolliset saamani arvostelukappaleet blogissani, mutta syy on lähinnä henkilökohtainen: blogini on lukupäiväkirja, joten samalla haluan muistaa, miten kirjat ovat minulle päätyneet. Eli mainitsen muidenkin kirjojen kohdalla, mistä ne ovat minulle tulleet (jos muistan).

      Delete
    4. Ajattelen pitkälti Kyösti S:n tavoin.

      Vaikka bloggaajana saisin arvostelukappaleen, en kirjoita kirjasta mainosta. Kirjoitan kirjasta ja sen lukemiseta. Valitsen luettavani itse. Siksi mainoksen kirjoittaminen ja blogin kirjoittaminen ovat kaksi täysin eri asiaa.

      Tämän vuoksi lukijana en tarvitse tietoa, mistä kirja on peräisin. Kriittistä luentaa tarvitaan kaikkialla, sama pätee blogien lukemiseen, sanomalehtiin, iltapäivälehtiin yms.

      Ettei tässä vain menisi lapsi pesuveden mukana...

      Delete
    5. Elegia: olen samaa mieltä, ilmassa on ylireagoinnin käryä ja siksi onkin hyvä, että nuo mainonnan säännöt blogeissa selvennetään.

      Minun on sanottava, että merkkaan arvostelukappaleet blogien keskustelukentissä asiasta käydyn keskustelun seurauksena. Silti en kirjoita kirjasta mainosta vaan oman, henkilökohtaisen arvioni. Minuakaan ei kirjablogeissa arvosteltujen kirjojen alkuperä henkilökohtaisesti kiinnosta.

      Valkoinen Kirahvi: olen aivan samaa mieltä ja kirjottelen samalta pohjalta. Merkkaan kuitenkin arvostelukappaleet ettei kukaan voi tulla kommentteihin salaliittoteorioista huutelemaan. Olen aivan absoluuttisen samaa mieltä kriittisen luennan suhteen.

      Delete
  11. Mielenkiintoinen postaus ja kommentit. Toivoisin osaavani kommentoida tähän jotakin järkevää, mutta mieleen tulee vain joitakin hajanaisia ajatuksia sieltä täältä. :-)

    Ensinnäkin minua ihmetyttää se, mikä piilomainonnassa ärsyttää ihmisiä (itseni mukaan lukien) niin kovin. Kokevatko he tulevansa jotenkin huijatuiksi, jos mainoksessa ei lue selvästi, että kyseessä on mainos, ja jos he joutuvat suhtautumaan kaikkeen lukemaansa ja näkemäänsä "mahdollisena" mainoksena?

    Mielenkiintoinen kysymys on myös se, missä määrin kirjoituksen (esim. kirja-arvostelun) sisältö muuttuu riippuen siitä, onko kyseessä maksettu arvostelu tai bloggarin omaehtoisesti kirjoittama arvostelu. Missä kulkee raja omien mielipiteiden ja miellyttämisen välillä. Minua ainakin nolottaisi kirjoittaa hyviä arvosteluja huonoista kirjoista, koska se antaisin minusta ihmisenä ihan vääränlaisen kuvan. Olisi noloa, jos joku lukisi "hyväksi" suosittelemani kirjan ja toteaisikin sen olevan ihan paska, koska silloin minunkin arvostelukykyni joutuisi ehkä vaakalaudalle. Parempi vain kirjoittaa rehellisesti, mitä mieltä on, niin ei ainakaan tule väärinkäsityksiä. :-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mielenkiintoinen kysymys, mikä piilomainonnassa ärsyttää? Kuluttajavirastosta löytyi kirjoitus, jossa mainitaan myös blogit:
      http://www.kuluttajavirasto.fi/Page/a2d01e8b-c4b0-4d73-a7f7-88de45a0207d.aspx

      Sen mukaan lukijalla/katsojalla on oikeus tietää, milloin häneen vaikutetaan kaupallisesti.
      Se, mikä on maksetun mainoksen ja arvion ero, on mielestäni tässä keskiössä. Onko arvostelukappaleen saaminen mainoksesta maksamista, eli onko arvio mainos? Jos arvostelukappaleen saatua on tarkoitus mainostaa, voin suoraan sanoa, että en haluaisi lukea arvostelukappaleita. Mainoksena kirjoituksella olisi aika erilainen funktio ja sisältö muotoutuisi sen mukaan. On mielenkiintoista kuulla, millaisiksi kuluttajaviraston uudet säännöt muotoutuvat.

      Olen samaa mieltä siitä, että blogissa ja esimerkiksi kirja-arvosteluissa valehtelu/mainostus varmaan sattuisi omaan nilkkaan aika pian ja sosiaalisessa mediassa sana kiirii nopeasti.

      Delete
  12. Luen suht säännöllisesti kahta kirjablogia, jotka ovat mielestäni selkeästi kirjoittajansa harrastus (jep, tämä on toinen niistä ;) ), enkä oikein osaa ajatella niitä mainospaikkoina. Molempien perusteella olen kyllä löytänyt luettavaa, itse asiassa jopa ostanut kirjoja, mutta sen syynä on, että suomenkielistä kirjallisuutta on norjalaisissa kirjastoissa hyvin rajallisesti.

    Kirjablogien ero vaikkapa tyyliblogeihin on aika selkeä. Jopa pienet tyylibloggaajat näyttävät kalastelevan tavaraa lupaamalla kirjoittaa saamistaan tuotteista. Suosittujen bloggaajien taas ei tarvitse pyydellä mitään, vaan heille tarjotaan ilmaiseksi tai edullisesti kaikenlaista muutakin kuin tyyliblogiin tyypillisesti kuuluvia tuotteita tai palveluja. Näissä jälkimmäisissä on selkeästi ammattimainen ote, vaikka bloggaajan pääasialliset tulot tulisivatkin muualta. Ja niissä on myös aivan selvästi mainostusta, vaikka se usein kirjoitetaankin niin, ettei lukija välttämättä heti tunnista sitä mainokseksi - mutta ei se silti piilomainontaakaan ole.

    Kirja ei varmastikaan ole yhtä hyvä bisneksentekoväline kuin vaatteet tai meikit. Tämä epäilemättä vaikuttaa siihen, että kirjablogi ei ole samanlainen "sampo" kuin tyyliblogi voi olla.

    Minulla itselläni ei periaatteessa olisi mitään sitä vastaan, jos voisin saada lisätuloja blogini avulla. Sen aihe ei kuitenkaan ole mitenkään kaupallinen, enkä pääsääntöisesti kirjoita tuotteista, joita jokin taho voisi minulle lahjoittaa. Toisaalta olen joskus miettinyt myös sitä, mikä kirjoittamisen perimmäinen motiivi on. Kirjoitanko omaksi ja blogiin mahdollisesti eksyvien lukijoiden iloksi vai kirjoitanko houkutellakseni ihmisiä lukemaan? Jälkimmäiseen vaihtoehtoon painottuminen tekisi bloggaamisesta työtä, vaikkei siitä mitään maksettaisikaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuohon seuraavan postaukseen linkkaamaassani tutkimuksessa mietittiin myos noita bloggaamisen syita, koska blogit kuuluvat sosiaaliseen mediaan, eli kommunikaatio ja vuorovaikutus muiden ihmisten kanssa on blogeissa mahdollista. Vaikka siis kirjoittelisi lahinna itselleen, monet bloggarit silti toivovat, etta kirjoitus luettaisiin ja etta se jopa herattaisi keskustelua.
      Jotenkin vierastan tuota tyo-sanan kayttoa ellei molemmille osapuolille ole selvaa kuka on tyonantaja ja kuka -tekija.
      Olen samaa mielta noista muotoblogeista ja luulenkin, etta tama kuluttajaviraston blogisaantomietinta on saanut alkunsa suurilta osin muotiblogien vuoksi.

      Mielenkiintoista tietaa; olen vaikuttanut KAHDEN norjansuomalaisen ostopaatoksiin arvioillani. Nyt tuli vastuulinen olo, toivottavasti piditte kirjoista, Hanne ja Heli!

      Sorry lyhyt vastaus hyvaan pohdintaan, naputtelen kannylla liikkuvassa autossa (en aja!).

      Delete
  13. Heh, blogisi on tosiaan suosittu meidän norjansuomalaisten keskuudessa! :-D

    Minä olen jo monta kertaa pahoittanut mieleni ja/tai tuohtunut näistä kirjablogeja käsittelevistä keskusteluista ja väitteistä ("kirjabloggaajat ovat kustantamoiden kätyreitä", "kirjabloggaajat vievät leivän ammattikriitikkojen suusta", "kirjabloggaajat bloggaavat vain uutuuskirjoista" jne.), mutta nyt alan vähitellen olla zen. :-)

    Kritiikki toistaa itseään, vaikka siihen on yritetty vastata jo monesti ja korjata virheellisiä käsityksiä. Enää en jaksa välittää. Bloggaan harrastuksekseni ja vaikka tämä omaan harrastuksen ulkopuolelta kohdistuva kritiikki ja erilaiset vaatimukset edelleen hämmentävät, en jää niitä enää pahemmin miettimään. Blogini on oma rakas lukunurkkaukseni, jossa voi rauhoittua, juoda teetä ja sukeltaa uusiin ja vanhoihin kirjoihin. <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minakin olen jo saavuttanut zen-tason asian suhteen ;-) Hammentava on kylla hyva sana kuvaamaan tilannetta tuollaisissa kauhuskenaariohyokkayksissa. Tuo viimeinen lauseesi kuvaa taydellisesti omaa suhtautumistani blogiini myos. Kunhan taalla lain puitteissa toimii, eika syyllisty kiihotukseen kansanryhmia vastaan, oikeaan piilomainontaan tai kunnianloukkauksiin tms, ei kenellakaan kuuluisi olla nokan koputtamista. Onneksi on internet, blogger ja vapaus - kauhea kuristava ahdistusfiilis tuli joistakin 'vaatimuskirjoituksista'!

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!