Friday, May 31, 2013

Mietteitä muoteista

Pakko oli pullauttaa pikkuisen kirja-asiaa muun näpyttelyn lomassa. Siivosin luettujen pinoa ja en halua unohtaa! Michael Cunninghamin tyylikkään ja tummasävyisen The Hoursin lukaisin ahmattitahtiin lomalla. En ole nähnyt kirjaan perustuvaa elokuvaa, mutta olen kuullut siitäkin positiivisia kommentteja. Cunningham imaisi minut mukaan tarinan syvään ja synkkään kieputukseensa ensi lauseista alkaen. Miten joku osaakaan kirjoittaa ja juonia niin hienosti? Pulitzereita ei ilmeisesti jaella ihan kenelle tahansa :-)

"Here they are, on a day early in the Second World War: the boy and his mother on the bridge, the stick floating over the water's surface, and Virginia's body at the river's bottom, as if she is dreaming of the surface, the stick, the boy and his mother, the sky and the rocks. An olive-drab truck rolls across the bridge, loaded with soldiers in uniform, who wave to the boy who has just thrown the stick. He waves back. He demands that his mother pick him up so he can see the soldiers better; so he will be more visible to them. All this enters the bridge, resounds through wood and stone, and enters Virginia's body. Her face, pressed sideways to the piling, absorbs it all: the truck and the soldiers, the mother and the child."
(lainaus ensimmäisen luvun lopusta.)



sannabanana
Cunningham, M. The Hours. Picador, New York, 2000 (1998).


Reilu viisikymppinen Clarissa Vaughan, asuu viihtyisästi puolisonsa Sallyn kanssa kauniissa asunnossa New Yorkissa. Clarissa on päättänyt järjestää illalla juhlat vanhan ystävänsä, Richardin, kunniaksi. Suosittu, sairas runoilija on saanut palkinnon elämäntyöstään. Päivän mittaan Clarissa ehtii juhlajärjestelyjen lomassa sekä muistella nuoruuttaan, jonka tiivis osa Richard oli, sekä arvioida elämäänsä suhteellisen menestyneenä, varakkaana, keskiluokkaistuneena kustantajana. Ovatko elämän valinnat olleet oikeita, ovatko elämän puitteet aidot?


"She always surprises you this way, by knowing more than you think she does. Louis wonders if they're calculated, these little demonstrations of self-knowledge that pepper Clarissa's wise, hostessy performance. She seems, at times, to have read your thoughts. She disarms you by saying, essentially, I know what you're thinking and I agree. I'm ridiculous, I'm far less than I could have been and I'd like to be otherwise but I can't seem to help myself."


Mrs Brown taas elää kiiltokuvaelämää Los Angelesissa 40-luvun lopulla: onnellinen aviomies, kaunis talo ja äitiään palvova pieni poika. On oltava vaimo ja äiti, joka sopii kuvaan. Vatsassa kasvaa uusi vauva ja mielessä mörkö: kaikki on niin taivaallisen hyvin, miksi selittämätön tyytymättömyys, epävarmuus, oudot mielihalut ja levottomuus?


"When her husband is here, she can manage it. She can see him seeing her, and she knows almost instinctively how to treat the boy firmly and kindly, with an affectionate maternal offhandedness that seems effortless. Alone with the child, though, she loses direction. She can't always remember how a mother would act."

Toipilas Virginia Woolf kirjoittaa Mrs Dallowayta maaseudulla, poissa Lontoon liiaksi stimuloivasta humusta ja houkutuksista. On muistettava syödä ja olla kukkumatta kaikkia öitä. Mies pitää hellää ja määrätietoista huolta epävakaasta vaimostaan, joka on liiankin tietoinen niistä normaaliuden rajoista, joiden sisällä sopii täysjärkisen ihmisen elämänsä viettää. Onneksi on sentään kirjoittaminen.


"She can feel the headache creeping up the back of her neck. She stiffens. No, it's the memory of  the headache, it's her fear of the headache, both of them so vivid as to be at least briefly indistinguishable from an onset of the headache itself. She stands erect, waiting. It's all right. It's all right. The walls of the room do not waver; nothing murmurs from within the plaster. She is herself, standing here, with a husband at home, with servants and rugs and pillows and lamps. She is herself."


Lukumaisemaa Ubudista: riisipeltojen keskellä sijaitseva pikkuinen tuoremehukuppila/kahvila.


Kirjassa vuorotellaan näiden kolmen tarinan välillä, ja ne kietoutuvat Woolfin oman elämän ja Mrs Dallowayn juonen johdattelemina kutkutellen toisiinsa. The Hours tutkailee naisten elämää eri aikoina: erilaisia mahdollisuuksia ja odotuksia, muotteja, joihin kaikki pyrkivät mahtumaan, ja jos eivät mahdu, ovat ainakin kipeän tietoisia niiden olemassaolosta. Mikä on tarpeeksi, mikä riittää ja kenen vuoksi teemme mitä teemme? Ennen kaikkea löysin kaikista tarinoista heijastelua epävarmuudesta, elämästä, jonka eläisi toisella tavalla jos uskaltaisi, ja jos ympäristö olisi sallivampi. Rajoja törkitään ja yllätyksellisyydestä ei ole puutetta. Onnellisia loppuja ei tosin ole - ajateltavaa sitäkin enemmän.

16 comments:

  1. Tunnit on mahtava kirja ja myös elokuva on hieno (katso ihmeessä, jos saat käsiisi). Yksi niistä kirjallisista elokuvista, joka on todella onnistunut. Minä näin ensin elokuvan ja se johdatti lukemaan Cunninghamia laajemminkin, mutta minulle Tunnit on kuitenkin ehdoton ykkönen hänen tuotannossaan. Ajateltavaa tässä kirjassa todellakin on.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä vain oli hieno lukuelämys tämä The Hours. Leffaa olen hiukan kartellut Nicole Kidmanin vuoksi, mutta pitää varmastikin luopua tuostakin ennakkoluulosta, kun niin moni on kehunut.

      Tätä lukiessa ihastelin sitä, kuinka ahdistavista ja synkistä asioista Cunningham onnistui kirjoittamaan sillä tavalla, että osui jotenkin puhtaasti ytimeen, mutta ei silti välittänyt sitä ahdistusta lukijan koettavaksi (asia, josta olin kiitollinen - varsinkin tuo 50-luvun naisten elämä saa monesti minut yökkäilemään).

      Nyt jäi kiinnostamaan mitä muuta olet Cunninghamilta lukenut?

      Delete
    2. Olen lukenut "Koti maailman laidalla", "Samaa sukua" ja "Illan tullen". Noista kolmesta pidin eniten "Koti maailman laidalla"-kirjasta.

      Delete
    3. Kiitos, kesä/talvilomalla taidan ottaa yhden noista kokeiluun!

      Delete
  2. Tunnit on upea, sekä kirjana että elokuvana. Se on niin monitasoinen ja hieno ja kaunis ja se pitäisi kyllä lukea uudelleen. Suosittelen elokuvaa lämpimästi vaikka Kidman ei natsaisi sillä kaikki kolme naista ovat elokuvassa niin upeita, huh.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, minäkin ihastuin kirjaan kovasti ja takuulla tulee luettua uudestaan jonkin ajan kuluttua. Nyt on sitten pakko katsoa se leffakin!

      Delete
  3. Hieno postaus - itse en saanut tästä riivittyä blogiini paljon mitään, kun pidin niin paljon. Upea kirja! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitti - samoissa aatoksissa täällä :)

      Delete
  4. Ihana kirja! Ja kuten tuolla jo mainittukin, niin myös elokuva toimii. Minä olen tämän kirjan jälkeen lukenut Cunninghamilta Tunnit ja hyllyssä odottaa 2 muuta lukematonta :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onkohan ketään, joka ei tästä tykkäisi?
      Pitikin heti googlailla Cunninghamin muita. Kaikkihan ne pitäisi lukea, niin hyvältä kuulostaa.

      Delete
  5. Vois katsoa tuon elokuvan ja miksei lukea kirjankin, mutta tuo lukeminen on hiukan jäissä, kun ei ole aikaa, tosin nyt olisi loma :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ainakin se elokuva kannattaisi varmaan katsoa, kun on kuulemma niin loistava, jos aikaa ei liikene lukemiseen!

      Toivottavasti ehdit edes jonkin verran loikoilla ja lueskella lomallasi :-)

      Delete
  6. Kivaa, profiilikuva. Hauska tutustua Sanna (jotenkin ihmisestä tulee tutumman oloinen, kun näkee kuvan)!

    Proofilikuva taisi ilmestyä edellisesä tai jo sitä edellisessä postauksessa, mutta laitoin kommenttini tähän kirjoitukseen tuon valtavan ihanan lukumaiseman tähden. Oi kauneutta! Näyttää täydelliseltä lukumeditaatioalttarilta. (Me olemme nyt olleet täällä koti-Suomessa muutaman viikon (milloin teidän Suomi-loma alkaa?) ja kyllä täälläkin on viime viikot kelvannut ulkona lukea, ei sen puoleen. Vähemmän eksotiikkaa, mutta goes.)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hihii, juurikin niin. Blogi tuntuu nyt 'turvallisemmalta' kun olen jo ollut täällä jonkin aikaa :-)

      Arvaa oliko vaikeaa nousta ylös tuolta lukualttarilta (sun määritelmä osui just nappiin)? Olisin tosiaan helposti viihtynyt paikassa päivän jos toisenkin. Niin kaunista ja rauhallista, lämmintä ja varjoisaa. Nuo 'tuolitkin' olivat mahdottoman mukavat istua. Sielu lepäsi.

      Me lähdetään lentämään heinäkuun alussa Suomea kohti. Toivottavasti ne ihanat ilmat jatkuvat ja jatkuvat siellä!

      Delete
  7. Upea kirja ja elokuva! Todella vaikuttava, hurja ja lohdullinenkin. Itselleni aikoinaan todella tärkeä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minullekin jäi tämä kirja kyllä ehdottomasti mieleen elämään. Upea tosiaan.

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!