Thursday, May 16, 2013

Rakkauden sätkynuket

Rakkauteen, 'rakkauteen' ja sen kyltymättömään nälkään voi kadottaa itsensä ja oman arvonsa. Se ei ole hyvä juttu. Virpi Pöyhösen Hän rakastaa minua tutkiskelee rakkautta kahden nuoren naisen, Kiiran ja Kristan, rakkaussuhteiden kautta.

Krista on voittaja. Teräksenkova nainen, joka tietää, mitä onnelliseen, menestyksekkääseen elämään kuuluu. Krista tietää myös kuinka sen voi saavuttaa kovalla, suunnitelmallisella työllä ja kärsivällisyydellä. Sillä suunnalla hän on päässyt jo pitkälle: täydellinen nainen, täydellinen ura, täydellinen elämä. Mies ja perhe vielä puuttuu, mutta sekin on järjestelykysymys ja työn alla. Kristan uudessa työpaikassa on nimittäin Harri, joka sopii Kristan suunnitelmaan. Shakki alkaa.

"Hän rakastaa minua. Hän rakastaa minua, koska hän käy luonani aina kun ehtii, koska minä olen hänen turvapaikkansa, koska hän on valmis valehtelemaan vaimolleen, järjestämään meille hetkiä, vaikka se on hankalaa, koska hänellä on luonani oma hammasharja ja kahvikuppi, koska hän tietää, että tekisin mitä vain hänen hyväkseen, koska luemme ennen nukkumaanmenoa samaa kirjaa, ja vaikka teemme sen eri paikoissa, se tuo meidät lähelle toisiamme."


Pöyhönen, K. Hän rakastaa minua. WSOY, Helsinki, 2013.

Lomittain Kristan kertomuksen kanssa rakkautta tarkastellaan myös hiukan nuoremman Kiiran kautta. Paluu vaihto-oppilasvuoden jälkeen Wyomingista Turkuun ei suju siloisesti. Edeltävään vuoteen on sisältynyt intensiivinen ja kiihkeä ystävyyden- ja rakkaudentäyteinen suhde Sheenan ja Jonin kanssa. Paluulento Suomeen on repinyt Kiiran sijoiltaan, paiskannut toiseen todellisuuteen, kauaksi kaikesta, millä on merkitystä. Vuoden aikana kertyneiden liikakilojen kanssa kamppaillessaan Kiira muistelee Wyomingin tapahtumia: liftireissuja, villihevosia, piikkipalloja preerialla, ja kolmen ihmisen luomaa minimaailmaa, jossa kaikille riitti rakkautta, kunnes...


"Tyhjä koti ja eteisen hämärä. Suljen oven perässäni, nostan lehden lipastolle, edessä uusi päivä. Valahdan lattialle. Karhea matto poskea vasten.
Lopulta nousen, riisun märät vaatteet kylpyhuoneen lattialle, päästän ammeeseen höyryävää vettä, laskeudun lämpimään vaahtoon. 
Vasta kylmän väistyttyä huomaan, miten väsynyt olen. Silti en uskalla mennä nukkumaan (koskaan ei voi luottaa, etteivät unet olisi pahempia kuin todellisuus)."


Ihastuin Pöyhösen vaivattomaan, kevyenkauniiseen tyyliin, ja taitoon kuvata ihmisiä ajatuksineen. Sanat iskevät taitavasti tilojen, tunnelmien ja toimintojen ytimeen: pienellä määrällä on mahdollista maalata koko edessä aukeava kangas. Hän rakastaa minua on juonellisestikin punottu kokoon aikas jännästi.

Kiiran ja Kristan tarinoissa kipuillaan, hekumoidaan, matkustetaan, kuritetaan itseä, ollaan mustasukkaisia, kasvetaan, ja uskaltaudutaan lopulta katsomaan todellisuutta silmiin; ei enää puuduttavaa silmänlumetta tai itsepetosta. Suhteet vanhempiin ja ystäviin ovat ristiriitaiset, kukaan ei oikeasti ymmärrä tai voi auttaa. Nuorten naisten tarinoista paistaa yksinäisyys ja ulkoiset paineet, kuoren sisällä muhii epävarmuus ja toivo: hän rakastaa minua, jos olen 'oikeanlainen'.


"Ehkä sillä mitä todella tapahtui on väliä. Sillä, etten koskaan astunut kevyesti maaliviivan yli, etten koskaan edes päässyt maaliin, etten jaksanut noudattaa suunnitelmaa, että heti kun varpaat alkoivat mustua, lopetin, vetäydyin sivuun reitiltä, siirryin ontuen kauemmas katsojista, istuin kivelle, ja sitten kävelin hitaasti, paljain jaloin metsän läpi, istuin odottamaan bussia."
 

(Loistavaa lomalukemista, ja arvatkaapas onko hieman ikävä noita lukumaisemia? Kuva otettu day bediltä, jolta aukenivat viidakkonäkymät, ja jolla voi lukemisen lomassa ottaa herttaiset nokoset...)

6 comments:

  1. Sinulla on tosiaan ollut aika ihana lukupaikka! Pöyhösen kirja on kiinnostanut minua jo entuudestaan, ja tämän arviosi ansiosta haluan entistä enemmän lukea tämän.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Suosittelen, viihdyin tosiaan kirjan parissa erinomaisesti, kerronta ja juoni olivat taidokkaat ja uskottavat, kieli nautinnollista lukea.

      Kunpa voisi lomailla pidempään ja useammin... Oli niin kiva vain lueskella ja laiskotella :-)

      Delete
  2. Jeps, tämä menee tämän kesäloman lukukassiin ehdottomasti!

    ReplyDelete
  3. Miltä tuntui lukea kaunokirjallisuutta suomeksi? Etkös sä yleensä lue englanniksi? Vai onko kokemuksessa sinulle mitään eroa?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nyt blogin myötä vasta olen alkanut lukea enemmän suomeksi, ja sitä kautta taas jonkinasteisesti tottunut uudestaan suomikirjallisuuteen. Suurin osa lukemisesta on tosin yhä enkuksi, käytännön syistä.

      Kieli on niin jännä juttu ja vahvasti sidoksissa kulttuuriin, siitä kai syntyy se suurin ero kirjojen ja kerronnan 'tunnussa'. Asiat sanotaan (ja ajatellaan) eri tavalla ja tyyli on erilainen (tietenkin myös kielen sisällä on eri tyylejä). Kai se kulttuuri ulottuu aiheisiinkin, henkilöiden ajattelutapoihin, tottumuksiin, arkeen. Minä monesti huvikseni käännän kirjoja päässäni varsinkin sellaisten muhevien kulttuurisidonnaisten lauseiden kohdalla ja mietin, että mitenkähän tällaisenkin kääntäisi niin, että sama tunnelma ja konnotaatiot säilyisivät. Ja sitten hymähtelen usein: 'toi on just niin suomalaista!' Halvat huvit ;-)

      Onpas vaikea selittää tätä, mutta toivottavasti pystyt lukemaan rivien välistä. Sinäkin muistaakseni luet useammalla kielellä? Millaisia lukukielenvaihtokokemuksia sinulla on? Minä olen muuten hiljakseen keräillyt böcker på svenska, ja aion pitää svensson-kuukauden jossakin välissä :-)

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!