Thursday, May 23, 2013

Torstai-illan regressiosessio

Tänään ehdin töistä lähtiessä kokeilla, miltä tuntuu ajaa teräspylvääseen. Vauhtia onneksi oli vain noin 2km/h. Työpaikan parkkikselta käännyttäessä tielle edessä oli jonkinlainen kaivuuhomma. Työmiehet olivat parkkeeranneet  huoltoautonsa ei-parkki-ruutuun ja tietä oli kavennettu oranssein noidanhatuin. Minä mietin, kuinka mahdun yleensäkään kääntymään liikenteen joukkoon, sillä ilman mitään esteitä tilaa on juuri sen verran, että siihen kykenee. Tajusin, että on siis sahattava ees taas jonkin verran. No, kiltisti sitten odottelin työmiehen ohjeita, hän kun aloitti reippaasti liikenteenohjauksen. Oikealla puolellani oli sellainen vajaan metrin korkuinen teräspylväs, samassa paikassa kuin aina. Minä odottelin kuitenkin ajovuoroani sellaisessa kulmassa, että ihan auton vieressä oleva pylväs jäi sivupeilin ja tuulilasin ja sivuikkunan välissä olevan kaistaleen taakse näkymättömiin. Unohdin siis täysin sen olemassaolon. Kun työmies sitten viittilöi minua eteenpäin, hänkin sellaisesta suunnasta, ettei nähnyt pylvästä, kuuluikin karmeaa rutinaa ja auton kylki sai samalla uuden lookin. Ei kiva. Mieskin on tietty just nyt reissussa 2 viikkoa, mikä on toisaalta ihan hyvä juttu, sillä olo ei paranisi ollenkaan siitä kuittailusta, jolle muuten takuulla altistuisin.

Vakuutusasioiden, potentiaalisen autottomuuden ja tulevan laskun suuruuden miettimisen sijaan ajattelin taantua onnellisempaan ja huolettomampaan aikaan elämässäni. Sinisen linnan kirjaston Maria ja Opuscolon Valkoinen kirahvi listasivat kymmenen parasta lastenkirjaklassikkoa. Minä heti perässä!

  • C.S. Lewis: Narnia
  • A. Lindgren: Veljeni Leijonamieli ja Ronja Ryövärintytär
  • T. Jansson: Vaarallinen matka ja Näkymätön lapsi
  • E. Blyton: Viisikko-sarja
  • E. Beskow: Elsa Beskowin satuja -kokoelmakirja oli meillä lapsena kovassa käytössä, ja sieltä suosikkini oli satu, jossa tytön hiuksissa kasvoi kukkasia. Valitettavasti en muista nimeä.
  • J. de Brunhoff: Babar
  • R. Adams: Ruohometsän kansa
  • N. Inger: Seuraavana ratsastaa Piglet Ek

Jos kymmentä suosikkia listailisi ensi viikolla, voisi sisältö olla hiukan erilainen. Kaikki ylläolevat ovat kuitenkin kirjoja, jotka muistan vieläkin, siis reippaasti yli kahdenkymmenen vuoden kuluttua lukemisesta. Se on jotain se! Kaikki ne lukufiilikset ja -tilanteet tulvahtavat mieleen otsikoita katsellessa. Taidan vielä meditoida hiukan lisää noita lapsuuden lukukokemuksia, ennen kuin palaan aikuisten ahdistavaan ja byrokraattiseen maailmaan alkaessani väsätä vahingonkorvaushakemusta.


sannabanana
Duunissa nauratti tämä :-)

18 comments:

  1. Auts! :( Mä joskus parkkeerasin auton päin puuta sillä seurauksella, ja vähän ruttuunhan se meni. Olin aika väsynyt, ja taisin painaa kaasua jarrun sijaan, tai muuta vastaavaa. :P Oli onneksi työpaikan auto. Siis onneksi sikäli, etten joutunut korjauksia maksamaan. Sikäli ei, että mulle kuittaili puupysäköinnistä sitten koko duunipaikka. :P

    Oi, Ruohometsän kansa on niin ihana kirja! ♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Autspa juuri! Olisikin ollut duuniauto, mutta tällä kertaa osui omaan nilkkaan ja joutuu säätämään kaiken itse :( Ja aika takuuvarmasti saan huomenna kuulla asiasta myös töissä. Sen verran kuuluvasti se pelti siinä edustalla rutisi :-)

      Oi kunpa voisin muuttua vaikka kaniksi, niin voisin mennä jonnekin syvälle tunnelisokkelikkoon odottelemaan, että joku muu hoitaisi tämänkin asian puolestani... Ihmisenä elo on niin hankalaa.

      Uskaltaisikohan lukea Ruohometsän kansan joskus uudestaan? Niin hienot lukumuistot on minullakin siitä. Taisin silloin pienenä lukea sen jopa kahteen kertaan ja muistan tosi tarkasti kuinka hehkuttelin sitä kaikille kavereilleni innoissani!

      Delete
  2. Voi surkeus. :-( Auton kanssa törmäily harmittaa aina. Sun olisi pitänyt tehdä siitä työmiehestä syypukki, kun kerran viittilöi sinua ajamaan päin tolppaa. :-D

    ReplyDelete
    Replies
    1. No niin harmittaa. Varsinkin paikassa, josta on ajellut sisään ja ulos jo neljä vuotta melkein päivittäin!
      Se viittelöitsijä oli niin mukava ja auttavainen tyyppi ja lupautui olemaan mun onnettomuuden silminnäkijä, eli syyttävän sormeni osoitan edelleenkin omaa napaa kohti. Törppö mikä törppö :-(

      Delete
  3. voi ei! toivottavasti vakuutus korvaa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tosiaankin! Pitää valitettavasti maksaa kuitenkin se excess, mikä on ainakin muutaman satasen, enkä edes muista kuinka monta :-(

      Delete
  4. Voi hitsi! Tuollaiset mokat harmittavat aina! Onneksi on kuitenkin edes vakuutus.

    Listastasi: Muiden listojen innoittamana pohdin näitä yksi päivä itsekseni (en kyllä tehnyt postausta), ja nyt sinun listaasi lukiessa tajusin, että aivan oleellinen Babar on minulta unohtunut. Babar! <3 Norsujen avulla olen myös prepannut ranskan kieltä aikuisena.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu, harmittaa kovasti. Tuntui niin uskomattomalta, että se sattui juuri sellaiseen kulmaan, etten tosiaankaan nähnyt sitä ollenkaan. Edes silloin kun pelti jo rutisi, ei pyvästä näkynyt!

      Minultakin meinasi Babar ensiksi unohtua. Ja tosiaan se on aivan oleellinen. Muistan vielä jopa sen, miltä kirjan kankaiset kannet tuntuivat, ja tietenkin unohtumattoman upean tarinan, johon sisältyi kuolemaa, seikkailua, rakkautta, leikkejä, ystävyyttä, kaupunkielämää, viidakko/savanni ja herkullisia leivoksia (esim. tuulihatut!).

      Delete
  5. Haha, paras kuva! Ja oot kuitenki parempi kuski ku 90% ausseista (ko täkäläiset on iha kauheita kuskeja)..

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onneksi sentään jotain hauskaa oli päivässä. Yleensä tuolta ilmoitustaululta löytyy aina jotain, joka saa naaman virneeseen.

      Jep, aussikuskit on aussikuskeja :-) Oletkos yrittänyt fillaroida siellä seassa, varsinkin aamu- ja iltapiväruuhkan aikaan? Sanonpa vain että on aika nerve-racking experience...

      Delete
  6. :(. Nuo ne sitten harmittaa. Mutta onneksi meni vain peltiä, sitä kun voi oikoa helpommin kun jotakin ihmisessä rikki mennyttä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Totta tosiaan. Tuossa ei onneksi vaaratilannetta muodostunut kenellekään muulle kuin autolle, ja vauhtikin oli aivan minimissä. Kuitenkin korjaajan mukaan koko sivupelti edestä ja ovi on vaihdettava uusiksi? Onkohan tämä siksi, että vakuutusyhtiö maksaa viulut (miinus $450, jonka joudun itse pulittamaan) eli tekevät kalliimman kaavan mukaan?

      Delete
  7. Pellit saa oiottua. Noita sattuu itse kullekin, ainahan se harmittaa, mutta tosiaan hölmömpääkin saattaa kuskille käydä, kuten se joka laittoi diesel-autoon bensaa ja pöristeli monta kilometriä ennen kuin konepellin alta alkoi kuulua kummaa köhinää. Ei pidä koskaan tankata autoa väsyneenä, ainakaan jos on juuri vaihtanut autoa eikä muista mitä polttoainettaa siihen uuteen pitikään laittaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niinpäs, nyt kuulemma laittavat oikomisen sijaan pellit uusiksi.a Kyllä silti harmittaa, varsinkin kun tänään bongasin kaupan ikkunassa maailman ihanimmat ja kalliit violetit talvisaappaat. Kolarointirahoilla olisi sellaisetkin saanut, mutta nyt maksan saman verran korjaamolle pöljyyttäni... Oh well!

      Sulla on hyvä esimerkki: tuo polttoainejuttu ei onneksi ole sattunut omalle kohdalle, mutta on töissä suht yleistä, kun kaikki duuniautot käyvät dieselillä ja useimpien omat bensalla... Kallista hommaa putsata tankki, ja matka tietenkin tyssää lyhyeen!

      Delete
  8. Voi tyhmää ja ilmeisen jykevää tolppaa! :/
    Otin ihan asiakseni selvittää tuon Beskowin sadun nimen, kun meillä on yksi hänen satukokoelmistaan. Pari päivää vain kesti, että muistin vielä yläkerrassa, mitä varten sinne kiipesin :) Joka tapauksessa oletan, että muistelet satua "Tyttö jolla oli kukkiva tukka" :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niinpä, ja kauan kestää korjaaminenkin kuulemma, eli voihan kurjuus!

      Mutta ihanaa, että ehdit kurkkia tuota Beskowia ja tehdä muistiharjoituksia :-) Kiitos kovasti, nimi kuulostaa tutulta :D Aion heinäkuussa tsekata, että onko kyseinen kokoelma vielä äidin hyllyssä ja ottaa parempaan talteen (jos mamma raaskii siitä luopua).

      Delete
  9. Voi tolppa! :-(

    Mutta ihania kirjoja sulla tossa listassa! Tosin tosta viimeisestä en ole koskaan kuullutkaan. Ilmeisesti joku heppakirja?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sanopas muuta. Nyt katson sitä tolppaa aina vihaisesti, kun ajan ohi :-)

      Jep, viimeinen on hevoskirja, joka on tosiaan painunut mieleen paljon vahvemmin kuin Jalon ponitalli-kirjat. Minusta se oli todella jännä ja luinkin sen moneen otteeseen, kun siitä niin tykkäsin.

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!