Sunday, May 26, 2013

Viikonloppuvilskettä

Bali-postaukset ovat viivästyneet, sillä tappelen kuvien kanssa. Jostakin syystä ne 'leviävät' kun laitan ne postaukseen ja olen tajunnut, että se johtuu siitä,että olen avannut ja kääntänyt kuvat oikeinpäin käyttäen joko Microsoft Office Picture Manageria tai Windows Photo Vieweriä, tai molempia. Jossakin vaiheessa blogger menee sekaisin, eikä tykkää lopputuloksesta. Ongelma on se, kuinka saada tilanne korjattua? Minulla ei ole aikaa kuvien jatkuvaan kääntelyyn ja tallennukseen molemmissa ohjelmissa ja sen jälkeen bloggerissa kokeiluun. Omalla ruudulla kuvat näyttävät kummassakin ohjelmassa olevan oikein päin ja muutenkin normaaleilta. Eli siis Bali-postaukset ovat on the back burner niin kauan, kun ehdin koklailla mikä auttaisi.

Viikot hurisevat mieletöntä tahtia. Työhommat pitävät kiireisenä ja pientä ahdistusta on myös ilmassa. Tekemistä on paljon enemmän kuin kuvittelimme, mutta deadline on ja pysyy samana. Liekö stressitilanteen synnyttämä vaiva, mutta kärsin yhtäkkisestä kirjoitussulusta: paperille ei tule mitään vaikka päässä pursuaa kaikenlaista. Apua! Toivon tämän olevan pikaisesti ohimenevä tila. Ahdistusta ei auta ollenkaan se, että raportin kaksi muuta tekijää naputtelevat menemään kuin vettä vain. Neuvoja patoutuman purkamiseksi otetaan siis ilolla vastaan.

Asiasta kolmanteen. Meille on talvi tullut kauhean nopeasti tänä vuonna. Odottelimme vielä lämpöpiikkejä, mutta turhaan. Parina yönä mittari on laskenut jopa kahdeksaan asteeseen! Ilman eristeitä rakennetussa talossa se on jo aika kylmä. Yövarustukseni olikin seuraavanlainen: untuvapeitto, flanellipyjama, villasukat ja untuvatöppöset. Lämmitintä en ole vielä laittanut päälle, kun vielä ei ole edes keskitalvi! Kärsin usein nukkumaanmennessä kylmistä varpaista ja nuo aikoja sitten Suomesta ostamani töppöset ovat muuttaneet mukanani maasta toiseen. Lämpimässä ilmastossa asuessa on ollut ihanaa, että tuosta jalkojen palelusta ei ole tietoakaan suurimman osan vuotta, mutta talvisin saan täälläkin silti aina muistutuksen vaivastani. 


sannabanana
Yövarusteet, näillä tarkenee :-)

Talvessa on kuitenkin paljon hyvääkin, niin kuin esimerkiksi seuraavat asiat: villahuivit, villapaidat, talvisaappaat, kynttilät, entisestäänkin lisääntynyt teenjuonti, mausteisen papu-linssikeiton suurkulutus ja kylmän sään kasvit. Istuttelin muutama viikko sitten innoissani salaatinsiemeniä ja ne putkahtivat terhakkaina maan pinnlle nopeasti. Kuinka ollakaan, yhtäkään ei ole enää jäljellä! Jokin tuntematon olio naposteli ne suihinsa yön pimeydessä. Otetaan uusi yritys. Etupihalle istuttelin hiukan uutta katseltavaa: kaksi Silver Nuggetia ja yhden Wins Wonderin. Molemmat ovat australialaisia natiivikasveja, joita olen päättänyt alkaa suosimaan järkisyistä. Ne tulevat toimeen niille oikeassa ilmastossa ilman suurempia vaivoja. Etupiha on muutenkin hankala puutarhurointipaikka. Asumme hiekkadyynillä, joten ohuen multakerroksen alla on vastassa puhdasta hiekkaa. Ravinteet ja vesi siis lorisevat läpi maan uumeniin. Lisäksi asumme meren rannalla ja voimakas merituuli puhaltaa mullat sun muut helposti mennessään. Etupiha saa eniten aurinkoa kesäaamuisin. Talvella se on talon varjossa oikeastaan koko valoisan ajan. Kesäkuumalla piha on kuin pätsi, vaikka aurinko ei siihen suoraan porotakaan. Haastavaa siis. Toivottavasti nuo uutukaiset selviävät. Silver Nuggetit tykkäävät puolivarjostakin ja sopivat rannikon ilmastoon. Niistä tulee aikuisina puolenmetrin kokoisia palleroita. Kukat ovat keltaisia. Wins Wonder taas on lintujen ja perhosten mieleen. Pensaassa on kauniit raidalliset lehdet ja kukat ovat syvän pinkit. Molemmat selviävät vähällä vedellä.  



Uutta kotia odottelemassa.

Maatyyppi: hiekka.

Tähän väliin on esiteltävä vanha tuttavani, jonka suureksi ilokseni bongasin hiljattain sattumalta luontaistuotekaupassa: Kentecon Buddha Tears. Nyt queenslandilaisen ystäväni ei enää tarvitse lähetellä minulle näitä jasmiiniteekanistereita ja elämänlaatuni parani kertaheitolla. Kentecon pallerot ovat aina olleet ensiluokkaisen aromikkaita. Ohjeen mukaan teekannuun riittää 3-4 palleroa, mutta minä pidän voimakkaammasta mausta ja valmistan teetä kaksinkertaisella vahvuudella. Teepalleroisia voi myös sujauttaa 4 kappaletta teemukiin ja valmistaa teen suoraan siinä. Määrästä saa ainakin kaksi haudutusta. Ah ja nam, suosittelen!


Siinä ne lepäävät puhelinkopin edustalla.
Rakkaat palleroiset.
Ja vielä hiukan fiinin kupposen fiilistelyä.

Samaan syssyyn jaan myös uuden ihanan löytöni. Perjantai-iltana herkuttelimme pizzalla ja eräästä vanhasta kasviskeittokirjasta löysin mitä herkullisimman, helpon täytteen: nopeasti marinoitavat kesäkurpitsaviipaleet. Viipaloin n. 2,5 cm paksun kesäkurpitsan juustohöylällä ohuiksi pyörylöiksi, laitoin ne kulhoon ja sekoitin mukaan reilun lorauksen oliiviöljyä, teelusikallisen kuivattuja timjaminlehtiä (ruukkutimjami kuoli!), yhden murskatun valkosipulinkynnen ja teelusikallisen raastettua sitruunankuorta. Annoin maustua pöydällä sillä aikaa kun valmistin ja kohotin taikinan. Pizzan päälle laitoin kurpitsaviipaleiden lisäksi punasipulia, savulohta ja bocconcini-juustoa. NAM, kokeilkaa! Kuvaa en viitsi laittaa, koska jostain syystä pizzakuvani näyttävät aina niin kököiltä, ettei niistä saa lainkaan oikeanlaista (= taivaallista) kuvaa.

Lauantaina meillä olikin sitten hiljainen garage-sale, eli päätin vihdoin käydä kaikki vanhat lastenvaatteet ja -varusteet läpi ja päästä niistä eroon. Vaikka aamulla ostoksilla liikkui vain kourallinen ihmisiä, sain illalla muutaman puhelun ja kaikki suurimmat myytävät onneksi löysivät uuden hyvän kodin. Kaksi isoa jätesäkillistä vaatetta lähti hyväntekeväisyyteen, samoin kaksi laatikollista kirjoja. Ihanaa, lisää tilaa! Tykkään kovasti garage saleista: mikä sen mukavampaa kuin istuskella ulkoilmassa teekupin ja kirjan kanssa ja jutustella satunnaisten ohikulkijoiden kanssa. Rentouttavaa kuin mikä!


Mini-me:n kenkäsatoa. Lempiväri tullee selväksi.

Menossa The Guernsey Literary and Potato Peel Pie Society.

Koko viikonloppu ei ole kuitenkaan mennyt yhtä iloisissa merkeissä. Erittäin rakkaat ystävämme muuttavat Sveitsiin ja olemme viettäneet 'viimeisiä hetkiä' heidän kanssaan. Pikkukavereiden uskomattoman hyvä ystävyys tulee toivottavasti säilymään välimatkasta huolimatta. Onneksi on skype, sähköposti ja kirjeet. Tytöt ovat ainoat kaverukset, joilla ei monen vuoden ystävyyden aikana ole koskaan ollut ainuttakaan riitaa tai edes erimielisyyttä, vaan he osaavat sopia asiasta kuin asiasta sekunnin sadasosassa, molemmat toisiaan kunnioittaen. Sitä on ollut mahtavaa seurata. Vein tyttöset ravintolaan syömään leikkikenttäsession jälkeen. Iltasella ehdimme vielä katselemaan auringonlaskua ja kastelemaan tennarit rantavedessä juoksennellessa ennen kuin oli hyvästihalien aika. Tulee kova ikävä :-(


Horisontti vinossa, mutta hauskaa ja kaunista oli!

sannabanana
Ihanat kaverukset <3

Suloista sunnutaita kaikille. Me lähdemme mini me:n kanssa uimahallin kautta Ladies Indulgence -messuille vapaaehtoistöihin. Ystävä järkkää nuo jokavuotiset hemmottelumessut ja olen mukana ensi kertaa. Toivottavasti työn lisäksi (lipunmyynti ja show bagien jakaminen) pääsemme hiukan kurkistelemaan ja jopa nauttimaan antimista!

16 comments:

  1. Noista kuvien kääntämisestä, kuvien kääntäminen ei pitäisi enää olla tätä päivää, sillä kamera tallettaa kuvaan tiedon, miten päin se on otettu, ja esim Blogger seuraa tätä tietoa. Todennäköisesti nuo Windowsin omat ohjelmat ovat tästä poikkeuksia pahempaan, ja kun sitten olet kääntänyt kuvia niissä käsin, kuvissa on yhä tieto siitä, että ne on otettu "pystysuunnassa", ja Blogger kääntää niitä vielä yhden asteen. Yhteenvetona: ei kannata käyttää mitään ohjelmaa, joka automaattisesti ei näytä suoraan kamerasta tuotuja kuvia oikein päin.

    Ystävien lähtö on se suurin miinus tässä maailmankansalaisen elämässä. Minullakin on useammat läksiäiset ollut tässä parin viikon sisään, kun uudet kaverit - joista yhtä voisin kutsua jo ystäväksi - lähtevät eteenpäin muualle. Toisaalta ystävät säilyvät, ja pikkuhiljaa alkaa tuntua, että ystäviä löytyy joka maasta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitti selityksestä. Juu, tuotakin postausta tehdessä piti taistella. Outoa tosiaan. Samat ohjelmat ovat olleet ongelmitta käytössä aikaisemmin, mutta tuon ekaa Bali-postausta tehdessä kävi ekan kerran niin, että kuva 'levisi' ja sen jälkeen sama on jatkunut.

      Tuo ystäväjuttu on niin totta ja harmillista, vaikka samalla maailma toisaalta pienenee, kun niitä ystäviä on melkein joka paikassa. Oikeat ystävät tosiaan säilyvät välimatkoista huolimatta, ainakin oman kokemuksen mukaan. Sveitsistäkin löytyy jo muutama, eli nyt on taas lisää hyviä syitä lähteä sinnepäin vierailulle - jos tästä jotain positiivista yrittää etsiä :-)

      Delete
  2. Oho, kylläpä teilläkin lämpötilat tippuu! Täällä se plus kuusi tulee vastaan vasta heinäkuussa. Nyt mennään kympin kieppeillä öisin. Ja lämmintintä en käytä ennekun on ihan pakko!

    Toivottavasti tytöt jatkavat yhteydenpitoa ja ystävyyttä. Onhan niitä kirjakavereita varmaan vielä tähänkin maailmanaikaan. Tai ainakin sähköpostikavereita.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No niinpa! Ihan epänormaalia tosin. Nyt ovat yöt normalisoituneet ja laskee 15 asteeseen jälleen. Päivälläkin oli eilen vielä melkein 26, mutta silti mulla oli villis päällä ;-) Oon niin talvifiiliksissä jo, ja hankala pukeutua, kun iltapäivällä ja aamulla on 'oikeesti' jo viileää.

      Mulla on sama taktiikka lämmittimen kanssa - viimeiseen asti kärvistellään. Sähkökin on täällä niin hemmetin kallista ja lämmittäminen hullun hommaa talossa, josta ilma karkaa ulos hetkessä.

      Joo, toivon tosiaan että ystävyys säilyy, noilla se on niin spesiaalia, kun tosiaan ovat niin hyviä toisilleen, eivätkä ollenkaan lapsellisia paitsi hyvällä tavalla :-) Yks (paperi)kirjekaveri on jo, eli toinen tulee nyt. Innoissaan ovat nykylapset vielä oikeista kirjeistä, eli toimii, kaiken sähköisen lisäksi!

      Delete
    2. Vau! Hauska kuulla, että nykylapsetkin kirjoittelevat paperikirjeitä! Itselläni oli aikoinaan yli 30 kirjakaveria ympäri maailman… ;-) Toivottavasti tosiaan ystävyys säilyy!

      Delete
    3. Minullakin oli paljon kirjekavereita lapsena ja oli aina niin jännää löytää kirje postilaatikosta. Onneksi lapsosten pitää vielä kirjoitella käsin koulussa, eli hyvää harjoitusta siihenkin.

      Toivomme tosiaan, että nuo kaverukset pysyisivät yhteydessä. Ovat niin superhyvä pari!

      Delete
  3. Hei, sinä olet vaihtanut profiilikuvan! Onpa kiva! Tai siis ei siinä vanhassakaan mitään vikaa ollut, mutta on kiva vähän nähdä, miltä ihminen näyttää. :-)

    Ihanat töppöset. <3

    Minua vähän ujostuttaisi pitää mitään garage saleja, kun nolostuttaisi levitellä omia vanhoja romuja naapureiden nähtäville. Teillä ei kyllä näyttänyt olevan romuja myynnissä. :-)

    Onpas sinulla kirjassa paljon muistilippusia. ;-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kappas, joku huomasi! Ja kiitos, on myös mukava nähdä sinut ilman nallea :-)

      Nuo töppöset ovat pelastaneet minut moneen otteeseen. Muistan ostaneeni ne Lindexiltä kymmenellä eurolla varmaan joskus, kun eurot tulivat käyttöön...

      Täällä on niin paljon g-saleja, ettei mua ujostuta enää mikään. Kaikenlaista kamalaa roinaa näkee. Meillä on niin rajalliset säilytystilat, että oikeat roinat on pitänyt laittaa menemään jo aikapäivää sitten. Kunnollisia en ole raaskinut heittää/antaa pois ihan heti.

      Ja kirja vasta puolessavälissä... Nuo post-itit on aivan parhaita. Mikään ei ärsytä enemmän kuin se, kun lukiessa miettii, että toi oli tosi hienosti sanottu, muistan kyllä varmaan, että se oli sivun 58 alussa. As if.

      Delete
  4. Voi Luoja noita sun yövarusteitasi;) Näytän heti R:lle.

    Minä olen vihdoinkin löytänyt venäläisen teen ihanuuden...

    Mukavaa viikkoa sinulle!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toim huom. tuo varustus oli käytössä ainoastaan niinä kahtena kahdeksan asteen yönä, nyt mennään normaalimmin taas. Paitsi että uskon, että samat tamineet otetaan käyttöön keskemmällä talvea taas. Heinäkuuksi onneksi pakenen Suomeen!

      Ah, tsaita samovaarista - ei mitään tsänssejä saada täällä meidän kaupungissa. Nauti!

      Delete
  5. Hihi, mäkin heti hyökkäsin tarkastelemaan nassuasi. Kiva nähdä naamaa blogin takana, vaikken omaani ole kovasti esitellytkään. :)

    Toivottavasti saat Bali-kuvat kuntoon. Mutta oli tosi mielenkiintoista kurkistella myös vähän arkeesi! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hehee, en tiedä mikä muhun tuli, että vaihdoin tuon kuvan. En aio kuitenkaan jatkossa paljastella sen enempää!

      Luulen, että olen nyt hahmottanut sen kuvaongelman. Monet kuvat on otettu iPhonella ja se näyttää tökkivän nykyään sen Picture Managerin kanssa. äsryttävä juttu on tosiaan se, että minulle kuvat näyttävät koneella aina olevan ok, ongelma ilmenee vasta, kun ne lataa bloggeriin. Mutta luulen, että tiedän nyt missä vika piilee ja saan tilanteen korjattua Photo Viewerillä.

      Kiitos! Oli hiukan sekalainen postaus, niin kuin arkikin!

      Delete
  6. On jotenkin kummallista, että jollakulla on talvi ja kylmä:). Sinulla on tosiaan hyvät aseet kylmää vastaan. Täällä taas pitäisi ottaa peitot pois ja siirtyä nukkumaan pelkällä lakanalla. Ilmastointia on tarvittu jo apuna muutamana hikisenä yönä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Heh, meillekin tämä on vielä hiukan 'novelty', eli jaksetaan olla innoissamme! Hikiöistä on ihana saada taukoa :-) Toivottavasti siellä ei lyödä mitään lämpöennätyksiä tänä kesänä.

      Delete
  7. Mua naurattaa nuo yövarusteet :) Meillä on kans tosi kylmä kausi menossa.. taloissa ei eristystä niin kylmä tuntuu kyllä sisällä ja varsinkin yöaikaan. Taidampa ostaa tosiaan tuollaiset untuvatöppöset suomen lomalta, kiitos vinkistä! Pienempi vauvani nukkuu tietenkin pipo päässä mutta vielä on riittänyt itselleni flanellipyjama ja toooosi paksu peitto, mutta nukkumaan mennessä palelee kylmälle lakanalle makaamaan mennessä... kesällä on sitten erilaiset ongelmat ;) ps. Kiva blogi sinulle, jään varmasti lukemaan!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jep, ja kahtena viime yönä on taas ollut täysi varustus päällä - todella epätavallisen kylmä touko-kesäkuun vaihde täällä! Mutta vaikka tämä kylmyys on kamalaa, on se silti helpompi kestää kuin kesän tuskainen hikoilu, vaatetta ja peittoja kun saa aina lisättyä suht helposti :-) Päivällä meillä on kuitenkin ihan kivat olosuhteet (koputan puuta).

      Suosittelen lämpimästi (!) untuvatöppösiä, toivottavasti niitä saa vielä jostain.

      PS. Jäinkin sitten heti koukkuun sun blogiin :-)

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!