Thursday, June 6, 2013

Fillarilla kylämaisemissa

Bali-sarja jatkuu, vihdoin ja viimein :-)

Aikapäivät lekoteltuamme, varasimme miehen kanssa yhden päivän fillariretkelle tarkoituksenamme nähdä hiukan toisenlaistakin Balia. Emme oikein tienneet mitä odottaa, mutta moni oli kehunut kyseistä retkeä Tripadvisorissa. Meidän kanssamme samassa tiimissä pyöräili kolme kanadalaista ja kolme Australiassa työ/lomaviisumilla asuvaa brittiä. Fillariretken järjesti pienryhmiin erikoistunut Bali Eco Cycling, Varsin edulliseen hintaan sisältyi minibussilla huristelu pääasiassa ylämäkeen, herkkuaamiainen kauniissa maisemissa, tee- ja kahviplantaasivierailu, maastopyörien vuokra, visiitti tavallisen balilaisen perheen pihapiirissä, pyöräily pääasiassa alamäkeen ja myöhäinen buffet-lounas. Parasta reissussa oli kuitenkin kaksi paikallista oppasta, jotka vastasivat kysymyksiin, kertoivat balilaisista perinteistä ja selittivät joka käänteessä näkemäämme.

Mutta kuinka meinasikaan käydä: aamutuimaan valmistautuessamme sää ei ollut parhaimmasta päästä pyöräilyä ajatellen. Rankkasade oli alkanut jo edellisenä yönä ja jatkui herätessämme. Kuivuudesta kärsivästä osavaltiosta tulleina se oli meille ihana kokemus ja olin jopa salaa toivonut, että saisimme pitkästä aikaa kokea kunnollisen trooppisen rankkasateen. Aamulla kuitenkin huoletti, sillä tiesimme, että osa reitistä kulkee päällystämättömillä poluilla ja pelkäsimme, että reissu perutaan sateen vuoksi kokonaan.
sannabanana
Bucketing down all night and in the morning...

sannabanana
Lainehtivat portaat ja liiskaantuneet kukkaset.

Hipsimme mutavelliksi muuttunutta tietä pitkin toiveikkaina reput selässä tapaamispaikalle. Kyytiä odotellessamme sade ehtikin onneksi loppua ja kohta olimmekin jo minibussissa kuuntelemassa oppaamme selostusta päivän kulusta.


sannabanana
Kyytiin päästyämme aurinko jo pilkisteli.
Yksi asia, jota ihmettelin moneen otteeseen, on balilaisten autoilijoiden taidot. Minibusseilla ja suurehkoilla nelivetoautoilla ajeltiin säännöllisesti ahtailla ja kiemuraisilla pikkukaduilla, mutta autoissa ei koskaan näkynyt naarmuja tai lommoja. Me hurauttelimme ylämäkeä kohti kaunista Batur-järveä, joka on aktiivisen Batur-tulivuoren kyljessä, kraatterissa. Matkalla ehdimme ihmettelemään kukkuloiden kyljissä sijaitsevia riisiviljelmiä ja kuulimme riisinviljelyn merkityksestä balilaisille. Vaikka riisiä kasvatetaan kaikkialla, kuluu 95% sadosta viljelijöiden omaan käyttöön. Huono riisivuosi tarkoittaa siis vääjäämättä vyönkiristystä tavallisille balilaisperheille.

Batur-järvelle saapuessamme sää oli jo kirpeän kaunis, ja jostakin syystä minusta tuntui siltä, kuin olisin ollut jossakin alppimaisemissa aamiaisella. Mikä liekään mielenhäiriö?


sannabanana
Mikään ei saanut alppivaikutelmaa karisemaan mielestäni.

sannabanana
Herkkuaamiainen. Santsasin, ja tämä on jo toinen satsi. Huomaa fried rice ja suklaapannari :-)
sannabanana
Suksiparkkien sijaan vuorelta löytyi kuitenkin enemmän näitä hengille suunnattuja lahjoja.


Aamiaisen jälkeen suuntasimme kahviviljelmälle, jossa oppaamme kävelytti meitä 'opetusmetsässä'. Koskettelimme, nuuhkimme ja ihmettelimme kahvinkukkasia (tuoksuivat aivan jasmiinilta!), kaakaopapuja, kardemummaa, kanelia, vaniljaa ja muita mausteita. Pääsimme kokeilemaan kahvipapujen paahtamista käsivoimin sekä tuijottamaan silmiin luwakeja, eli sivettikissoja. Sivettikissoista otin muutaman kuvan, mutta en halua laittaa niitä tänne. Niin paljon niiden pitäminen esittelyä varten häkissä harmitti ja säälitti. Sivettikissakahvi (Kopi Luwak) on maailmankuulu ja kallis harvinaisuus. Puissa kiipeilevät otukset syövät kahvipapuja muun ravinnon yhteydessä. Pavut eivät sula raasujen ruoansulatuselimistössä, joten ne tulevat toisesta päästä kokonaisina ulos. Ainoa ero on, että kulkiessaan sivettikissan sisuskalujen läpi, jää papuihin (epäilemättä!) erityinen aromi. Kopi Luwakiin erikoistuneet kahvinvalmistajat poimivat nuo kallisarvoiset pavut eläinten ulosteesta ja valmistavat niistä miltei maailman kalleinta kahvia.

Mies tilasi rohkeasti Kopi Luwakia, joka valmistettiin pöydässämme mielenkiintoisissa laboratoriomaisissa 'tislailuvälineissä'. Minä taas innostuin kokeilemaan kaikkea (paitsi kakkakahvia) ja tilasin maistelutarjottimen. Suosikeikseni nousivat ehdottomasti Coconut Coffee, Vanilla Coffee, Lemongrass Tea ja Pandanus Tea. Olin aivan yllättynyt siitä, että pidin jopa kahdesta kahvista, vaikka epäilen, että suurimmaksi osaksi noissa kahveissa maistui sokeri, kerma ja se kahvin sekaan laitettu maku.


sannabanana
Kaakaopapuja luonnossa.

sannabanana
Kahvia paahtamassa.

sannabanana
Kakkakahvi tulilla.

sannabanana
Maistelutarjotin: teetä, kahvia ja kaakaota.

sannabanana
In action!

Aamiaisen ja kahvitteluhetken jälkeen pääsimme vihdoin asiaan, eli pyörien selkään. Kurvasimme viidakon keskellä olevalle 'varikolle' ja saimme valkata sopivat maastopyörät ja kypärät. Harmikseni en pyöräillessä juurikaan kuvaillut mitään, joten itse urheilusuorituksesta ei ole todistusaineistoa :-D Maastopyöräkanta oli aika vanhaa ja esimerkiksi minun pyöräni eturengas vapisi sellaiseen malliin, että joissakin jyrkissä alamäissä oli jätettävä kohtalo herran haltuun. Varikolta alkoikin sitten laskeutuminen kukkulaa pitkin alas kauniissa maisemissa. Ihailin sademetsää ja uskomattoman kauniita vanhoja, joskin rapistuneita rakennuksia.

Jonkin aikaa kiidettyämme pysähdyimme keskelle pikkuista kylää, jonka kanssa Eco Cycling on tehnyt sopimuksen. Pienille turistiryhmille esitellään tavallista arkea ja perheet saavat siitä korvauksen. Kiitokseksi koko kylää ja sen temppeliä tuetaan myös lukuisten hindufestivaalien aikana rahallisesti. Tämä olikin minusta se mielenkiintoisin osa reissuamme.

Heti alkuun saimme tietää, että jokaisen portin edustalla olevaan liitutauluun on merkitty kylän pomon toimesta kaikki asukkaat. Tällä tavoin väestönlaskenta pysyy ajan tasalla. Oikeasti kyseessä onkin portin sisällä oleva taloryhmä, eli family compound, jossa monta sukupolvea asuu yhdessä. Taloryhmän keskellä on upea shrine (suomeksi?) menneille sukupolville, joka toimii samalla suvun hautausmaana. Vaikka itse talous olisi köyhä, on tuo perheen sydän niin mahtava kuin vain mahdollista. Sama asia tekee myös talon myynnin miltei mahdottomaksi: kuka nyt myisi edeltäneet sukupolvensa tai ostaisi jonkun muun sukulaiset, joista aika on jättänyt?

Perheenjäsenet olivat vierailumme aikana arkipuuhissaan, eli valmistavassa punoksia (mattoja, koreja, luutia, katoksia ja paahtamassa pähkinöitä myytäväksi). Materiaaliksi sopi takapihalla runsaasti kasvava bambu. Takapihalla sijaitsi myös säästöpankki, eli possut, jotka tarvittaessa voitiin myydä tai pistää lihoiksi.


sannabanana
Tämän suvun tiloissa asuu 24 henkilöä.
Yhdenksänkymppinen matriarkka sitoo luutia kuin vettä vain!


Perheen suvun shrine-alueen portti.

sannabanana
Keittiö

sannabanana
Vessa.

sannabanana
Töissä.

sannabanana
Kätten jälkeä.

sannabanana
Kassaholvi.
sannabanana
Kylän bensa-asema. Absolutia skootterin tankkiin ja menoksi.

Sanoimme perheelle näkemiin, kun olimme ensin halailleet maailman ihanimpia pörröisiä, valkoisia koiranpentuja (kuvat harmiksi jossakin miehen ipadilla...). Teimme kierroksen kylän temppelin etupihalla, joka on kuulemma juuri se paikka, jossa festivaalien aikaan nuoret voivat tungoksessa parhaisiinsa pukeutuneina iskeä silmää ja painautua vahingossa likelle toisiaan.

Huristelu alamäkeen jatkui edelleen kauniissa maisemissa ja seuraavaksi pysähdyimme riisiviljelmien keskellä. Saimme kuulla luonnonriisin ja geenimanipuloidun riisin eroista sekä molempien hyvistä ja huonoista puolista. Opimme, että ankat ovat riisipelloilla myös töissä, noukkimassa sadonkorjuun jälkeen pudonneita riisinjyviä ja samalla lannoittamassa.


sannabanana
Riisimaisemaa.

sannabanana
Kasvamassa vielä, kun eivät enempää nuoku.

sannabanana
Täällä jo korjataan satoa.
 

Riisipeltojen keskellä ajeltuamme pysähdyimme hetkeksi lähikylän ikivanhaa Banyan-puuta katsomaan. Minua kiinnosti kuitenkin enemmän viereisen muurin kauneus ja pikkupoikien sulkispeli. Matsin jälkeen kentälle saapui lisävahvistusta ja ottelimme erän jalista.


sannabanana
Sulkismatsi käynnissä.

Tällaista satoja vuosia vanhaa kauneutta löytyi kaikkialta.


Fillarointi jatkui tauon jälkeen maalaismaisemissa ja minä pohdiskelin rullaillessani syntyjä syviä tällaisia retkiä koskien. Asiahan on niin, että paikallisten normaaliperheiden arki ja olosuhteet olisivat ilman osallistumista jääneet mielikuvituksen varaan. Olen kuitenkin edelleen hiukan hukassa tämän 'töllistelyturismin' suhteen. En ole aikaisemmin tehnyt samankaltaisia järjestettyjä retkiä ja muutamaan otteeseen minua arvelutti koko asian moraalinen puoli. Ensinnäkin retkessämme ei ollut kovin paljon ekoilua, sillä vaikka fillaroimme puolet matkasta, ajoi se sama minibussi saman reitin takaisin, jotta pystyi heittämään meidät reissulaiset takaisin majapaikkojemme läheisyyteen. Ympäristö ei siis ansiostamme säästynyt. Toisekseen, tuntui omituiselta ilmestyä toisten kotiin katselemaan köyhiä oloja, vaikka emme rakennuksiin sisään menneetkään. Kolmanneksi minua jotenkin häiritsee se, että vaikka opinkin retken aikana kaikenlaista, en tee mitään konkreettista uusilla tiedoillani. Onko tästä siis mitään oikeaa hyötyä kenellekään?

Positiivisia asioita etsiessäni mieleen tuli seuraavaa: kaikki järjestäjän oppaat ja henkilökunta ovat paikallisia ihmisiä. Työllä saa elannon ja kielitaidon. Meidän oppaamme olivat hindulaisen kastijärjestelmän alinta kastia. Haluan kuvitella, että kyseinen työ on heille hyvä työpaikka. Perheet, jotka avaavat ovensa pyöräturisteille saavat siitä lisätuloa alueella, jolle turistidollarit eivät muutoin ulottuisi. Lisäksi koko kylä hyötyy rahallisesta tuesta, jonka retkijärjestäjä lahjoittaa temppelin käyttöön. Ja kuka tietää, minkälaisia ajatuksia, inspiraatiota ja yhteistyötä fillariturismin ansiosta voikaan myöhemmin syntyä toimeliaampien ihmisten toimesta?

Lopulta saavuimme hikisinä viimeisen nousun jälkeen 'bussipysäkille', jossa pyörät ja polkijat erosivat. Kuumankostean päivän päätteeksi hyppäsimme minibussiin, joka vei meidät pienen matkan päähän riisiviljelmän reunalla sijaitsevaan ravintolaan myöhäiselle buffet-lounaalle. Kaikenlaisia herkkuja oli tarjolla ja kasvissyöjälle oltiin ystävällisesti varattu myös runsaasti valikoimaa. Nälkä oli tässä vaiheessa niin valtava, ettei kuvia tullut otettua vasta kuin jälkiruokaosuudessa.



sannabanana
The End.

24 comments:

  1. Kiitos, että jaksoit ilahduttaa meitä tällä, vaikka tiedän, että olet niin kiireinen. <3 Todella kiintoisa kierros!

    Kakkakahvista tuli mieleen, että minä en kyllä ymmärrä sitä, miksi ihmisten pitää syödä ja juoda kaikkea ihmeellistä. Mikä siinä on, että tavallinen perusruoka ja -juoma ei enää kelpaa?! :-D

    Minä olen myös pohtinut tuota töllistelyturismia ja sen moraalia. Olen myös miettinyt sitä, kuinka paljon turisteille järjestetyissä kierroksissa on aitoa ja kuinka suuri osa siitä on vain turisteille järjestettyä esitystä. Mutta toisaalta en näe siinä mitään pahaakaan, jos paikalliset itse haluavat avata kotinsa ja elämänsä turisteille ja saavat siitä maksun. Sehän on silloin vain eräänlaista työtä.

    Nuo pikkupossut ovat kyllä syötävän suloisia. Oho, ehkä huono sanavalinta tähän yhteyteen. :-D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kylläpäs lämmitti sydäntä tällainen empaattinen kommentti, kiitos <3 Tosiaan pientä ahdistusta on ilmassa kiireiden kanssa ja tietenkin työpöydälle on edellisen megahomman lisäksi ilmestynyt muutakin 'urgentia' :-(

      Minuakin mietitytti, että onko kyseessä mahdollisesti jonkinlainen esitys, mutta päädyin toisiin ajatuksiin sen suhteen. Noita käsitöitä ja pähkinöitä oli oikeasti myytävänä kylän pääkadun kaupassa (tuon bensa-aseman vieresssä), perheen pyykit (likaiset ja puhtaat) olivat pesutuvassa, keittiössä oli ruokaa jne. Juurikin tuo pyhäkköjuttu estää muun muassa sen, että talokompleksissa ei asuttaisi ollenkaan ja oikeasti asuttaisiin vaikka luksusoloissa. Myöskin tuo liitutaulun väestönlaskenta näytti olevan käytössä kaikissa tuon alueen kylissä. Ne perheenjäsenet, jotka olivat paikalla, eivät osallistuneet kierrokseen lainkaan, vaan tekivät tekemisiään aivan kuin meitä ei olisi ollenkaan paikalla. Hellot vaihdettiin ja kielitaito loppui siihen. Talon miehet taisivat olla muualla töissä, ja lapset koulussa, sillä paikalla oli vain naisia. Mitään ei pyydetty tai esitelty heidän toimestaan, ja koko kierros pihapiirissä kesti noin puoli tuntia. Kaikki kylän talot näyttivät samanlaisilta, ja muidenkin lähikylien talot noudattivat samaa kaavaa. Luulen, että tuo pyöräturismi on heille hyvä ansionlähde, kun muutoin tuohon kylään ei turisteja eksyisi lainkaan ja selkeästi elämä ei ollut ruusuilla tanssimista.

      Possut olivat ihania, mutta ne koiranpennut olivat vieläkin suloisempia!

      Delete
  2. Voi mä muistan Balin, käytiin siellä noin 14 vuotta sitten, vielä ilman lapsia. Ihanat muistot!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vau, Balikin on muuttunut varmasti valtavasti 14 vuodessa, ainakin turismin suhteen! Minullekin jäi ihania muistoja <3

      Delete
  3. Mikä ihana retki! Venezuelassa asuessa kävin myös kahvi-ja kaakaofarmilla;pääsispä uudelleen.Mutta muistan että se ihan tuoreena paahdettu kahvi oli pahaa....
    Trooppinen sade on myös tuttua sieltä;valtava sademäärä joka sitten pian kuivuu ja kaikki niin ihanan vihreää! Olispa täälläkin välilä sellaista eikä puolen vuoden sadetonta aikaa....

    ReplyDelete
    Replies
    1. Samat ajatukset täällä. Kaipaan joskus Queenslandin rannikon sateita ja vihreyttä, vaikka sitten toisaalta sitä sadettakin voi olla liikaa ja tulvat... Meillä sitä sadetonta on yleensä täällä puolella mannerta vielä pidempään.

      Venezuela kuulostaa tosi mielenkiintoiselta.

      Delete
  4. Shrine voisi tässä tapauksessa olla vaikkapa pyhäkkö.

    Loppukommenteistasi huolimatta tuollainen retki kuulostaa todella mielenkiintoiselta. Jos joskus satun matkustamaan Balille, niin tässäpä olisi ohjelmaa. ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos taas, Heli, käännösavusta!

      Kyllä uskallan suositella. Sama yhtiö järjestää myös vaellusretkiä, jos vanhoilla fillareilla polkeminen ei kiinnosta.

      Delete
  5. Se sivettikahvi on hyvää! En nyt kauheasti erota mitään ihmeellistä siitä, aika samalle maistuu sivettikissaton espressokin mutta hyvää silti. Nom nom.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Aika tujun näköistä se oli. Ei mieskään kyllä kommentoinut mitään sen kummempia, eli erityisaromi on varmaan aika heikko?!

      Delete
  6. Mä taas kadehdin noita hedelmäannoksia... nam...
    Töllistelykulttuuri tuntuu ehkä suomalaisesta jopa "normaalia" oudommalle, kun meidän kulttuurissa nyt ei muutenkaan käydä niin usein enää vierailuilla toisten kodeissa, eikä uteliaisuus muutenkaan ole mikään hyve. Mutta moraalipuolesta olen samaa mieltä kanssasi, jos siitä on heille rahallista hyötyä ilman, että ketään millään tavalla riistetään, niin mikäpä siinä.
    Kivat kuvat!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jep, ihania hedelmiä tuli popsittua olan takaa :-)

      Luulen, ettei minulla olisi ollut mitään ongelmaa töllistellä perhettä, joka olisi ollut elintason suhteen lähempänä itseäni. Jotenkin juuri se 'varallisuuskuilu' teki minulle tirkistelijämäisen ja epämukavan olon, vaikka toisaalta olen kiitollinen mahdollisuudesta nähdä normaalia maalaiselämää. Ja tosiaan riistosta ei toivottavasti ollut kyse, eli moraaliongelma on oman pään sisäinen :-)

      Kuvia reissusta on satoja, ja onkin ollut hankalaa valkkailla mitä tänne laittaisi. Kaikkea mielenkiintoista tuli ikuistettua.

      Delete
  7. Oh, kiitos raportista! Mielenkiintoista..ja inspiroivaa ja matkakuumetuttavaa ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ole hyvä, minullekin jäi matkakuume, onneksi saan kohta siihen taas lääkettä :-)

      Delete
  8. Kakkakahvi, oh my... Näin itse taannoin ensimmäistä kertaa paahtamattomia kahvipapuja, ja olin ihan, että häh, eikö ne olekaan ruskeita! En ollut koskaan ajatellut, että se väri tulee vasta paahtamisesta :).

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sama täällä, en tiennyt papujen oikeasta väristä mitään. Muutenkin oli kovin informatiivinen tuo kierros. Oli kiva nähdä kaikki mausteet kasvamassa myös.

      Delete
  9. Olipa mielenkiintoinen matka, nyt vasta ehdin kunnolla lukemaan. Täällä on menossa synttärit, mutta isäntä on ohjelmavastuussa, joten karkasin kahvien kanssa hetkeksi tähän koneelle:).

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiva, että ehdit lukaista :-) Hauska yhteensattuma: meilläkin oli tänään synttärit, vaikka ohjelma oli kyllä minimissä. Nyt synttärisankari on valitettavasti illan töissä ja me muut herkuttelemme kakunjämillä (vahingossa tuli tekaistua superherkullinen suklaa-kirsikka-appelsiinikakku).

      Delete
  10. Tosi mielenkiintoinen postaus! Tuo alppimaisema vähän huvitti, ei näyttänyt minusta nuo viidakot ja ihmeelliset hedelmät hirveän alppityylisiltä. :D Tuosta turismista taas olen sitä mieltä, että parempi noin kuin että rahat menisivät kansainvälisten matkatoimistojen rahapusseihin, ja varmasti nuo työpaikat ovat haluttuja ja arvostettuja.

    Vietnamissa myytiin "sivettikissakahvia" kaikkialla, mutta oli hinta sen verran halpa, että enpä usko, että kahvi oli oikeasti sivettikissoja nähnytkään.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, en ymmärrí mistä tuo alppitunnelma mulle tuli, ehkä se oli vain se vuori, järvi, puut (mitä siitä jos on viidakko?) aurinko ja puinen ravintolan sisustus -assosiaatio :-D

      Tuopas olikin hyvä pointti, sillä Balilla ollessa mietin paljonkin sitä kuinka on mahdollista, että turistimassojen saarella on niin paljon suoranaista köyhyyttä. Suurin osa turistidollareista menee selvästi jonnekin ihan muualle.

      Vau, ehkä Vietnamissa on tehokkaampia kissoja vauhdikkaammalla ruoansulatuksella ;-)

      Delete
  11. Kivan kuuloinen reissu! Bali olisi kyllä mielenkiintoinen kohde.

    Ei ainakaan kuulostanut, että teidän reissusta olisi varsinaisesti harmia ollut kenellekään, ja jos ne turistidollarit menee suoraan matkaajalta kohteeseen, niin se on aina plussaa! Varmasti olisit voinut ostaa samantyylisen kierroksen australialaiselta matkanjärjestäjältä hieman kalliimpaan hintaan ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oli tosiaan mukava reissu ja paljon jäi vielä näkemättä ja kokematta.

      Tosiaan kai se oli se kuilu elintasoissa, joka teki olon epäileväiseksi ja epämukavaksi, mutta sehän on vain tämänhetkinen fakta.

      Delete
  12. Hello Sanna, This article is very useful for my guest tours, if you don't mind please review our Bali Bike Tour at http://www.baligobike.com.

    Regards,
    Ketut

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hi Ketut! The tour was fascinating, lots of food for thought. I realise there are a few different operators organising these tours in Ubud. Perhaps I'll have a chance to do one with you next time and write about it! Thanks for commenting!

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!