Friday, June 28, 2013

Iiik!

Viimeinen viikonloppu ennen lomalle lähtöä, kamalasti työjuttuja kesken ja pari uutta hommaa tietenkin putkahti eteen juuri viimeiselle viikolle. Mikä siinä onkin, että asiat, joita on venkslattu yli puoli vuotta tapahtuvat kuukausien hiljaisuuden jälkeen juuri silloin, kuin ei pitäisi? Sitten on vielä kaikenlaiset mielenkiintoiset blogikeskustelut, joista en malta pysyä erossa. Koneella työskennellessä on niin helppoa eksyä viihteen pariin.

Laukut on puolittain pakattuna ja lentomatkalukemiset valittu. En ole sallinut itselleni viihdelukemista yli viikkoon ja vieroitusoireet ovat kamalat. Hyllyllä nököttää kuitenkin mukavankevyt kokoelma, jonka nappaan mukaan käsimatkatavaroihin. Löytyy Rushdien Haroun and the Sea of Stories, Leikolan Matkalla tänne, Mannisen Sateeseen unohdettu saari ja Yukinobun Professor Munakata's British Museum Adventure. Runoja, novelleja, fantasiaa ja mangaa, niiden - ja Qantasin & Finnairin - siivin aion leijailla Suomeen.



Motivaatiopino: kun saan työjutut tehtyä, nämä saa avata.


Sen verran olen kuitenkin totuuden nimessä huijannut, että inspiroituessani Lumiomenan Lontoo-viikosta oli ihan hiukan vain kurkisteltava Monica Alin Brick Lanea...


Vaikka vaivun nyt nällä sanoilla stressipitoiseen viikonloppuun, jossa yöllä ja päivällä ei ole eroa, ja jossa tuskan hiki kuorruttaa minut syleilyynsä, jaan kanssanne ystäväni tekemän kauniin, unenomaisen surffivideon lähikulmilta. Kun paniikki alkaa puristaa, aion klikata videon pyörimään ja ajattelen vain aaltoja.




12 comments:

  1. Oi, tunnistan niin hyvin tuon eksymisen viihteen pariin. Välillä tekisi mieli antaa itselle oikein kunnon korvatillikka, ettei taaskaan ole pysynyt ruodussa :)

    Tsemppiä loppurutistuksiin!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos!

      Vaikeaa on, ja viihde vain parin klikkauksen paassa vakavuudesta ;-) Useaan otteeseen olen kylla kiroillut itsekurini puutetta paani sisalla. Nytkin roikun taalla blogissa taas...

      Delete
    2. Sama ongelma täällä (ja varmasti tosi monella muulla). Käytän tosipaikan tullen ohjelmaa, jolla voi ajastaa netin pois päältä. Tosi hölmöä, mutta se toimii. Sen hohtoa lisää se, että Zadie Smith käyttää samaa ohjelmaa :D

      Delete
    3. Kiitos valaistuksesta, en ole kuullutkaan tuollaisesta ohjelmasta. Nyt onkin tosipaikka, eli googlailemaan. Minakin haluan olla kuin Zadie!

      Delete
  2. Hyvää matkaa - ja toivottavasti stressintäyteinen viikonloppu alkaa olla jo takanapäin!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, en malta odottaa, viime kerrasta on liian kauan. Tuntuu aivan surrealistiselta, että ensi viikon lopulla olen Suomessa!

      Hommaa on vielä edessä ja tuntuu, että happi loppuu, mutta kyllä tämä tästä ;-)

      Delete
  3. Saavutte sopivasti parhaaseen mansikka-aikaan, nam, nam. Lentokoneessa ehdit varmasti lukemaan ja Suomessa suunnanet pikimiten kirjastoon ja kirja-aleihin... heaven! Bon voyage! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Namskis, kuulostaa hyvalta!
      Kirjasto ja kirja-alet ovatkin (odotettavasti) matkaohjelmassa kakkosena, heti perheen ja kavereiden jalkeen :-) Kiitos visioinnista, pari paivaa viela puristusta, sitten au revoir!

      Delete
  4. Ovatko kirjablogikeskustelut viihdettä? No, kai niistäkin voi löytää komiikkaa, jos osaa ottaa tarpeeksi etäisyyttä. Itse olen kokenut keskustelun välillä haudanvakavina (tarkoitan lähinnä kirjabloggaajiin kohdistuvaa kritiikkiä ja mollaamista). Mutta toisaalta, onko sitä mustaakin huumoria.

    Ihmettelin kohtaa "mukavankevyt lukemisto", jossa oli mukana Salman Rushie. Hyvin vähän tunnen Rushdien tuotantoa, mutta "Saatanalliset säkeet" jouduin jättämään kesken nimenomaan sen raskauden takia.

    Mukavaa Suomi-visiittiä! ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minä ainakin olen löytänyt monista kirjablogikritiikeistä ja -keskusteluista jopa absurdeja ja hysteerisiä piirteitä :-D Kyseessähän on kuitenkin yksittäisten henkilöiden mielipiteet, joten ei kauhean vakavasti kannata mollaamista ottaa. Ja päinvastaisia tai muuten erilaisia mielipiteitä löytyy tietenkin myös yllin kyllin laidasta laitaan.

      Itse näen blogit lähinnä paperin ja kynän jatkumona, ja netissä julkaiseminen on tavallaan 'omakustannetta'. Olisihan aivan hullua alkaa vaatia, että jokaisen, joka kirjoittaa jotain A4 paperille tai Word-dokumenttiin, täytyy se tehdä jollain tietyllä tavalla - tai kaikkien omakustanteisten kirjojen täytyy miellyttää tahoa X. Ajattelin ehkä kirjoittaa asiasta jotain, kunhan työhommista ja lennoista tokenen.

      Rushdie on minun lempikirjailija ja Haroun (samoin kuin Luka and the Fire of Life - tsekkaa postaus) on sieltä hulvattomammasta ja helpoimmasta päästä. Nuo kaksi ovat sellaisia lasten, tai ehka nuortenkirjoja, jotka Rushdie kirjoitti pojilleen. Niissä on kuitenkin niin valtavasti syvyyttä, että aikuinenkin löytää niistä aarteita.

      Saatanalliset säkeet on ainoa Rushdie, joka jäi minultakin väliin, mutta nyt se on lukulistalla. Luulen, että olin ihan liian nuori, kun sitä yritin tahkota. En tajunnut siitä yhtään mitään. Aion siis uusia yrityksen lähitulevaisuudessa, mutta ei se varmasti mitään kevyttä lukemista tule olemaan vieläkään/koskaan. Kannattaa siis aloittaa Rushdieen tutustuminen jostakin muusta kirjasta (kuten vaikka Keskiyön lapset, joka on loistava).

      Kiitti lomatoivotuksista, täällä vielä pakerretaan viimeiseen tippaan saakka!

      Delete
  5. Kirjoita ihmeessä kirjablogikeskustelun "absurdeista ja hysteerisistä piirteistä"! Jään odottamaan sitä. ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mua ei kannata yllyttää! Katsotaan, kun jalat ovat Suomen kamaralla, kirjablogikiistelyn sydänmailla ;-)

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!