Tuesday, June 4, 2013

Stereotypiayliannostus

Peräänkuulutin pari kuukautta sitten facebookissa sellaisia moderneja aussikirjailijoita, jotka ovat vasta ensimmäisen tai toisen polven australialaisia, ja joiden tarinoissa tuo kulttuurien sekamelska jollakin tapaa näkyisi. Ajattelin, että olisi mielenkiintoista lukea esimerkiksi australialaisesta yhteiskunnasta sellaisesta näkökulmasta, joka olisi jonkinasteisesti sekä sisällä, että ulkona. (Saako tuosta mielihalustani tolkkua ollenkaan?)

Mielikuvani suosituimmista aussikirjailijoista on se, että tarinan keskiössä on useimmiten sellainen tavallinen/sekopäinen erittäin australialaistunut perhe, joiden alkuperäinen, (suurimmaksi osaksi) eurooppalainen kulttuuritausta on häipynyt jonnekin hamaan menneisyyteen ja nyt ollaan vain 100% ausseja.

Sain nihkeästi lukusuosituksia. Etsinnät siis jatkuvat yhä. Yhden kirjan olen sentään suositusten perusteella ehtinyt lukea. Taustaltaan Manfred Jurgensen sopii toiveisiini: Jurgensen on saksalais-tanskalainen siirtolainen. Kirja The Last Australia Day sijoittuu parin vuoden takaisiin Queenslandin tulviin, jotka tekivät valtavaa tuhoa ja vaativat kuolonuhreja.


Jurgensen, M. The Last Australia Day. Boolarong Press, Brisbane, 2012.


Tyylissä on jännärin sävyä: luvut ja jotkut kappaleet alkavat minuutintarkoilla kellonajoilla, joilla oletin olevan jonkinlaista merkitystä tarinan kannalta. En kuitenkaan sellaista löytänyt, vaan epäilen, että ainoa syy kellonaikojen merkkaamiseen oli se, että kyseessä oli yksi vuorokausi? Tämä arvio jää muutenkin lyhyeksi. En nimittäin juurikaan nauttinut lukemisesta. Mielestäni henkilöhahmoja ja heidän tunteitaan ja kokemuksiaan käsiteltiin miltei kliinisesti ja jopa päähenkilön, lakimies Frankin ja hänen vaimonsa Tinan välinen näennäisen rakkaudentäyteinen ja hekumallinen suhde teki tämän lukijan olon lähinnä epämukavaksi.


"In an outburst of desire Frank felt a powerful undercurrent of love flood his senses. He wanted to be with his wife. How alluring Tina was, her long hair luxuriously framing the beauty of her still youthful face, lips slightly open, breasts half-exposed. He felt the growing stiffness of his penis and a passion that had not diminished in the course of their 37 year marriage. Longingly he moved towards her and gently kissed her forehead. Half-awoken by his touch she murmured consent, eyes still closed. Glowing with tenderness, Frank softly moved his kisses to her lips. Tina welcomed them, moaning pleasurably while he continued to caress her."


Ja niin edelleen... Frankin ja Tinan ystäväpariskunta Phil ja Gloria järjestävät tulvasta ja myrskystä huolimatta jokavuotisen Australia Day -juhlansa. Philin ja Glorian BBQ:lle ovat kaikki tervetulleita: ystävät ja kotikadun asukkaat muodostavat sekalaisen joukon juhlijoita. Puoliksi tuhoutunut Brisbane ja raivoisa myrsky eivät ole kuitenkaan ainoat tummat pilvet taivaalla: juhlan tiimellyksessä Phil uskoutuu Frankille taloudellisista vaikeuksistaan ja Gloria kertoo Tinalle heidän tyttärensä taistelusta huumeita vastaan. Kaikenlaisia aineksia on siis heitetty soppaan, joka porisi hiukan epätasaisesti siellä ja täällä. 


"She felt the cocaine enter her brain almost instantly. Linked to a heightened sense of general alertness she immediately experienced a reverberating coital arousal. As a sudden fervor began to race through her bloodstream a throbbing echo revived their sexual intimacy. She was overcome by passion of pleasure and contentment she had not known before, accompanied by jubilant sensation of great physical and mental strength."


Australialaiseen elämään ja yhteiskuntaan viitattiin monesti joko puhkikuluneiden stereotypioiden, tai sitten Frankin monimutkaisten ja laajojen pohdintojen kautta. Aussi- ja aboriginaalistereotypioiden runsas viljely yksinkertaisesti ärsytti. Frankin filosofiset teoriat asioiden syy-yhteyksista ja suuret teemat esimerkiksi aboriginaalien maaoikeuksista, Australian taloudesta ja nuorten huumeidenkäytöstä olisivat voineet olla mielenkiintoisia, jos niitä ei oltaisi puserrettu tällaiseen 24 tunnin skenaarioon ja keskelle tulva-alueella pidettyä, riehakasta Australia Day -juhlaa. Nyt kaikenlaisia valtavia aiheita raapaistiin ohimennen samalla kun haettiin olutpullo eskystä ja morjenstettiin tuttavia. Minun oli vaikea kuvitella oikea olemassaoleva henkilö pohdiskelemaan syntyjä syviä äänekkään biletyksen, uhkaavan myrskyn ja vanhan ystävän kriisin keskellä. 


"Thoughts about land rights would not leave his head. Although he did not consider himself a religious person, he felt it was perhaps not a coincidence that both Judaism and Christianity were based on a concept of humanity expelled from its earliest, prehistoric settlement. If he understood it correctly, ultimately origin and settling had themselves become a form of banishment. And hadn't ancient Greeks seen birth as an ejection into life - an expulsion from what or where?"


Kirjan loppuosaan sijoitettua dramaattista tapahtumaa, jonka keskelle Tina ja Frank joutuvat juhlista palatessaan, en ymmärtänyt lainkaan ja jotenkin sen vuoksi kirjasta meni se heppoinenkin maku, jonka olin saanut aikaisemmilta sivuilta herutettua. Ihmettelin pöyristyneenä, kuinka ystäväni olikaan kirjaa minulle suositellut, kunnes selvisi, ettei hän ollut itse lukenut sitä ollenkaan, kunhan vain oli bongannut siirtolaiskirjailijan, joka sopi facebook-kuvaukseeni.

Ehkä meikäläiseltä jäi tajuamatta jotakin olennaista ja varmasti tällä kirjalla on oma yleisönsä, mutta minä en uskalla suositella tätä kenellekään.

10 comments:

  1. Olipas mielenkiintoinen arvio, itse kirja ei kylläkään alkanut kiinnostaa :D Lienee taas miehen kirjoittama, sillä vuosikausia roihuavan rakkauden selvä merkki on tietysti penis, joka jaksaa vielä(kin) nousta ;DD

    Noin muuten kulttuuriset pohdinnat kyllä kiinnostavat, mutta stereotypioiden ja itsestään selvyyksien viljeleminen ei. Parhaimmillaan nuo pohdinnat sisältyvät kirjaan juonen lailla: eräs esimerkki tällaisesta taituruudesta on mielestäni Andre Brink, joka käsittelee monissa kirjoissaan Etelä-Afrikkaa ja etenkin apartheidia.

    Mistäs löytyisi aussikirjailija, joka osaisi kirjoittaa herkullisesti ja syvällisesti vastaavaa. Minuakin nimittäin kiinnostaisi!

    ReplyDelete
    Replies
    1. No minulle tuli kyllä noista kosio- ja huumekohtauksista mieleen joku luontoshow, jossa joku tiedemies selostaa sellaisen laboratoriossa olevan peili-ikkunan takana mitä silmien edessä tapahtuu. Itse asiassa koko kirja oli hiukan sellainen samalla tavalla etäinen ja puhkiselitetty. Ja juonikin oli ikään kuin tekosyy noille pohdinnoille, jotka tosiaan jäivät pinnallisiksi ja irrallisiksi itse tarinasta.

      Minusta on kauhean hankalaa selittää millaista kirjaa kaipaan. Onhan taitavia aussikirjailijoita, jotka osaavat pohtia älykkäästi australialaista yhteiskuntaa ja sen rakenteita, historiaa jne. Mutta minusta olisi mielenkiintoista lukea samaa sellaisesta näkökulmasta, joka tulisi Australian ulkopuolelta, mutta silti olisi kotonaan Australiassa. Luulen, että juuri toisen polven siirtolaisilla tuollainen näkökulma olisi mahdollinen, kun 'toinen' on tarpeeksi lähellä, mutta Australia silti oikea koti. Eurooppalaisten ja aboriginaalien suhteista olen löytänyt monta hyvää kirjaa (esim tässä blogissa Rod Mossin ja Peter Dockerin kirjat), mutta tosiaan kaipaisin jotenkin erilaista näkökulmaa vielä.

      Jaan kyllä täällä blogissa, jos löydän jotain tuontyyppistä :-)

      Afrikka on minulle ihan tuntematon kaikissa merkityksissä, laitan siis tuon Brinkin korvan taakse.

      Delete
    2. Luontoshow :DD

      Minultapa onkin mennyt ohi nuo mainitsemasi kirjailijat, pitääpä penkoa! Minua siis kiinnostaa kaikenlaiset kulttuuriset kohtaamiset ja kuvaukset.

      Delete
    3. Minua muuten nauratti tuo 'viisarin värähtely -kommenttisi' myös :-D

      Jep, pengo, nuo kaksi ovat vielä nykyaikaisia eli ajankohtaisia kuvauksia.

      Delete
  2. Huhheijaa, nuo tekstinäytteet..! Juu, ymmärrän, ettei tämä kirja täyttänyt toiveitasi. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niinpäs! Mutta ehkä juuri siksi tämä kirja jäi ehdottomasti mieleen ja teki vaikutuksen ;-) En ole ehkä koskaan lukenut mitään tällaista!

      Delete
  3. En tiedä Australiasta yhtikäs mitään. Aussitietoisuuteni rajoittuu vain autiomaahan, kenguruihin ja Sidneyn kulttuuritaloon(?). Aussikirjailijoista en tiedä mitään muuta kuin J.M Coetzee, joka on vain muuttanut Australiaan Etelä-Afrikasta.

    Mutta oikeastaan haluisin tietää, onko siellä ollut tapetilla komediasarja "Angry Boys". Se on kuvattu Australiassa ja käsittääkseni myös käsikirjoittaja ja näyttelijä on aussi. Sarjassa riittää stereotypioita (joita karsastat, sori), esim. juntti surffaaja, hölmö räppääjä ja erikoinen skeittaaja. Olen täällä Suomessa naureskellut sarjalle.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hihhii, no sitten olet eksynyt oikeaan blogiin, vaikka mun tämänhetkinen perspektiivi onkin täältä syrjäisestä Länsi-Australiasta ;-)

      Hurraa, olen Chris Lilley -fani (joka siis on kaikissa pääosissa)! Mahtavaa, että se näkyy Suomessa, meillä se oli telkussa pari vuotta sitten. Toivottavasti saatte myös Lilleyn aikaisemmat sarjat, jotka ovat ehkä vielä loistavampia, eli We Can Be Heroes ja Summer Heights High <3
      Lilleyn tapauksessa stereotypiakikkailu on huippua, sillä erona tuohon kirjaan, se tehdään tietoisesti ;-)

      (Ja se on Sydneyn oopperatalo)

      Delete
  4. Ihanaa! Angry Boys jatkuu Suomessa taas sunnuntaina. Tuskin maltan odottaa. Viime sunnuntain jakso jäi väliin ja meinasin revetä liitoksistani.

    Chris Lilley on siis nimi, joka pitää googlata välittömästi! Thänks!

    ReplyDelete

Suuri kiitos kommentistasi!