Wednesday, July 31, 2013

Matkalla minne?

Markus Leikolan novellikokoelma Matkalla tänne päätyi tilaisuuteen sopivan nimensä vuoksi matkakirjaksi lentomatkoille. Suosin pidemmillä, monen vaihdon reissuilla novelleja, runoja ja sarjiksia: voi huoletta lukea pienemmissä pätkissä, keskeytyksistä häiriintymättä.
 
 
 
Leikola, M. Matkalla tänne. Schildts & Söderström, Helsinki, 2013.
 
 
Matkalla tänne sai minulta hiukan sekalaisen vastaanoton. Suurimmassa osassa novelleista ollaan matkalla, tai ainakin uudessa ympäristössä, ylittämässä tavallisen elämänpiirin rajoja. Vastoin omia ennakkoluulojani, suurinta osaa matkalaisista ei kuitenkaan maailman avartuminen ja uudelle antautuminen liialti kiinnosta, vaan pikemminkin pidetään rystyset valkeina ja hampaat irvessä vanhasta ja tutusta kiinni. Matkallekin ollaan usein jouduttu vasten tahtoa, pakon tai velvollisuuden edessä.
 
 
"Jari veti juuri rintauintiosuuden viimeisiä vetoja, valmistautui koskettamaan päädyn kaakelia ja kääntymään takaisin tulosuuntaan, kun hänen silmiinsä roiskahti tavallista suurempi ryöppy kloorivettä. Naapuriradalla meni menojaan joku, joka ei osannut hillitä itseään, ei ymmärtänyt julkisen, jaetun tilan asettamia vaatimuksia."
(Novellista Altaanmittoja)
 
 
Vaikka kertomusten henkilöiden iät vaihtelevat, minulle jäi kirjasta sellainen keski-ikäinen olo. En osaa fiilistä paremminkaan selittää! Henkilöiden maailmankuva tuntui sellaiselta, kuin kuvittelisin imaginaarisella kuusikymppisellä (itsepäisellä) pikkukaupungin asukilla olevan. Tällaisesta asenteesta Leikola saakin esille sekä kuivakkaa huumoria että erikoisia, joskus jopa hiukan häiriintyneitä, asetelmia.
 
 
"Matkan aikana näytettiin elokuva. Älytön tarina. Ja lisäksi tylsä. Nainen päätti tempaista tultuaan keski-iän kriisiin ja lähti niiltä istuviltaan Pariisiin etsimään miestä, jonka oli tavannut joskus nuorena. Maaret oli nähnyt sen kerran elokuvateatterissa, kerran tv:ssä, ja kerran DVD:llä Virven luona kylässä käydessään. Se oli yhä vain ja pelkästään tylsä. Hänen tyttärensä näköjään piti elokuvasta, nojautui siinä naapuripenkillä välillä innoissaan etukenoon ja välillä tunnelmoimaan takakenoon.
Katseli varmaan ensimmäistä kertaa. Milloin hänen tyttärestään oli tullut tylsien elokuvien etukeno-takakeno-ihminen?"
(Novellista Jouluihminen)
 
 
Suomalaiset stereotypiat ja perusainekset ovat runsaasti esillä: löytyy alkoholismia, joulukinkkuja, sotatarinoita, epäsosiaalisuutta, uuden vieroksuntaa, naapureiden kyttäämistä ja minimalistista kommunikointia. Teksti on puhekielenomaista, ytimekästä ajatustenvirtaa. Ulos päästetään vain välttämätön, paitsi humalassa, mutta pään sisällä tapahtuu joskus paljon enemmän.
 
 
"-Ei tullut Espanjan-matkaa.
- Ei tullut. Mennään toiste.
- Toiste mennään.
Heidän keskustelunsa olivat aina olleet lyhyitä ja ytimekkäitä. Ei turhia höpinöitä, asiat oli puhuttu saman tien halki. Mikään ei erityisesti ollut jäänyt vuosien varrella kaivamaan. Tai puhumatta. Kumpikaan ei kaatanut laskiastiaa toisen niskaan eikä myöskään valuttanut hunajaa. Selkeitä suomalaisia sanoja, tasan kulloisenkin tarpeen mukaan."
(Novellista Arpajaisvoitto)
 
 
Novelleista lemmikeikseni nousivat ne 'häiriintyneet' ja synkemmällä tavalla hauskat, jopa hiukan pelottavat tarinat, joissa mielikuvitus, pakkomielteet ja paranoiat laukkaavat näennäisen normaalien henkilöiden päiden sisällä: Altaanmittoja, jossa sinisiin pukeutuva nainen järjestää kohtaamisia 'sattumalta',  Häämatka, jossa unelmien vaimo havahtuu tuskansynkeisiin ajatuksiin ja Pyykkitupa, jossa fantasioidaan kerrostalokellarin sokkeloissa.
 
 
"Vuorossa oli väistöliike, normalisointi, hänhän oli rakastunut ihminen, Matti oli rakastunut, he olivat umpirakastuneita, pari, onnensa kukkuloilla. Miksei tämä nyt kerralla mennyt kaaliin, ikiomaan kaaliin, häh?"
(Novellista Häämatka)
 
 
Minun on kuitenkin tunnustettava, että joidenkin muiden novellien pointit, tai varsinkin loppuratkaisut menivät itseltäni hiukan yli hilseen, en vain kokenut ymmärtäneeni miksi tarina loppui juuri siihen tiettyyn kohtaukseen ja kuinka sitä edeltäneet tapahtumat lopun valossa näyttäytyvät. Koin joskus joutuvani liiaksi arvailemaan. Puolittain kärttyinen muija lukijana siis, johtuikohan jet lagistä?
 

4 comments:

  1. Mulla on sama kirja luettavana (parin muun ohella samaan aikaan). Palaan lukemaan juttusi, kun saan kirjan luettua =)

    ReplyDelete
  2. Mukavia lukuhetkiä! Mielenkiintoista kuulla sitten, mitä sinä ajattelit!

    ReplyDelete
  3. Minustakin on kiva lukea reissussa novelleja, ja samasta syystä: ei ehdi kovin paljoa unohtaa, jos joutuu keskeyttämään lukemisen ja saa myös jotain loppuun.
    -A-

    ReplyDelete
    Replies
    1. Noin juuri. Ehtii katsoa koneessa leffojakin :-)

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!