Sunday, August 25, 2013

Jyväskylää pinnan alta ja päältä

Minua alkoi Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät kiehtoa heti, kun luin kirjan nimen Atenan sivuilta kirjan ilmestyttyä. Osa-, tai oikeastaan pääsyynä mieleenpainuvuuteen oli tietenkin se, että Jyväskylässä on tullut aikoinaan kulutettua yliopistonpenkkiä sporadisesti ja sen seurauksena kaupunkiin liittyy voimakkaita muistoja nuoren aikuisuuden ajalta. Ainakin itselleni käy helposti niin, että kuvittelen kirjan merkitsevän enemmän, tai lukukokemuksen tuntuvan erilaiselta, jos on itse liikkunut kirjan maisemissa. Voi ollakin. Kolme vuotta on kirja siis kummitellut jossakin mielen uumenissa, ja vihdoin lomalla sain sen hyppysiini kirjakaupan alessa. Kirjahan oli luonnollisesti ahmittava siltä seisomalta.


Jääskeläinen, P.I. Harjukaupungin salakäytävät. Atena, Jyväskylä, 2010.



Olli Suominen, Jyväskylän harjun kupeessa perheineen asuva kustantaja, on edennyt urallaan ja elämässään normien ja odotusten mukaisesti. Työn ja perheen täyttämä arki alkaa kuitenkin laajentua, kun Olli liittyy Facebookiin ja sitä kautta puolivahingossa elokuvakerhoon. Miehen elämässä on muutenkin kriisin paikka: kustantaja Suominen herää keski-ikäisyyteensä. Miten tässä näin kävi? Naimisissa, lapsi, omakotitalo, työkiireet - kaikki alkaa tuntua hiukan väljähtäneeltä. Hajamielinen kriiseilijä unohtaa sateenvarjojaan ympäri kaupunkia, välttelee Jyväskylän Klubin herrasmiesjäseniä ja liikuttuu salaa elokuvateatterin pimeydessä.  


"Loputekstit.
Olli ja pari muutakin katsojaa jäivät istumaan hämärään. Hyvä elokuva jätti jälkeensä mielentilan, joka oli kuin viiniä. Sitä kannatti maistella ennen kuin kiirehti takaisin arkeen."


Sitten kuvioihin astuu Kerttu Kara, kuuluisa kirjailija, ja Ollin nuoruudenystävä. Eikä mikään ole sen jälkeen enää entisellään. Harjukaupungin salakäytävissä seikkaillaan elokuvien, unien ja nuoruudenmuistojen vuorotellessa Ollin arjen kanssa. Mitä silloin joskus tapahtuikaan? Tourulan Viisikko vietti seikkailuntäyteisiä kesiä keskenään, mutta heidän kasvaessaan leikit muuttuivat. Viimeinen kesä oli tulvillaan orastavaa rakkautta, mustasukkaisuutta, salaisuuksia, ja jotakin julmaa, jota ei tehnyt mieli muistella. Viimeisen kesän tapahtumat tulevat kuitenkin ajankohtaiseksi Ollin elämässä, sillä jotakin odottamatonta ja painajaismaista tapahtuu samalla kun Facebook-ystäviä kertyy. Menneet pulpahtavat pinnalle ja Ollin perhe siirtyy taka-alalle. Onko Kerttu kaiken takana, vai vain viaton pelinappula niin kuin Ollikin? 


 "Kuten niin monena aamuna ennenkin, hän ajatteli, että tuttuuden tunne on harhaa. Ihmiset luulevat tuntevansa toisensa läpikotaisin, kun ovat eläneet vuosia yhdessä. Todellisuudessa ihmiset muuttuivat sitä vieraammiksi toisilleen, mitä pitempään he yhdessä elivät."


Huh, minä rimpuloin salakäytävien tapahtumien lumoissa ja halusin kuollakseni tietää, mistä loppujen lopuksi oli kyse. Juonen vetovoiman ansiosta annoin anteeksi muutamat tapahtumien pienoiset epäuskottavuudet ja ärsyttävyydetkin: imaginääripartikkelit, eli M-hiukkaset, Facebookin hallitsemattomuuden, cinemaattisuuden selittelyn, ja sen, ettei yhteydenotto poliisiin, tai kehen tahansa muuhun ihmiseen tukeutuminen, käynyt realistisena vaihtoehtona mielessä, vaikka tapahtumat yltyivät hengenvaarallisiksi. Kuvittelisin Ollin tilanteen aiheuttavan viileimmälle viilipytyllekin huomattavasti enemmän angstia, vihaa, pohdintaa ja hengenahdistusta, kuin mihin kirjassa ryhdyttiin.


"Kaikki ajatukset putoilevat koloihin ja halkeamiin. 
Jäljelle jää kieppuva tunne, samanlainen jonka hän vuosia sitten koki Lounaispuiston Pojanpääkarusellissa. Muisto koskettaa viileänä kuin kauniin tytön käsi."


Lukiessani nautin sellaisen erittäin tylsän ja tavallisen arjen liimautumisista unenomaisiin ja hiukan maagisiin tapahtumiin. Kirjan alkua lukuunottamatta jännitystä ei puuttunut, eikä yllätyksellisyyttä. Kokonaisuudessaan kirja olikin aivan erilainen, kuin olin kuvitellut tai mitä ensimmäiset sata sivua antoivat olettaa. Kansien väliin on saatu mahtumaan hurjasti kaikenlaista: kasvutarinaa, dekkaria ja fantasiaa mielenkiintoisin kääntein ja lisämaustein. Kirjan loppuun päästyäni teki mieli lukea se heti uudestaan, sillä lopun valossa kaikki edeltävä tuntuikin hiukan erilaiselta, erityisesti ne osat, jotka tuntuivat ensilukemalla hiukan yliluonnollisilta.

Jännänä jippona kirjalle on tehty kaksi loppua, rouge ja blanc, joista toiseen on jokaisen kirjan lopussa linkki. Minun kirjassani on rouge-loppu, jonka odottamattomasta rankkuudesta kyllä pidin. Tätä postausta naputellessa kävin lukemassa blancin, joka vaikutti hiukan sekavammalta. Tunne saattoi kyllä johtua siitä, että kirjan lukemisesta on jo kulunut kuukausi.  

Sallan lukupäiväkirjassa tämä kirja luettiin myös hiljattain. Salla kirjoittaa mielenkiintoisesti siitä, kuinka toisella lukemalla kirja ja henkilöt aukenivat eri tavalla. 

Jyväskylä- ja elokuvafiilistelyyn kirja on muuten mainio!

12 comments:

  1. Vaikuttaa varsin lupaavalta kirjalta! Itse odottelen omaani, eräs ihana kirjabloggaaja on sen ilokseni luvannut minulle postittaa.

    On muutenkin jokseenkin jännä juttu, että vaikka olen tästä kirjasta lukenut useampiakin arvioita, kirja tuntuu silti edelleen "vieraalta", mikä on tietysti hyvä asia. Eli jotain kiehtovan erilaista kaiketi on luvassa, mutten itsekään oikein tiedä, mitä odottaa :-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiva, että saat tämän luettavaksesi. Alun hitautta ja 'tavallisuutta' ei kannata säikähtää, meno jatkuu aika yllättävänä. Kirjaa onkin vaikea laittaa mihinkään lokeroon, monenlaisia elementtejä löytyy. Tämä on jollakin tapaa sellainen oikein suomalainen kirja. Ei kuitenkaan mitään masis-juopottelumeinkinkiä, onneksi. Kiehtova on hyvä sana tälle kirjalle.

      Delete
  2. Mä diggasin ja paljon mutta mun oli myös pakko koska Pasi on mun vanha äikänmaikka lukiosta ja oon Jyväskyläläinen :D

    ReplyDelete
  3. Minä en ole vielä lukenut Jääskeläistä, yksi teos kyllä odottelee hyllyssä. Itsekin näin tämän kirjakaupan alessa, mutta jätin vielä ostamatta. Luetaan nyt ensin tuo, mikä jo on.

    Vaikuttaa kuitenkin kiinnostavalta!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mielenkiintoinen tämä oli ehdottomasti, ja yllättävä. Nyt tekee mieli lisää Jääskeläistä!

      Delete
  4. Hineosti analysoit teosta! Minä en siihen kyennyt, sillä sattumoisin koin osittain jotain samaa livesti, kun kirja ilmestyi: Luin kirjan putkeensa ja osan aikaa istuin lumisateessa korituolilla eli ulkoilutin samalla vanhaa koiraamme. Hyvin epäsuomalainen miehen kirjoittamaksi kirjaksi eli tämä tarkoittaa siis vain plussaa;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Lukukokemiksesi kuulostaa varsin cinemaattiselta! Jotain tosi suomalaista minä löysin tästä kyllä ja ymmärrän mtä tarkoitat 'plussalla' tai ainakin luulen niin :)

      Delete
  5. Nautin tuosta kirjasta aivan mielettömän paljon:) Ja sen jälkeen Jyväskylää katseli hieman eri tavalla;D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiva kuulla! Ja niin varmasti! Minäkin vaeltelin Jyväskylässä sieluni silmin lukemisen ajan...

      Delete
  6. Itse rakastin Jääskeläisen "Lumikkoa" vielä enemmän, mutta tämäkin oli kyllä mahtava, juurikin tuossa epäsuomalaisuudessaan. Hauskaa, että tällaisiakin kirjoja kirjoitetaan!

    Jääskeläisen uusinkin odottaa jo pinossa vuoroaan...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Blogikirjoituksista on tullut sellainen hytinä, että Lumikko ja uusin olisivat vieläkin järisyttävämpiä, eli innolla odottelen, että saisin luettavaksi. Minä löysin kirjasta paljon suomalaista, mutta yllätyksellisyys ja lokeroimattomuus olivat virkistävää plussaa!

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!