Tuesday, August 20, 2013

Pimeässä metsässä

Voi, kuinka ihastuinkaan tämän kirjan nimeen heti sen nähtyäni: Sateeseen unohdettu saari. Satu Mannisen runokokoelmaa lukiessani en voinut karistaa mielestäni Michael Cunninghamin The Hoursia. Molemmissa Virginia Woolf on vahvasti läsnä ja molemmissa kummittelee Mrs Dalloway. 

Mannisen runoteoksessa runoilija käy unenomaista dialogia Woolfin, tai pikemminkin oman Woolf-tulkintansa, kanssa. Minulle runot muodostivat ikään kuin pyhiinvaelluksen Suomesta sateeseen unohdetulle saarelle, Woolfin luokse Englantiin; matkan nykypäivästä aikaisempaan, joka näyttäytyy heijastumina ja kuvitelmina.



Manninen, S. Sateeseen unohdettu saari. Gummerus, Helsinki, 2007.



"Metsän reunasta alkaa huone,
maisematapetin illuusio, on aina syksy.
Kirjoituspöydän ääressä leikimme toimistoa,
paperipinot kasvavat kattoon asti. Taittelen arkeista lennokkeja,
lentokone lentää metsän yli. Piirtelet silmiä papereihin,
kymmenittäin kiiluvia silmäpareja pimeässä metsässä."

(Ote: I, sivu 13)


Näissä intensiivisissä runoissa (meinasin kirjoittaa 'unissa', ja siltä minusta tuntuikin) on jotain tummaa, synkkää, pelottavaa, karmivaa, tuhoisaa, suorastaan raakaa, mutta myös pilkahdus ihmisen, luonnon ja hetkien herkkyyttä ja särkyvyyttä. Valoisimmillakin hetkillä paino, varjo ja ympäröivän maailman väärinymmärrykset tuntuvat kuitenkin olevan aina läsnä.


"On yksinäistä elää saarella kuin kuningatar.
Silitetty valkopuseroinen nainen joka ei löydä siltaa, vain vettä.
Istun hypnotisoituna tuolissa, pääni päällä ilmaa, ei kattoa,
minuun sataa ja tuulee lakkaamatta."

(Ote: II, sivu 20)


Minua Sateeseen unohdettu saari säväytti ja piti tiukasti tiheän tunnelmansa vankina. Näillä sivuilla on voimaa.


(Kiitos norjalaiselle mesenaatille kirjasta!) 


14 comments:

  1. Ensimmäisestä runosta tuli todella vahvasti mieleeni oma lapsuus, kauniisti kirjoitettu ja kuvattu. Toinen runo tuntui sitten muuten vain jotenkin läheiseltä, Mannisella on kaunis ja koskettava tyyli. Tykkään.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minusta nämä olivat tosiaan hirmu vahvoja ja koskettavia runoja, aivan mahtavaa tunnelmanluontia ja hienosti viiletettiin kuvitelman ja todellisuuden, paikkojen ja aikojen välillä. En ole aiemmin lukenut Mannista, tekee mieli lukea lisää.

      Delete
  2. Tämä on ihana kirja! Pitäisikin lukea enemmän Satu Mannisen runoja, vaikka tässä on kyllä aivan erityisen ihana idea ja aihe.

    ReplyDelete
  3. Piti vielä sanoa, että olen lueskellut viime päivinä Susan Sellersin Vanessa&Virginiaa, ja siksikin voisi olla mukava palata "Sateeseen unohdetulle saarelle", joka löytyy omasta hyllystäni.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Täytyykin googlata tuo Sellers. Minua ehkä hieman haittasi se, että tuo Hours kurkisteli tuoreesta muistista. Jotenkin huomasin että aivot tahtomattani alkoivat tehdä vertailuja ja etsivät yhteistä, vaikka ihan eri asioista oli kyse.
      Mutta jos sun aivot handlaavat tällaiset jutut paremmin, ota ihmeessä esille :)

      Delete
  4. Luin tämän viime syksynä, mutten koskaan blogannut kirjasta. Ihastuin Mannisen runoihin kovasti, ja nyt alkoikin tehdä mieli lainata kirja kirjastosta uudelleen ja palata Sateeseen unohdetulle saarelle. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onnekas, löydät näitä kirjastosta! Minäkin olen jo palannut 'saarelle' pari kertaa ensilukemisen jälkeen. Harmittaa, etten tajunnut Suomessa etsiä enemmän Mannista käsiini!

      Delete
  5. Vaikuttaapa kiinnostavalta, kiitos vinkistä! Sellaiset tulevat tarpeeseen, olen edelleen usein pallo hukassa kirjaston runohyllyjen ääressä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tämä oli kyllä todella vakuuttava ja voimakas pikku kirja. Suosittelen siis etsimään runohyllystä ja kokeilemaan, että iskeekö sinuunkin.

      Minä muuten harrastin Suomessa runojen kanssa paljon sokkoammuntaa, eli nappailin kirjan ekan runon perusteella lainauskoriin. Ja nyt tästä kommentistasi havahduin siihen faktaan, että minimaalisen vähän olen lukenut englanninkielistä runoutta. Projektin paikka!

      Delete
  6. Enkä mä ole vielä tähänkään vastannut? Hyvä, että tykkäsit! Mannisen runot ovat kyllä hienoja! <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hih! Kiva, että tulit rytäkkäkommentoimaan :D Minustakin oli todella vaikuttava kokoelma, hieno ja tiheä tunnelma <3

      Delete
    2. Ehdin niin harvoin seurata blogeja reaaliajassa, että sitten tulee tällaisia rynnäköitä! :-)

      Delete
    3. Minullakin on muut blogit katkolla kiireen vuoksi, minkä harmittaa suunnattomasti. Eli odottele rynnäkköä sinäkin, tod.näk. joululomalla!

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!