Saturday, August 3, 2013

Surua puserossa...

Vielä pari tuntia aikaa kauniissa, aurinkoisessa, ihanassa Helsingissä. Heräsimme aikaisin ja lähdimme kävelylle fiilistelemään grandma'n opiskelukämppää Punavuoreen. Muitakin kauniita rakennuksia ihasteltiin ja nautittiin vain heräävän kaupungin tunnelmasta. Vaaleanpunaisilla linsseillä varustettuina ignoorasimme perjantai-illan kusenhajuiset kadunnurkat ja mäkkäriroskat.

Eilinen kului vanhan ystävän kanssa leikkikentällä, lounastettiin ja illallistettiin siinä leikkien välissä. Erityisen ihana päivä, kun kummallakaan meistä ei ollut kiire mihinkään. Harvinaista. Ehdittiin käydä paljon asioita läpi ihan rauhassa. Arvostan.

Nyt hauduttelen vielä viimeiset teet ja sitten alkaa pitkä matka kohti kotia. Nämä viimeiset päivät ovat olleet ihanan rauhalliset, hyvä loppu lomalle. Aamuisin (ja joskus yölläkin) olen herännyt hevosen kavioiden kopi-kopiin mukulakivillä! Kuka ajelee Annankadulla kärryt perässä? Olo on hiukan haikea: hitsi, että olikin hieno heinäkuu! Toivottavasti joskus uudestaan. Ja hitaammilla liikkeillä :)

Kuviahan on kertynyt tuhansia, oikein hirvittää milloin niitä on aikaa käydä läpi! Tässä muutama kännyräpsy Helsingistä:


sannabanana
Tornissa kamutreffeillä roiskittiin (vahingossa) sampanjaa pariinkin otteeseen...


sannabanana
Tornin maisemaa.

sannabanana
Leikkikenttä Johanneksenpuiston liepeiltä.

sannabanana
Fredrikinkatua aamuauringossa.

sannabanana
Tintti-bongausta Fredrikinkadulla.

sannabanana
öistä Annankatua.
sannabanana
Enkeli-demoni #3 Tennispalatsin edustalla.

sannabanana
Helsinki Liuskaluodon Skifferistä katsottuna :)

sannabanana
Helsingfors Segelsällskapin symppisrengas.


sannabanana
Karu kolkutin jossain.

sannabanana
Barbro Lindgrenin Kesä kaupungissa ikkunalaudalla <3


Ja tänään alkoi koneen ikkunasta siintää vihdoin tuntunnäköisiä maisemia. Vihreältä näyttää, eli sadetta on tänä talvena tullut poissaollessamme. Puolet minusta on yhä leijumassa jossain Suomen ja Australian välillä. Toivottavasti saan pään jotakuinkin kasaan huomisaamuun mennessä, kotiinpaluu alkaa armotta kahden päivän maratonkokoustamisella...


sannabanana

Tuttua rantaa vähän meistä etelään..


14 comments:

  1. Hyvää kotimatkaa!
    Toivottaa uusi ja sadas lukijasi Irmastiin/Ruusukummusta...:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, kotoa nyt vastailen jo ja ihmettelen, kun tulee illalla ihan pimeää :-)

      Ja lämpimästi tervetuloa lukijaksi. On varmaan arvonnan paikka tuo sata. Katsotaan mitä keksin!

      Delete
  2. Ihanaa, että lomanne oli onnistunut! Turvallista kotimatkaa :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, kotimatka oli kovin tapahtumarikas, huoh, mutta onneksi iloisiakin tapahtumia mahtui mukaan, mm. upgrade business-luokkaan :-D

      Delete
  3. Lähteminen on aina haikeaa. Onneksi meillä se ei ole edessä ihan viellä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No niin on, oli kyllä tippa silmässä ja herkkä olo sielussa parin viimeisen päivän ajan. Ihana olla takaisin kotona, mutta Suomella on tärkeä paikka sydämessä.

      Delete
  4. Ihana kuulla, että Suomi-lomanne on sujunut noin hyvin! <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä vain oli aivan ihanaa ja tosiaan tuo uskomattoman hyvä sää varmasti vaikutti kaikkeen siten, että kauneutta ja energisyyttä oikein purskahteli luonnossa ja ihmisissäkin. Viimeisinä lomapäivinä alkoi kuitenkin jo näkyä keltaisia lehtiä puissa. Hurja meno!

      Delete
  5. Lähteminen on aina niiiiin vaikeaa. Tiedän siis mitä tunnet! Toivottavasti pian tokenet :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Näin juuri. Huh huh. Vaikka ihana oli nukkua yö taas omassa sängyssä - ja pimeässä! Kunpa voisikin käydä hiukan useammin, kesä huumasi minut! Tokenemassa ollaan, vaikka unta tarvitsen kipeästi lisää. Viime yön nukuin kuin tukki ja untui siltä, että juuri kun ummistin silmät, olikin jo aamu!

      Delete
  6. Joku ratsastaa läpi öisen Helsingin...

    Minäkin kärsin Suomen liiasta valosta keväällä ja alkusuvesta. Juuri nyt alkavat hämärtyvtä illat eli se mun suveni. Mutta muuten kaikki on niin upeaa juuri nyt. Puhdistin juuri kostiekkovahveroita huomista muhennosta varten ja kohta heitän pannulle sipulia, voita ja kantarelleja ja sitä sitten paljon ruisleivän kera: Yksinkertaista ja herkullista.

    Kiva oli kuulla, että kävit kotimaassa, vaikka matka on niin pitkä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se oli hienon kuuloista! Makasin muutamaan otteeseen sänsgyssä, enkä ollut varma, tuliko kavioiden kopsutus unesta vai reaalimaailmasta. Nappasin (rakeisen) kuvankin: öinen kaupunki ja salaperäinen mukulakivihevostelija!

      Tiedätkö, kun iltahämärässä saavuimme kotiin, oli sellainen tunne, että jonkun pitäisi laittaa valot päälle ulkona. Niin ehdin sitten kumminkin tottua valoisuuteen! Aivan kummalliselta tuntuu nyt, etten reiluun kuukauteen nähnyt lainkaan 'oikeaa' yötä. Maailma on niin ihmeellinen!

      Oooh, mekin keräilimme kantarelleja ja torvisienia ja marjoja. Et usko, kuinka ikävä oli tuota metsäelämää, ja mitä herkkuja!

      Oli ihana käydä, ja sattui vielä niin uskomattoman upea kesä. Näitä muistoja vaalitaan meillä, onneksi on valokuvat. Matka on pidempi kuin muistan ;-) Toisessa paikassa ollessa toinen tuntuu unelta.

      Delete
  7. Veikkaan hevoseksi ratsupoliiseja, jos kyseessä on ollut viikonloppuilta. Tuolloinhan ne ovat liikkeellä, koska hevoset lievittävät humalaisten agressioita.

    Jos taas arki-iltana, niin lievätkö Koffin kärryt vieneet läheisille ravintoloille toimituksia. :)

    (Yritän olla potematta koti-ikävää näiden kuvien äärellä. Juurihan minä tuolla kävin!)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ei ollut ratsupoliiseja, kärry perässä nääs, mutta kärrytkimn tyhjät lukuunottamatta ohjastajaa. Tämä on kunnon mysteeri! Ja ees taas menivät vielä, joskus oikein kovaakin.

      (Minulle tulee myös näistä ikävä, täytyy pysyä kaukana tästä postauksesta...)

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!