Thursday, August 1, 2013

Tragikoominen aarre

Tämä oli kohtalon johdatusta. Kirjastoreissulla, juuri lähdön hetkellä, kun minua jo huhuiltiin ovelta, näin käteni ojentuvan kohti Bohumil Hrabalin Liian meluisa yksinäisyys (Prilis hlucna samota) -kirjaa ja noukkivan sen hyllystä. Ja sitten kävi niin, että kovasti ihastuin, jopa niin, että puoliväliin saakka oikein janosin Hrabalin tekstiä kuin eksynyt vettä autiomaassa.
 
 
Hrabal, B. Liian meluisa yksinäisyys. Kirjava, Helsinki, 2008 (1980)
 

Paperinkeräysaseman 'väkisin sivistetty' paalaaja, Hanta (anteeksi, en ehdi nyt kiireessä opettelemaan kuinka saada esiin tsekkikirjaimia), tekee paaleistaan taidetta, piilottaen niiden sydämiin kirjallisia ja filosofisia helmiä, aarteita, joista vain hän on tietoinen. Kuumaan kellariin kaadetaan Prahan paperijätettä tonni toisensa jälkeen, teurastamopaperia, sanomalehtiä, epäsuosioon joutuneita kirjoja ja kokonaisia kirjastoja. Hiirten kanssa kellarissa viihtyvä Hanta painaa vihreää ja punaista nappia, puristaa paaleja eikä muuta haluaisi tehdä, vaikka muutoksen tuulet uhkaavat puhaltaa. Arvokkaat kirjat päätyvät Hantan kotiin, joka pursuaa kirjoja, tai paalien sisuksiin, merkitystä antavaksi salaisuudeksi.
 

"Ällistyin kymmenesti päivässä, miten olen saattanut tuolla tavoin etääntyä itsestäni. Näin vieraannutettuna ja vietynä palaan myös töistä, kuljen katuja hiljaa ja mietiskelyyn uppoutuneena, ohitan raitiovaunut ja autot ja jalankulkijat tänään löytämieni ja salkussa kotiin kantamieni kirjojen pilvessä, näin ylitän kadun haaveissani vihreällä, vaikken sitä tiedäkään, olen törmäämättä lyhtypylväisiin ja ihmisiin, kuljen vain ja haisen oluelta ja lialta, mutta hymyilen, koska kannan salkussani kirjoja, ja joista odotan illalla saavani tietää omasta itsestäni jotain, mitä en vielä tiedä."


Liian meluisa yksinäisyys on tavallisen pulliaisen ja keskieurooppalaisen filosofian sekä kirjallisuuden ylistys. Samalla todetaan humaaniuden olemattomuus: taivas ei ole humaani, kunka ihminenkään olisi? Kaikki tuo, suuri ja pieni, kohtaa Hantan hahmossa. Yhteiskuntapiikittely tulee pehmeästi esille: korkeakoulutetut ihmiset työskentelevät Prahan viemäreissä ja muissa paskaduuneissa, sodan aikana arvokasta kirjallisuutta tuhottiin poliittisten tuulten kääntyillessä suunnasta toiseen. Kirjallisuuden rakkaus ja kirjojen hamstraaminen liiallisuuksiin saa Hantan miettimään kohtaloaan, murskaavatko kirjapinot hänet littanaksi, niin kuin hän itse puristaa papereiden seassa pesiviä hiiriä päivittäin?



"Minulla alkaa olla jo samanlaiset turvonneet lehtitaikinakasvot, kasvoni muistuttavat jo tahraista, kuseskeltua seinää, minäkin alan jo hymyillä yhtä typerästi ja katsella maailmaa inhimillisten tapahtumien ja asioiden toiselta puolen."



Lauseet ovat pitkiä, rönsyileviä, usein hengästyttävän kauniita. Kauneuden lomassa vilkkuu myös raakuutta ja groteskiutta, joskus huvittavuuteen sekoitettuna. Vaikka kirjallisuuden ja filosofian suuret nimet vilisevät sivuilla, ei tärkeilyyn tai hienosteluun sorruta. Tekstin intensiivisyys ja synkät varjot toivat muuten usein mieleeni Päivisen Pintanaarmuja.

Puolivälin tienoilla alkoholihuuruinen Hanta saa vierelleen Jeesuksen ja Laotsen. Huomiot näistä kahdesta tunnetusta hahmosta olivat osuvia, mutta jotenkin kirjan ote löystyi noissa suurmieskohtauksissa. Herpaantumisen syyksi epäilen sitä, etten tajunnut miksi juuri nuo kaksi olivat vertailun kohteena.


"...näin, että Jeesus oli tennismestari, joka oli juuri voittanut Wimbledonin, kun taas Laotse muistutti aivan riutuneena kauppiasta, joka näyttää runsaiden varastojensa ääressä siltä, kuin hänellä ei olisi mitään..."


Keskivälin löystymisestä huolimatta loppu on yhtä grande, synkkä, taiteellinen, groteski ja dramaattinen kuin sitä edeltävä teksti antaa aavistella. Innostuin kirjasta vielä enemmän, kun luin, että Hrabal oli itse työskennellyt paperinkeräysasemalla ja useat elementit kirjassa ovat siten omaelämäkerrallisia. Taitaa mennä tänä vuonna parhaiden luettujen joukkoon tämä pieni kirjanen. Suomentajalle (Eero Balk) haluaisin myös antaa raikuvat virtuaaliaplodit - kieli oli aivan loistavan hienoa eikä tekstissä ollut pisaraakaan käännöksen makua!

Varoituksen sana kuitenkin: kirja taitaa helposti jakaa mielipiteitä, sillä Morren maailmassa kirja koettiin tylsäksi ja raskaaksi. Oma lukukokemukseni oli siis täysin päinvastainen!



sannabanana
Rantsuilua Naantalissa, vesi tuntui kyllä jäätävältä. Lopulta uitiin kuitenkin!


Tänään sää on harmaa ja sateinen, ilmassa syksynoloiset lähdön merkit. Australiaan on lähetetty 15 kiloa kirjoja. Arvatkaa, oliko hinta suolainen? Matkalaukuissa raahataan loput. Varastosta en ole löytänyt vielä Sinuhe Egyptiläistä, jonka olisin halunnut mukaani, ahdistaa! Lounasaikaan nokka kääntyy kohti Helsinkiä, jossa ehdimme hengailla vielä pari päivää ennen kuin kone nostaa meidät pois Suomen kamaralta. Aina on hiukan surkea olo näillä hetkillä, kun seuraavasta visiitti ei ole vielä edes vilkaisu kalenterin sivuille. :(


4 comments:

  1. Pitäisinköhän minä tuosta kirjasta...laitoin muistiin joka tapauksessa.Minä tulin jo takaisin tänne etelään muutama päivä sitten;Suomessa tuli vietettyä yli kuukausi. Lähetyskulut Suomesta ulkomaille ovat ihan kamalan korkeat! Mukavaa kotimatkaa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Apua, minä tykkäsin hirmuisesti ja Morre ei yhtään, eli en uskalla varauksetta suositella. Kokeilla kuitenkin kannattaa, lainakappaleen jos saat jostain?
      Nuo postikulut olivat niin kamalat, ja vielä kamalammat, jos käännän dollareiksi, eli pidän ne luvut euroina hämätäkseni itseäni...
      Kiitti toivotuksesta, huomenna viimeinen kokonainen lomapäivä Suomessa, voi ei!

      Delete
  2. Sanna, vesi jäätävää Naantalissa elokuussa? Minä olin viikkoa aikaisemmin Yyterissä uimassa ja vesi oli kuin keitettyä...

    Postituskulut ovat niin tuhoista, että Jaelillekaan en enää lähetä, vaan hän saa luvan noutaa, mitä haluaa;) Mikä niissä maksaa? Naapurin rva lähetti vuosia sitten Australiassa vaihdossa olevalla tyttärelleen ja isäntäperhelleen Marimekkoa yms. joululahjaksi ja postitus maksoi enemmän kuin koko paketin sisältö yhteensä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hih, niinhän ne kaikki Suomessa väittivät, että lämmintä olisi... ;-)

      Postikulut aiheuttavat kyllä hengenahdistusta. En minäkään ymmärrä! Nytkin Itellan kassaan jätin 150 euroa, plus pakkausmateriaalit. Ei pieni summa. Toivottavasti valitisin kirjani hyvin!

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!