Monday, September 30, 2013

Karua karmeutta Islannista

Aussikirjailija Hannah Kentin esikoisnovelli Burial Rites sijoittuu 1800-luvun alkupuolen Islantiin. Agnes Magnusdottir on tuomittu kuolemaan kahden miehen raa'asta murhasta ja tuhopoltosta. Tuomion samasta rikoksesta ovat saaneet  myös kaksi nuorta: Siggu ja Fridrik. Kolmikko on kiinnioton jälkeen pidetty erillään toisistaan ja kansan mielipiteet ovat varsin jakautuneita sen suhteen, kuka kolmesta on 'syyllisin'. Tuomion täytäntöönpano on tuskallisen hidasta, sillä virallinen kirjeenvaihto käydään emämaan, eli Tanskan kautta. Kohtaloaan odottava, halveksittu ja vihattu Agnes siiretään rähjäisestä vankilasta Vatnsdalurin laaksoon, tavallisen maalaisperheen 'säilöttäväksi', odottamaan byrokratian rattaiden pyörimistä. Köyhä perhe saa rikollisen majoittamisesta tarpeellista lisätuloa, mutta tilanne ei ymmärrettävästi ole helppo kenellekään. Agnes kun on otettava taloon viranomaisten määräyksestä, ei omasta tahdosta.


Kent, H. Burial Rites. Picador, Sydney, 2013.


"Beyond the hum of insects and the rhythm of the horses at their walk, I hear a distant roar. Maybe it's the ocean - the constant thundering of waves hitting the sands of Thingeyrar. Or perhaps I am imagining it. The sea gets into your head. Like Natan used to say, once you let it in, it doesn't leave you alone. Like a woman, he said. The sea is a nag."


Riutuneen ja kaltoinkohdellun Agnesin on tehtävä maatilan töitä kunnes tuomion ykistyiskohdat tarkentuvat. Talon nuoret tyttäret, Lauga ja Steine, suhtautuvat tulokkaaseen eri tavoin, samoin isä Jon ja äiti Margret. Jonkin matkan päästä saapuu uunituore pappi, Toti, auttamaan Agnesia hengenasioissa. Paperilta luetut Jumalan sanat tuntuvat kuitenkin heikoilta tositilanteen edessä. Vieressä kun istuu nainen, jonka kaulan joku kyläläinen tulee lähitulevaisuudessa vääjäämättä katkaisemaan.


"I thought they might believe me. When they beat the drum in that tiny room and Blöndal announced 'Guilty', the only thing I could think was, if you move, you will crumble. If you breathe, you will collapse. They want to disappear you."


1800-luvun Islanti avautuu lukijalle kylmänä maana, jossa elanto on kiven ja kannon takana. Talvet eristävät perheet ja yhteisöt toisistaan; köyhyys, sairaudet, kuolema ja nälkä eivät ole kenellekään vieraita. Vanhat uskomukset ja tarinat käyvät painia Raamatun kanssa. Juorut alkavat elää omaa elämäänsä ja helposti määrittävät ihmisen kuin ihmisen. Köyhät ja heikot ovat rikkaiden ja vahvojen armoilla. Yhteisön paine on valtava.


"'Do you know what it means, to have a hollow palm? It means there is something secretive about us. this empty space can be filled with bad luck if we're not careful. If we expose the hollow to the world and all it's darkness, all its misfortune.'
'But how can one help the shape of one's hand?' I was laughing.
'By covering it with another's, Agnes.'
The weight of his fingers on mine, like a bird landing on a branch. It was the drop of the match. I did not see that we were surrounded by tinder until I felt it burst into flames."


Ihmiset ovat kuitenkin aina ihmisiä. Rakkaus leimahtelee ja hellyyskin täyttää joskus ilman. Kuukausien myötä avautuu Agnesin tarina askel askeleelta, välillä tämän omin sanoin, välillä muiden perspektiivistä. Samalla ravistellaan lähelläolevien ihmisten uskoa hyvään ja pahaan: liikutaan harmailla alueilla, jolloin oikea ja väärä eivät enää näyttäydy niin yksinkertaisina. Heikompien ja puolustuskyvyttömien hyväksikäyttö ja toivottomuus pulpahtelevat sivuilta jatkuvasti. Vaihtoehtoja ja tukea on tarjolla niukasti, ystävyydenkin kanssa on niin ja näin, kun kaikesta on puutetta. Olen onnellinen, etten asunut siellä silloin.

Islannin luonto ei näyttäydy ystävänä missään vaiheessa, mikä itseäni hiukan häiritsi. En tunne islantilaista kulttuuria sen kummemmin, mutta jotenkin olettaisin, että luonnon rytmissä eläessä luonnosta oltaisiin osattu myös nauttia?

Burial Rites ei ollut mikään maatajärisyttävän hieno lukukokemus, mutta meno parani loppua kohti, tai sitten vain heittäydyin itse imuun räpistelemättä joskus puolenvälin tienoilla. Nopeasti ja innolla lukaisin tämän hyytävän ja ahdistavan tarinan kannesta kanteen.

Kirja perustuu tositapahtumiin ja suurin osa paikkojen ja ihmisten nimistä ovat alkuperäisiä. Lukujen lomaan on ripoteltu käännöksiä alkuperäisistä historiallisista dokumenteista, jotka antavat värisyttävän ja ajatuksiaherättävän lisän tarinalle.

6 comments:

  1. Hui, kuulostaa värisyttävän mielenkiintoiselta kirjalta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sellainen tämä on! Ei missään vaiheessa ainakaan naurattanut lukiessa. Kurjuutta, epäreiluutta ja ahdistusta yllin kyllin. Ja se, että kyseessä ovat olleet tositapahtumat, teki tästä vielä astetta vaikuttavamman.

      Delete
  2. Minua kiehtoisi päästä käymään Islannissa. Luulen, että se on karun kaunis. Ei karun karmea:).

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minustakin olisi mukava käydä Islannissa! Ihaniin kuviin on vain käynyt tyytyminen toistaiseksi. Lukiessa huomasin muuten koko ajan sijoittavani tarinan Norjaan!

      Delete
  3. Tämä kuulostaa mielenkiintoiselta kirjalta, 1800-luvun Islantia, oi että. Kansikin on ihan hurjan kaunis. Lähden ensi viikolla Englantiin, pitääkin katsella löytyisikö tätä sieltä... Ainakin Waterstonesin nettikaupassa kirjaa oli saatavilla.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toivottavasti löytyy fyysisestäkin Waterstonesta. Jos tuollainen karu historiallinen kiinnostaa, niin tämä on varmaan malliesimerkki :) Kivaa matkaa!

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!