Sunday, September 8, 2013

Kevätsatoa Shizuokasta - ja toipumista

Takana on kaksi yli 14 tunnin työpäivää, sitä edelliset olivat vain 10-tuntisia. Eilen sain todistaa, kuinka kahden henkilön kolmen vuoden intensiivinen työ valui yleisön edessä hukkaan kuin vesi hiekkaan. Huh huh. Onneksi tänään oli vapaata, joten minä, assari ja mini-me hyppäsimme renkaille ja ajoimme Kalbarriin kuuntelemaan aaltoja. Juuri sopivaa terapiaa edeltävien päivien tapahtumiin. 

Lohdutukseksi olen myös hörppinyt viikon ajan raikasta Naturalitean Midori First Flush -luomuteetä. Kyseiset kauniit lehdet ovat kasvaneet Honsu-saarella Shizuokan teeviljelmillä. Alueella on muuten viljelty teetä jo 1200-luvulta saakka!

Kevään ensimmäinen teesato on poimittu käsin (first flush), ja sitä pidetään erityisen ravinteikkaana. Kuivina lehdet näyttävät tummilta ja neulasmaisilta, mutta haudutettaessa aukenevat leveiksi liuskoiksi luoden samalla hätkähdyttävän kirkkaan kellanvihreän juoman. Japanilaiselle teelle tyypillinen raikas ruohoinen tuoksu ja maku, sekä hienoinen kitkeryys tekevät tästä vahva-aromisesta teestä keväisen virkistävän ja piristävän. Web-sivulla neuvotaan hauduttamaan tee ainoastaan 40 asteessa, mutta tee toimii hyvin hiukan kuumemmallakin haudutuksella.



sannabanana
Teen melkein neonkirkas väri ei valitettavasti pääse oikeuksiinsa kuvassa.

sannabanana
Iloiset teekupit pussin kannessa.

sannabanana
Herkkuneulaset.

sannabanana
 Lasinalustan äkäinen pöllö.


sannabanana
Ikiaikaista kiveä.

sannabanana
Rock pool ja tyrskyt.

sannabanana
Sunnuntaimaisemaa.

sannabanana
Rantahiekan aarteita.

sannabanana
Aaltoja kalliolla.

sannabanana
Luonnonmuotoilua.

sannabanana
Pirtsakoita villikukkia hiekalla.

Surukseni on tunnustettava, että lukutaitokampanjalukeminen on ollut mahdotonta viimeisen kolmen päivän aikana. The Museum Guardia olen ehtinyt lukea ainoastaan 20 sivua virallisena kampanja-aikana. Onneksi on vielä aikaa lueskella ensi perjantaihin, jolloin teen yhteenvedon. Maanantaina alkaa asian suhteen skarppaus, kunhan saan ensin yhdet kokonaiset yöunet alle!
 

22 comments:

  1. Ooo, syksyisessä Porvoossa maisemakuvasi saavat hymyn huulille. :) Aurinko hellii täälläkin, lämpimämmin kuin yli 50 vuoteen Suomessa. Mutta ei aivan tuon veroisesti ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vau, niin lämmintä siellä, ja ihanaa, että kuvista tuli hyvä fiilis!

      Täällä oli tänään aika pilvistä ja lämpökin vain 20 pinnassa, eli ei kesäistä (onneksi) vielä lainkaan :D

      Delete
  2. Kesän viime henkosia vetelevässä Pariisissa kuvat nostivat hymyn huulille myös! :) Nuo merikuvat aiheuttivat suorastaan kylmiä väreitä. Jonain päivänä olisi ihanaa asua meren rannalla...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oi, olen tästä meren läheisyydestä joka kerran aaltoja kuunnellessani äärettömän kiitollinen. Ei ole oikein mitään muuta vastaavaa mielestäni. Taattu rentoutus.

      Ihanaa, että tuli hymyä. Leutoa ja vähäsateista syksyä (ja talvea) toivottelen. Meikäläiset on taas kurssilla kohti käristystä, eli näistä viileämmistä päivistä on otettava nyt kaikki irti!

      Delete
  3. Ihania kuvia, ihanaa teetä! Olen iloinen, kun vihdoin löysin blogisi. Tsemppiä lukutaitokampanjaan - vielä ehtii!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos piristävästä kommentista :)

      Ja kiitos tsemppauksesta myös! Ihanaa pystyä palaamaan taas rennompaan tahtiin ja kirjojen pariin ensi viikolla <3

      Delete
  4. Replies
    1. Kiitos, kunpa saisi vielä äänen mukaan!

      Delete
  5. Onpa sulla hurjan pitkiä työpäiviä!
    Noita alimpia,kauniin violetteja kukkia on täälläkin;eivät tarvitse paljon vettä.....

    ReplyDelete
    Replies
    1. .., ja vesi saa olla aika suolaistakin!

      Delete
  6. Minä ajoin eilen 1088 km (poikani kanssa) Lapista Helsinkiin eikä maisema juuri ikkunan takana muuttunut. Puskainen Suomi on turvallisen tylsä, minimalistisesti sievä. Toisin kuin kuvissasi oleva maisema.

    Suomessa kaikki on pientä. Niin pientä ettei sitä näe jos ei ole suomalainen. Miten se (minimalismi) sitten on vaikuttanut ihmisten psyykeeseen ja kulttuuriin? Vaikea sanoa. Mahdotonta.

    Kun Suomessa liikkuu jossakin, näkee ympärilleen noin 100 (sata) metriä. Kun ajelee vaikkapa Espanjassa, näkee aina melkein 10 (kymmenen) kilometriä. Siinä olisi jollekin kulttuurien tutkijalle tehtävä: miten maiseman avaruus vaikuttaa ihmisen (yksilön) ajatteluun ja yhteiseen kulttuuriin. Ovatko meren rannalla asuvat ihmiset erilaisia kuin metsien sisässä asuvat? Miten horisontti vaikuttaa minuun tai sinuun?

    Sanoisin että merelle katsovat ovat erilaisia kuin puita tuijottavat mutta en pysty todistamaan että ovat.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyösti, voitko kuvitella, että juuri tuosta samasta asiasta, eli maiseman avaruuden vaikutuksesta puhuimme autossa? Assari, joka on viettänyt paljon aikaa autiomaissa, oli sitä mieltä, että autiomaan avaruudessa on paljon samaa kuin meren. tuntuu kuulemma samalta olla meren ja autiomaan 'rannalla'. äänimaailma on tietenkin eri.

      itse koin avaruuden vaikutuksen pään sisällä muuttaessani suurkaupungista tänne länsipuolelle. kaupungissa oli joka puolella vastassa korkea seinä, nyt ei ole. ajatukset kulkevat kauemmas ja helpommin, on enemmän tilaa ympärillä ja sisällä, löytyy mahdollisuuksia, ei esteitä.

      Lapin tuntureilla näkyy sentän pidemmälle kuin metsässä.

      Hyvä tutkimusaihe, ja veikkaan, että joku antropologi on ehkä jo ottanut syyniin!

      Delete
  7. Kuulostaapa aika raskaalta sinun viikkosi. Hyvä, että pääset rentoutumaan meren ääreen! Tsemppiä ja jaksamista, ja kyllä se kirjakin siitä vielä etenee :)

    Meillä täällä tuli eilen pieni pala kesää takaisin, kun lämpötilat nousi taas yli hellerajojen. Mutta on se syksy jo nurkalla, ja hyvä niin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onneksi tuollaiset piikit työajoissa ovat vain ajoittaisia! Raskaita ovat kyllä - mutta meri auttaa aina.

      Saat sitten muutaman kuukauden kuluttua kuulla täällä kuumuusvikinää, kun olet itse viileämmässä :-) Toivottavasti meillä ei tule olemaan ongelmia ilmastointilaitteen kanssa!

      Delete
  8. Voi sentään, olipa harmittavia uutisia työrintamalta. :-( Mutta onneksi on tuollaisia paikkoja, joissa hermo lepää. :-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niinpä, en tiedä mitä tekisin ilman tuota rantaa! Toisekseen, näissä hommissa on oltava niin kuin feeniks-lintu, eli tuhkasta noustaan jälleen kerran :)

      Delete
  9. Mitkä mahtavat mainingit ja kalliosyvänteet ja painanteet. Kyllä olisin onnessani, jos tuonne pääsisin ihan omin käsiin, jaloin ja silmin tutkailemaan, vaan on niin mahroton haave, että ei voi kuin haaveilla. Kiitos, että jaoit kuvat kanssamme.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ole hyvä! Hienoa on tuo maisema tosiaankin, ja (ihan yleisesti): aina kannattaa haaveilla, koska haaveilla on taipumus...

      Delete
  10. Meri on totta tosiaan yksi parhaista terapeuteista. Eikä maksa paljon, etenkin jos se löytyy naapurista:).

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jep, edullista ja terveellistä, eikä terapeutin persoonallisuus ainakaan häiritse millään tapaa konsultaatiossa :D

      Delete
  11. Meren ääni rentouttaa, tai oikeastaan veden ääni, aallot tai sateen ropina katolla. Eikä ukkonenkaan häiritse minua. Voisi ehkä sanoa, että lähes kaikenlaiset luonnonäänet rentouttavat.
    Ja tuollainen iso, tyhjä ranta näyttää luksukselta :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihan totta. Minäkin tykkään kaikenlaisista veden äänistä. Isossa meressä on kuitenkin se syvyys ja voima, jonka kuulee äänestäkin. Ja maisema, ah! On todella luksusta!

      Metsän lehtien havinaa kaipaan aina täällä. Etupihan yksinäinen palmu kahisee myrskyssä, muttei se ole sama juttu ;)

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!