Thursday, September 19, 2013

Matalapainetta

On jotenkin hiljainen olo tämän blogin suhteen. Perheessä on flunssaa ja astmaa, revähtänyttä olkapäätä ja kylkeä. On paikkailtu hampaita ja toivottu toisia putoaviksi. Ajasta on krooninen puute, muka. Pitäisi hiljentää menoa, mutta toisaalta jokainen pikkujuttukin tuntuu suurelta ponnistukselta. Opettajat olivat tänään lakossa ja koulut kiinni. Töissä on tyypillistä häsellystä, katastrofeja ja alati muuttuvia suunnitelmia. Aina uutta ja yllättävää, toisaalta hyvä niin. Samoin miehellä, joudumme sumplimaan: kuka, missä, milloin? Huomenna lennähdän Perthiin konferenssaamaan. Toivon, että kurkku olisi puhekunnossa ja pää terävämpänä kuin nyt. Lukeakaan en oikein jaksa normaalitahtiin, teenjuontikin on jotenkin nuhjuista juuri nyt.

Otan varaslähdön viikonloppuun. Alla kuvia toukokuulta, jolloin kirjoituspatouma purkautui. Olimme National Reconciliation Weekin kunniaksi ulkoilmalounasvieraina nelivetopolun päässä, hiukan kaupungin ulkopuolella. Korkealta kukkulalta pystyimme seuraamaan hienon myrskyn tuloa mereltä. Jännitimme ehditäänkö puheet ja sosialiseeraamiset hoitamaan alta ennen kuin sade romahtaa niskaan. Ehdimme. Paluumatkalla vettä tulikin sitten raikuvasti.


sannabanana
Matkalla taivaan alla.

sannabanana
Seuraa tuota autoa!

sannabanana
Ihanat pilvet ja mättäät.

sannabanana
Näkymä pohjoiseen.

sannabanana
Meri ja sadepilviä tulossa kohti.

sannabanana
Rannalla satoi jo.

sannabanana
Kukkaketoa ja sadetta kohti.

sannabanana
Auton pesua kotimatkalla.


Tänään sitten kävelin keskellä päivää koneen ääreltä meren rannalle hengittämään ja kuuntelemaan aaltoja. Auttaa aina, kaikkeen.



Terapeuttini vastaanotolla.



22 comments:

  1. Täällä vähän samat teemat. Keuhkoihin sattuu ja blogin kirjoittaminen ei maistu. Mulla ei onneksi ole suurempaa stressia ja aikatauluongelmia.... vaikkakin paljon hommia, mitä haluaisin tehdä mutta kun en jaksa... Mutta tällaista se aina välillä on.

    Voimia sinne. Ehäpä blogi on niitä viimeisiä asioita, joita oikeastaan kannattaa stressata :).

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, joskus menee näin. Ei ole blogista onneksi stressiä, mutta vähän silti ärsyttää, kun on takki niin tyhjä senkin suhteen :)
      Jaksamista sinnekin!

      Delete
  2. Meri on kyllä parasta terapiaa! Hauskan näköistä teillä päin, niin kuivaa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin on! Ja nyt naurattaa: mehän siis ihasteltiin tuolla tuota vihreyttä ja rehevyyttä! Takana oli siis jo muutama sade. Joulukuussa sama maisema olis ihan kellanruskea...

      Delete
  3. Mitä maisemia! Ei hullumpi terapeutti ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin on, kaunista ja tilavaa. Teraupeutti on paras, ilmainenkin vielä!

      Delete
  4. Minullekin meri ja kaukana häämöttävä horisontti on ihan parasta terapiaa.

    Aikansa kutakin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Näin juuri, onneksi on nyt viikonloppu ja lepoa tiedossa.

      Aallot ja horisontti <3

      Delete
  5. Upeita maisemia!
    Paranemisiin ja hyvää viikonloppua!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin minustakin!
      Kiitos kovasti, on jo parempi olo, vaikka olen väsynyt. Muutkin ovat paremmassa kunnossa tänään, onneksi.

      Paluulento oli myöhässä, mutta toisaalta siksi ehdin pitkästä aikaa lukea kirjaa :)

      Ihanaa viikonloppua sinullekin!

      Delete
  6. Replies
    1. Kiitos kaunis! Jostain sitä on ammennettava :)

      Delete
  7. Ihanat kuvat! Ja kyllä, luonnossa kävely yleensä auttaa stressiin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minullekin nuo maisemat ovat niin rakkaat. Aalloissa on sitä jotain. Hengitys lähtee samaan tahtiin ja rauhoittuu. Ison meren edessä kaikki muu pienenee. Samoin kai muualla luonnossa. Kuulin muuten kauniin lausahduksen kirjafestareilla: Angels talk to those who walk. Kävellen on monet ongelmat ratkaistu :)

      Delete
    2. Ihana lausahdus: Angels talk to those who walk. Yritän hokea sitä itselleni, kun seuraavan kerran kävelen iltahämärissä, tihkusateessa ahdistuneena ja masentuneena tai muuten vain jurppii.

      Ihan lähellä ei ole merta, mutta olen monesti rauhoittunut myös metsässä. Metsän kostea haju rauhoittaa ja tietysti se vihreys ;)

      Delete
    3. Minustakin ihanasti sanottu :) metsässä myös tuulen humina on hienon ja vapauttavan kuuloista. Metsää on silloin tällöin kova ikävä! Oikein hyviä kävelymatkoja. Muista kuunnella :)

      Delete
  8. Kivoja kuvia! Hitsit kun kaikkien blogit tuntuu nyt kuhisevan muiden kuvia jostain kaukaisista maista ja oma sydän täällä Suomessa levottomana tahtoisi myöskin pois. Vaan ei vielä ole moisen aika.

    Ja kyllä se kaikki kaaos siitä aina jossain kohtaa hellittää.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oijoi, minä taas mielelläni katselen kuvia kaukaisesta Suomesta! Vuodenajat ovat niin hienot!

      Onko lomailua vai pysyvämpää lähtöä haaveissa/suunnitelmissa? Jännää!

      Joo, kaaoksen soisi kyllä hellittävän. Yritän olla ajattelematta seuraavia viikkoja ja otan viikonlopun carpe diem -asenteella :)

      Delete
  9. Sinun terapeuttisi on ihan varmasti maailman paras ja vielä edullisinkin! Nuo maisemat, herranjestas miten hienoa. Ehkä vielä joskus haaveeni toteutuu ja pääsen sinne puolelle maapalloa.

    Ja yrittäkää nyt parantua siellä :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tultava sun on! Ja riippuu siitä mihin kohtaan saarta päädyt, millaisia maisemia on edessä. Valtavasti eroavat toisistaan, mutta takaan, että ovat henkeäsalpaavia! Olisikin hienoa nähdä sin kuvia täältä, kun olet niin velho kameran kanssa!

      Täällä onneksi henki kulkee jo paremmin, vaikka kolotuksia ja räkää (!) vielä ilmassa!

      Delete
  10. Meri on mainio terapeutti. Englannissa olen päässyt siitä nauttimaan, kun aallot jylisevät mukulakivirannoilla. Onko taika siinä, että kun kokemus on aisteiltaan niin kokonaisvaltainen, joutuvat ajatukset hetken väistymään pois jylyn, loiskeen ja tuoksujen tieltä? Täällä pohjolassa on paremman puutteessa tyydyttävä tuulen huminaan männyissä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voisipa hyvinkin olla! Ja minusta se horisontin avaruus vaikuttaa ajatuksiin myos. Metsa on myos ihana, kasvaa ylos korkealle taivaisiin, antaa kodin ja ruokaa monelle!

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!