Sunday, September 15, 2013

Muinaisia viestejä



Tämä postaus on jostain syystä jäänyt roikkumaan luvattoman pitkäksi aikaa. Tarkoitus oli kirjoittaa Jukka Parkkisen ja Tuija Wetterstrandin Suomen Kalliomaalaukset – bongarin käsikirjasta jo heinäkuussa Suomessa, mutta niin se vain jäi. Ei se kuitenkaan haittaa: useimmat maalaukset ovat vetten äärellä, joten talvisin niitä pääsee ihailemaan suksin eikä tarvitse edes venettä!


Parkkinen, J & Wetterstrand, T. Suomen kalliomaalaukset, SKS, Helsinki, 2013.


Viime vuosina suomalainen muinais- ja kulttuurihistoria on alkanut kiinnostaa minua hillittömästi. Luulen, että omalla työlläni, jonka kautta pääsen tutkiskelemaan maailman vanhinta yhä olemassaolevaa kulttuuria (miten tuo kuulostaa hassulta suomeksi?), on jotain tekemistä asian kanssa. Omat juuret ja menneisyys alkavat kiinnostaa eri tavalla. Minusta tuntuu aina jotenkin järisyttävältä olla paikalla, jossa on jälkiä jostakin vuosisatojen tai –tuhansien takaa. Oma, pieni elämä ja sen merkitys asettautuu erilaiseen perspektiiviin.

Minä sain Suomen kalliomaalaukset sähkökirjana (PDF), joiden käyttämisessä olen yhä aikamoinen noviisi. Tämän kirjan ollessa kyseessä sähkökirjaominaisuus tosin näytti parhaat puolensa. Kalliomaalauspaikkojen koordinaatteja klikkaamalla pääsi nimittäin suoraan karttaan, mikä on tietenkin paikan päällä olevalle bongarille mainio ominaisuus. Tuohon toimintoon tarvitaan tietenkin nettiyhteys, oletan? Suomi taitaa olla sen suhteen aika hyvin katettu. Kirjan saa toki myös paperiversiona.

Suomen kalliomaalaukset on kuin matkakirja: kalliomaalauspaikat on esitelty matkareitteinä, joiden varrella voi käydä useammassa paikassa bongailemassa. Ohjeet maalausten löytämisen helpottamiseksi maastossa ovat yksityiskohtaiset. Reitit on myös luokiteltu vaikeusasteiden mukaan, riippuen siitä kuinka helposti paikkoihin pääsee lähimmältä valtatieltä.

Minusta oli muuten mielenkiintoista kuulla, että Suomesta löytyy ainoastaan kalliomaalauksia, eikä lainkaan kalliopiirroksia, joissa siis kuvat uurrettu tai hakattu kiven pintaan. Maalaukset tuntuvat jotenkin hauraammilta ja alttiimmilta elementeille. Siksi onkin upeaa, että niitä on yhä vielä nähtävissä. Suomalaisten kalliomaalausten iäksi on muuten arvioitu 7000-3000 vuotta! Kalliomaalauksin ollaan silloin kauan sitten kerrottu tarinoita tai merkitty tärkeitä paikkoja – niiden merkitystä ja käyttöä koskevia tarkempia tulkintoja onkin sitten useampia.

Kirjasta opin muun muassa sen, että maalaukset ovat joissakin paikoissa säilyneet paremmin sadeveden irrottaessa piihappoa kalliosta, joka on kovettunut kuivuessaan suojaavaksi, läpinäkyväksi kalvoksi punamultamaalin päälle. Havahduin myös siihen, ettei maalauspaikkojen läheisyydessä olla juurikaan tehty arkeologista tutkimusta, vaikka voisi kuvitella, että kaikenlaista olisi mahdollista löytää, varsinkin, jos maalauksiin on liittynyt esimerkiksi uhripaikkoja. Suomessa kalliomaalausten teko loppui kivikauden lopulla, Norjasta ja Ruotsista löytyy myöhäisempiä tuotoksia. Olisikin mielenkiintoista tietää, miksi ja miten kalliomaalausten teko tyrehtyi?

Kirjassa käydään läpi napakasti kalliomaalausten löytöhistoria, dokumentointi, aiheet ja tulkinnat. Suurin osa annetaan kuitenkin kalliomaalausreiteille, ja bongaria avustetaan myös tarvittavien varusteiden, taustatöiden ja lähtöpaikkojen suhteen. Lopusta löytyy maakunnittain jäsennelty luettelo kalliomaalauksista, ja myös tiivistetyt ‘lähestymisohjeet’. Suomen kalliomaalauskartasta voi päätellä, että eniten kirjasta on käytännön hyötyä Etelä- ja Itä-Suomessa matkaileville.

Museoviraston muinaisjäännösrekisteri on muuten mainio muunkinlaisen ikivanhan kulttuuriperinnön tutkailemiseen. Käykääpäs vaikka katsomassa, mitä kaikkea löytyy omilta nurkilta, klik.  



Minä bongailin Akaalla muun muassa polttokalmiston ja pyyntikuoppia.




8 comments:

  1. Jännittävää! Minusta on käsittämätöntä että noin vanhoja maalauksia on voinut säilyä, ja luulisi että olisi nimenomaan niinpäin että suomessa olisi kalliopiirroksia paljon enemmän kuin kalliomaalauksia.

    Kateellisena lueskelen viikoittain esim. brittien muinaislöydöistä, on mukavaa että meillä täällä on edes jotain samaa kaliiberia olevaa...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Eikös!? Ja jotenkin itseltäni olivat tuollaiset jääneet aivan minimihuomiolle Suomessa asuessani. Olisikin hirmu mielenkiintoista, jos joskus alettaisiin oikeasti tutkia, mitä siellä mullan allakin on, edes vaikka noiden paikkojen läheisyydessä.

      Delete
  2. Olipas mielenkiintoinen postaus! Maailmassa - jo ihan kotiseuduillakin - on niin paljon sellaista katsottavaa, mitä ei tule edes ajatelleeksi. Niin kuin nyt nämä kalliomaalaukset - ei olisi tullut mieleenkään, että niitäkin voi bongailla. Ja eilen kirjoitettiin lehdessä Uudellamaalla sijaitsevista luolista, joita olisi niitäkin ihan hillittömän mielenkiintoista bongailla.

    Katselin jo tuota museoviraston rekisteriä sillä silmällä... Kiitos vinkistä! :-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Näin juuri! Paikat tietoon, ja sitten matkalle muinaisuuteen :) Minultakin ovat menneet aivan ohi aikaisemmin tuollaiset hienot aarteet!

      Delete
  3. Suomessa ollaan noista hissukseen ehkä sen takia, että niitä yritetään sillä lailla suojella. Tai sitten kyseessä on jokin muu erikoinen Museoviraston taktiikka. Hienoahan on se, että niitä joita historia kiinnostaa, pääsevät kalliomaalauksia katsomaan. Täällä Ranskassa se on melkein mahdotonta, koska suuri osa luolista on suljettu yleisöltä, mikä on tietenkin ymmärrettävää.

    Annikan blogissa on kiva artikkeli Kolovedellä melomisesta ja muinaismuistoista: http://tietoinenlasnaolo.blogspot.fr/2013/07/zen-ja-melonta-kajakkiretkella.html

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voipa ollakin, aina on se kääntöpuoli ja olisikin karmeaa, jos joku töhrystäjä vaikka iskisi noiden kimppuun. Omalla kohdallani olen kyllä ollut noista (joistakin) tietoinen, mutta jostain syystä kiinnostus oli silloin nollassa. Vasta nyt kaukana ja isompana ovat moiset jutut alkaneet kiinnostaa. Varmaan aika yleistä. Täälläkin on aboriginaaliartefakteja ym ympäriinsä ja nillä ikää kymmeniä tuhansia vuosia. Suurinta osaa kansasta evvk!
      Kiitos linkistä!

      Delete
  4. Mielenkiintoinen!

    Kävin joskus pienenpienenä (ehkä eka- tai tokaluokkalaisena?) vanhempien kanssa katsomassa Astuvansalmen kalliomaalauksia. En tiedä mitä maalauksilta odotin, mutta arvioni kuitenkin oli, että "Jos tämän olisi tiennyt, niin askeltakaan en olis ottanut!". Ilmeisesti en kokenut metsässä patinkointia parin punaisen piiperryksen arvoiseksi. ;) Nyt olis kyllä vähän toinen ääni kellossa. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kuin myös: Julma Ölkyn maalauksia kävin ala-asteella katsomassa, mutta merkitys ja mahtavuus ei kyllä silloin avautunut laisinkaan...

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!