Friday, September 27, 2013

"The hundred mindless decisions of ironing a shirt"

Tiedättehän kirjat, jotka on joskus ostanut tai saanut hyllyyn ilman sen kummempia syitä? Ne jäävät sinne istuskelemaan ja roikkuvat jossakin muistin rajamailla, joskus vuosiakin. Howard Normanin The Museum Guard oli tällainen tapaus. Omin kätösin olen kirjan joskus ostanut, mutta en millään muista mikä seikka sai minut sen alunperin hankkimaan.


sannabanana
Norman, H. The Museum Guard. Picador, London 1999 (1998).



"Don't get me wrong, DeFoe. I like Edward, God help me. Very fond of him, in ways I've had to invent specially. Maybe that's at the center of my keeping him on. I've had to remain inventive in my sense of tolerance. It's just a habit now, I suppose."


Takakannessa on ote Time Outin arviosta, jossa epäillään, etta loistava kirja "..may well arouse selfish motives in many readers who will want to guard the memory for themselves rather than recommending the book to others." Voipa olla juuri näin, mutta minä aion kyllä nyt hehkuttaa. En ole aikaisemmin kuullut Howard Normanista, joka ainakin Wikipedian mukaan vaikuttaa todella mielenkiintoiselta henkilöltä. Alkoi jopa himottaa tutustua Normanin kokoamiin kanadalaisten alkuperäiskansojen tarinoihin kaiken muun lisäksi.


"'I talk to my parents now and then. I'm twenty-nine years old, and I talk out loud to them.'
'One orphan plus one orphan equals what, do you think?'
'Just us sitting in your kitchen. Nothing more or less.'"

The Museum Guardin parissa illat kuluivat varsin nautinnollisesti. DeFoe Russet on kolmekymppinen museonvalvoja. Hän ei ole koskaan matkustanut Halifaxin ulkopuolelle. Elämä on edennyt pitkälti samaa rataa siitä saakka, kun DeFoen vanhemmat kuolivat yllättäen ilmalaivaonnettomuudessa ja DeFoe päätyi setänsä huostaan. Eletään 30-luvun loppua. Iloluonteinen ja eksentrinen setä työskentelee taidemuseossa ja asuu hotellissa. DeFoe seuraa pitkälti setänsä jalanjälkiä: koti on hotellihuoneessa, ja työpaikkakin löytyi samasta museosta. Luonteeltaan nuo kaksi ovat kuitenkin kuin yö ja päivä: Edward-sedän työajat alkavat ja loppuvat usein silloin kun huvittaa, työvaatteet ovat rytyssä ja DeFoe joutuu kuuntelemaan humalaisia ja krapulaisia tarinoita naisseikkailuista tai huolestuttavasta Euroopan tilanteesta, jota Edward seuraa orjallisesti radion välityksellä. Kun museonjohtaja on poissa, ilmestyy oveen helposti "Suljettu". DeFoe taas on huoliteltu, käytännöllinen ja tunnollinen. Siksi sedän ollessa toimintakyvytön, on vastuu DeFoella. 


"Whoring is not one of my flaws, at present. but we all look for something to excel at, don't we, DeFoe? You, for instance, excel at celibacy with Imogen. I think about you, nephew. I think about my nephew's life. And that's my best-educated guess."


Kaikki muuttuu, kun DeFoe kohtaa Imogenin ja rakastuu tulisesti. Suhde juutalaisen hautausmaan hoitajaan on kuitenkin kaikkea muuta kuin helppo. Imogen kärsii päänsärystä ja jostakin syvemmästä ja vakavammasta. Tummat, käsittämättömät virrat alkavat suunnata DeFoen organisoitua elämää kohti, eikä hän voi ymmärtää.


'After a few minutes of silence, Imogen said, "Here's what I think. I think she is living a true life and I am not."
"It's a woman in a painting, Imogen. You can't compare you and her. What you just said sounds wrong-headed. It's all wrong."
"No. More exactly, I'm saying, even this woman in a painting is living a truer life."' 


Hollantilaisen taiteen näyttelyssä on teos Jewess on the street in Amsterdam, jonka ympärille tapahtumat käpertyvät. Imogen muuttuu, suhde setään muuttuu, maailma muuttuu. Hitlerin joukkojen kootessa voimia jossakin kaukana, rantautuvat aallot Kanadaankin luoden uusia huolenaiheita. Pysyäkseen täysjärkisenä, DeFoe silittää vaatteita rauhoittaakseen mielensä. (Näissä silityskohtauksissa rakastuin kirjaan täysillä.) 


' "'Why are you telling me this? Here and now."
"Because I remember it every goddamned day of my life is what I'm telling you. What I'm saying is some things are my big subjects. Not yours. I don't necessarily want yours. I have my own. They might be smaller, but they fit my life. So leave me alone about it. [...]"'


En halua paljastaa juonenkäänteitä sen enempää. Normanin kuivahko ja tumma huumori sopii hyvin tarinaan. Kieli on asiallista, mutta dramaattisista yllätyksistä ja synkkyydestä ei ole puutetta. Kirja nostattaa paljon kysymyksiä, hyvällä lailla. Pohditaan rakkautta ja lojaaliutta, ihmisiä ja ihmissuhteita, sekä siinä ohella taidetta ja taideteoksia. Sitä, kuinka taide ja tulkinnat voivat viedä mennessään; kuinka taiteilja luo, ja kuinka katsoja luo.      


(PS. Blogi päivittyy nyt hitaasti työreissujen ja -kiireiden vuoksi. Asiaan palataan taas heti, kun aikataulu sallii.)

8 comments:

  1. Tämä kuulostaa kiinnostavalta kirjalta. Tuosta takakannen mainoslauseesta tulee mieleen, että joskus oikeasti tuntuu, että ei haluaisi avata lukukokemusta tai analysoida kirjaa blogissaan. Jotenkin vain pidän kiinni siitä, että kirjoitan blogiin käytännöllisesti katsoen kaikista lukemistani aikuisten romaaneista.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tämä kirja oli valtava positiivinen yllätys! Suosittelen todellakin. Kunpa vain osaisinkin kertoa tästä paremmin poistamatta yllätyksellisyyttä. Kirjassa nimittäin tapahtuu niin paljon, vaikka jollakin tapaa 'hiljaisesti'. Toivottavasti löydät jostain. En tarkistanut, että onko tätä suomennettu.

      Delete
  2. Ai että! Minua jännitti kovasti, millaista kirjaa olin äänestämässä luettavaksesi, mutta olipa ihanan kuuloinen kirja. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mahtava ylläri oli, ei mitenkään tavanomainen tarina. Ja takakannen tekstistä ei olisi mitenkään osannut arvata, mistä tulee olemaan kyse! Lue, jos jostain löydät! Jää minulla omaan hyllyyn!

      Delete
  3. Pisti kyllä vähän hymyilyttämään tuo hyllylle kirjojen ostaminen, sillä olen siinä tavattoman hyvä. Meillä on iso kirjahylly täynnä kirjoja, joista olen lukenut ehkä ymmenisen prosenttia...pitäisiköhän syksyn pimeinä iltoina terästäytyä :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä! Minäkin aion terästäytyä. Muuallakin elämässä tapahtuu nyt 'siivousta', kirjat eivät saa olla poikkeus! Tsemppiä syksyn lukufesteihin ;)

      Delete
  4. Kuulostaapa kiinnostavalta! Ja jo kirjan nimi ja kansikin houkuttelevat.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tämä oli todellakin yllätyshieno! Jos en olisi niin rakastunut kirjaan, lähettäisin sulle luettavaksi, mutta en henno luopua :) Toivottavasti löydät tämän jostain - mestariteos!

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!