Thursday, October 31, 2013

"And I realised I had heard him calling out to God in every way he knew how ever since I could remember."

*Hehkutusvaroitus*

Olen korviani myöten rakastunut, uponnut toisiin sfääreihin, poissaoleva, naurettavan iloinen ja onnellinen! Sokkona kirjastossa (nimen ja kannen perusteella tietenkin!) valittu, mielenkiintoiselta vaikuttava kirja osoittautui upeaksi matkaksi Afganistaniin, Iraniin, Turkkiin ja kotoisempaan Melbourneen, mutta myös myrskyisään ja intensiiviseen rakkaustarinaan, josta kukaan ei selviä ehjänä. Ülgezer tarjoilee mielen synkkyyttä ja järkkymistä, jonka vaikutukset vavahduttavat kaikkia ympärillä. Pelkkä rakkaus ei riitä, kun on kyse vainoharhoista, riippuvuuksista ja ikivanhoista perinteistä, jotka repivät eri suuntiin. Kaikki tuo annetaan sivuilla niin kauniisti ja vahvasti, että sydäntä pusersi useassa kohdassa.



Ulgezer, A.M. The Memory of Salt. Giramondo, Sydney, 2012.


"And when the trumpeter opened his eyes, she could've sworn he looked straight at her. The rest of the show was a kind of mesmeric fanfare. She and the musician exchanged such glances through the darkness that before they'd even met they'd begun to dream each other into being."



Suurin osa tarinasta kerrotaan aikuisen Alin suulla, kun hän liikkuu ajassa taaksepäin seuraten vanhempiensa rakkaustarinaa. Australialaisen nuoren lääkärin, Macin ja turkkilaisen muusikon (ja mystikon) Aykutin tiet kohtaavat Kabulissa joskus 60-luvulla (oletan). Rakkaus leimahtaa sydämissä ja matka jatkuu hitaasti maitse kohti Turkkia ja Aykutin perhettä. Yhteisen matkan varrella alkaa kuitenkin ilmetä tummempia piirteitä, jotka elämää suurempi rakkaus ja tietoisuus kulttuurieroista kuitenkin siloittaa pois, ainakin aluksi.



 "He looked at us from across such a gulf of solitude that I knew at this moment, despite our efforts, neither Mac nor I could ever cross it. He had become a long-distance runner as he laughed, running out to the farthest reaches of himself. Setting fire to the landscape as he ran. His fingers trembled and he cried through cough and spittle flecks, 'Ah well that's the life. That's the death.' Then baring his teeth in a weird sort of smile he leant on the table and announced in a low theatrical voice, 'That's it then Mac. I'll be seeing ya.'"



Ali etsii vaikeasti tavoitettavaa isäänsä tämän menneisyydestä ja yhteisistä kokemuksista. Muistoissa palataan lapsuuteen, nuoruuteen, tapaamisiin, yhteisiin lomiin ja juttutuokioihin Macin kanssa. Saksaa puhuva isoisä, islamilaiset sanonnat, hengittävät kaupungit ja tunteiden palo kuljettavat tarinaa ja Alia eteenpäin (ja joskus taaksepäin). Ailahteleva ja yllättävä isä näyttäytyy maagisena ja karismaattisena hahmona, jota tavallisen elämän kahleet ja konventiot tuskin koskettavat. Hän kulkee omaa polkuaan, joka lukijastakin tuntuu ainoalta mahdolliselta, todelta. Joskus isä on fyysisesti edessä, mutta silti poissa. Jossain, jonne vain harva, jos kukaan muu voi päästä. Ja sitten on kaikkialle ulottuva musiikki, kieli, joka vie mukanaan, maasta toiseen ja aina vain uusia ovia avaten.



"It was as if he were a bird who had alighted on the branches of my life for a moment before flying off to a distant mountain outside of time. Then all was silent in the branches above and I understood that we had existed before, beyond and after what we had come to call the word."



Ajan kuluessa asetelma muuttuu: isä vanhenee, lapsi vahvistuu. Isästä löytyy herkkyyttä, heikkouksia ja haavoittuvuutta aikuisen pojan silmin. Australiassa kasvaneen Alin tutkimusmatka isänsä elämään saa hänet samalla tuntemaan itsensä ja kulttuurisen taustansa syvemmin. Istanbul aukeaa uudella tavalla sukulaisten, kielen ja vanhempien rakkaustarinan kautta, mutta menneisyyden tonkiminen pulahduttaa esille myös syvää surua ja vihaa, jonka purkautumista ei voi estää. Melbourneen asettuvat palaset ovat masentavat: baarien ja kauppojen yläkertoja, yksinäisyyttä, melua ja likaa. Toisaalta myös ruusun terälehtiä, seiniin sprayattuja rukouksia ja hullunhauskoja päähänpistoja.


Alice Melike Ülgezer on melbournelaiskirjailija, joka on työskennellyt Turkissa, Syyriassa ja Egyptissä (muunmuassa kamelinajajan opissa!). Niin kuin oikeasti rakastunut, en malta odottaa, että  Ülgezer kirjoittaa lisää. Vaikutuin ja ihastuin, piste. Kirjan maailma on seurannut mukana jo viikkotolkulla, niin kuin aina hienojen tarinoiden kohdalla - ah!

8 comments:

  1. Nyt kyllä kiinnostaa. Onkohan mahdettu suomentaa? En jaksa lukea muilla kielillä ellei ole ihan pakko.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Arvasin, että sulle vois sopia! En usko, että olis suomennettu, ainakaan vielä. Tässä oli muuten paljon lausahduksia turkiksi (ja saksaksikin!).

      Delete
  2. Olen jostain lukenut tuosta kirjasta (varmaankin päivälehteni kirjallisuusosiossa) ja nyt kun luin tämän arviosi niin ehdottomasti sellainen kirja,jonka haluaisin lukea!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä, tämä oli vahva ja kaunis - ja hiukan 'disturbing'.

      Delete
  3. Minulle muuten on tapahtunut tuon tapaista ihastumista
    Geraldine Brooksin kirjojen kanssa.Kun luin yhden,niin oli pakko lukea kaikki muutkin.....

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oih, minulla on vielä Brooks (People of the Book) hyllyssä lukematta, mutta melkein tiedän jo, että rakastun siihen!

      Delete
  4. Alkoi kylla kiinnostaa muakin, pitaakin kurkata löytyykö mahdollisesti taalta paasta, kiitos vinkista!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ole hyvä! Olisikin mielenkiintoista tietää, miltä kirja vaikuttaa sielläpäin luettuna!

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!