Friday, November 8, 2013

Koulupäänsärkyä: mahdollisuus vai virhe?

Ehdin jo viime vuonna hiukan vikistä aussikouluista. Nyt lyön lisää löylyä. Asia on tullut  ajankohtaiseksi siitä syystä, että viereiseen kaupunginosaan on rakennettu uusi koulu, jonka otanta-alueella olemme. Meillä on siis kaksi vaihtoehtoa ensi vuodelle: joko jatkamme vanhassa koulussa, tai hyppäämme tuntemattomaan. Mutta kuinka tehdä valinta? Mikään kun ei ole taattua. 


sannabanana
Koulupyykkiä.


Nykyinen koulu on pursuillut liitoksistaan kaupungin kasvaessa, mutta nyt asiaan on vihdoin tulossa helpotusta, kun osa oppilaista siirtyy uuteen kouluun. Vanhassa koulussa kaikki on vähän kulahtanutta, mutta ainakin siellä on kaikkea. Uusi koulurakennus taas loistaa kirkkaana ja säihkyvänä, mutta olen kuullut huhuja, että ensimmäiset vuodet tulevat olemaan täynnä varainkeruuta, johon vanhempien on osallistuttava, jotta luokkiin saadaan interaktiiviset 'taulut', lisää tietokoneita ja muita tarvikkeita. Länsi-Australiassa koulujen rahoitusta on nimittäin vähennetty, ja tuntuu, että uudet koulut tulevat kärsimään eniten. 

Tunnemme vanhan koulun opettajat, kun taas uuden koulun opettajista ei ole tietoa. Lapsosen kannalta vanha koulu on kolmen vuoden ajalta tuttu ympäristö ja ainakin osa kavereista jatkaa ensi vuonna. Toisaalta ainakin kaksi huippuystävää siirtyy uuteen kouluun. Pidän muuten aussisysteemistä, jossa luokat vaihtuvat aika dramaattisesti joka ikinen vuosi. Pari vanhaa kaveria tavallisesti seuraa mukana, mutta periaatteessa joka vuosi aloitetaan uudella kokoonpanolla. Vanhoja kavereita tavataan sitten välitunneilla ja muissa suuremmissa tapahtumissa. Epäilen, että tämä käytäntö laajentaa sosiaalista verkostoa ja ehkäisee klikkiytymistä.


Viime vuoden The Agen koululiitteen kantta.


Australiassa koulut ovat jakaantuneet julkisiin ja yksityisiin. Yksityiskoulujen lukukausimaksut ovat verrattain korkeat ja opetuksen laadusta ei ole aina takeita. Toisaalta ykistyiskoulut saavat suhteessa enemmän valtion rahoitusta (seikka, joka aina 'escapes me') ja tuo rahoitus yhdistettynä lukukausimaksutuloihin mahdollistaa suuremmat resurssit oppilaille. Yleensä tämä tarkoittanee pienempiä luokkakokoja ja enemmän välineitä, retkiä ja vaihtoehtoja. Monilla yksityiskouluilla on myös mainetta, kunniaa ja historiaa, joka saattaa joissakin piireissä availla ovia ja kannustaa oppilaita parempiin suorituksiin. Meidän vanha koulumme on kerännyt kaikissa testeissä kaupungin parhaat pisteet oppimistuloksissa lyöden jopa yksityiskoulut laudalta. Uuden koulun tuloksista ei luonnollisesti ole vielä tilastoja. 



Tässä koulussa pojista tehdään rohkeita!


Jotta asia olisi vielä hiukan monimutkaisempi, julkisella puolella on nykyään tavallisia public schooleja, sekä riippumattomia public schooleja. Independent Public School -kokeilu alkoi Länsi-Australiassa kolme vuotta sitten. Meidän alueen uusi koulu on juuri tuollainen riippumaton, ja Länsi-Australiassa riippumattomia julkisia kouluja on nyt kolmannes kaikista julkisista. Riippumattomat koulut voivat päättää itsenäisesti palkkauksesta, oppimateriaalista ja sisällöstä sekä budjetista. Kaikessa voidaan siis onnistua, tai sitten asiat voidaan sörssiä pahanlaatuisesti, riippuen viime kädessä koulun rehtorista. Tässä asiaa käsittelevässä uutisessa vilahtaa muuten Suomikin: hyvät PISA-pisteet matalalla autonomialla.


Parhaimmat yläasteet löytyvät NSW:sta. Kymmenen parhaan joukossa NSW:ssa on yhdeksän!


Joka vuosi The Age, ja ehkä muutkin sanomalehdet, pulauttavat ilmoille valtakunnallisen kouluvertailun, jossa tarkkaillaan koulujen lukukausimaksuja ja NAPLAN-tuloksia. Mukaan mahtuvat luonnollisesti vain parhain satanen ja kauhukseni (mutta ei yllätyksellisesti) Länsi-Australian kouluista ei juurikaan noilla listoilla kuulla. Parhaimmat koulut löytyvät (aina) Victoriasta ja New South Walesista. Pitäisi siis muuttaakin vielä! Mutta ensin keskityn helmikuuhun ja seuraavan lukuvuoden alkuun. Taidamme pysyä toistaiseksi samassa koulussa ja katsoa rauhassa, kuinka uusi koulu alkaa toimia käytännössä.

12 comments:

  1. Systeemi kuulostaa vahan samalta kuin taalla, tosin yksityiskoulujen rahoitusta ei valtio juuri tue, taalla alkaa koulu 5 vuotiaana, tyttö on nyt reilu 2v. joten pitaa kai kohta alkaa kartoittamaan alueen kouluja, riippuen alueesta julkisella puolella opetus voi olla ihan yhta hyvaa kuin hinnakkaissa yksityisissa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jep, täällä menevät koulun kindyyn jo 4-vuotiaina, sitten pre-primary 5-vuotiaana ja ekaluokkalaisia 6-vuotiaina. 4-vuotiaat ovat koulussa vain puolet viikosta, mutta 5-vuotiaat 9-3 joka päivä. Muissa osavaltioissa systeemi voi olla hiukan eri. Minusta on kauhean vaikeaa tehdä koulun suhteen päätöksiä, sillä ihan kuin teilläkin, voi ostaa sian säkissä tai saada helmiä ilmaiseksi!

      Minusta on kauhean nurinkurista, että yksityiskouluja tuetaan täällä avokätisemmin kuin taviskouluja. Ennestään hyvinvoiville siis annetaan enemmän kuin köyhemmille, hiukan kärjistäen...

      Delete
  2. Mielenkiintoista luettavaa, vaikka en nyt oikein osaa mitään älyllisä kommentoida. Mutta tykkään lukea tällaisiakin kulttuurisia kirjoituksia. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mullakin on aivot muusina, eli ei se mitään - älylliset kommentit menisivät nyt ihan hukkaan! Tarkoitus oli olla tiukasti koneella tekemässä esitelmää huomisaamuksi, mutta sitten kirjoitinkin tämän koulujutun ja etsin vielä vanhoja kuvia mukaan!

      Kiva, että tykkäät näistä :)

      Delete
  3. Kuulosta yhtä selkeältä kuin Ranskassa. Täällä pian ylästeelle menevän äitinä innolla odotan, että mitähän sieltä taas saa niskaansa elämää helpottamaan;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sympatiaa... On tää semmoista viidakossa samoilua... Fingers crossed!

      Delete
  4. Suomessa se on niin helppoa. Katsot vaan lähimmän koulun ja menet sinne:). Jännittävää se silti on palata Suomeen ja pistää piltit sinne vain muiden mukaan.... Toivottavasti teillekin paras ratkaisu löytyy.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin onkin, arvaa haaveilenko tuollaisesta helposta systeemistä? Ja sitten koulu-uran lopussa koulusta putkahtaa ulos kielitaitoinen ja oppinut nuori!
      Jännää aikaa kyllä teillä! Odotan mielenkiinnolla juttuja siitä, miltä paluumuutto tuntuu käytännössä!

      Delete
  5. Mielenkiintoista ,ja etenkin tuo,että luokissa ei jatketakaan samoilla kokoonpanoilla.Ja tsemppiä koulun kanssa,on se sitten se vanha tai uusi....

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos tsemppauksesta! Kyllä asiat järjestyy, uskon, vaikka päänvaivaa aiheuttavatkin!m
      Minustakin tuo luokkien vaihtelevuus on mielenkiintoista, tähän mennessä se on vaikuttanut aika positiiviselta. Luokanvalvojatkin muuten vaihtuvat!

      Delete
  6. Minä tekisin varmaan samalla tavalla, että pysyisin siellä vanhassa ja katsoisin, miten uusi koulu kehittyy. Joissakin asioissa seikkailunhalu ei välttämättä kannata?

    Minusta tuo luokkien vuosittainen sekoittaminen kuulostaa pelottavalta, ja toisaalta myös kiehtovalta. Siinä on varmasti paljon hyvääkin, ja kuten sanoit, se auttaa ihan varmasti myös sosiaalisten taitojen kehittymisessä.

    Nyt pitää tyhmänä kysyä, että ovatko nuo pyykkinarulla roikkuvat vaatteet urheiluvaatteita vai koulupukuun kuuluvia vaatteita? Nolostun jo valmiiksi. :-D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Samaa mieltä, kun uudesta ei tosiaan ole mitään takeita! Toiset ovat kauhean innoissaan uudesta koulusta, mutta minua arveluttaa, kun en tiedä mitään opettajistakaan. Kun asumme täällä syrjässä, epäilen, ettei noihin töihin ole kauheaa tunkua, eli taso vaihtelee.

      Luokkakokoonpanon vaihtelu tarkoittaa sitä, että välitunnilla löytyy paljon kavereita myös silloisen luokan ulkopuolelta (entiset luokkakaverit). Jotenkin tuntuu, että koko koulu tulee tutummaksi tällä tavoin?

      Ja turha nolostella! Nuo ovat talviunivormun osasia, kesällä colleget ja pitkä housut jäävät pois ja tilalle tulee (ruma) ruudullinen mekko tai tuo pikee ja sortsit. Hattupakko on kesät/talvet!

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!