Tuesday, December 31, 2013

"Elämä. Taskusta taskuun kiertävä kirja."

Nyt joululomalla on lukuvuorossa ollut kyllä aivan huippuja kirjoja, ei yhtään pettymystä! Ihastuin ikihyviksi Jouni Inkalan runokokoelmaan Autiomaaretki. Haikeissa runoissa aikamatkaillaan merkityksellisissä maisemissa jonnekin kauas tai lähemmäs historiaan. Luonto on vahvasti läsnä, samoin hienoiset, mutta sitäkin tärkeämmät toivon ja elämänilon vilahdukset, jotka pesivät eksistentiaalisen ahdistuksen, surun ja syntyjen syvien lomassa. Ihastuksestani kertoo jotain se, että olen lukemisen jälkeen hehkuttanut kirjaa vähän joka tilanteessa lähipiirille ja jopa lukenut runoja ääneen skypessä ja puhelimessa!



Inkala, J. Autiomaaretki. WSOY, Helsinki, 2000.


"Kun nousemme ovat jalkamme jäykät, aivan
kuin olisivat alkaneet juurtua näinä

lyhyinä tauon hetkinä syvälle maahan.
Se on asia, jota yöllä nukahtaessamme

emme unohda, kun tammen lehdet kahisevat
tuulessa, putoilevat peitolle ja lakanallemme."

Ote runosta Vieraalla maalla II



Oikeasti haluaisin laittaa tänne palasia melkein kaikista kokoelman runoista, niin lujasti ne koskettivat minua lukiessa. Ilahduin ja nautin siitä, kuinka äärettömän kauniisti suomen kieltä on Inkalan kaltaisen neron mahdollista käyttää. Minä en ole tämänkaltaiseen upeaan ja vahvaan suomenkieliseen tunnelmanluontiin usein törmännyt. Meissä alati asuvaan ja meitä yhdistävään yksinäisyyteen löytyy runoissa onneksi silloin tällöin lääkettäkin: ystävyyttä ja rakkautta. Surumielinen kauneus ja haikeus tihkuu sivuilta, jotka ovat täynnä hienosti ajateltuja 'löytöjä'. Uutuudestaan ja oivaltavuudestaan huolimatta ne kuulostavat vaivattomilta, luonnollisilta. Tässä kokoelmassa ei viljellä sellaisia keksimällä keksittyjä, tahmaisen väkinäisiä uusia tapoja sanoa jotain. 



"Meillä on ystävyyden sähkönvalkea lokki, siivilleen
korkeuksiin kohoava ja siellä liitelevä.
Ja vielä meillä on jonkin vanhan rakkaan
kappaleen tummat sydämeniskut, aina sellaisina
hetkinä kun omamme luulevat loppuvansa."

Ote runosta Sanat kappaleeseen ilman säveltä



Lämpimät kiitokset lennähtävät tästä kirjasta Reetalle. Autiomaaretki jää totisesti asumaan lempikirjahyllyyn, lähelle sydäntä. Inkala oli minulle aivan uusi tuttavuus, entä muille?

8 comments:

  1. Enpä ole aikaisemmin kuullut, mutta nyt kuulin. Katsotaan tuleeko nimi muistettua kirjaan jossakin törmätessä. Hyvää Uutta Vuotta!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toivottavasti saat vaikka Suomessa kirjastosta lainaan. Niin upea kirja! Sinulle myös ihanaa uutta vuotta!

      Delete
  2. Aivan outo henkilö minulle, vaikka runoilijoita seuraankin...

    Mahtavaa vuotta 2014 sinulle♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Leena, tämä oli kyllä loistava! Etsi käsiisi, vaikutut takuulla!
      Ihanaa uutta vuotta sinullekin <3

      Delete
  3. Ole hyvä vaan! :-) Ihanaa, että tykkäsit siitä noin paljon! <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tosiaankin tuli kirja oikean osoitteeseen! Ihan innoissani olen vieläkin, ja melkein harmittaa, etten ole aikaisemmin ehtinyt lukea!

      Delete
  4. Uusi runoilija minulle, kiitokset kun esittelit hänet!

    Toivottelen iloa, onnea ja riemullisia lukuhetkiä uudelle vuodelle! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Etsi käsiisi! Muista teoksista en osaa sanoa, mutta tämä Autiomaaretki ainakin oli vaikuttava :)
      Oikein mukavaa uutta vuotta myös sinulle! :)

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!