Saturday, December 14, 2013

Levoton sydän maailmalla...

...tai: "Elämässäni ei ole ketään, jonka kanssa voisin puhua kotikaupungistani."


Minut yllätti Zinaida Lindénin Monta maata sitten (För många länder sedan, Schildts & Söderströms, suom. Jaana Nikula). Kiinnostuin heti kirjasta, jossa kerrotaan lukuisista muutoista maiden ja mannerten välillä, siirtolaisuudesta (diplomaattiperspektiivistä) ja elämästä, joka on pakattava muuttolaatikoihin muutaman vuoden välein. Ennen lukemista kuvittelin kirjan olevan paljon kepeämpi, tyyliin: diplomaatin rouvan viihdyttävät muistelmat lukemattomilta coctail-kutsuilta, ainaisen pakkaamisen raskaudesta ja satunnaisia havaintoja eri asuinmaista. Monta maata sitten olikin todellisuudessa paljon enemmän ja syvempää.


Linden, Z. Monta maata sitten. Gummerus, Helsinki, 2013.



Galina on neuvostoajan lapsi, joka rakastaa kotikaupunkiaan Leningradia. Parikymppisenä hän tapaa Igorin, diplomaatin, joka vie jalat alta ja tarjoaa jännittävän elämän. Tarinassa liikutaan edestakaisin nykyhetken ja menneisyyden välillä. Kerronta on yksinkertaisuudessaan niin rehellisen ja aidon oloista, että yli puoliväliin kuvittelin samasta syystä lukevani suoraan sydämestä pulpahtelevaa omaelämäkertaa. Vaikka maiden vaihtuminen leimaa pariskunnan elämää, on Monta maata sitten ennen kaikkea Venäjän ja Leningradin rakkaudentäyteinen ylistys. Kaipuu kotikaupunkiin leimaa arkea ja ajatuksia, ja kirjassa viivyskellään Galinan lapsuuden- ja nuoruudenmuistoissa. Leningradista löytyy myös enigmaattinen ja karismaattinen ensirakkaus, joka astuu yllättäen takaisin kuvioihin.


"Ensi sanamme ovat Lenin, isänmaa, Moskova. En pitänyt siitä vihon väittämästä. Minun ensimmäiset sanani olivat äiti, isä, Leningrad. Sen minä sanoa paukautin opettajalle koko luokan edessä. Opettaja ilmoitti asiasta vanhemmilleni. He yrittivät puhua minulle järkeä. He pelkäsivät, että meidän perhettämme pidettäisiin epälojaalina."

Epäsovinnaisen intellektuaaliperheen kasvatti, Galina pohdiskelee aikuisena avioliittoa, perhettä, vanhemmuutta, uskollisuutta ja rakkautta. Kun työlleen, ja ensisijaisesti toisilleen, omistautuneet palosieluiset vanhemmat kuolivat dramaattisesti, yksin jäänyt parikymppinen Galina janosi muutosta. Igorin astuttua elämään, orastava ura ja väitöskirja on kuitenkin laitettava hyllylle, sillä diplomaatin vaimon on vaikea ennustaa, missä tulee olemaan parin vuoden kuluttua. Perheeseen syntyy maailmalle ripoteltujen vuosien varrella kaksi lasta. Minua kosketti varsinkin pohdinta siitä, kuinka maailmalla kasvaneille lapsille koti ja kotimaa tarkoittavat aivan eri asioita kuin yhdessä maassa ja kaupungissa varttuneille vanhemmille. Kokonaista kotimaata ei voi kantaa mukanaan saatika siirtää lapsille, joille moni olennainen seikka on käytännössä merkityksetön.


"En voinut pidätellä kyyneliäni, kun näin poikani ottavan vastaan diplomin Japanin kulttuuriattasealta, kumartavan kohteliaasti ja kiittävän kunniasta. Diman silmät loistivat onnesta. Hän ei ollut pelkästään matkalla Japaniin, vaan hän palasi sinne niin kuin palataan kotiin."


Globaalia elämää viettävien henkilöiden ihmissuhdekriiseilyä, lasten kasvattamista ulkomailla, Venäjän valtavia muutoksia yhden ihmisen elämän aikana, ja venäläistä kulttuuria sekä elämäntapaa sekoitettuna sotkuisiin rakkausvyyhteihin kietoutui ympärilleni näiltä sivuilta kuin loputonta lämmintä saalia. Turussa asuessaan Galina vertailee mielenkiintoisesti suomalaista ja venäläistä kulttuuria sekä yleisiä ennakkoluuloja ja väärinkäsityksiä. Ulkosuomalaiset voivat myös samaistua siihen tunteeseen, joka iskee, kun huomaa, että entinen kotimaa ei monen vuoden jälkeen olekaan enää sama paikka.


"Uusi Venäjä on hassu peilikuva Neuvostoliitosta. Suurin osa on tuttua, mutta mittasuhteet ovat vinksallaan. Jotkin yksityiskohdat ovat kutistuneet, toiset paisuneet valtaviksi. Toisinaan pää ja jalat ovat vaihtaneet paikkaa. Yläpuolella loistaa teksti: Sisäänpääsy ainoastaan hulluille.
Onko joskus eletty aikoja jolloin tuo teksti ei olisi loistanut sisäänkäynnin yllä?"


Monta maata sitten onnistuu olemaan samaan aikaan sekä tunteellinen että napakan informatiivinen. Galinan ääni on niin selkeän teeskentelemätön, että vasta lopun yllätyksellisen jännittävät tapahtumat saivat minut lopullisesti sisäistämään, että kyse on fiktiosta. En muista aikaisemmin kokeneeni samaa: pääkoppani ei yksinkertaisesti suostunut uskomaan, että näillä sivuilla ei puhu kirjailija itse, vaan hahmo! Onko muilla samankaltaisia kokemuksia?

Osallistun kirjalla Täällä toisen tähden alla -blogin Venäjänvalloitushaasteeseen.

8 comments:

  1. Olipa mielenkiintoisen kuuloinen kirja! Mulla tuo lukeminen menee valtavissa aalloissa, silloin kun luen, luen älyttömästi ja sitten on näitä aallonpohjia, etten lue lainkaan. Tai no, käyn mä usein kirjastossa, mutta lainaan vaan käsityö- yms kirjoja, joita voi vaan selailla ja lukea ne kiinnostavat pätkät :)
    Mutta siis tämä kirja pitäisi laittaa muistiin sitä lukemisen aallonharjaa odottelemaan!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Saat lainaan, ellen ehdi ennen lähettää Suomi-kirjastolle! Minullakin lukeminen on hiukan tahmeaa juuri nyt. Liikaa muuta elämää...
      Meillä on tänään kuuma ja meri flat, mini-me koristelee kuusta ja yhdessä mietitään lähdettäiskö kohta bodyboardaamaan, jos jotain aaltoja nyt saisi iltapäiväksi... Niitä aallonharjoja odotellessa :)

      Delete
  2. Eikös Zinaida Lindgren saanut muutama vuosi sitten jonkin kirjallisuuspalkinnon? Nimi on jäänyt mieleen, vaikken mitään hänen kirjoittamaansa olekaan lukenut. Tämä kirja kuulosti mielenkiintoiselta, pitäisi löytää jostakin...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Piti heti googlettaa: Runeberg-palkinto vuonna 2005!
      Minä en ollut kuullut hänestä aikaisemmin, mutta pidin kyllä tästä kirjasta.

      Delete
  3. Tämä on mennyt minulta ihan ohi, mutta postauksesi sai kiinnostumaan kirjasta tosissaan. Kiva kun jätit jättämässä linkin. Kirja menee hankintaan!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pidin kyllä tästä, vaikka kirja ei mikään kaunokirjallisuuden mestariteos olekaan. Todellakin sellainen koettu aitous ja 'sydänveri' heijastui tarinasta. Kiinnostaa kuulla mitä sinä pidät, kun sinulla on molemmista maista omakohtaista kokemusta!

      Delete
  4. Pitääpä tsekkaa tää. Varsinki toi Neukkula-osasto kiinnostaa.

    ReplyDelete

Suuri kiitos kommentistasi!