Monday, December 30, 2013

Totuus on tarua...


Kylläpäs onkin hiukea lukukokemus takana, nimittäin John Berendtin Midnight in the Garden of Good and Evil. Kaatopaikan pikkukaupan hyllystä moitteettomassa kunnossa olevan kirjan ostin pari vuotta sitten dollarilla ja lukujonossa se hyppeli muutaman muun ohi sen jälkeen, kun Jenni Georgiassa asuessaan kävi ensin paikan päällä ja sitten myös luki Savannahista hankkimansa kirjan. Lupasin Jennin (vai oliko se oman blogini) kommenteissa, että ennen joulua saan kirjan luettua, ja pysyin onneksi nippa nappa lupauksessani. Lukemattomien pinon koosta saa jonkinlaisen käsityksen, kun tajuaa, että Jenni kävi Savannahissa joskus viime vuoden syyskuussa... (kamalaa!)


Berendt, J. Midnight in the Garden of Good and Evil. Vintage, London, 1995 (1994).


Mutta sitten itse kirjaan, joka siis perustuu tiiviisti 80-luvun tositapahtumiin pienessä georgialaisessa kaupungissa. Jälkisanoissa kerrotaan, että joidenkin henkilöiden nimet on yksityisyydensuojan vuoksi vaihdettu ja joidenkin sivutapahtumien aikajärjestystä on luettavuuden vuoksi hiukan muutettu, mutta muutoin kaikki on siis faktaa. Berendt, elämänmuutosta kaipaava newyorkilainen lehtitoimittaja, muuttaa ensin osittain, sitten miltei pysyvästi Savannahiin, tarkoituksenaan kirjoittaa kirja pikkukaupungin elämästä ja sen erikoisista asukkaista. Kahdeksan vuoden aikana Berendt tutustuu mitä mielenkiintoisimpiin ihmisiin, jotka tekevät Savannahista sen, mitä se on: sisäänpäinlämpiävä, itsetietoinen kaupunki, jonka hulppea ja edistyksellinen menneisyys tarjoaa ylpeydenaiheita, mutta jonka kaupungin vaikutusvaltainen eliitti haluaa pysyvän aina ennallaan ja jonka historiallisten kartanoiden seinien sisään mahtuu salaisuus jos toinenkin.


“He was tall, about fifty, with darkly handsome, almost sinister features: a neatly trimmed moustache, hair turning silver at the temples, and eyes so black they were like the tinted windows of a sleek limousine – he could see out, but you couldn’t see in,”


Midnight in the Garden of Good and Evil ei ole kuitenkaan pelkkä Berendtin luettelo tapaamistaan ihmisistä ja kaupungin tapahtumista niiden kahdeksan vuoden ajalta, kun hän asui Savannahissa. Berendt ei itse kuljeta tapahtumia, vaan astuu taitavasti syrjään kiehtovan tarinan edeltä tarjoten vain löyhiä tulkintoja ja välttämättömiä linkkejä tapahtumien ja henkilöiden välillä. Kirja kietoutuu murhan ja siihen liittyvien oikeudenkäyntien ympärille. Murhasta syytetty Jim Williams ja hänen laaja ystävä- ja vihamiespiirinsä avaavat ja syventävät tapahtumia omista näkökulmistaan. Paitsi murhamysteeri, kirja on yhtä suurelta osin myös mielenkiintoinen katsaus Savannahin ja Georgian historiaan, yhteiskunnallisiin haasteisiin ja arkeen.  


"Tradition has it that if you  listen closely on quiet nights, you can still hear the laughter and the shattering of crystal glasses. I like to think of this place as the scene of the Eternal Party. What better place, in Savannah, to rest in peace for all time - where party goes on and on."


Ja Savannahissa juhlitaan, ja juhlilla on merkitystä. Jim Williamsin jokavuotiset joulujuhlat ovat kaupungin puhutuin tapahtuma: kuka kutsutaan, ketä ei. Joulujuhlan jälkeiset, ainoastaan miehille järjestetyt juhlat ovat toinen vuodenajan puheenaihe. Yhteisössä, jossa historia ja sukujuuret kantavat statusta on useita kirjoittamattomia sääntöjä ja ystävyyssuhteet ovat monimutkaiset kuin hämähäkin verkko. Ulkopuolinen on aina ulkopuolinen, vaikka jotkut ovatkin onnistuneet sumplimaan itsensä miltei Savannahin seurapiirien ytimeen. Eksklusiivisia klubeja löytyy sieltä täältä, ja jäsenyyksistä väännetään kättä jossakin heti pinnan alla.  


"I got to thinking what a shame it was that goldfish didn't glow in the dark. So I'm trying to find a way to make them glow. If they did glow, they'd look as if they were floating in the air like giant fireflies - just the kind of weird vision a guy getting drunk in a bar could spend hours looking at. I know I would."


Kirjan henkilökaarti on uskomaton: ilkikurinen drag queen, näkymätöntä koiraa taluttava vanha herra, jalkapallohullu asianajaja, voodoo-kuningatar, väkivaltainen homoprostituoitu, kuolettavaa myrkkyä panttaava masennukseen taipuvainen keksijä ja 6000 laulun repertuaarin hallitseva ikiliikkuva laulajatar, muutamia mainitakseni. Vaikka yksittäin ajateltuina kirjan henkilöt vaikuttavat liian yliampuvilta, lukiessa kaikki tuntuu täysin realistiselta. Savannah tuodaan lukijan eteen historiallisesti edistyksellisenä kaupungin mustan ja valkoisen väestön suhteiden osalta, mutta 80-luvulla kahtiajako on selvä ja tiukka kannesta kanteen. Savannahlaiset suuret persoonat pyörittävät (kyseenalaisia) bisneksiään välillä rikastuen, välillä köyhtyen riippumatta siitä, missä osassa kaupunkia asuvat.  


"Minerva spoke in a faraway voice. It came from so deep within her that the words sounded as if they had been uttered eons ago on a distant planet and were just now reaching the earth through her."


Berendtin kyky kuvailla ihmisiä ja tuoda nämä välillä aivan uskomattomilta kuulostavat hahmot eläviksi kirjan sivuilla on vähintäänkin ihailtava. Jäinkin miettimään, kuinka Savannahin popula otti kirjan sen ilmestyttyä, eli kuinka suosittu kirjailija on varsinkin Savannahin kerman keskuudessa? Tarina vuoroin nauratti, viihdytti, kauhistutti, jännitti ja yllätti.  Lisäksi opin jotain uutta Georgian meiningistä ja historiasta. Loistolukemista, jota suosittelen ainakin sellaisille lukijoille, joita Yhdysvaltojen etelävaltioiden historia kiinnostaa edes jonkin verran.

8 comments:

  1. Tuo nimi kuulosti niin tutulta ja sitten muistinkin,että olen joskus nähnyt kirjan perusteella tehdyn elokuvan.
    Oikein hyvää Uutta Vuotta 2014!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ai niin, unohdin, että leffakin oli tästä tehty! Aineksia tarinasta löytyy mielenkiintoiseen elokuvaan yllin kyllin.
      Sinullekin ihanaa uutta vuotta!

      Delete
  2. Olen lukenut kirjan suomennoksen 'Keskiyö hyvän ja pahan puutarhassa'. Kirja ja Savannah huumasivat minut täysin! Ihanaa, että kirjoitit tästä! <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minulle tämä oli myös varsin nautinnollinen lukukokemus. Hienosti kerrottu ja mielenkiintoinen tarina! :)

      Delete
  3. Hauska kuulla, että pidit kirjasta! Tärkein kysymys kuitenkin jäi ilman vastausta: mitä luulet, murhasiko Jim vai ei?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pidin ihan tosi paljon, harmi että ehti niinkin pitkään odotella lukemista. Kiitos suosittelusta siis!

      Mutta Jenni, olet varmaan harpannut yhden tosi lyhyen kohtauksen yli, jossa pikaisesti Jim kertoo, mitä oikeasti tapahtui, ennen kuin asiat taas yllättäen muuttuivat... En kuitenkaan meinaa täällä paljastaa ;)

      Delete
    2. Ei, muistan kyllä sen kohtauksen, mutta minä en tuossa(kaan) vaiheessa luottanut Jimiin pätkääkään. ;)

      Delete
    3. Oips, olenkin tunnetusti liian naiivi :) En edes pyöritellyt ajatusta siitä, etteikö tuossa kohdassa olisi paljastunut 'totuus'. Perhana, nythän tämä asia jäi vaivaamaan ja rikos ratkaisematta...

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!