Päädyin mutkan, eli
Ja kaikkea muuta -blogin mielenkiintoisessa postauksessa olevan linkin kautta Anna Amnellin
blogikirjoitukseen, jossa kirjabloggaaminen nähdään työnä ja bloggaajat mainostajina. Kirjablogeja koskevasta pohdinnasta ja railakkaista yleistyksistä tekee erikoisen sellainen fakta, että kirjoittaja tunnustaa, ettei itse juurikaan lue kirjablogeja. Itsepäisenä inttäjänä roikuin mukana keskustelussa, joka silloin tällöin näyttäisi venyttelevän logiikan ja aika-paikka-jatkumon rajoja.
Itse asia taitaa olla jo aika moneen kertaan kaluttu kirjablogeissa jo aiemminkin, eli millaista rahallista hyötyä bloggari saa blogatessaan. Amnell lisäsi kirjoitukseen myöhemmin toiveen siitä, että kirjabloggaajat kirjoittaisivat aiheesta. Hän kokee, että kirjabloggarit loukkaantuivat kirjoituksesta ja että aihe on tulenarka. Lisäyksessä Amnell myös linkittää muotiblogeja koskevia linkkejä ja kysyy, miksi kirjablogit olisivat erilaisia.
On muistettava, että kyse on ainoastaan Amnellin asiaan liittyvistä pohdinnoista postauksessa ja kommenttikentässä, eikä siis minkäänlaisesta virallisemmasta, mietitystä lausunnosta. Kyseessä on siis ennemminkin kirjablogeihin liittyvät mielikuvat ja kysymykset, kuin faktat. Mielenkiintoista kerrassaan!
Olen helposti kuohahtavaa sorttia. Onneksi pinta tasaantuukin yhtä nopeasti :-) Keskustelu ja avoimuus on mielestäni avain ymmärrykseen. Monet Amnellin ajatuksista tuntuivat suorastaan vääriltä ja tasapäistivät monenkirjavaa kirjabloggarijoukkoa. Voi tietenkin olla, että ymmärsin kaiken sanotun aivan päin honkia. Minä puhun nyt ainoastaan omalta kohdaltani aiheesta ja siitä, mikä minua ärsytti. Maaliskuisen synttäripostauksen yhteydessä useampi esitti toiveen
postauksesta, joka käsittelisi yhteistyötä kustantajien kanssa. Nyt siis
ajattelin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
 |
Self-portrait - tai portin koristelua. |
Amnellin mukaan kirjabloggarina:
- olen (tietämättäni) vapaa-ajallani töissä tutkijana tai mainostajana jollekin muulle taholle. Kenelle, se on vielä epäselvää.
- jos en ole töissä bloggaajana, olen vähintään vapaaehtoistöissä. Harrastus ei ole hyväksyttävä vastaus, vaikka itse niin kuvittelisinkin.
- luen paljon/ainoastaan kirjoja, joista en oikeasti pidä, mutta joita mainostan silti positiiviseen sävyyn (eli toisin sanoen valehtelen ja johdan harhaan?). Minä kun olen ollut sellaisen harhaluulon varassa, että ihan itse valitsisin luettavani kirjastoista, kirjahyllystäni, kirjakaupoista, julkaisuluetteloista jne. Amnellille kirjabloggaus näyttäisi olevan raskasta työtä nimenomaan sen vuoksi, että pitää lukea paljon huonoja kirjoja ja kirjoittaa niistä, vuosi vuoden jälkeen.
- minun kuuluisi saada korvaus PR-työstäni. Ja ehkä jo saankin, mutta piilottelen tuota faktaa.
- en voi olla ylirasittunut töissä ja minun on oltava varakas, koska kirjoitan kirjablogia. Myös opiskelijan on mahdotonta kirjablogata, koska opiskelijat ovat varattomia. Toisaalta saatan epätoivoissani kirjoittaa kirjablogia juuri varattomuuteni vuoksi, koska taidan saada siitä rahaa.
- saatan viedä työn lehtien ammattimaisilta kirja-arvostelijoilta ja saatan kuvitella olevani parempi kirjoittaja kuin ammattitoimittaja.
Muutama
kirjabloggari yritti tuoda esille omaa kokemustaan kirjabloginsa
kirjoittamisesta, mutta jotenkin keskustelu pysyi silti suurin osin eri planeetoilla.
Arvostelukappaleita ei suoraan tuotu kirjoituksessa esille, joten en ole varma nähdäänkö ne sitten sellaisena palkkana, jonka vuoksi kirjablogeja voidaan pitää työnä? Varmaa on, ettei arvostelukappaleilla elä, vaikka lukisi 24/7 ja söisi niitä illalliseksi. Voiko niitä laskea edes taskurahaksi? Mikä on esimerkiksi kymmenen kertaalleen luetun kirjan rahallinen arvo, vuosiansioni?
Eri kustantajilla on omat arvostelukappalekäytäntönsä. Web-sivuilta tai ottamalla yhteyttä tiedotukseen, voi saada selville, kuinka homma toimii. Oman 'kirjatyöläiskokemukseni' mukaan arvostelukappaleita on tietty määrä ja silloisen työnantajani puolesta ne jaettiin tiedotusvälineiden edustajille, yleensä samoille kuin aina ennenkin. Bloggarit eivät ole (ymmärrettävästi) kiinnostuneita sellaisten kirjojen aihepiireistä, joiden tekemisessä olen ollut mukana, joten tuolta puolen aitaa ei ole kokemusta blogikäytännöistä.
Blogikokemuksen perusteella taas jotkut kustantamot ovat valinneet muutaman bloggarin, joille he lähettävät pyydettäessä, harvemmin pyytämättä, arvostelukappaleita. Bloggari voi siis arvioida mikä kirja kutkuttelee sillä tapaa, että sen lukemisesta nauttisi ja että siitä mahdollisesti haluaisi kirjoittaakin. Toiset kustantamot ovat avoimia useammille blogeille. Jotkut blogit ilmoittavat, että ottavat bloginsa aihepiiriin liittyviä arvostelukappaleita vastaan, joilloin pallo on kustantajilla ja kirjailijoilla. Koska kustantamoiden kuluissa yritetään kaiken järjen mukaan säästää, pyritään tietenkin maksimoimaan potentiaalinen hyöty, eli se, että kirjasta toivottavasti myös kirjoitetaan (ideaalitapauksessa hyvin ja mielenkiintoisesti) ja että kirjoituksen näkisi mahdollisimman moni. Näkyvyyden lisäämiseksi jotkut kustantajat linkittävät joitakin blogiarvioita facebook- tai kotisivuillensa. Ymmärrettävästi pitkään jatkuneet kirjablogit, joissa on suuri lukijamäärä ja taitava bloggaaja ovat sellaisia, joihin lähetetään arvostelukappaleita mieluummin kuin aivan uuteen kirjablogiin, jota lukevat bloggarin lisäksi hänen äitinsä ja pari kaveria. Tärkeää on kuitenkin huomata, ettei arvostelukappalekäytännön yhteydessä kirjoiteta sopimusta bloggaamisesta, kirjoituksen sisällöstä tai sävystä, jatkosta, tai mistään muustakaan. Yleensä arvioija saa pitää käytännön syistä arvostelukappaleen. Rahapalkkioista en ole koskaan kuullut.
Minä merkkaan arvostelukappalepostaukset tunnuksella, vaikka en muiden kirjojen kohdalla mainitse, mistä lukemani kirja on peräisin (ostettu, lainattu, käytetty, saatu jne). Tunsin, että se on reilu keino välttää mahdolliset salaliittoteoriat, vaikka suoraan sanottuna minua ei kiinnosta, mistä arvosteltavat kirjat ovat peräisin, kun itse luen kirjablogeja. Ehkä se johtuu siitä, että niissä blogeissa, joissa arvostelukappaleet on merkitty, en ole huomannut minkäänlaista kirjan alkuperästä riippuvaista eroa kirjoituksissa. Omista lukukokemuksista kerrotaan samalla tavoin kuin muutenkin, kritiikkiäkin annetaan. Tärkein pointti 'kustantajayhteistyössä' taitaa olla se, että ainoa, hyvän tahdon varaan jätetty velvoite taitaa olla kustantamon informointi, jos kirjasta on blogannut. Ilmoitan siis postauksen tehtyäni kustantamon yhteyshenkilölle, että postaus on nyt luettavissa osoitteessa x.
Jotkut kirjabloggarit eivät lue arvostelukappaleita ollenkaan.
Joskus kirjailijat ottavat itse yhteyttä bloggariin ja tarjoavat teoksiaan arvosteltaviksi. Näihinkään pyyntöihin ei (ainakaan oman kokemukseni mukaan) liity sopimusta, ainoastaan mahdollisuus arvioida kirja, jos se kiinnostaa. Nämäkin merkkaan arvostelukappaleiksi blogissa.
Ylivoimaisesti suurin osa lukemistani kirjoista on kuitenkin joko kaupasta tai divarista itse ostamiani kirjoja. Sen jälkeen tulevat kirjastoista tai ystäviltä lainatut kirjat. Arvostelukappaleita luen määrällisesti vähiten. Sellaiset kirjat, joita rakastan, jäävät hyllyyn, muut menevät vaihtoon divariin ja suomenkieliset lahjoitan hyvään käyttöön erään Suomi-Seuran kirjastoon muiden ulkosuomalaisten iloksi. Lainatut kirjat tietenkin palautan, aina.
Onko bloggaaminen sitten työtä? Tai: teenkö työtä huomaamattani? Minä olen jo aikaisemmin, monen muun kirjabloggaajan tavoin, kirjoittanut siitä, miksi aloitin oman blogini:
"Haastoin itseni blogin myötä normaalilukemisen lisäksi lukemaan useammin
sellaista kirjallisuutta, jota
kohtaan en ole aiemmin tuntenut vetoa. Toiveissa onkin uusien
kirjalöytöjen ja hedelmällisen keskustelun aikaansaama horisontin
laajennus ja ajattelutapojen virkistys.
Kirjojen lisäksi blogissa nautitaan hyvästä teestä ja aussielämästä,
jota vietetään tällä hetkellä länsiaustralialaisessa pikkukaupungissa.
Australiansuomalaisena pyrin blogin kautta myös pitämään yllä suomen kielen taitoa ja pysymään mukana sen muutoksissa."
Tavoite on toteutunut ja totetutuu edelleen: luen laajemmin ja kokeellisemmin, nautin keskusteluista sekä luen ja kirjoitan säännöllisesti suomeksi. Mitä bloggaamisesta jää käteen? Kirjablogi on ihana, hedelmällinen harrastus, jonka kautta olen tutustunut virtuaalisesti mielenkiintoisiin ihmisiin ympäri maailmaa. Olen myös saanut loistavia lukuvinkkejä ja oppinut tulkitsemaan ja näkemään joitakin lukeamiani kirjoja eri tavalla blogikeskustelujen seurauksena. En koe lukevani enemmän blogin vuoksi, mutta luen tietoisemmin, ajatuksella. Merkkaan mielenkiintoisia kohtia, hienosti kuvattuja tapahtumia, eläväisiä lauseita. Kirjablogi on mahtava tapa kirjata ylös luettuja kirjoja ja muistuttaa itseä siitä, mitä jostakin aikaisemmin luetusta kirjasta ajattelikaan. Blogin ansiosta kirjat tuntuvat jäävän elämään mieleen pidemmäksi aikaa.
Kirjablogeja on perustettu monista eri syistä ja niitä kirjoittavat ihmiset, joiden taustat ovat hyvin kirjavat. Lukemisesta nauttiminen ja lukukokemusten jakaminen on oman mutuni mukaan kaikissa keskiössä ja sellainen 'perimmäinen syy' bloggaukseen.
Olen päivisin töissä ja minulla on perhe. Minulla on muitakin harrastuksia. Blogissakin kirjoitan kirjojen lisäksi myös teestä ja elämästä yleensä. Joskus olen tekemättä mitään.
Alani on sen verran stressaava, että keskimäärin siinä jaksetaan vuosi-puolitoista, ennen kuin haetaan jo muita töitä. Työnantajani tiedostaa asian ja pyrkii tukemaan muurahaisiaan. Olen itse ottanut askeleita paremman jaksamisen suuntaan. Kirjablogi on yksi niistä. Sen, ja lukemisen ansiosta ajatukset eivät jää iltaisin junnaamaan työasioihin. Lukeminen ja bloggaus rentouttaa, virkistää ja avartaa mieltä.
Kaikenlaisista asioista bloggaaminen on suosittua. Nopealla googlaamisella blogilista.fi -sivustolta löytyi yksinkertaisilla hakusanoilla ('kirjat', 'urheilu' jne) seuraavaa:
- Kirjablogeja 1275
- Urheilublogeja 1387
- Musiikkiblogeja 3410
- Meikkausblogeja 405
- Tyyliblogeja 2287
- Muotiblogeja 4774
- Kissablogeja 876
- Koirablogeja 1460
- Puutarhablogeja 812
- Sisustusblogeja 2914
Uskallan huoletta yleistää, että suurin osa blogeista on harrastusblogeja, joita kirjoitellaan omaksi huviksi ja omaan tahtiin. Jotkut blogit ovat kuitenkin alkaneet kehittyä ammattimaisempaan (palkallisen työn merkityksessä) suuntaan samalla, kun lehdet ja portaalit ovat ilmestyneet nettiin ja alkaeet palkata bloggareita leipiinsä. Olenko väärässä, jos arvioin, että suurin osa tuohon kategoriaan kuuluvista blogeista taitaa olla muoti-, lifestyle- ja sisustusblogeja? Jälleen oman mutun mukaan näyttäisi siltä, että portaali- ja lehtibloggarit eivät kuitenkaan tienaa kovin paljoa kirjoituksillaan: melkein kaikilla on 'oikea' työ ja bloggaamisesta ansaitaan vain sivutuloa. En tiedä, kuinka tulot muodostuvat tuollaisesta hommasta; maksetaanko palkkaa postausten määrän, vierailijoiden määrän tai jonkun muun perusteella? En myöskään tiedä millaisia asioita sisältyy työsopimukseen. Ne muutamat blogit, joita olen seurannut ja jotka ovat hypänneet palkallisiksi eivät ole onneksi muuttuneet sisällöltään. Varmaan päinvastaisia esimerkkejäkin löytyy, vai löytyykö? Ainoana lisänä olen huomannut harvakseltaan ilmestyneet mainospostaukset, joissa kerrotaan esimerkiksi lehden tilaustarjouksesta. Minua asia ei ole huolestuttanut.
Bloggareita taidetaan lähestyä aika usein markkinointifirmojen puolesta kaikenlaisten tajouksien puitteissa. Koska en bloggaa ansaitsemismielessä, olen kohteliaasti kieltäytynyt tarjouksista. Valitettavasti en osaa sanoa, mistä tarjouksissa olisi tarkalleen ottaen ollut kyse, sillä emme jatkaneet ajatustenvaihtoa niinkään pitkälle. Muistan Jorin kirjoittaneen viime vuonna samasta asiasta ja googlettamalla löytää paljon muidenkin bloggarien ajatuksia kaupallistumisesta.
Blogien markkina-arvo on mielenkiintoinen juttu. Itse en kolme vuotta sitten edes tiennyt, että blogeja on olemassa! Luulen, että omasta ystäväpiiristäni vain muutama prosentti lukee blogeja säännöllisesti tai edes sattumalta. Ehkä tämä on maakohtainen juttu, Suomessa blogit saattavat olla kauhean suosittuja? Tiedän, että esimerkiksi Ruotsissa blogeilla kuulemma tienataan, mutta toisaalta ruotsalaisbloggareiden omaisuus taitaa kertyä blogin lisäksi muualtakin. Menestyvällä blogilla ainakin saa näkyvyyttä, jota viisas bisnesajattelija osaa varmasti hyödyntää muissa projekteissaan. Yritykset ja markkinoijat eivät tietenkään tekisi lainkaan blogiyhteistyötä, ellei siitä olisi myös heille hyötyä. Kuinka paljon sitä hyötyä syntyy verrattuna muihin markkinointikeinoihin, en osaa sanoa. Muotiblogien esittelemiä ostoksia tehdään varmasti enemmän kuin esimerkiksi kirjapostausten seurauksena, siitäkin syystä, että lukemista voi lainata kirjastosta. Samoin 30 euron kirjasta saatu voitto on varmasti paljon pienempi, kuin 30 euron vyöstä saatu voitto, kun katsotaan valmistuskuluja. Muodissa on enemmän ilmaa kuin kirjoissa. Hih, nyt alkoi naurattaa: mikseivät kustantajat ole brändänneet itseään tehokkaammin, niin, että löytyisi ihmisiä, jotka hienostellen sanoisivat 'Ostan ja luen ainoastaan X-kustantamon kirjoja'.
Minä luen jonkin verran muotiblogeja ja suosittujen blogien kirjoittajille näyttää kulkevan aika paljon lahjoja valmistajilta. Ne blogit, joita luen, ovat avoimia asian suhteen. Samat blogit ovat myös nykyään portaalien leivissä. Lahjojen raha-arvo verrattuna esimerkiksi kirjojen arvostelukappaleiden arvoon taitaa olla moninkertainen. Minusta on mukava lukea tuotearvioita ja saada ostosvinkkejä, vaikka aika harvoin mitään tosin ostan, ihan siitä käytännön syystä, että usein suomalaisissa blogeissa mainittuja tuotteita ei ole täällä :-) Muotibloggareiden saamat lahjat eivät hetkauta minua suuntaan tai toiseen. Käytän omissa hankinnoissani omaa järkeä, samoin lukiessani blogipostauksia.
Ok, nyt alkaa aika loppua ja postauskin venyä sen pituiseksi, etten enää muista, mistä alussa kirjoitin :-) Jatketaan keskustelua kommenttilootassa. Olisi mukava kuulla ajatuksianne, vai onko tämä jo läpikotaisin kaluttu luu?