Wednesday, July 31, 2013

Matkalla minne?

Markus Leikolan novellikokoelma Matkalla tänne päätyi tilaisuuteen sopivan nimensä vuoksi matkakirjaksi lentomatkoille. Suosin pidemmillä, monen vaihdon reissuilla novelleja, runoja ja sarjiksia: voi huoletta lukea pienemmissä pätkissä, keskeytyksistä häiriintymättä.
 
 
 
Leikola, M. Matkalla tänne. Schildts & Söderström, Helsinki, 2013.
 
 
Matkalla tänne sai minulta hiukan sekalaisen vastaanoton. Suurimmassa osassa novelleista ollaan matkalla, tai ainakin uudessa ympäristössä, ylittämässä tavallisen elämänpiirin rajoja. Vastoin omia ennakkoluulojani, suurinta osaa matkalaisista ei kuitenkaan maailman avartuminen ja uudelle antautuminen liialti kiinnosta, vaan pikemminkin pidetään rystyset valkeina ja hampaat irvessä vanhasta ja tutusta kiinni. Matkallekin ollaan usein jouduttu vasten tahtoa, pakon tai velvollisuuden edessä.
 
 
"Jari veti juuri rintauintiosuuden viimeisiä vetoja, valmistautui koskettamaan päädyn kaakelia ja kääntymään takaisin tulosuuntaan, kun hänen silmiinsä roiskahti tavallista suurempi ryöppy kloorivettä. Naapuriradalla meni menojaan joku, joka ei osannut hillitä itseään, ei ymmärtänyt julkisen, jaetun tilan asettamia vaatimuksia."
(Novellista Altaanmittoja)
 
 
Vaikka kertomusten henkilöiden iät vaihtelevat, minulle jäi kirjasta sellainen keski-ikäinen olo. En osaa fiilistä paremminkaan selittää! Henkilöiden maailmankuva tuntui sellaiselta, kuin kuvittelisin imaginaarisella kuusikymppisellä (itsepäisellä) pikkukaupungin asukilla olevan. Tällaisesta asenteesta Leikola saakin esille sekä kuivakkaa huumoria että erikoisia, joskus jopa hiukan häiriintyneitä, asetelmia.
 
 
"Matkan aikana näytettiin elokuva. Älytön tarina. Ja lisäksi tylsä. Nainen päätti tempaista tultuaan keski-iän kriisiin ja lähti niiltä istuviltaan Pariisiin etsimään miestä, jonka oli tavannut joskus nuorena. Maaret oli nähnyt sen kerran elokuvateatterissa, kerran tv:ssä, ja kerran DVD:llä Virven luona kylässä käydessään. Se oli yhä vain ja pelkästään tylsä. Hänen tyttärensä näköjään piti elokuvasta, nojautui siinä naapuripenkillä välillä innoissaan etukenoon ja välillä tunnelmoimaan takakenoon.
Katseli varmaan ensimmäistä kertaa. Milloin hänen tyttärestään oli tullut tylsien elokuvien etukeno-takakeno-ihminen?"
(Novellista Jouluihminen)
 
 
Suomalaiset stereotypiat ja perusainekset ovat runsaasti esillä: löytyy alkoholismia, joulukinkkuja, sotatarinoita, epäsosiaalisuutta, uuden vieroksuntaa, naapureiden kyttäämistä ja minimalistista kommunikointia. Teksti on puhekielenomaista, ytimekästä ajatustenvirtaa. Ulos päästetään vain välttämätön, paitsi humalassa, mutta pään sisällä tapahtuu joskus paljon enemmän.
 
 
"-Ei tullut Espanjan-matkaa.
- Ei tullut. Mennään toiste.
- Toiste mennään.
Heidän keskustelunsa olivat aina olleet lyhyitä ja ytimekkäitä. Ei turhia höpinöitä, asiat oli puhuttu saman tien halki. Mikään ei erityisesti ollut jäänyt vuosien varrella kaivamaan. Tai puhumatta. Kumpikaan ei kaatanut laskiastiaa toisen niskaan eikä myöskään valuttanut hunajaa. Selkeitä suomalaisia sanoja, tasan kulloisenkin tarpeen mukaan."
(Novellista Arpajaisvoitto)
 
 
Novelleista lemmikeikseni nousivat ne 'häiriintyneet' ja synkemmällä tavalla hauskat, jopa hiukan pelottavat tarinat, joissa mielikuvitus, pakkomielteet ja paranoiat laukkaavat näennäisen normaalien henkilöiden päiden sisällä: Altaanmittoja, jossa sinisiin pukeutuva nainen järjestää kohtaamisia 'sattumalta',  Häämatka, jossa unelmien vaimo havahtuu tuskansynkeisiin ajatuksiin ja Pyykkitupa, jossa fantasioidaan kerrostalokellarin sokkeloissa.
 
 
"Vuorossa oli väistöliike, normalisointi, hänhän oli rakastunut ihminen, Matti oli rakastunut, he olivat umpirakastuneita, pari, onnensa kukkuloilla. Miksei tämä nyt kerralla mennyt kaaliin, ikiomaan kaaliin, häh?"
(Novellista Häämatka)
 
 
Minun on kuitenkin tunnustettava, että joidenkin muiden novellien pointit, tai varsinkin loppuratkaisut menivät itseltäni hiukan yli hilseen, en vain kokenut ymmärtäneeni miksi tarina loppui juuri siihen tiettyyn kohtaukseen ja kuinka sitä edeltäneet tapahtumat lopun valossa näyttäytyvät. Koin joskus joutuvani liiaksi arvailemaan. Puolittain kärttyinen muija lukijana siis, johtuikohan jet lagistä?
 

Tuesday, July 30, 2013

Liminaalitilan litkut

Tämä loma on ollut mielenkiintoinen: rentoilua ei ole juurikaan tapahtunut, sillä olemme kiitäneet paikasta toiseen aikamoista tahtia. Reitiltä löytyy ainakin Helsinki, Tampere, Akaa, Kuusamo, Posio, Naantali, Turku, maaseutu Porin lähellä, Sastamala ja Vesilahti. Sauna kai lienee ollut ainoa paikka, jossa on oikeasti ehtinyt huoahtaa silloin tällöin. Toisaalta arjesta irtautuminen on ollut täydellistä - kuinka ihmeessä Australia ja kymmenen vuoden arki siellä voikin yhtäkkiä haihtua täysin jonnekin tietoisuuden rajamaille? Ei niin, että tuntisin oloni kotoisaksi Suomessa, usein päinvastoin, mutta jostakin syystä aussiarki on kadonnut loman aikana ajatuksista kokonaan ensimmäisestä valoisan kesäyön kukkaistuoksun nuuhkaisusta lähtien! Missä liekään liminaalitilassa siis olen leijunut koko kuukauden, jalat ja pää ilmassa, luonnon kauneuden huumassa, ystävien ja suvun kanssa, usein alati täyttyvän teekannun ääressä pulisten ja kuunnellen?

Nyt on paluu todellisuuteen kuitenkin edessä: pakaaseja laitettava kasaan, viimeisiä hyvästitreffejä suunniteltava, ja on mietittävä sitä arkea, johon palataan ilman hengähdystaukoa ensi viikolla. Olo on unenomainen, epätodellinen. Haaveissa on nyt oma kesäpaikka Suomessa. Tiedän, että meille osui äärettömän ihana heinäkuu sään puolesta* ja se vaikuttaa yllyttävästi tämänhetkiseen arvostelukykyyni. Mutta silti. Olisi ihanaa, jos olisi ihan oma pesä, jossa saisi olla rauhasta ja sitten toisaalta myös majoittaa ja kestitä vieraita, joiden vuoro olisi matkustaa meitä tapaamaan. Tästä aion nyt jatkossa unelmoida :)

Mitä sitten oli teekannussa maailmaa parannettaessa myöhään yöhön? Olen muuten kerryttänyt univelkaa loman aikana, vaikka toisinpäin kai oli tarkoitus toimia? Suurin osa lomasta on vietetty kaukana gourmet-teekaupoista, joten olemme turvautuneet pienten ruokamarkettien tarjontaan. Eniten kannussa ovat viihtyneet seuraavat Forsmanin  teet:
 

Keisarin helmi (suosikki)
Palleroiksi käärittyä valkoista teetä, jossa inkivääriä ja sitruunaruohoa. Paketista ei harmikseni selviä, millaista (kuinka luonnonmukaista) inkivääriä ja sitruunaruohoa on käytetty. Valkoinen tee on Fairtrade-teetä. Keisarin helmestä ovat nauttineet myös suvun ehdottomat musta tee - fanaatikot, ja se on jotain se!

Mate - kuuma tanssi
Huumaavan tuoksuinen hauduke, jossa mangoa, ananasta, papaijaa, kvitteniä ja kukkien terälehtiä. Taas tietojen ylimalkaisuus ärsyttää. Keinoesansseja varmaan? Terälehdet kyllä näkyvät. Tuoksu niin ihana, että Kuusamon lentokentällä minut pysäytettiin turvatarkastuksessa ja leidin oli pakko kysyä teestä ;)

Chamraj
Hyvää perus- mustaa teetä, maistuu myös ilman makeutusta tai maitoa. Intialaiselta Fairtrade-viljelmältä peräisin olevaa vahvaa kunnon teetä.


Viime viikkojen teeruokavalio.
 
Lopuksi pyydän vielä anteeksi viime postausten kamalia kuvia - oikein hävettää. Äidin kone on niin kauhean hidas, etten ehdi/jaksa tehdä noille nopsaan räpsytetyille kännykuville yhtään mitään. Lupaan ryhdistäytyä, kun olen palannut liminaalitilasta takaisin normaalielämään, sitten siis taas fokuksessa olevia ja hiukan kivamman näköistä kuvamateriaalia!


*lukuunottamatta neljää päivää Kuusamossa, mökillä ja Rukalla, jolloin mittarissa oli 8 astetta, tihuutti vettä ja me takittomat hytisimme arktisissa oloissa.






Sunday, July 28, 2013

Munakasta?

Ei kun Munakata! (Hah hah, loma on selvästi vaikuttanut kirjoittajan aivotoimintaan...)
Olin jo aika kauan himoinnut erästä mangaa, nimittäin Hoshino Yukinobun Professor Munakata's British Museum Adventurea (Munakata Kyouju Ikouroku - Daiei Hakubutsukan No Daibouken), ja siksipä ennen lomalle lähtöä nappasinkin kirjan motivaatiotarkoitukseen. Tuijottelin sitä hyllyllä haikeasti työvuoren keskeltä. Lentokoneessa muiden korkkaillessa väkeviä, tämä leidi korkkasi vihdoin mangansa. Ja ooh, Munakatan seikkailuhan kiskaisi minut mukaansa sadan promillen vahvuudella, jopa niin, että kesken lennon suusta karkasi muutamaan otteeseen 'oh no!' ja 'c'mon, c'mon, c'mon!'.



sannabanana
Hoshino, Y. Professor Munakata's British Museum Adventure. The British Museum Press, London, 2011 (2010)

sannabanana
Piirrosupeutta vas. alakulmassa <3
Teos on syntynyt mielenkiintoisen yhteistyön tuloksena: The British Museum otti kuuluisaan japanilaiseen manga-taitelijaan yhteyttä ja ehdotti erikoista projektia - mangaa, johon museo ja sen kokoelma liittyisi. Tuloksena syntyi, taiteilijan ensin tuntemasta skeptisyydestä huolimatta,  manga-näyttely ja kirja.
Munakata on etnologian ja folkloristiikan professori, joka on seikkaillut Hoshinon piirtämillä sivuilla jo ennen The British Museumin ehdotusta. Tämän kirjan valmistelun puitteissa Yukinobu vieraili muutamaan otteeseen museossa, sai mahdollisuuden tutustua upeaan kokoelmaan ja vapaat kädet tarinan suhteen.
"The essence of my manga is free-thinking. At the same time it is important for everyone, young to old, to train their minds and thought processes through learning."
Etnologia, kulttuurit, historia ja museot saavat oman sydämeni sykkimään, joten tämä manga tunkeutui tyylikkäästi ihon alle. Alkuun mahtuu hiukan teoksen synnyn taustaa, Yukinobun haastattelu ja mangan historiaa; loppuun on lisätty hauska ääniefektien käännös. Vaikka käännöskirjan teksti on englanniksi, ääniä kuvaavat siinäkin japanilaiset merkit.
Perinteiseltä britti-etsivältä (Sherlock Holmes meets Hercule Poirot -tyyliin) vaikuttava Professori Munakata saapuu British Museumiin luennoimaan, mutta skandaalimaiset rikokset sekä museossa, että Stonehengessä saavat Munakatan kietoutumaan tiukasti mukaan mysteerin selvittämiseen. Munakatalle esitellään museon kokoelmia tarinan lomassa ja lukijakin saa nauttia mielenkiintoisista faktoista mm. Egyptin, Skotlannin, Kreikan ja Ranskan historiaan liittyen. Museon historiasta löytyy lopulta tarpeeksi johtolankoja ja Munakata saattaa museotiimin ratkaisun partaalle takinliepeet hulmuten.
Kultuurihistoriahifistelijät tykkäävät takuulla tästä 'väärään suuntaan' luettavasta, pääosin musta-valkoisesta mangasta, dramatiikkaa on mukavasti ja mielenkiintoista tietoa sekä tiheää tunnelmaa löytyy riittämiin. Tämä ei missään nimessä ole mikään kökkö museon mainoskirja, vaan Hoshino on onnistunut luomaan seikkailun, jossa museo on luonnollinen osa tarinankulkua eikä pompi silmille riitaisasti. Ainoaksi toiveekseni jää se, että rikollis(t)en identiteetin selvittäminen olisi mielestäni voinut olla ollut hiukan monimutkaisempaa, jotta jännitysmomentti ja raastavuus olisi vielä hieman pitkittynyt.
Tästä inspiroituneena taidan kotiin palattuani yrittää puolilaiskasti metsästää aikaisempia Munakata-kirjoja. Toivottavasti löytyvät käännettyinä.

PS. Edellisessä postauksessa tarjotut dekkari ja novellikokoelma ovat yhä up for grabs, eli kommentoimaan vain, jos kiinnostaa!



sannabanana
Eilisillan lenkkimaisemaa, veden pinta oli kuin peili.

Friday, July 26, 2013

Pakkaushaasteita

"Matkustaminen


Matkaa suunniteltaessa matkatavarakysymys on ratkaistava mahdollisimman käytännöllisesti. Matkan huvista menee paljon hukkaan, jos on pakko huolehtia monista kolleista, jotka voivat häiritä muitakin."


Äidin kirjahyllystä löytyneessä Ne hyvät tavat - oppaassa (Elmgren-Heinonen ja Virkkunen, WSOY, 1970), opastettiin varmasti aivan oikein. Muutaman edellisen viikon aikana kirjoja on kertynyt sen verran kohtalaisesti, että meikäturisti on turvautumassa Itellan apuun, jotteivät kanssamatkustajat häiriintyisi ja koneet tipahtaisi taivaalta.

Tänään kokosin lähetettäviä kasoihin. Yllätyin kirjamäärästä, en koskaan edes lähtenyt varsinaisesti kirjaostoksille! Kuvan pinon lisäksi mukaan on tulossa toinen samanmoinen keko, huh huh!

Lomalla en ole ehtinyt ajatella blogijuttuja ollenkaan ja muidenkin blogeja olen vältellyt lahjakkaasti. Kovin virkistävää on ollut viettää aikaa minimaalisesti koneella. Nyt sentään maltoin opetella naputtelemaan uudella iPad minillä ja kokeilemaan kuinka blogin päivitys tällä sujuu. Tuliterä pädi on vain maannut viikkokaudet matkalaukussa, eli kivaa on ollut Suomessa!

Tällä viikolla löysin muuten itseni yllättäen kahdesta erinomaisesta paikasta, joita haluan mainostaa täälläkin pikaisesti: Sastamalasta löytyy vierekkäin Pukstaavi ja Herra Hakkaraisen Talo. Ensimmäinen sopii eritysen hyvin vähän vanhemmille ja jälkimmäinen hiukan pienemmille. Molemmat ovat aika pop!

Lomaa on vielä reilu viikko jäljellä, ja ennen lähtöä lupaan pyhästi postata vielä muutamasta kirjasta, jotka haluan samalla kiertoon. Jo Nesbon (anteeksi väärinkirjoitus) Kukkulan kuningas ja Markus Leikolan novellikokoelma Matkalla tänne olisivatkin siis nyt tarjolla tähän postaukseen ensimmäisinä  kommentoiville halukkaille. Tällä kertaa lähetän kirjat vain Suomeen.

Mukavia kesäpäiviä kaikille!


 
Kaikenlaista löytyy...



sannabanana
Kunnas-faneille kiva, varsinkin pienille!


sannabanana
Kiljusen herrasväkeä riitelemässä penkeistä Pukstaavin edustalla.


Sunday, July 7, 2013

Lomalla...

...blogi tulee päivittymään hitaasti, jos ollenkaan.
Suomen kesä on liian i-ha-na ja tuntuu, että tämä on paras loma ikinä!
Aivoissa on tapahtunut ilotulituksia, kun kaikki lapsuuden kesät ovat tulvahtaneet mieleen. Laukaisimina ovat toimineet ainakin: huumaavat tuoksut (täällähän tuoksuu kaikki - puut, kukat, ruoho, järvet, maa!), horsmat, lumpeet ja siankärsämöt, apilat ja nokkoset, pörräävät mehiläiset, mansikat ja herneet, ruisleipä ja viili, sirittävät sirkat ja livertelevät linnut, rantalaiturit ja karhea hiekka, koivut ja räsymatot, lämmittävä aurinko ja yöttömät yöt, Helsingin kauniit vanhat kadut ja talot, Tampereen murre ja ihanat ystävät ja sukulaiset, jotka ovat taas ottaneet meidät niin lämpimästi vastaan.
Nyt on nautittava täysillä niin kauan kuin tätä kestää, lukeakaan en ehdi. Sydän pakahtuu onnesta <3
sannabanana

sannabanana

sannabanana
sannabanana

sannabanana


sannabanana
Lempivärejä.