Sunday, January 26, 2014

Luovuuden olemusta

pohdiskelee Juha T. Hakala kirjassaan Luova laiskuus - anna ideoille siivet. Tehtävä ei ole helppo, sillä aika pian selviää, että luovuus on kuin öljytty ankerias: olemassa kyllä, mutta erittäin vaikea saada pysymään otteessa ja tarkastelun kohteena. 



Hakala, J.T.: Luova laiskuus. Gummerus, Helsinki, 2013.


Mitä edellytyksiä luovuudelle tarvitaan? Kuinka opetella ja ruokkia luovuutta? Nuo kaksi kysymystä kiinnostivat minua ja kirjasta löytyykin paljon pohdintaa ja esimerkkejä niihin liittyen. Tutkimusaiheen liukkaudesta ja monimutkaisuudesta johtuen, mitään piinkovia faktoja on turha odottaa: luovuutta ei edelleenkään voida laittaa purkkiin ja kaupan hyllylle. Ideoita kuitenkin löytyy siihen, millaisilla konsteilla luovia ratkaisuja voidaan kutsua esiin pääkopasta. Nyrkkisääntönä on katsoa asioita eri kantilta, pilkkoa tehtävät pieniin osiin ja antaa luppoaikaa aivoille, jotka pelkällä kurttuotsaisella keskittymisellä eivät kykene mihinkään uuteen.   


"Huomaatteko: Ajasta ja kiireettömyydestä puhuessaan Nobel-tutkijat - muutkin kuin Simon van der Meer - olivat tämän kirjan sanomalle uskollisia. He korostivat oikean mielentilan, rentoutumisen merkitystä. Oivallus tai idea tulee, kunhan kykenee hetkeksi irrottautumaan arjen paineista, jopa kokonaan unohtamaan työhuolensa."
 

Luova laiskuus on kirjoitettu sellaisella kaverinomaisella puhetyylillä. Minusta tuntui lukiessa niin kuin olisin kuunnellut inspiroivaa luentoa. Hakala esittelee suuren määrän konkreettisia esimerkkejä oikeasta elämästä havainnoillistaakseen luovien ihmisten toimintatapoja ja sitä, millaisissa olosuhteissa mullistavat keksinnöt ja uudet ratkaisumallit ovat syntyneet. Kirjassa kuullaan muun muassa nobelistien ja kirjailijoiden ajatuksia luovuudesta, tapoja ratkaista gradurimakauhu ja hyviä vinkkejä luovan ajattelutavan viekoittelemiseksi esiin.


"On nimittäin muistettava, että luovuus ilmenee aina erilaisuutena. Jos on tottunut säännöllisesti antamaan palttua erilaiselle ja uudelle tavalle katsella elämää ja maailmaa ympärillään, tulee samalla antaneeksi palttua luovuudelle."


Luova laiskuus rohkaisee kyseenalaistamaan ja kokeilemaan. Luovuuteen tavitaan aina myös hiukan rohkeutta, sillä niin kuin yllä lainasin: luovuus ilmenee erilaisuutena, ja kaikkia erilaisuus ei miellytä. Luovuuden avulla ollaan kuitenkin edistetty monia asioita ja päästy maailman huipulle monella alalla. Oli hienoa tajuta, että luovuus ja älykkyys eivät ole sama asia, vaikka molemmilla voi menestyä ja molemmista on takuulla hyöty. Lohdullista on myös se, että tukalasta lapsuudesta seuraa stressin ja ahdistuksen lisäksi usein myös aimo annos luovuutta, sillä haastavista lähtökohdista ponnistavat lapset tarvitsevat sitä selvitäkseen tavallisistakin tehtävistä.


"Väitän, että kiire on pääosin oma aikaansaannoksemme. Se on subjektiivinen tila, päähämme jumiutunut itsepintainen pinne. Jatkuavan tunnetilana kiire synnyttää pitkäkestoisen stressin, joka on myös muulla tavoin turmiollista - eikä vähiten aivoillemme."


Uuuh, tuo oli vaikeaa kuulla. Tuntuu, että tehokkuus helposti yhdistetään kiireeseen työpaikoilla ja siitä on tullut osa työkulttuuria. Ymmärrän kyllä tuon subjektiivisenkin osan kiireessä, ja monesti illalla harmittelen, että jonkin kivan ja rentouttavan tekeminen oli lopetettava siksi, kun oli muka jo kiire johonkin muualle. Työpäivistä nyt puhumattakaan. Taisin lukea kirjan juuri oikeaan aikaan, eli keskellä jonkinmoista kriisiä (joko taas...), jossa yritän pähkäillä uutta suuntaa työn (ja kaiken muunkin) suhteen. Huomasin, etten osaa edes kuvitella alaa, jossa ei olisi vaatimuksena jatkuva tehotuottaminen, josta seuraa kiire, josta taas (ainakin minulla) seuraa stressi. Jos joku osaa viitoittaa minua johonkin inhimillisemmän ja tarkoituksellisemman tekemisen suuntaan, olkaapa hyvä! Hakalakin kuvaa työyhteisöjä ja asenteita, jotka suorastaan tappavat luovuuden. Onneksi kirjassa annetaan kuitenkin ohjeita siihen, kuinka asiaa voidaan muuttaa parempaan suuntaan.

Minä hiukan karsastin laiskuus-sanaa kirjan nimessä. Ei kirjassakaan väitetä, että laiskottelemalla mitään saataisiin aikaan. Luovuus tarvitsee aikansa ja 'perusturvansa' ilmestyäkseen. On osattava nollata ja rentoutua, vaikka aivot kuitenkin raksuttavat jossakin alitajunnassa. Monille on varmasti tuttu tilanne, kun johonkin ongelmaan ponnahtaa ratkaisu jollakin aivan asiaan liittymättömällä hetkellä: tiskatessa, vessanpöntöllä, saunassa, kesken hyvän leffan.

Luova laiskuus on erinomaisen hyvä opas esimerkiksi graduahdistuksesta kärsiville. Hakala työskenteli pitkään graduohjaajana ja kirjasta löytyy aivan konkreettisia ohjeita, joiden avulla jättiläismäisestä hommasta saadaan opiskelijan kokoinen. Kaikkein parhaiten mieleeni on jäänyt kuitenkin kuvaus siitä, kuinka Hakalan isä 'pelasti' jäihin pudonneen tuuran. Silkkaa luovaa nerokkuutta!

17 comments:

  1. Hei Sanna,
    täytyypä tarttua tähän kirjaan seuraavalla Suomen visiitillä. Luovuus on myös työssä koettavan onnellisuuden taustalla. Mitä enemmän luovuutta vaativia työtehtäviä, sitä onnellisempia ihmiset työssään yleensä ovat (kertovat tutkimustulokset). Ehkä kirjasta saa myös tsemppiä tämän pidemmän gradun työstön ahdistuksessa, jos/kun sellainen jossain vaiheessa iskee.

    Piti myös kysyä, että onko kenguruhaaste voimassa vielä koko helmikuun vai päättyykö se helmikuun alkaessa? Että mitenkö nuo säännöt voisi ymmärtää?

    Skottiterkuin,
    Ilona

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin varmasti. Ja oikeastaan kaikkiin työtehtäviin voi kyllä käyttää luovuutta jollakin lailla, jos vain annetaan mahdollisuus.

      Alussa minua ärsytti kirjassa se, kun tuntui, että luovuudesta sanottiin hiukan ristiriitaisia asioita ja kun kaikki oli hiukan utuista. Nyt vähän ajan kuluttua lukemisesta tykkään kirjasta enemmän kuin lukiessani. Mielenkiintoisia juttuja siellä, ja tosiaan, ei luovuutta voi tyhjentävästi selittää!

      Ne graduneuvot ovat kovin konkreettisia ja järkeenkäypiä, siksi hyviä.

      Pitipäs tarkistaa tuo kenguruhaaste, kun itsellekin oli asia epäselvä :) Julistin haasteen alkaneeksi 31. tammikuuta, joten lopetetaan samana päivänä. Minulla vielä The Light Between Oceans kesken, ehkä ehdin vielä...

      Delete
  2. Tuttu teema ja tuttu ongelma :). Olen havainnut ihan omassa elämässä, että kyllä se on juuri toimettomuus, laiskottelu ja jopa tylsistyminen jotka saavat luovuuden parhaiten kukkaan. Toisaalta niiden ideoiden toteuttaminen vaatii (vaatisi...) sitten taas uutteruutta ja ahkeruutta. Omalla kohdallani suurin haaste on siellä luovien ideoiden ja toteuttamisen välissä: oma sisäinen kriitikko on niin ankara, että ampuu ideat usein alas ennen toteutusvaihetta…

    Yöpöydän lukupinosta löytyy kaksikin aiheeseen liittyvää kirjaa: Cameronin "Tie luovuuteen" ja Loorin "Zen ja luovuus". Itse vannon aika paljon tuon zeniläisen ajattelutavan nimiin, koska kyllähän se nykyään jo vähän kliseeksi muodostunut hetkessä eläminen sekä kesyttää kiireen että herättää luovuuden.

    Tämä opus saattaisi hyvin sopia siihen samaan pinoon, mutta olen asettanut itselleni kirjanostokiellon… yritän saada nämä entiset ensin luettua :). Mutta sitten.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihan totta: keksimiseen tarvitaan aikaa ja toteuttamiseen tarvitaan intoa ja energiaa :) Kirjassa oli Waltarin Sinuhe egyptiläinen esimerkkinä: kuinka mielessä oli koko valtava tarina, jonka luomiseen oli kulunut paljon aikaa, ja sitten sen toteuttamiseen tarvittiin kovasti töitä (joka tosin kävi siivillä/flowssa.

      Zen ja luovuus kiinnostaisi kovin. Mutta taitaa olla kaikissa suurin piirtein sama perusviesti hiukan eri sanoin?

      Delete
    2. Ja nyt sisäinen kriitikko on lähetettävä rentoutuslomalle jonnekin tosi kauas ;)

      Delete
    3. Zhaozhou puhutteli kahta vastikään temppeliin saapunutta munkkia.
      Hän kysyi ensimmäiseltä: "Oletko käynyt täällä aiemmin?"
      Munkki vastasi: "Ei, en ole käynyt."
      Zhaozhou sanoi: "Ota kupillinen teetä."
      Sitten hän kysyi toiselta: "Oletko käynyt täällä aiemmin?"
      Munkki vastasi: "Kyllä, olen käynyt."
      Zhaozhou sanoi: "Ota kupillinen teetä."
      Päämunkki sanoi: "Jos emme puutu siihen, että kehoitit ensimmäistä munkkia, joka ei ollut koskaan käynyt täällä, ottamaan kupillisen teetä, miksi esitit saman kehotuksen sille, joka oli jo käynyt täällä?"
      Zhaozhou sanoi: "Päämunkki!"
      Päämunkki vastasi: "Niin?"
      Zhaozhui sanoi: "Ota kupillinen teetä."

      (Eihei Dogen) Kirjasta Zen ja luovuus.

      :D

      Delete
  3. Tämäpä kuulostaakin mielenkiintoiselta,sellaiselta mistä voisi jotain oppiakin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä vain! Tässä puhutaan myös juttua tieteellisistä tutkimuksista, joissa on yritetty määritellä luovuutta. Kirja on helpolukuinen ja 'joustava': Hakala sanookin alussa, että lukemisen voi aloittaa mistä kohdasta vain.

      Delete
  4. Luova laiskuus on jotain, jota voisin alkaa kokeilla muutaman viikon kuluttua, kun opintoprojektini on valmis. Juuri nyt ei ole varaa minkäänlaiseen laiskuuteen, edes luovaan. Mutta oikeasti näennäinen mitääntekemättömyys on joskus erittäin tehokasta, kun pitää vaikkapa prosessoida jotakin ongelmaa tai tulevaa tekemistä. Onkohan luova laiskuus sukua ajatukselle, että aika ratkaisee jotkut ongelmat? Tunnustan, että joskus muinoin olen (jopa) töissä pyöritellyt jotain aivan kamalan ylipääsemättömän suurta ongelmaa jonkin viikon, kunnes olen hoksannut, ettei se oikeastaan edes ole ongelma.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juuri noin, kyse on siitä näennäisestä mitääntekemättömyydestä. Aika ratkaisee, mutta myös se, miten sitä aikaa käyttää. Jos vain stressaa, ajatukset menevät samaa rataa, ahdistuu, ei synny uutta. Pitää antaa mielelle taukoa ja yrittää katsoa asoita uudesta vinkkelistä.
      Mielenkiintoista kokeilla nyt luettuani, että toimiiko tämä. Mullahan noita ongelmia kyllä riittää testattaviksi :D

      Delete
  5. Hei vaan! Kuinka ollakaan, eksyin blogiin, jossa käytiin keskustelua tuosta kirjastani Luova laiskuus. Kiitos kaikille osallistujille raikkasta ajatuksenvaihdosta! Kun näin maininnan tuosta tuurasta (joka tuntuu olevan outo kapine monille), en malta olla mainitsematta, että samainen tarina löytyy hieman eri muodossa myös omasta blogistani
    http://blogi.ideo.fi/2013/02/viela-yksi-sukkahousuniksi.html

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei, hienoa että löysit tänne ja kommentoit!
      Tuura oli minullekin outo nimi, vaikka itse kapistuksen ja käyttötarkoituksen tunnistin, siksi Wikipedia-linkki.
      Kiitos blogilinkistä ja vinkistä :)

      Delete
  6. Luova laiskuushan ei todellakaan ole laiskottelua. jos hyvin käy, silloin 'laiskotellessa' tehdään se varsinainen ajatustyö, joko aktiivisesti tai alitajunnan tasolla. ideat vaativat aikaa ja kypsyttelyä ja se tältä kiirettä palvovalta yhteiskunnalta on unohtunut... ainakin tähän asti.

    Hieno arvio, pitääpä lukea kirja :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Näinpäs juuri. Itse asiassa minua alkoi hieman ahdistaa, kun yritin miettiä alaa, jossa olisi mahdollisuus inhimilliseen työtahtiin ehkä keksinyt mitään. Tuntuu, että kaikkialla vallitsee sellainen tehotuotantoajattelu ja työntekijästä puristetaan kaikki mehut irti. Työntekijöitä vähennetään, mutta joka vuosi on pyrkimys tehdä enemmän, nopeammin. Ja tietenkin pitää rikastua samalla, mahdollisimman paljon. Kuulostaako tutulta, vai kuvittelenko vain tämän fiiliksen?

      Delete
  7. Minä muistan, että Hakalan graduoppaasta oli aikoinaan kovasti hyötyä! :-) Tämä kirja on jo ystävän hyllyssä odottamassa, kuulemma saan sen seuraavaksi lainaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No voihan, olisikin pitänyt googlettaa! Graduopas on varmasti hyvä, tämänkin perusteella :)
      Mukavia lukuhetkiä!

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!