Sunday, January 5, 2014

Yhtä juhlaa!

Koko tämä vuosi tullaan juhlimaan, nimittäin Tove Janssonia (1914-2001), sillä hänen syntymästään on kulunut sata vuotta!

Tove Janssonin juhlavuoden kunniaksi Pinon päällimmäisen vuoden ensimmäisessä kirjapostauksessa ihastellaan uutta, hienoa Tuula Karjalaisen kirjoittamaa elämäkertaa, Tove Jansson - Tee työtä ja rakasta.


Karjalainen, T. Tove Jansson - tee työtä ja rakasta. Tammi, Helsinki, 2013.


Olen ollut Tove Jansson -fani niin kauan kuin muistan. Ihan pienenä lapsena meille luettiin Muumi-sarjiksia, niitä tummia ja salaperäisiä, täynnä jännitystä ja mysteerejä, joista sai ottaa huilaustaukoa muumitalossa tai Mamman helmoissa. Samoihin aikoihin ehdottomaksi suosikkikuvakirjakseni nousi Vaarallinen matka, jonka osaan vieläkin sana sanalta ulkoa. Muut muumitarinat tulivat elämääni hiukan myöhemmin, ja silloin minua kiehtoivat varsinkin Näkymätön lapsi ja Taikatalvi. Aikuisempana ahnehdin Janssonin aikuisnovelleja ja tulin tietoiseksi hänen urastaan taidemaalarina.

Aikaisempaa, Boel Westinin kirjoittamaa elämäkertaa [Sanat, kuvat, elämä. Schildts & Söderström, 2008 (2007)] en ole koskaan lukenut, joten lähdin tutustumaan Toven omaan elämään ikään kuin puhtaalta pöydältä, lukuunottamatta korkeiksi kivunneita odotuksia, innosta täriseviä käsiä ja pakahtuvaa sydäntä. Kirja itsessään on jo ulkoasultaankin niin kaunis ja mukavan tuntuinen kädessä, että lukemisen aloittaminen melkein pelotti - entä jos en tykkäisikään?! Muuten, seepianvärisessä kannen kuvassa Tove näyttää mielestäni aivan isoäidiltäni, mikä tuo mieleen mukavia muistoja lapsuudesta.

Se, että ruotsalaiset ehtivät kirjoittaa Toven elämäkerran ensin, sopii jotenkin kaavaan: muumitkin saivat ensiksi suosiota länsinaapurissa ja muualla maailmalla, ennen kuin Suomessa niistä innostuttiin. Samoin kirjojen suomennokset laahasivat pitkään pahasti jäljessä. Tuota aiempaa tilannetta on hankala kuvitella nyt myöhemmin, kun muumit tuntuvat lähes kansallisaarteelta ja ovat niin näkyvästi läsnä kaikkialla Suomessa.

Kirjassa edetään suhteellisen kronologisesti Janssonin lapsuudesta taiteilijakodissa sodan varjostamaan nuoruuteen ja opiskeluihin, kuvataan kehitystä taiteilijana, myötäeletään hankalissa rakkaussuhteissa, haukotaan henkeä muumien suosion räjähdyksessä, kriiseillään maalaustaiteen ja sarjakuvataiteen vaatimusten ristipaineessa, haaveillaan ja matkustellaan, masennutaan ja iloitaan, rakastutaan seesteisesti, luodaan omin ehdoin ja viihdytään Harun saarella luonnonvoimien armoilla, kuuluisuudelta paossa. Ennen kaikkea kuitenkin tehdään luomistyötä, ja nimeomaan taidetta taiteen itsensä vuoksi. Karjalainen kirjoittaa alkusanoissaan elämäkertaa varten tehdystä tutkimuksesta osuvasti:


"Mikään ei koskaan pysähdy ja aika muuttaa myös menneen. Joskus tuntuu, että etenkin mennyt on altis muutoksille. Ihmiseen ja taiteeseen on lukemattomia näkökulmia eikä elämässä ole juonta. On vain hajanaisia perättäisiä, limittäisiä, rinnakkaisia, toisensa esiin nostavia tai peittäviä tapahtumia. Mitä enemmän niitä tarkastelee, sitä moninaisemmaksi kuva tulee."


Karjalainen mainitsee, kuinka ylläoleva korostuu Janssonin tapauksessa, sillä monilahjakas taiteilija ei säästellyt itseään, vaan oli monessa mukana kaiken aikaa. Janssonin ura alkoi jo varhain ja hän työskenteli samanaikaisesti usean erilaisen projektin parissa. Mielestäni Karjalainen on onnistunut runsaasti kuvitetun elämäkerran kanssa mainiosti: teksti on sujuvaa ja mielenkiintoista, kuvituksista paljastuu Janssonin työn (ja elämän) moninaisuus ja aiheissa on menty riittävän syvälle, kuitenkin ilman tirkistelyn tuntua. Miltei kolmesataa sivua lennättää lukijan mukanaan muun muassa sota-ajan Helsinkiin, taiteilijoiden hippoihin, (ahtaisiin) taiteilijapiireihin, inspiroiville matkoille Ruotsiin, Ranskaan ja Italiaan, sekä piirtämään liukuhihnasarjakuvia Lontooseen.

Toven ja hänen taiteilijaäitinsä läheinen suhde kantaa läpi kirjan, niin kuin varmasti kantoi läpi Toven elämänkin. Naisen ja naistaitelijan osa suomalaisessa yhteiskunnassa ei aina ollut ruusuinen näkymä. Allaolevat mietteet Tove kirjoitti ystävälleen Eva Konikoffille:


"Mieleeni tulevat kaikki miehet, jotka ovat halveksineet ja haavoittaneet... koko miesten lojaali ja suojeltu, etuoikeutettu yhteisö, heidän kykenemättömyytensä ja piittaamattomuutensa... En ehdi heitä ihailla ja lohduttaa enkä halua teeskennellä, etteikö kyse olisi vain kulisseista. Säälin heitä. Pidän heistä - mutta en halua kuluttaa elämääni näytöksissä, joiden läpi näen... Ja miten käy maalaamiseni jos menen naimisiin. Koska minulla, kaikesta huolimatta, on kaikkien naisten synnynnäiset vaistot lohduttaa, ihailla, alistua ja luopua omastaan. Joko minusta tulee taiteilija tai huono vaimo."


Toven ääni tulee kirjassa kuuluville nimenomaan Konikoffin kanssa käydyn kirjeenvaihdon ansiosta. Hyvä venäjänjuutalainen ystävä lähti Suomesta Yhdysvaltoihin sotienvälisen painostavan ilmapiirin vuoksi, toinen ystävä, Sam Vanni, vaihtoi juutalaisen nimensä samasta syystä. Tee työtä ja rakasta tuo varsinkin sodanajan Suomen arjen hyvin eläväisenä lukijan eteen: miehet ovat rintamalla ja uutisia odotetaan sydän sykkyrällä. Useita ystäviä ja sukulaisia menetetään taisteluissa ja sota luo toivottoman synkän ilmapiirin maan ylle. Sota on myöskin jäänyt elämään Toven isän sisälle. Opiskeluaika Tukholmassa tarjosi helpotusta sodanaikaiseen ahdistukseen:


"Kun on kuusi vuotta vain kiehunut omassa liemessään, tuntuu aivan uskomattomalta päästä jälleen ulos. Aluksi vain kuljeskelin ympäri kaupunkia, kuin puolihumalassa. Nautin neonvaloista, vilinästä, ihmeellisistä näyteikkunoista, katselin, nuuhkin ja vedin sisään tuhat uutta vaikutelmaa. Löysin itsestäni naisellisen koreuteni syvyyden, niin kauan tukahdutettuna olleen. Arvaa miten hauskaa oli vihdoinkin ostaa kenkiä!"


Kirjassa henkilökohtaisen ja laajemman historian yhteys toisiinsa tulee taidokkaasti esille. Ristiriitaiset rakkaussuhteet Tapio Tapiovaaran ja Atos Wirtasen kanssa saavat leimansa paitsi luonnollisesti persoonista, myös ympäröivästä yhteiskunnasta: sodan vuoksi Tove jaksaa kärsivällisesti ymmärtää ja olla kiltti Tapiovaaraa kohtaan, vaikka tämän käytös aiheuttikin suurta surua ja tuskastumista. Wirtanen taas kokee yhteiskunnallisen vaikuttamisen kutsumuksen politiikassa ja toimintatavaksi jonkinlaisen ylimaallisen objektiivisuuden, johon intensiiviset tunteet eivät enää mahdu. Rakkaussuhteista Tove saa kuitenkin myös paljon, ja monet Toven läheiset päätyvätkin esimerkiksi Muumilaaksoon muodossa tai toisessa. Suhde Vivica Brandleriin sytyttää Toven kynttilän ja kun hän myöhemmin kohtaa Tuulikki Pietilän, palaa rakkauden lämmin nuotio vihdoin tasaisesti ja kauniisti.

Taiteilijan työ on Tovelle elinehto; samoin vapaus, 'loisto' ja rehellisyys, jotka on säilytettävä sekä taiteessa että elämässä ympärillä kuohuvista aatteista ja ilmiöistä huolimatta. Aina Toven elämäntapa ja tuotanto ei sopinut yksi yhteen ympäristön odotusten kanssa. Naimattomuus, pasifismi, lesbous, kertomuksellinen taide ja feminismi eivät olleet kovassa huudossa. Kuitenkin hänen onnistui omassa elämässään pitää kiinni periaatteistaan, omimmasta itsestään, jonkinlaisella tyylikkäällä luonnollisuudella ja siten vaikuttaa rauhanomaisesti asenteisiin ilman tarvetta nousta barrikadeille julistamaan. Lesbous oli kuitenkin jonkinasteinen tabu vielä pitkään. Suomessa vuoteen 1971 saakka homous oli tuomittava rikos ja vielä vuoteen 1981 saakka homoutta pidettiin sairautena.

Tämä kirja on oikea aarreaitta myös Muumilaakson hahmojen synnyn ja vaikutteiden suhteen. Janssonin omat kokemukset ja kohtaamiset muiden kanssa löysivät usein tien hänen tuotantoonsa. Kirjan kautta avautui myös mielenkiintoinen ikkuna minulle aiemmin lähes tuntemattomaan suomalaiseen taidemaailmaan ja poliittiseen ilmapiiriin, varsinkin Toven uran alku- ja keskivaiheiden aikoihin.

Juhlavuoden aikana aion lukea kaikki omasta hyllystä löytyvät Janssonin kirjoittamat ja häneen liittyvät kirjat uudelleen. Olen iloinen, että rupeama sattui alkamaan tästä kirjasta. Nyt nimittäin tunnen, että koko tuotanto aukenee minulle aivan uudella tavalla tietäessäni enemmän kirjoittajasta ja hänen elämästään. Samalla osallistun Opuscolon mainioon Vuosi Toven matkassa -haasteeseen. Matka Janssonin kirjakiusauksella kohti uusia seikkailuja on siis alkanut!


"Sitten Muumipeikko nousi tuolille ja sanoi. Minä kohotan nyt maljan Nuuskamuikkusen kunniaksi, joka tänä yönä vaeltaa kohti etelää, yksin, mutta varmasti yhtä onnellisena kuin mekin. Toivokaamme hänelle hyvää teltanpaikkaa ja kevyttä sydäntä."











28 comments:

  1. Tämä Tove Jansson -elämäkerta on hieno pohja koko juhlavuodelle. Minulla on sama into kuin sinullakin Janssonin tuotannon lukemiseen. Aion ottaa juhla vuodesta kaiken irti!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kuin myös! Nyt olisi kyllä niin loistavaa olla Suomessa: pääsisi kirjan tapahtumapaikoille ja varmasti vuoden mittaan tulee olemaan kaikenlaista Tove-ohjelmistoa monessa paikassa. Entä ne juhlavuoden astiat jne... voin vain haaveilla!

      Delete
  2. Ihanan innostunut postaus! :)
    Minäkin ihastuin tähän kirjaan, joka herätti halun tutustua Toveen ja hänen töihinsä laajemminkin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tykästyin tähän niin hurjasti, että oikeastaan tekisi mieli lukea kirja heti uudestaan! Tässä avattiin tuotantoa ja ajankuvaa niin hienosti, että on todella mielenkiintoista nyt siirtyä Janssonin kirjojen pariin ja kokeilla, miltä tuntuu lukea, kun on enemmän taustatietoa.

      Delete
  3. Kiiinnostava kirja, ehdottomasti luen jossakin vaiheessa. Ja pikkuisen olen jo alkanut itsekin fiilistellä juhlavuotta. Löysin Huuto.netistä ihanan käsiveskan joka on samanlainen kuin Muumimammalla. Se on niin suloisen nostalginen. Ja Muumilaakson marraskuu odottelee kirjapinossa. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kannattaa ehdottomasti lukea. Vaikka koko on aika jykevä, ei lukeminen ole lainkaan puuduttavaa ja kuvituksiakin on mukavasti. Aah, mamman käsiveska, hieno löytö!

      Delete
  4. Minun pitää tunnustaa, etten muista lapsena lukeneeni (tai että minulle olisi luettu) muumeja ollenkaan. Äitini taisi joskus mainita, ettei hän ollut innostunut niistä, joten siinä lienee syy aukkoon sivistyksessäni. Muumeista riippumatta Tove Janssonin elämä kuulostaa mielenkiintoiselta, myös ajankuvan näkökulmasta. Mistäköhän sen saisi käsiinsä maksamatta itseään kipeäksi...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tämä on juuri siksi hyvä, ettei ole pelkästään muumittelua, ja muumitkin ovat tässä osa isompaa kokonaisuutta, eli aukeavat ihan eri tavalla lukemisen jälkeen, ainakin itse koin näin.
      Suomalaisessa näyttäisi olevan pienessä alessa juuri nyt... Onko sulla synttärit tai muuta juhlaa tulossa? ;)

      Delete
  5. Innostava postaus! :)
    Tiesitkös, että Muumimaailman piti alunperin tulla tänne Porvooseen, Toven seuduille, mutta silloiset porvoolaiset poliittiset päättäjät eivät nähneet/arvostaneet Muumien maailmaa tarpeeksi ja Naantali sai rakentaa Muumimaailman.
    Monen mielestä Porvoon saaristo olisi ollut ainoa oikea paikka, mutta kunnanpäättäjät olivat lyhytnäköisiä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voihan! Ihmettelen todellakin tuota asennetta Tove Janssoniin, vähän sama kuin Tampereella: muumimuseolle kun ei meinaa (meinannut?) löytyä pysyvää paikkaa!
      Porvoon saaristossa en ole koskaan käynytkään ja Naantalissakin ensimmäistä kertaa heinäkuussa. Muumimaailma oli kyllä aika ihana <3

      Delete
  6. Ihana! Minäkin olen kovasti tykännyt Tove Janssonista aina, mutten ole lukenut elämäkertoja -varmasti täytyy!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sama kuin minulla, suosittelen! Monien mielestä se Westinin on hiukan parempi, mutta en itse osaa sanoa, kun en ole lukenut. Enkä keksi, kuinka tästä voisi parantaa!

      Delete
  7. Voi, minä harkitsin tämän kirjan ostamista, mutta hinta oli suolainen (ainakin siellä, mistä minä tätä katsoin). Sen sijaan päädyin ostamaan muumi-sarjakuvia.:) Hesarin arvioitsija muuten nosti tuon aiemmin ilmestyneen Tove-elämäkerran paremmaksi kuin tämän (vaikka arvio myös tästä oli kaiken kaikkiaan positiivinen). Pitänee jompikumpi juhlavuoden aikana lukaista.:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu, olen kuullut muutamasta paikasta, että edellinen olisi parempi, mutten tosiaan osaa sanoa. Tykkäsi tästä tosi paljon!
      Suomalaisessa näkyisi olevan pieni ale tässä kirjassa nyt.
      Muumi-sarjikset ovat kyllä loistavia!

      Delete
  8. Minäkin olen Muumi-fani! Kiitos esittelystä,tämän kirjan lukisin mielelläni.VIime vuonna näin tosi hyvän ,BBC:n dokkarin Tovesta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oih, nyt pitää äkkiä googlettaa tuo dokkari!
      Tämä kirja on kaunis ja mielenkiintoinen!

      Delete
  9. Suurena Tove Jansson fanina tämä on ehdottomasti ykkös kirja joka pitää tänä vuonna lukea ja omaan hyllyyn hankkia :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. <3 Kyllä vain, kirja on tosi kaunis ulkonäöltäänkin ja mielenkiintoisesti kirjoitettu!

      Delete
  10. Sinä ehätit jo lukea tämän! Minä palastelen tätä vähän kuin suklaalevyä, yksi rivi kerrallaan ja nautin suunnattomasti. Palaan, kun kirja on luettu.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minulla ei ollut noin paljon itsekuria! Siksi tekeekin mieli melkein lukea tämä heti uudestaan, ja hitaammin! Odottelen mielenkiinnolla sun ajatuksiasi :)

      Delete
  11. Kirjoitit tästä hienosti. Minäkin luin kirjan, mutten ole vielä saanut aikaiseksi kirjoittaa. Aiemmin olen lukenut Boel Westin kirjan.

    Minusta tämä kirja hipoi siinä rajoilla, meneekö jo vähän mauttoman puolelle ja tirskistelyksi. Ei ihan, mutta keikkui kyllä pahasti kun esimerkiksi ihmissuhteiden fyysisyys tarvitsi erikseen mainita. Westin kirja kun on minusta niin tyylikkäällä tavalla toteutettu. MUTTA hyvä tämä oli.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minä en ole sitä Westinin kirjaa lukenut, mutta kiinnostaa kyllä kovasti, kun sitä niin kehutaan. Minä pidin tästä Karjalaisen kirjasta ihan hirmuisesti enkä kyllä havahtunut mihinkään mauttomuuksiin, olenkohan niin paatunut? :D
      Minustakin kyllä hyvä kirja, tai oikeastaan loistava!

      Delete
  12. Kiitos, että muistutit tästäkin merkkivuodesta! Toven muumit ovat aina olleet minulle läheisiä - aikuiskirjoja en ole lukenut ja tauluista en niin perustanut - mutta erityisesti, kun olin viitisen kesää sitten kesätöissä eräällä majakalla, jota Tove oli käyttänyt esikuvana Muumipappa & Meri -kirjassaan. Luin tuolloin kyseistä kirjaa, ja tuntui, että muumien lokeroiminen lastenkirjoiksi on niin kaukana totuudesta...

    ReplyDelete
    Replies
    1. En ala: kesätyö majakalla, kuulostaa unelmatyöltä, ja aikaa vielä lukeakin! Varmasti aika mahtavaa lukea Janssonia majakalla! Ihan totta, muumeissa on niin monta kerrosta, että sopivat helposti ihan kaikenikäisille. Muumien 'syvyys' on juuri se seikka, joka minua niissä kirjoissa ja sarjiksissa viehättääkin.

      Delete
  13. Hurraa...Ihanaa Tovea sietää juhlia! Hieno postaus:)

    Itse ajattelin aloittaa Toven vuoden tuossa jonkin ajan kuluttua Boel Westinin Tove Jansson - Sanat, kuvat elämä -kirjalla.

    Mukavaa viikonloppua! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos :)
      Minuakin kiinnostaa tuo Westinin kirja, täytyy yrittää saada se käsiin jotenkin!
      Oikein mukavaa viikonloppua myös sinulle!

      Delete
  14. Tää on niin ihana kirja. Mielenkiintoinen ja niiiiin kaunis! <3 Kuuluisi ehdottomasti jokaisen suomalaisen kirjahyllyyn. :-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minustakin! Tunnustan salaisen paheeni: tykkään ihastella ja kosketella tuota kantta jatkuvasti!

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!