Wednesday, February 19, 2014

Hyllyhaaste (sydämillä)

Marjatalta sain superhauskan kirjahyllyhaasteen, joka onkin jo ehtinyt aika moneen blogiin. Minusta muiden vastauksia on ollut kiva lukea ja ehdinkin salaa toivoa, että joku heittäisi tämän jossakin vaiheessa tännekin. Kiitos siis sinulle, Marjatta!

Tämä haaste inspiroi senkin vuoksi, että hiljattaisessa muuttomyllerryksessä oli käytävä läpi, pakattava ja aseteltava uuteen hyllyyn kaikki kirjat. Kansia on tullut viimeaikoina siis katseltua normaalia huolellisemmin. Syyllisyydentunteeltakaan en välttynyt: kuinka monta sellaista kirjaa kannoinkaan osoitteesta toiseen, joihin en ollut edes koskenut moneen vuoteen?


Hämärää kuvitusta uudesta kodista...


Toisekseen, nykyistä kirjahyllyä on mukava tutkiskella, sillä viimeaikojen myrskyt ja tyskyt heittivät minut haakserikkoutuneena natisevaan talovanhukseen, jonka yhden huoneen seinän peittää hyllystö. Eikä mikä tahansa hyllystö, vaan kirjahylly, johon on rakkauden huumassa kaiverrettu sydämiä! Talo on  muuten blogin 'vanhemmille lukijoille' tuttu viime vuoden kiinalaisen uuden vuoden juhlista. Talon tarina on mielenkiintoinen: umpirakastunut mies rakensi sen omin käsin silmäterälleen. Kirjahyllyn lisäksi sydänkaiverruksia löytyy muun muassa yläkerran prinsessasängyn tolpista. Kun talo oli valmis ja yhteinen tulevaisuus häämötti vaaleanpunertavana edessä, antoikin morsian rakentajalle pakit. Särkyneen sydämen kantaja ei ole sen koommin astunut taloon sisälle, vaan vuokraa sitä muille. Talo kulkee kaverilta kaverille, sillä sen tunnelma on aivan omanlaisensa. Uskomme, että rakkaudella tehty talo on kyllästänyt seinänsä uskolla, toivolla ja rakkaudella. Siksi kukaan, naapuri mukaan lukien, ei halua, että talo joutuu 'vääriin käsiin', eli sellaisiin, jotka eivät tuota fiilistä tavoita ja sitä arvosta.


Muuttohässäkän keskellä...


Talo toimii nyt turvasatamanani, jossa hoivataan särkynyttä ja rääkättyä sydäntä. Annetaan talovanhuksen hengen vaikuttaa. Puun tuoksu vie minut alitajunnassani lapsuuteen ja mökille Pohjois-Suomeen, jotenkin se tuntuu oikealta paikalta juuri nyt: rauhalliselta ja 'lomaiselta'. Lisäksi yläkerran ikkunasta näkyy aava ulappa. Toisaalta pelottaa (kaiken muun epävarmuuden lisäksi), kuinka elämä sujuu noinkin raihnaisen vanhuksen sylissä. Tarkemmin sanottuna pelottaa, että inhokkieläimeni torakat löytävät sen. Toivottavasti eivät, sillä emme helposti mahdu samaan taloon. 

Mutta nyt tämän pidemmittä puheitta sen haasteen kimppuun.

1)  Oletko mies vai nainen? Daughters of the Dreaming (Diane Bell)

2) Kuvaile itseäsi? The Cat Who Looked at the Sky (Thea Welsh)


3)  Mitä elämä sinulle merkitsee? The Way Things Look to Me (Roopa Farooki)

4)  Kuinka voit? The Brain-dead Megaphone (Geirge Saunders) tai Indecision (Benjamin Kunkel)

5)  Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi. The Lost World (Arthur Conan Doyle)

6)  Mihin haluaisit matkustaa?  Untangling My Chopsticks tai Love and Longing in Bombay (Vikram Chandra)


7)  Kuvaile parasta ystävääsi. On Beauty (Zadie Smith) Sisältä ja ulkoa <3

8)  Mikä on lempivärisi? My Name is  Red (Orhan Pamuk)

9)  Millainen sää on nyt? Kesällä kerran (Anne Swärd)

10) Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika? Vaikka olen oikeasti kaikkivuorokaudenaikainen, vastaan: A Thousand Mornings (Mary Oliver)


11) Jos elämästäsi tehtäisiin tv-sarja, mikä sen nimi olisi? The Year of Magical Thinking (Joan Didion) tai En minä aina ole sama (Fernando Pessoa)


12) Millainen on parisuhteesi? Valitettavasti The Inheritance of Loss (Kiran Desai) tai Heart of Darkness (Joseph Conrad)

13) Mitä pelkäät? The Cost of Living (Arundhati Roy)


14) Päivän mietelause. Ainoat todelliset asiat (Merete Mazzarella)

15) Minkä neuvon haluaisit antaa? Elämänasenne on kohdallaan, kun se on: Curiosi-tea (Camellia Cha)

16) Miten haluaisit kuolla? Peippo vei (Heli Laaksonen), eli nopeasti ja kevyesti :)






Tähän jos vielä joskus ehtisi kirjan kanssa...




Tällainen elonmerkki siis täältä, ja bloggaamiseenkin palataan, kunhan saadaan nettiyhteys ja miljoona muuta käytännön asiaa järjestettyä uusissa kotimaisemissa.

Olettekin varmaan jo huomanneet, että Kengurun kyydissä -haaste on myös ehtinyt päättyä ja voittajat ovat selvillä. Kunnioitettavat ja inspiroivat suoritukset kerrassaan - kiitos siis osallistujille! Haasteesta ja 'palkintojenjaosta' tulee kuitenkin oma postauksensa toivottavasti piakkoin. Kiitos lukijoille, jotka ovat jaksaneet roikkua mukana radiohiljaisuudesta huolimatta. 
Kohta noustaan kuin Feenix tuhkasta :)

27 comments:

  1. Onpa hieno (ja samaan aikaan raastava) tarina talolla! Varmasti ihan omanlaisensa fiilis sellaiselle, joka tuntee kyseisen tarinan...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minustakin. Jotenkin dramaattista. Sydämiä on kaiverreltu muuallekin kuin kirjahyllyyn. Surkeaa, että loppu oli niin onneton :(

      Delete
  2. Oi mikä hylly ja kutkuttava, joskin tietysti aika surullinen tarina talolla. Siellä varmaan kuitenkin kelpaa paikkailla sydäntä jos toista :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä, natisevassa sydäntalossa kelpaa hoitaa haavoja :)

      Delete
    2. Ja arvaa olinko myyty, kun näin tuon hyllyn!

      Delete
  3. Uuden kotisi tarina on haikean surullinen, mutta silti ihanaa, että tarina on. Ja että taloa kunnioitetaan.

    Kaikkea hyvää uudenlaiseen elämään!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, aikamoisessa hullunmyllyssä pyöritään vielä, mutta onneksi on tuollainen tutkikohta sentään. Minustakin tarina on hieno, vaikka haikea.

      Delete
  4. Kuulostaa jotenkin todella haikealta tarinalta. Toivoon ja rakkauteen sekoittuu tuossa aimo annos pettymystä. Mutta toivottavasti talo kohtelee sinua hyvin ja torakat pysyvät loitolla!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jotenkin taloon on kuitenkin jäänyt se sellainen toivo ja unelmafiilis, eli pettymys on sitten viety sieltä ulos :)
      Toistaiseksi vielä elämä on onneksi ollut ötökätöntä (mikä sana!).

      Delete
  5. Ihana sohva ja ihana tarina. Toivottavasti talo tuo sinulle hyvää energiaa ja voimia, onneksi elämässä yhden ajanjakson loppu tuo yleensä jotain uutta ja hyvää tilalle, ainakin ajan kanssa. Jaan tunteesi torakoiden suhteen, niihin ei vaan koskaan totu, uh.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, kiitos. Olisikin kiva aikamatkata vuosi eteenpäin, tai edes muutama kuukausi... Mutta kyllä tämä tästä, pikkuhiljaa. Energiatasokin on noussut jo nollasta ykköseen. Yritän pysyä positiivisena kaiken keskellä.

      Delete
  6. Olipas liikuttava postaus, monellakin tapaa.
    Talon tarina on huikea ja oman elämän käsikirjoitukseen toivon onnellisen lopun :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, minäkin elän onnellisen lopun toivossa tälle vaiheelle :)
      Joskus elämä on tällaista aika raakaa peliä, näköjään. Toivottavasti tällaisen kokemuksen läpi täytyy mönkiä vain kerran, *kop kop puuta*.

      Delete
  7. Sehän on sitten oikea särkyneiden sydänten majatalo. Toivottavasti se onnistuu myös paikkaamaan rikki menneitä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Ainakin nuo puuhun kaiverretut ovat sentään ehjiä :)
      Jospa tämän rikkimenneenkin saisi jotenkin kursittua kasaan ajan kanssa...

      Delete
  8. Ihana kirjahylly, ihana sohva ja haikeankaunis tarina uudella kodillasi. Oletko lukenut Montgomeryn Runotyttö-kirjoja? Tuli mieleen niissä kirjoissa ollut Autiotalo, jolla oli samantapainen tarina kuin tuolla talolla.

    Kaikkea hyvää uuteen elämänvaiheeseen!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Maria! Runotyttöjä luin joskus kaaauan sitten ja autiotalo on unohtunut. Olisi kai hyvä aika palata taas niiden pariin?
      Paljon ihanuutta on onneksi ympärillä, kaikesta huolimatta.

      Delete
  9. KIva haaste,näitä kirjahyllyhaasteita on hauska lukea:) ja talo kuulostaa niin mukavalta.Tsemppiä vaan kaikkeen!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu, talo on oikein charmikas! Kiitos tsemppauksesta, tulee tarpeeseen :)

      Delete
  10. Haikean kaunis, mutta surullinen tarina talolla... Tsemppiä toivottelen minäkin uuteen elämäntilanteeseen!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos tsempistä :)
      Vaikka tarina(n loppu) on surullinen, taloon on jostakin syystä jäänyt vain se positiivinen fiilis. Täytyykin laittaa lisäkuvia, kun saan paikat järjestykseen. Kaikkea mielenkiintoista löytyy...

      Delete
  11. Onnea uuteen kotiin! On varmasti ihana paikka asustella ja "lomailla". :-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Mielenkiinnolla odotan, millaista elo talovanhuksessa tulee olemaan... Kun tilanne on muuten aika kireä, on kiva, että majapaikka on nätti ja leppoisa :)

      Delete
  12. ONNEA sydäntaloon!

    Ihania vastauksia. "En minä aina ole sama" tuo mieleen Irvingin "Minä olen monta", joka on mielestäni hienosti suomennettu "In one person". Eikö olekin lohdullista tietää tuo.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos!
      Ja tosiaan hienosti suomennettu, ajatus tallella täydellisesti (ja just sopiva tällaisiin murroskohtiin elämässä).

      Delete
  13. Iloa ja lepoa uudessa elämäntilanteessa ja talossa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos paljon! Molempia tarvitaan. Lepäily on tosin ollut viime viikkojen aikana suhteellisen tuskallista, kun päivälämpötilat ovat yltäneet 44 asteeseen. Ja vanhassa talossa ei ole ilmastointilaitetta... Mikä ei tapa, vahvistaa - vai miten se meni? :D

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!