Saturday, March 29, 2014

Kirjallinen haaste pilvien alta

Normandiani-blogin Mary haastoi minut jokin aika sitten vastaamaan kirjallisiin  kysymyksiin. Täältä pesee harmaan ja pilvisen lauantain kunniaksi:


1. Petytkö usein lukemaasi vai vastaavatko odotuksesi enimmäkseen kirjasta sanottua ja kirjoitettua?
En pety kovin usein ja sinnittelen aika pitkään sellaistenkin kirjojen kansssa, jotka eivät nappaa täysillä. En kauheasti mieti kirjan takakansitekstejä, arvosteluja ja blogikirjoituksia kirjaa lukiessa, mutta lukuvalintoihin, eli pinoon päätymiseen ne vaikuttavat jonkin verran.

2. Oletko kaikkikirjainen? (toisin sanoen: luetko fantasiaa?)
Kyllä joo, ja olen koko ajan kaikkikirjaisempi. Kaikki genret kiinnostavat jossakin määrin, usein kausittaisesti. Paitsi ehkä western-, kauhu- ja sotakirjat. Ehkä pitäisi taas kokeilla edellämainittujakin.

3. Jos vastasit edelliseen: ei, niin miksi et lue sitä jotain tiettyä tai keskityt enimmäkseen johonkin lajiin?
Tietyt asiat elämässä, maailmassa ja ihmisissä kiinnostavat minua kuitenkin toisia juttuja enemmän. Kirjoja on niin paljon ja aikaa rajallisesti, on valittava.

4. Voiko kirjallisuus muuttaa maailmaa? Hyvässä tai pahassa. (Olen usein miettinyt voisiko jonkinlainen näin täällä meillä, miksei vielä teillä -internetromaani vihdoinkin saada ranskalaiset käyttämään modernia teknologiaa?)
Varmasti voi. Yksittäisten lukijoiden kokemusten kautta ainakin ensikädessä. Kirjat voivat lisätä ymmärrystä, lohduttaa, avata silmät epäkohdille ja erilaisuudelle, auttaa hahmottamaan monimutkaisia tilanteita, motivoida ja inspiroida toimimaan tai ihan vain rentouttaa. Ja rentona sekä motivoituneena ihminen pystyy vaikka mihin!



sannabanana
Mikä ei kuulu joukkoon?


5. Mitä kysyisit lempikirjailijaltasi, jos saisit kysyä vain yhtä asiaa?
En varmaan suuremmin mitään kyselisi, mutta kiittäisin vuolaasti!

6. Luetko kirjailijablogeja ja mikä on mielestäsi (tai ei ole) niiden tehtävä?
Luen kyllä. Minusta kirjablogit (ja blogit yleensä) saavat olla ihan mitä haluavat. Minä näen blogin jotenkin luonnollisesti kynän ja paperin jatkeena. Kirjablogeissa kirjoitellaan kirjoista ja tapoja kirjoittaa on monia, ihan niin kuin tapoja lukea, ymmärtää ja ajatellakin.

7. Millainen on täydellinen juonikäänne? Esim. hissukseen sakeaksi keitetty tai täysin puskasta hyppäävä.
Ooh, rakastin esimerkiksi Anna Funderin punomaa juonta kirjassa All That I Am, samoin Howard Normanin The Museum Guardissa oli sitä jotain. Juonen täytyy olla kutkuttava ja yllättävä, sellainen, joka laittaa kaiken ennen tapahtuneen aivan uuteen valoon ja havahduttaa oman ajattelun kaavoihin. Oikeasti olisi tietenkin tylsää, jos kaikki juonet rakennettaisiin samalla kaavalla.

8. Onko kaikki jo kirjoitettu? 
No ei takuulla ole, koska 'kaikki' on aina liikkeessä ja muuttuu.

9. Mihin maailmankolkkaan sijoittuvan tulevaisuudessa tapahtuvan tieteistarinan haluaisit lukea? (missä on ihmiskunnan tulevaisuus?)
Australiassa on tulevaisuus, tietenkin :) Täällä olisi myös tieteistarinalle sopivia maisemia ja erikoista/mielikuvituksellista eläimistöä jo omasta takaa.

10. Voiko viihdekirja olla syvällinen ja korkeakirjallisuus viihdyttää?
Kyllä vain. Tyyli- ja taitojuttuja. Kai. Ainakin jälkimmäisessä tapauksessa.


sannabanana
Kauppareissulla bongattu viesti kanssaliikkujille: "Wotevah"


10bis. Mitä suosittelisit kirjatoukalle seuraavaksi?
Jos jostakin saisit käsiisi nuo juonikysymyksessä mainitut kirjat, saattaisit nauttia. Itse luin juuri loppuun Zadie Smithin The Authograph Manin, jonka parissa viihdyin myös.

Kivaa viikonloppua itse kullekin!

15 comments:

  1. Olipas hyviä vastauksia sinulla - nyökyttelen täällä päätäni. Ja ihailen kirjakissaa. :) Tuli muuten noista western-kirjoista mieleeni Wyatt Erp. Se oli hyvä! En tosin muista siitä enää juuri mitään, koska lukemisesta on niin paljon aikaa, mutta siinäpä vasta hyvä western-kirja. Tai ainakin silloin oli :D

    ReplyDelete
  2. Taisin kirjoittaa sen Earpin väärin, kyseessä siis Wyatt Earp, mutta en muista kuka kirjan on kirjoittanut.

    ReplyDelete
  3. Haha, taas täällä mellastamassa sinun kommenttilaatikossa. Mutta jäi häiritsemään Earpin kirjoittaja, joten googlettelin. Ja se minun lukemani Wyatt Earp on Dan Gordonin kirjoittama. Piti vaan tulla kertomaan :D

    ReplyDelete
  4. Kiva että kävit mellastamassa! Nyt sitten westerniä kehiin seuraavaksi :D Jotenkin tuo Wyat Earp on kauhean tutun kuuloinen, mutta en muistaakseni ole lukenut. Kiitos vinkistä!

    Kirjakissa on kyllä hassu: osaa litistäytyä kirjojen ja hyllyn väliin ja hiipiä siellä sellaisena pitkulaisena. Mukavaa, että hänkin osaa ottaa kirjoista ilon irti!

    ReplyDelete
  5. "Wotevah" aivan paras. Mikähän olisi sama ranskaksi? Joku sellanen puhahdus, missä on vain konsonantteja. Ihania vastauksia ja todella itsekin yritän lukea monenlaista kirjallisuutta, vaikka usein eksynkin takaisin niihin "omimpiin" juttuihin, mutta laitan nuo suosittelemasi korvan taakse. Ja ehdottomasti Aussilassa on tulevaisuus! Wotevah.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Heh, olisi huippua, jos näkisi jossain sellaisen ranskalaituhahdusrekkarin! Täytyy varmaan tehdä rekkaripostaus, aika usein huvikseni nappaan kuvan, jos näen jotain tuollaista :)
      Jep, kokeile noita kahta, jostakin syystä voisin kuvitella, että varsinkin Museum Guardista voisit tykätä!

      Delete
    2. Niin, ja terveiset täältä tulevaisuudesta taas, siellä on vieläkin edellinen päivä, kun mä oon jo aloittanut sunnuntain ;)

      Delete
  6. Hyviä vastauksia,oli kiva lukea:)

    ReplyDelete
  7. Kiinnostavat vastaukset, joista etenkin kymppiin tekee mieli vielä painottaa, että on viihdekirjoja ja viihdekirjoja: Laatuviihde on aina yhtä kiinnnostavaa kuten vaikka Paluu Rivertoniin tai Bolšoin perhonen. Ja onneksi millään lailla ei ole kielletty kirjaa olemasta viihdyttävä, sillä sitähän se kai alunperin on ollut: Viihtymistä tarinan äärellä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Leena ja näin juuri! Viihteen voi ymmärtää niin monella tavalla. Hirveää olisi jos kaikki lukeminen olisi tuskallisen työlästä ja vain sellainen olisi jotenkin 'korkeaa'!

      Delete
  8. Jännää, että "kaikkikirjainen" on kysymyksessä yhtä kuin "myös fantasiaa". Minä luen kyllä mieluusti fantasiaa, mutta en silti ole kaikkikirjainen, sillä olen ruvennut karttamaan yhä enemmän dekkareita. En oikein tiedä miksi, mutta yleensä olen pettynyt lukemiini dekkareihin, ehkäpä koska niistä niin usein löytyy joku asia juonesta, joka ei ihan mätsää, ja lisäksi nykyään tökeröt ja täynnä virheitä olevat tietotekniikkakuvaukset ärsyttävät. Kumma kyllä "elokuvatietokonegrafiikka" eli se käsittämätön epätodellinen mössö, mitä elokuvissa näkyy tietokoneiden ruuduilla, kun ne "prosessoivat" jotain, ärsyttää huomattavasti vähemmän.

    Pisteenä i:n päällä suurin osa dekkareiden naishahmoista on pitkiä solakkoja superälykkäitä blondeja, jotka älykkyydestään huolimatta tekevät tyhmiä virheitä, joita sitten joku mies voi paikkailla. Pitäisi varmaan lukea enemmän Agatha Christietä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihana dekkarivuodatus, Jenni ;)
      Minä taas en koskaan aikaisemmin tykännyt dekkareista, mutta nyt viimeaikoina olen viihtynyt niidenkin parissa. Olen kyllä samaa mieltä siitä kuinka ärsyttää, jos jokin yksityiskohta mättää. Meikäläiseen tosin kaikki epärealistiset tietotekniikkakuvaukset uppoavat ihan täysin!
      Dekkarinaiset taitavat tosiaan olla aika stereotyyppisiä, mutta ovatko jopa ihan hiustenväriä myöten? Itsellä ei ole tarpeeksi kokemusta etten osaa sanoa tuohon juuta enkä jaata.
      Minunkin tekee nyt mieli Christietä!

      Delete
  9. Kiinnostuin noista mainitsemistasi kahdesta hyvän juonen kirjasta. Normanin The Museum Guard löytyi meidän Kymenlaakson Kyyti-kirjastosta! Funderilta löytyi vain Stasiland, mutta tilasin All That I Am muiden houkutusten ohella nettikirjakauppa Adlibriksesta. En ole aiemmin kuullut kummastakaan kirjailijasta mitään, joten kiinnostaa kovasti tutustua heihin.

    The Autograph Man on hyllyssäni. Minäkin viihdyin sen parissa.

    Hyviä lukuhetkiä sinne Down Under!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihanaa, että pääset lukemaan nuo, ja toivottavasti pidät molemmista yhtä paljon kuin minä. Stasiland on minulla lukulistalla, olen kuullut siitäkin vain hyvää.

      Minä taidan muuten pitää The Autograph Manista kaikkein eniten Smithin kirjoista!

      Kiitos toivotteluista, ja samoin sinne!

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!