Thursday, March 27, 2014

Myöhästynyt helmikuun Tove ja muuminen menneisyyteni

No niin, postaustahtista ei tullutkaan ripeämpää. Olen nimittäin saanut tutustua jälleen kerran paikallisen sairaalan emergency-palveluun. Erinomaista, voin onneksi raportoida. Mutta ei siitä sen enempää - siirtykäämme mukavampiin asioihin!

Astuin vuoden alussa Opuscolon Janssonin kirjakiusaus -aluksen kyytiin. Reissu kestää vuoden ja tavoitteenani on lukea omasta hyllystä ainakin yksi Tove Janssonin kirjoittama tai häneen liittyvä teos kuukaudessa. Helmikuussa lukuvuorossa oli käännetty novellikokoelma Art in Nature (Dockskåpet). Muutama vuosi sitten heitin kärsimättömänä hyvästit ajatukselle, että kaikki hyllyssäni asuvat Janssonin kirjat olisivat joko ruotsin- tai suomenkielisiä. En malttanut enää odotella harvoja Suomen-matkoja, vaan Janssonia oli saatava heti! Tilanne on nyt se, että puolet kirjoista on englanniksi eikä se oikeastaan haittaa ollenkaan. Päinvastoin: nyt voin kätevästi tyrkyttää novelleja ystävillekin.


Jansson, T. Art in Nature. Sort Of Books, London, 2012 (1978).


Art in Nature on täynnään tarinoita, joissa usein jonkilaista luovaa työtä tai muuten vain luovaa elämäntapaa viettävät ihmiset kohdataan erilaisissa mielenkiintoisissa ja polttavissa tilanteissa elämänsä ehtoopuolella. Lukiessa mieleen palasi väläyksittäin useampi fakta tammikuussa lukemastani Toven elämäkerrasta ja tunsinkin, että sen vuoksi novellit aukenivat eri tavalla kuin aikaisemmin. Novelleissa Jansson paljastaa armotta henkilöiden huonot puolet: varsinkin itsekeskeisyys ja epävarmuus elää tarinoissa, monesti topakasti maustettuna kilpahenkisyydellä ja harhaisuudella. Lukija astuu suoraan keskelle hahmojen välisiä jännitekenttiä ja on etuoikeutetussa asemassa kyetessään tutustumaan niitä aiheuttaviin sekä sisäisiin että ulkoisiin ristiriitoihin.


"Regina stood up and said she was going to the ladies' room. On the way, she walked past the bar and asked if they didn't have any younger music. 'So we won't feel so old,' she added, and laughed. The waiter said that they had younger music but maybe it would make her feel even older. All the way downstairs, Regina wondered if he'd been cheeky, too familiar, and in that case, what she should have said. In any case it was too late now."
Novellista: White Lady.


Mieleen jäivät tällä lukukerralla lemmikeiksi erityisesti The Cartoonist, jossa nuori sarjakuvantekijä astuu salaperäisesti kadonneen edeltäjänsä legendaarisiin saappaisiin ja alkaa pakkomielteenomaisesti selvittää, mitä piirtäjälle oikeasti tapahtui. White Lady taas kuljettaa lukijan kolmen juhlatuulella olevan vanhan rouvan siivellä kaipaamaan nuoruuden keveyttä ja lupauksia idyllisessä saariravintolassa. A Leading Role puolestaan kertoo sateisista lomapäivistä syrjäisessä kartanossa  ja näyttelijättären häpeämättömästä tarpeesta olla valokeilassa ja käyttää hyväkseen toisten olemusta ja olemista.


"But the warm weather didn't come. The fog lay just as tight around the house when Frida arrived. Maria paid close attention to her cautious way of stepping off the bus, her exaggerated gratitude when the driver helped her with her bag. Her clothes were right, in fact perfect. Not too unpretentious. There was an actual attempt at a modest elegance - a misguided attempt."
Novellista: A Leading Role.


Kokoelman novellit ovat varsin lyhyitä ja sellaisina täydellistä lukemista aikapulasta kärsiville. Minä pääsin niiden siivillä harppaamaan ripeästi hetkeksi jonnekin oman arjen tuolle puolen, erilaisiin maisemiin ja tiheisiin henkilö- ja tilannekuvauksiin. Minusta monissa Janssonin novelleissa on koko elämä pähkinänkuoressa. Olinkin järkyttynyt, kun eräs aussiystäväni toisen novellikokoelman luettuaan sanoi hiljattain ei-kiitos-enempää, sillä hänestä novelleista puuttui pointti kokonaan. Pointti! Koko elämänkaari ja persoona sisällytettynä muutamaan hetkeen, eleeseen, tekemisiin ja ajatuksiin - neroutta, sanon minä. Ei juuri mitään, sanoo ystäväni. Huh!


Jatketaan samalla Jansson-linjalla, kun kerran vauhtiin päästiin. Opuscolosta on lähtöisin myös Muumikirjat ja minä -haaste. Kirjan pauloissa -blogin Paula haastoi minut kertomaan omasta muumimenneisyydestäni.

Haasteen säännöt kuuluvat näin:
- Kirjoita Tove Janssonin Muumi-kirjoista ja siitä, miten ja missä vaiheessa ne ovat kuuluneet elämääsi. Tee omaelämäkerrallinen teksti aiheesta ja julkaise se blogissasi.
- Lähetä haaste kolmelle sellaiselle kirjabloggaajalle, joita aihe voisi kiinnostaa. 
- Mainitse haasteen alkuperä tekstissäsi.

Minulle Muumit ovat olleet tärkeitä ihan varhaislapsuudesta saakka. Erityisesti muistiin ovat painuneet sarjakuvat, jotka ilmestyivät silloin joskus kauan sitten sanomalehdessä (en muista mikä lehti oli kyseessä). Mammani leikkasi jokapäiväiset, vai olikohan kyseessä jokaviikkoiset, sarjakuvastripit lehdestä ja liimasi ne sinikantiseen vihkoon allekkain. Luimme tummanpuhuvia ja äärettömän salaperäisiltä ja mielenkiintoisilta vaikuttavia tarinoita eteenpäin strippi stripiltä. Muistan, kuinka oikein janosin tapahtumille jatkoa ja kuinka strippi aina loppui hyvään kohtaan. Lopputuloksena oli kotitekoisia sarjakuva-albumeita. Harmikseni minulla ei ole aavistustakaan minne ne jossakin vaiheessa perheemme muuttoja joutuivat, nykyään nuo ruutuvihot tuntuisivat suorastaan aarteilta. Lapsuusmuistot saavat nyt aikuisempaa ulottuvuutta, sillä sekä uudessa elämäkerrassa, että The Cartoonist -novellissa paljastuu, millaisen stressin ja tuskan takana tuollainen kolmen-neljän ruudun tarinankerronta voikaan olla.   

Seuraavaksi vahvin muisto liittyy Vaarallinen matka -kirjaan, joka oli iltasatusuosikki monen vuoden ajan. Kirjassa Muumit eivät ole keskeisiä hahmoja, mutta muumitarinoista tuttua väkeä vilisee seikkailun lomassa ja lopussa tietenkin pelastaudutaan ihanaan Muumilaaksoon. Kirjaa veivattiin niin säännöllisesti, että koko runollinen tarina on iskostunut mieleeni sana sanalta loppuelämäkseni. Miltei samalla hartaudella olen lukenut kirjaa myös mini-me:lle, jonka heikko suomen kielen taito tosin hiukan hidastaa nyanssien hoksaamista. Kirjasta pitämistä kielitaidon puutteellisuus ei kuitenkaan estä, sillä Vaarallisen matkan kuvitus on upea ja tarina on aivan loistava mielikuvituksellinen ja seikkailullinen, hiukan liisaihmemaassamainen reissu kaikessa pelottavuudessaan ja kummallisuudessaan. Omaan ihastukseeni lapsena vaikutti myös eittämättä se, että päähenkilön nimi on Sanna ja pystyin kuvittelemaan olevani itse hurjan seikkailun keskeinen hahmo!

Näistä kahdesta lapsuusmuistosta pärähtänyt kipinä on leiskunnut avotulena koko elämäni ja siitä johtuen en taida koskaan päästä eroon Muumien vetovoimasta. Nuo 'virtahevot' taitavat kuulua elämääni hamaan loppuun saakka. Sen pituinen se!

Minä en osaa laittaa haastetta eteenpäin kenellekään tietylle kirjabloggaajalle, sillä tuntuu, että tämä on jo ehtinyt kiertää useammassa blogissa. Ken haluaa valottaa muumista menneisyyttään, siihen vapaasti tarttukoon!

6 comments:

  1. Ihana postaus! <3

    ER- osuus toki kuulostaa ei-niin-hyvältä jutulta, mutta toivottavasti kaikki nyt ok!

    Terveiset täältä Toven kesien maisemista sinne maapallon toiselle puolelle :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Olo on nyt ok, joitakin tuloksia odotellaan vielä. Toivottavasti selvitään säikähdyksellä!
      Blogisi kauniit maisemat ja kivat juttusi aiheuttavat kyllä vaarallista matkakuumetta :) Ja Tovekin tykkäsi! Pakko varmaan vierailla niillä nurkilla kun on mahdollisuus...

      Delete
  2. Muumimenneisyyteni on kuin musta aukko. En muista lukeneeni muumikirjoja lapsena tai että niitä olisi luettu minulle. Pitäisiköhän nyt aloittaa...

    ReplyDelete
    Replies
    1. :D No nyt sitten lukemaan muumeja juhlavuoden kunniaksi! Oletkos lukenut näitä aikuisille suunnattuja Janssoneita?

      Delete
  3. Ihana juttu tuo sinikantinen ruutuvihkomuumisarjakuvakirja! Itselleni muumisarjakuvat ovat jääneet vieraiksi, vaikka varmaan olen lukenut strippejä jossain lehdessä joskus. Tämä juhlavuosi voisi olla hyvä aika tarttua niihinkin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No tosiaankin nyt olisi hyvä 'tekosyy' tarttua sarjiksiin. Ne ovat aivan mainioita ja niissä on mielestäni sellainen omanlaisensa ajoittain aika synkkäkin tunnelmansa. Niissä käsitellään aika syvällisiä ja rankkojakin aiheita! Minulle muumisarjikset ovat nimenomaan noita ruutuvihkoon liimattuja :) Niissä oli hieno fiilis :D

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!