Monday, May 12, 2014

Hohotuttava The Autograph Man

White Teeth ja On Beauty tuli luettua heti niiden ilmestyttyä. Ihan hyviä molemmat, mutta eivät juurikaan hetkauttaneet minua oikeastaan suuntaan tai toiseen. Siksipä minulle Zadie Smith on ollut taitava ja kaikin puolin näppärä kirjailija, mutta en ole ymmärtänyt suuren suurta suosiota, siitä huolimatta, että tarina todistettavasti kulkee ja aiheetkin ovat ajankohtaisia sekä sopivan yhteiskuntakriittisiä/poliittisia. Kaikki muuttui kun sain lainaksi The Autograph Manin, joka heivasi käsitykseni kertaheitolla laimeasta peukuttajasta Smithin ihailijaksi :) Olin jo aikaisemmin kavereiden suositusten perusteella osannut aavistella, että tässä kirjassa on sitä jotain. En pettynyt.



sannabanana
Smith, Z. The Autograph Man. Penguin, Camberwell, 2011 (2002).


"In return, she painted a long streak of red, like a design feature, down the length of pine, punctuated by little hillocks of bird guts. And still he did not throw up. Ha! Alex was counting this as a Personal Triumph of the Morning #3. The second was walking. The first was consciousness."


Kirjan prologi ei heti saanut minua innostumaan. Hankala, monikulttuurinen lapsuus ja nuoruus tuntui heti kättelyssä jo moneen kertaan luetulta 'tapahtumapaikalta', vaikka Smithin luomat henkilöt mielenkiintoisia ovatkin. Prologin jälkeen siirrytään kuitenkin nykypäivään, ja alun pojat ovat jo hetken omia polkujaan kulkeneita aikuisia. Yhtäkkiä prologi antaakin loistavan taustan nuorten miesten taustaan ja suhteisiin, ja lukukokemus kirkastui hetkessä.

Kirjan keskiössä sekoilee ja kipuilee Alex-Li Tandem. Kaikki tuntuu painavalta ja ahdistavalta: ura (ymmärrettävästi) laajemman yhteiskunnan mielestä epämääräisessä nimikirjoitusbisneksessä aiheuttaa kriiseilyä ja itsetutkiskelua, samoin  pitkäaikainen suhde henkeäsalpaavaan kauniiseen Estheriin, puhumattakaan juutalaisuudesta, joka avautuu toisille helpommin, toisille hankalammin. Lapsuudenystävät Rubefine (Jumalan kanssa sinut oleva rabbi),  Adam (Estherin veli, pössyttelijä, viedokaupan myyjä ja mystikko) ja Joseph (vakava vakuutusasiamies) toimivat hyväätarkoittavana ankkurina ja turvaverkkona Alexin rimpuillessa epätietoisuudessaan. Sekana sopassa kelluvat myös yläluokkaisuudessaan hurmaava Boots, jonka kanssa kuherrellaan huvikseen, amerikkalainen kyseenalaisesta julkisuudesta kärsivä/nauttiva Honey, sekä pitkäaikainen ihastus, Kitty Alexander, vanha näyttelijätär, jonka nimikirjoitusta Alex on metsästänyt vuosikaudet ja jonka jäljittäminen on paisunut miltei pakkomielteenomaiseksi.


"'I'll be there. An hour later. I'll be there.'
'An hour, can you imagine? What is one to do in an airport for an hour?'
'Watch people come,' suggested Alex. 'Watch people go.'
Kitty shuddered. 'This I've seen plenty, including the version where they don't come back.'"


The Autograph Man on ihanan täyteläinen, syvällinen ja viihdyttävä samaan aikaan. Kirjassa pohditaan  Alexin kautta aikuistumista, elämän tarkoitusta, rakkautta, ystävyyttä ja kuolemaa. Henkilökavalkadi on hulvaton, mutta silti realistinen ja dialogit pursuavat inhimillisyyttä ja oikeasti naurattavaa huumoria. Alexin elämään astutaan kun hän on miltei itsetuhoinen toikkaroidessaan perustavanlaatuisten kysymysten äärellä. Huolestuneet ja hyväntahtoiset ystävät, ja Esther, pilkahtelevat sivuilla, yrittäen saada Alexin rauhoittumaan, tajuamaan, muuttumaan, mutta jotkut tiet on kuljettava yksin. Muuten, Alexin tapa analysoida ja lokeroida koko maailma pienintä yksityiskohtaa myöten juutalaisiin ja ei-juutalaisiin asioihin on vähintäänkin mielenkiintoinen. The Autograph Man paljastaa myös jotain olennaista nyky-yhteiskunnasta: mitä oikeastaan on tavoiteltu menestys, fanitus ja kuuluisuus, ja mitä järkeä tässä koko elämässä on?


"He had collected things in his life, which is what you're meant to do, placing them carefully between you and death, as on an obstacle course."   



sannabanana
Riskinottoa Alexin hengessä: tulen ja veden välissä, jalansija kapea ja liukas.
 

19 comments:

  1. Tämä arvostelu sinetöi sen: mun täytyy lukea tää kirja, viimeistään sitten kesälomalla! Kuten aikaisemminkin olen tainnut sanoa, niin valkoiset hampaat jäi multa kesken heti alkuunsa; ei se jaksanut kiinnostaa muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. Kauneudesta sen sijaan oli mun mielestä tosi hyvä ja viihdyttävä, joten jos tämä uusin on vielä parempi, niin... Noh, parempi ehkä ettei kasaa liikaa odotuksia! :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jee, lue! Mutta ei ole uusin, vaan vanhin :) Minä aloitin skeptisesti, mutta prologin jälkeen oli huippu! Toivottavasti toimii sinullakin :)

      Delete
  2. Minulla on tämä kököttänyt hyllyssä (suomeksi) vuosikausia, mutta en ole saanut aloitettua. Jostakin syystä suhteeni Zadie Smithiin on sellainen, että uskon kovasti pitäväni hänen kirjoistaan vaikka en ole ensimmäistäkään saanut luettua. Valkoiset hampaat olen kyllä aloittanut noin neljästi…

    Täytyypä kokeilla tätä Nimikirjoitusmiestä seuraavan kerran kun tulee Smith-olo :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hih, minäkin olen sitkeästi yrittänyt tykätä ja lukea kaikki, vaikkei lempi ole leiskunut aikaisemmin. Tästä tykkäsin ihan oikeasti ja se oli helpotus :)

      Delete
  3. Tämä on Smithin kirjoista ainoa, jonka olen lukenut suomeksi ja josta en erityisemmin innostunut. Nyt aloin miettiä, että johtuiko pitämättömyyteni sittenkin siitä, että en lukenut tätä alkuperäiskielellä. Sinun kirjoittamanasi kun tämä vaikuttaa niin hurjan mielenkiintoiselta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voipa ollakin kyse kääntyvyydestä. Huumori oli nimittäin sellaista oikein brittikomediamaista mielestäni. En tiedä kuinka helposti sellainen kääntyy. Kuvittelin kirjan koko ajan leffana mielessäni, käsikirjoitus on mainio :D

      Delete
  4. Oho, tämähän vaikuttaa kenties jopa luettavalta. Minullahan on Zadie-kammo, joka syntyi Valkoisista hampaista jota luin naama irvessä väkisin about 60 sivua ennen kuin jätin koko roskan kesken. :D Arviosi perusteella tämä vaikuttaa jopa hyvältä, hmmm. Jospa antaisi vielä Zadielle mahdollisuuden (hän sitä varmaan anelee kovasti, heh).

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jokainen lukija on Zadielle tärkeä ;)
      Minäkin luin ne kaksi muuta hiukan väkisin, vaikkakin loppuun saakka, jonkinlaista herätystä toivoen.
      Tämä tuntui erilaiselta, kokeile. Tykkäsin kovasti varsinkin kaikista dialogeista tässä. Ainoastaan se alku hiukan haukotutti, mutta kun sen yli pääsee niin moottori käynnistyy.

      Delete
    2. Olen salaa miettinyt, mikähän siinä Valkoisissa hampaissa oli, kun niin moni meistä on kokenut sen puuduttavana. Itse muistan siitä enää liioitellut henkilöhahmot, jotka toivat mieleeni Irvingin henkilöt. Minulle se on suuri turn off, koska en koskaan oikein lämmennyt Irvingin kirjoille (ja lopulta jätin kirjailijan kirjat kokonaan rauhaan ja sinne saavat jäädäkin). :)

      Delete
  5. MItenköhän on, uskaltaisikohan tätä yrittää lukea, kun munkin Valkoisille hampaille kävi vähän kehnosti. Kuulostaa ainakin ihan riskinoton arvoiselta. :-)

    Toivotaan, että kissalla on ne yhdeksän henkeä, vai kuinka monta niitä nyt oli. Aikamoinen tasapainottelija! Mutta pitäähän sitä kissallakin olla jännitystä elämässä. ;-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu, tämä tapaus järjestää kyllä jännitystä elämäänsä. Pari viikkoa sitten joutui villikissojen kynsiin ja joutui lääkärille paikkailtavaksi...

      No, voisit vaikka kokeilla tätä, kun on riskinoton paikka, eikä muita takuuhyviä hyllyssä! :) (Ja kerro sitten miten kävi!)

      Delete
  6. Minäkään en ihan täysin ole ymmärtänyt Smithin suurensuurta suosiota..pitänee tsekata tämä, jos joskus ikinä enää ehdin mitään lukea!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Heh, tämä antaa sellaisen hyvän pilkistykseen niihin Smithin taitoihin! En kyllä tajua, mitä sitten tapahtui niiden muiden kahden lukemani kohdalla? Minusta niissä on liikaa kikkailua ja jotenkin kirjoittaja itse nerouksineen 'kuuluu' liikaa sivuilta?
      Toivottelen rauhallisia päiviä, siis sellaisia, jolloin ehdit lukemaankin.

      Delete
  7. Tämä houkuttelee lukemaan! Brittihenkinen arvostelu! Valkoiset hampaat puudutti, mutta tämä kiinnostaa nyt.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onpas jännä, että niin monelle Valkoiset hampaat on ollut tuskallinen projekti! Kokeile tätä, jos ehdit. Toivottavasti tykkäät. Niin kuin tuossa yllä tuli jo ilmi, en ole varma kuinka tämä on käännetty, mutta enkuksi ainakin toimii :)

      Delete
  8. Minulla on mennyt aika päinvastoin suhteessa Zadie Smithiin: rakastin Kauneudesta-kirjaa, rakastin myös uusinta N-W:tä. White teeth taas on jostain käsittämättömästä syystä edelleen lukematta, vaikka se oli tarkoitus lukea jo ilmestyessään 2005. Mutta sitten tämä Nimikirjoitusmies... lukemisesta on jo hyvän aikaa, mutta minä en välittänyt tästä silloin joskus oikein juuri ollenkaan. Tapahtumia en juurikaan muista, mutta muistan lukeneeni tätä hyvän aikaa, siis oikeasti varmaan viikkoja, mikä on kauan jopa kaltaiselleni hitaalle lukijalle. Jotenkin en kai löytänyt kaikkia tasoja, joita sinä olet tästä löytänyt. Tavallaan voisi lukea tämän myös uudestaan, katsoa olisiko oman iän karttuminen muuttanut teosta johonkin suuntaan. :)

    P.S. Mainio otos kissasta ottamassa riskejä. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Uuuh, saattaapa olla se klassinen 'väärä aika-paikka-elämäntilanne' tälle kirjalle? Tai suomennos? Tai sitten et vain yksinkertaisesti tykkää? ;)
      Olisi varmaan pitänyt arvostelussa mainita, että koska oma elämä on nyt mullin mallin, mua naurattaa nykyään melkein mikä tahansa! Ehkä siksi kirja toimi mainiosti tällä kertaa?
      Mutta oikeasti tästä kyllä pidin ja löysin tarinasta paljon kaikenlaista. Ehkä tätä pitää lukea kriisissä? Kokeile, ja kerro miten kävi!

      Kissa on kyllä mahtavaa kylpyseuraa. Odotin koko ajan, että joko tulee pulahdus tai viiksikarvat kärähtää, mutta liukastellen tuo hilautui ees taas ammeen reunalla.

      Delete
    2. Seuraavaa kriisiä odotellessa! ;) Ja aivan mahdollisia syitä kaikki mainitsemasi.

      Tsemppiä mullistuksiin!:)

      Delete
    3. Kiitti tsemppauksesta. Yhdestä kriisistä kun selviytyy, niin uutta jo pukkaa ;) Ainakin omassa elämässä ei yleensä kauaa tarvitse odotella saumaa kriisikirjallisuudelle :D

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!