Friday, June 27, 2014

Erään kirjan tarina

Hyllyssä oli jo pidemmän aikaa poltellut Geraldine Brooksin People of the Book. Olin säästellyt kirjaa sopivaa hetkeä varten ja odotukset olivat korkealla. Kaikin puolin täydellisestä lukukokemuksesta olin haaveillut jo jonkin aikaa, sillä takakannen puolesta kirja vaikutti nappiosumalta meikäläiselle: historiaa, museoita, kulttuureita, kirjoja, arkistoja ja hippu jännitystä. Mutta nyt täytyy sanoa, että ensimmäisten sivujen jälkeen kurkussa alkoi kuristella karvas pettymys. Ensimmäiseksi alkoi ärsyttää nykyajan (90-luvun) kertojan, australialaisen Hannan ääni. Niin todella stereotyyppistä aussiblaa-blaata, joka tuntui liian alleviivatulta: olemme nykyajassa ja Hanna on australialainen, moderni nainen. Seuraavaksi ärsytti suunnattomasti se, että Hanna, menestynyt konservaattori, alkaa nuoleskella kansainvälisen kollegansa sormia ravintolassa hiukan sen jälkeen kun he ovat tavanneet ensimmäistä kertaa ammattimerkeissä Sarajevossa. Mitä mieltä olette tällaisesta:


"He reached over then and wiped a smear of grease off my cheek. I stopped laughing. I reached for his hand before he could withdraw it, and turned it over in my own. [...käsien ja sormien kuvailua...] I bought them to my lips and licked them, slowly, one by one. His green eyes regarded me, asking a question anyone could understand."


Yäk! Mutta kun olin päässyt alkuinhotuksen ylitse, alkoi kirjasta onneksi löytyä hyviäkin puolia. Koko tarinaa ei nimittäin kerrota Hannan suulla, vaan Sarajevoon sijoittuvasta työkeikasta saa alkunsa matka aikakoneella. Keskiajalta peräisin oleva juutalainen rukouskirja on pelastettu sodan jaloista ja Hannan tehtävänä on dokumentoida kyseinen harvinaisuus. Konservaattorin ammattitaidolla kirjasta löytyykin lukuisia mielenkiintoisia johtolankoja sen menneisyydestä. Lukija pääsee niiden mukana kurkistamaan kirjan valmistumisen lukuisiin palapelimaisiin vaiheisiin, ja samalla Euroopan ja Lähi-Idän myllerryksiin sekä varsinkin kristinuskon, islamin ja juutalaisuuden suhteisiin eri paikoissa ja eri aikoina yksittäisten ihmisten tarinoiden kautta. Hurjan mielenkiintoista siis.



Brooks, G. People of the Book. Harper Collins, Sydney, 2009 (2008).


"These stories, intriguing as they were, he had to put from him. Instead he had to put himself into the mind of Giovanni Domenico Vistorini, a hunter's mind, fierce in pursuit of the slightest hint of heresy. A suspicious and perhaps a hostile mind. Aryeh hoped that Vistorini, the scholar, would appreciate the book for its beauty and its antiquity."   


Minulle parasta antia olivat nämä kuvaukset menneistä ajoista ja paikoista, ja siitä kuinka asiat maailmassa muuttuvat nopeastikin poliittisten myllerrysten seurauksena, nyt ja aikaisemmin. Mielenkiintoista oli myos lukea konservaattorin arjesta ja erilaisista historiallisista valmistustekniikoista. Sen sijaan Hannan oma tarina jätti minut valitettavasti täysin kylmäksi. Miksi minusta tuntuikin, että kaikki oli jotenkin epäuskottavaa hänen kohdallaan? Hannan rakkaussuhteet, vaikea suhde kylmään ja urahulluun äitiin sekä mysteerinä säilyneeseen isään ei vain saanut minua ollenkaan mukaan imuunsa.


"Years ago, we watched Lebanon fall apart and said, 'That's the Middle East, they're primitive over there.' Then we saw Dubrovnik in flames, and we said, 'We're different in Sarajevo.' That's what we all thought. How could you possibly have an ethnic war here, in this city, when every second person is a product of a mixed marriage? How to have a religious war in a city where no one ever goes to church?"


Kirja oli täällä Australian Book Industryn Awardsin vuoden kirja (2008), eli yleisönsä tämä on kyllä löytänyt. Kirjan taustalla on myös epäilemättä kunnioitettava määrä tutkimusta, samoin kuin linkkejä tositapahtumiin mikä käy ilmi jälkisanoissa. Johtuen omista ennakko-odotuksistani, harmittava pettymyksen maku jäi kuitenkin minulle mieleen ylimmäksi, ja siksi People of the Book ei jää hyllyyn, vaan saa jatkaa matkaansa divariin ja sieltä toivottavasti jonkun toisen, sopivamman lukijan hyppysiin.

2 comments:

  1. Rehellisesti; mulla tuli mieleen tuosta ekasta lukunäytteestä salaa luetut teiniaikojen Reginat... ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sanopa muuta! Täyttä Harlekiinia! Meinasin lopettaa heti, varsinkin kun muuten kyseinen henkilö oli niin professionaali eikä mikään rakkaudenkaipuinen romantikko. Onneksi noin pahoja ei ollut muita, mutta jotenkin into tuon luettua lässähti. Ne muut osat (historialliset) olivat onneksi hyviä eikä tuollaisia :)

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!