Monday, June 9, 2014

Itkupillin tunnustuksia

Kaikesta huolimatta tunnustan heti alkuun olevani pohjimmiltani auttamaton romantikko, jonka silmät kostuvat helposti kaikesta vähänkin tunteellisesta ja erityisesti kaikenlaisista rakkaudenosoituksista. Rakkaus ja toisista välittäminen on vain niin ihanaa ja tärkeää ja olennaista ja tekee maailmasta ja hetkistä paremman. Niiden hetkellisenkin puutteen tuntee jokainen, ja toivottavasti niiden läsnäoloa ei kukaan vähättele. Kaikille maailman lapsille rakkauden ja välittämisen soisi olevan itsestäänselvyys.

Olen viime viikkoina vetänyt oikein rakkausvärisuoran kirjarintamalla: runoja, novelleja ja haaveilua, sekä kaiken kruununa taustalla kovalla ja jatkuvasti soiva fado. Jos tuolla yhtälöllä ei ala sielussa värähdellä, kannattaa mennä tarkastamaan pulssi :D

Rakkautta on tietenkin monenlaista, ja siihen voi myös sekoittua kaikenlaista muuta. Ihmiset ja ihmissuhteet ovat niin monimutkaisia, ja rakkauteen ja muihinkin tunteisiin opitaan perheissä tai olosuhteissa, joissa vanhemmat/huoltajat kantavat menneisyytensä perinteitä. Joskus mitä tahansa voi erehtyä luulemaan rakkaudeksi. Näihin fiiliksiin palataan myöhemmin, mutta nyt keskitytään siihen aitoon, hyvään, euforiseen ja nautinnolliseen.

Rakkausputki alkoi riippukeinussa Tommy Tabermannin ihanan kokoelman Elämä ottaa kädestä parissa. Tarkoitus oli ihan vain lukaista muutama ajatus muun tekemisen ja lukemisen lomassa, mutta niinhän siinä kävi, että en pystynyt lopettamaan ja oli haettava nenäliinoja käden ulottuville. Heijasin keinussa ja vuoroin niiskuttelin, vuoroin hymyilin.


Tabermann, T. Elämä ottaa kädestä. Gummerus, Helsinki, 2014.



"Olet juuri niin paljon
kuin olet hyvä ja kaunis.
Olet juuri niin paljon
kuin uskallat antaa."

Ote kirjassa Luovuuden lumous julkaistusta runosta.


Elämä ottaa kädestä on Tabermannin runoja, tekstejä ja proosaa järjesteltyinä inspiroivien otsakkeiden alle. Teemoina ovat muun muassa hyvyys, läheisyys, rakkaus, rohkeus, onni ja ilo. En voi sille mitään: Tabermannista on tullut yksi suosikeistani. Teksteissä mennään asian, eli elämän, ytimeen. Niin kuin kirjan takakannessa todetaan: 'elämä on loppujen lopuksi pirun yksinkertaista'. Ei tule kenellekään yllätyksenä, että kirjan teksteissä puolustetaan kaikkea sitä pehmeää, kaunista ja hyvää, mitä ihmisissä ja ihmisyydessä on, ja jota monesti halveksutaan tai yritetään peittää tai kovettaa. Tabermannin ajatuksissa on jotain hyvin samaa kuin toisen suosikkini, aussikommentaattori Michael Leunigin elämänfilosofiassa. Onneen ei tarvita paljoa, mutta sen on oltava aitoa. Yhteiskunta ja nykyaika ovat helposti kovia orjapiiskureita, jolloin jää ihmisten vastuulle ja haasteeksi herätä, huomata ja olla rohkeasti rakastava ja hyvä toisille ja itselleen. Pidän Tabermannista juuri siksi, että hän herättelee arjen tekoihin eikä vain leijaile pilvilinnoissa.


"Ja jos tämä Suomi joitakin sotajoukkoja tarvitsee, niin sellaisia nopean toiminnan joukkoja, jotka käyvät pitämässä vanhuksia kädestä, syöttämässä ja juottamassa, joilla on hetki aikaa kuunnella lasta tai auttaa taakkansa alle uupuvaa huoltajaa. Sellainen Suomi syntyy muuttamalla asenteita ja rakenteita, puhumalla ääneen ja tekemällä päätöksiä."

Ote puheesta eduskunnassa, 2007.


Elämä ottaa kädestä inspiroi, lohduttaa, rohkaisee, koskettaa ja antaa toivoa. Pidin kovasti siitä, että kokoelmassa on kaikenlaisia tekstejä, jotka on sommiteltu sopivien teemojen alle. Koska imaisin kirjan kerralla läpi, minua kuitenkin hämmensi hiukan se, että muutaman kerran sama teksti oli useamman teeman alla, vaikka se tietenkin molempiin aiheisiin sopikin. Noh, pikkujuttu, ja tosiaan asian bongaaminen johtui siitä, että luin kaiken innolla ja ajatuksella putkeen. Kirja on nyt jäänyt yöpöydälle asumaan ja saa ollakin siinä. Tabermannin sanoihin on hyvä palata uudestaan ja uudestaan. 

7 comments:

  1. OI, miten tämä Tabermann on minulta jäänytkään lukematta....

    Minäkin kyynelehdin kaiken kauniin äärellä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tämä on täynnä hyvyyttä ja kauneutta! Etsi käsiisi!

      Delete
  2. Suuri kiitos Sanna tästä kirjasuosituksesta! Tämä Tommyn kokoelma on riipaisevan upea. Oikein tunnen miten kaikki hyvä ja kaunis valuu minuun kun sitä luen. Se on juuri alkaneen Suomi-lomani ja kauan kaivatun hengähdystauon ensimmäinen kirja. Luulen, etten kuitenkaan heti palauta sitä kirjastoon, vaan palaan siihen aina uudestaan ja uudestaan tämän loman aikana. Kiusaus on kova ostaa se omaksi. Voikun siitä tulisi englanninkielinen käännös, tätä kirjaa pitää jakaa ja jakaa.

    Muutama lainaus kirjasta:

    "Muista, että se mitä et hyvällä ,
    hyväilemällä saa,
    ei ole saamisen arvoista."

    "Sitä se onni on,
    ettei hetkeen katso taakseen
    eikä eteen."

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hienoa, että sait tämän käsiisi. Jostain syystä en edes osannut ajatella käännöksiä. Onkohan Tabermannia käännetty yleensäkään? Lähden asiaa googlaamaan...
      Jos et osta omaksi, niin tee ainakin hyviä muistiinpanoja, joihin voit palata myöhemmin. Tämä kirja antaa niin paljon. Olen tosi iloinen, että sinäkin tykkäät tästä!
      Hienot nuo lainaukset, nyt tekee taas mieli lukea tätä uudestaan.

      Delete
    2. Kiitos, vasta neljä päivää takana ja olen jo ihan omissa maailmoissani. Takana on jo kolme luettua kirjaa tällä lomalla! Toinenkin niistä sinun suosittelemasi: We need new names. Loistava esikoisteos ja koskettava tarina. Kiitos siis siitäkin suosituksesta.

      Muistikirjaan on jo tullut kopioitua useampikin kohta. Valitsen tosin vain parhaimmat lauseet, ne jotka ovat kolahtaneet koviten. Uskon, että niihin tulee palattua, sillä ne antavat uskoa ja voimaa olla hyvä, toimia niin kuin oikein on - sekä valavat uskoa rakkauteen ja sellaiseen täydelliseen avautumiseen toiselle. Useassa runossa on yhteys luontoon ja ne sopivatkin hyvin tänne mökille, järven rauhaan.

      Delete
    3. Aah, mökkiloma kuulostaa terveelliseltä :) Me riudumme talvimyrskyn kourissa, eilen alkoi ja kestää vielä ainakin tämän päivän.
      Minuakin se Bulawayon kirja kosketti, mieleen ovat jääneet selvimmin ne 'yleiskappaleet', jotka olivat minusta niin hienot. Ne joissa kerrottiin monen tarina samaan aikaan, joista sitten Kullan tarina oli tavallaan yksi. Tekisi kyllä mieli lukea kirja vielä uudestaan enkuksikin...
      Ja Tabermannia ei ole käännetty! Uskomatonta! Siinäpä jollekin antoisa tehtävä edessä. Ajattelin kyllä muutaman kääntää ihan itse kavereille, sellaisia epävirallisia kyökkikäännöksiä siis ;)

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!