Thursday, June 12, 2014

Ranskalaista, tunteella

Anne Wiazemskyn Hymni rakkaudelle (Hymnes a l'amour, suom. Annikki Suni) käynnistyy Annen ja hänen veljensä käydessä läpi äitinsä kuolinpesää. Papereiden joukosta löytyy isän vanha testamentti, jota ei koskaan pantu käytäntöön. Huomio kiinnittyy tuntemattomalle geneveläisnaiselle jätettyihin esineisiin, joiden joukossa on Edith Piafin Hymni rakkaudelle -levy. Wiazemsky lähtee selvittämään mysteeriä ja toteuttamaan isänsä tahtoa. Kuka on tuo nainen ja miksi isä omisti henkilökohtaisia tavaroitaan hänelle?


Wiazemsky, A. Hymni Rakkaudelle. WSOY, Helsinki, 1998 (1996).



"äidin asunto porte de Saint-Claudin lähellä on muuttunut elottomaksi romuvarastoksi, jossa leijuu viiltävä suru. Minä yritän veljeni kanssa tyhjentää sitä huonekaluista, kirjoista, kaikesta mitä äiti oli hankkinut vuosien varrella, kaikesta mitä hän oli perinyt vanhemmiltaan: arvokasta roinaa, joka omalla tavallaan kertoo useista sukupolvista, monista elämänkohtaloista."


Kirjassa liikutaan Annen lapsuusmuistojen varassa, joiden kautta avautuu näköala turhautuneeseen avioliittoon, jossa lapset siirretään sivummalle uran ja rakkaudennälän tieltä. Kirjassa riudutaan ja reagoidaan dramaattisesti aikuisten puolelta. Lapset havainnoivat ja pysyvät poissa jaloista, elävät sitä arkea, mihin ovat kaikessa erikoisuudessaan tottuneet.


"Katselen äitiä, niin kaunista ja niin poissaolevaa äitiä, kuuntelen musiikkia jota hän soittaa, sanoja joita hän lausuu huolellisesti kuin koulussa, ja minu sydäntäni kuristaa. Kuristaa niin kovasti etten tiedä, onko se iloa vai surua."


Hymni rakkaudelle on mielenkiintoinen tutkimusmatka nuorena kuolleen isän elämään. Yhdistelmä lapsuusmuistoja ja isän tunteneiden ihmisten kommentteja. Testamentin potkaisemana levoton lapsuus joutuu suurennuslasin alle, muistellaan tilanteita ja itselle tärkeitä ihmisiä. Lukiessa on kuitenkin koko ajan tunne siitä, että taustalla on valtavan paljon muutakin, sellaista, johon lapsi ei pääse käsiksi, ja jota ei koskaan saa tietää.  


"- Olette oikeassa, teidän isänne oli hyvin venäläinen: mielettömän kiihkeä, avokätinen, mutta myös ahdistunut ja hermostunut, ei pysynyt aloillaan, poltti koko ajan.  Iloinen ja tarmokas mies, joka saattoi yhtäkkiä sulkeutua ja vaieta pitkään ja kieltäytyä vastaamaan kysymyksiin."


Kirjan kuvaama elämä vastaa ranskalaisista elokuvista saamaani mielikuvaa intohimojen ja tunteiden mukana ajelehtivista ihmisistä, ja lapsista, jotka kasvavat dominoivien vanhempien varjossa. Kun rakkaus tempaisee mukaansa, ei vaihtoehtoja ole ja kaikki muu saa väistyä sen tieltä. Ranskalaiskirjailijoiden teoksia olen lukenut varsin vähän, mutta korkkaan tällä kirjalla Vive la France -haasteen, joka - kauheaa! - päättyy jo lokakuussa. Nyt äkkiä lisää ranskalaisia kehiin!

8 comments:

  1. Viehättävän, ja ranskalaisen, kuuloinen teos! Olen jossain nähnyt tuon kauniin kannenkin, enkä enää päästä kirjaa ohi.

    Kuvasi on taas täynnä lukemisen onnea! Käypäs kurkkaamassa kesähaasteeni!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos haastevinkistä, lähdin heti mukaan!
      Tämän kirjan lukaisee nopeasti, eli ota vain mukaan seuraavalla kerralla!

      Delete
  2. Kuulostaa aika mielenkiintoiselta! Ehkäpä pitää muistaa etsiä tuo vaikkapa lentokonelukemiseksi myöhempiä reissuja varten! (vai oliko se kamalan pitkä / painava, että meneekö käsimatkatavaroihin :D)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juuri sopivaa matkalukemista! Kevyt ja kapoinen :)

      Delete
  3. Voi mikä nostalginen jälleennäkeminen! Olen lukenut Hymnin rakkaudelle joskus yli kymmenen vuotta sitten; mielikuvissani olen ollut silloin lukiossa ja lainannut kirjan Rikhardinkadun kirjastosta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. :) tuollaiset ovat ihania kirjamuistoja!

      Delete
  4. Onpa kaunis kansi kirjalla. Vaikuttaa myös arviosi perusteella ihan luettavalta kirjalta, vaikka nyt ei syntynyt sellaista pakko lukea -fiilistä kuitenkaan. Mutta aijai, tuo Ranska-haaste onkin minulta päässyt melkein unohtumaan! Innoissani lähdin siihen mukaan, koska ranskalaista kirjallisuutta ei tule pahemmin luettua. Ajattelin, että jospa haasteen myötä tulisi. Noh, peräti yhden kirjan olen minäkin saanut kys. haasteeseen vasta luettua. :D

    Terkut muuten suvisuomesta! Aurinko paistaa pitkästä aikaa, mutta pohjoistuuli kutittelee siihen malliin, että on talvitakkia ikävä :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä ehdin lukea jo toisenkin ranskiksen heti perään, luulen, että tykkäät siitä seuraavasta enemmän kuin tästä! En tiedä milloin ehdin postata, enkä halua paljastella etukäteen...
      Kesä on ihana sana :) Terkut takaisin talviselta duunimatkalta autiomaan laidalta: päällä untsikkaliivi ja paksu fleece 24/7!

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!