Wednesday, August 27, 2014

Iso pala länsirannikkoa pikana - osa 2

Matka jatkuu!

Hautajaisten jälkeen ohjelmassa oli hyvästejä ja muisteloita. Kahvittelimme hetken Sports Complexin kahvilassa ja mietimme, kuinka olisikin ollut hienoa, jos 'meidän aikana' Karrathassa olisi ollut niin hieno vesipuisto ja kuntosali ja kahviloita ja... Mutta samalla sitä on kyllä hiukan ylpeä itsestään, että on selvinnyt arjesta haastavammissa olosuhteissa. Hyvä puoli tuollaisessa karaistumisessa on sekin, että oppii olemaan aika vähään tyytyväinen ja siitäkin kiitollinen :)

Iltapäivällä oli sitten aika kääntää auto kohti etelää ja tiesin jo lähtiessä, että en pääsisi minnekään perille ennen pimeää. Oli kuitenkin liian mukavaa jutella kavereiden kanssa, joita niin harvoin näkee naamakkain, että annoin paluuajan lipsua.

Karrathasta lähtiessä sain kokea taas erään Pilbaran rautamalmiseudulle tyypillisen seikan: valtavan pitkät junat. Puomit rämähivät alas edessäni ja seurasin vaunujen paluuta jonnekin sisämaan kaivoksiin. Eräällä Karrathan kollegalla oli aina todella hienot kynnet ja salaisuudeksi paljastui nämä rautatietauot: odotellessa hän oli varustautunut viilalla ja lakoilla ja satojen vaunujen kolistellessa ohi tyyppi ehti huoltamaan kyntensä priimakuntoon.


Tyhjät vaunut kotimatkalla takaisin kaivokselle.

Kun tie taas aukeni, painoin kaasua ja ajelin kaikessa hiljaisuudessa laskevaa aurinkoa ihaillen etelää kohti. Tulomatkalla olin lauleskellut kaikki ipadin kappaleet läpi koko reissun aikana, mutta nyt palatessa mieli oli jossakin muualla. Hautajaisissa, ja pitkän tauon jälkeen kohdatuissa ihmisissä. Tiristelin muutaman kyyneleen ja olo oli monesta muustakin syystä haikea. Muistelin omaa elämää silloin, kun Pilbara oli koti. Kuinka pikkuinen mini-me olikaan. Ja kuinka intensiivistä, mutta antoisaa elämä silloin oli kaikin puolin. Oli paljon hommaa, vauva, opintoja, kuuma (!) ja kaikenlaista muuta jo aavistuksena ilmassa.


Punertavaa auringinlaskua tasangolla.

Samalla mietin, minne menisin nukkumaan. Oli selvää, etten jaksaisi kotiin saakka, kun lähdin liikkeelle odotettua myohemmin. Carnarvon olisi ollut järkevä ratkaisu, suoraan tien varrella, mutta minun mielessäni paloi Coral Bay, joka on yksi lempipaikkojani täällä. Aurinko lähti nopeasti nukkumaan ja matka jatkui yksinäisessä pimeydessä. Illalliseksi ostin sipsipussin ja banaanin, jotka huuhdeltiin alas Liptonin pussiteellä Nanutarra Roadhousessa :)


Pimeydessä loistava keidas, josta saa polttoainetta ja ylihintaista murkinaa.

Matka jatkui tankkaustauon jälkeen ylhäisessä yksinäisyydessä. Jossakin vaiheessa auton nokka kääntyi rantaa kohden, ja täytyy sanoa, että North West Coastal Highwayltä Exmouthiin ja Coral Bayhin vievä tie on ehkä maapallon tylsin suora muutenkin, mutta pilkkopimeässä kokemus oli sanoinkuvaamattoman monotoninen. Mustaa, mustaa, mustaa ja tasaista yllä, alla ja sivuilla. Haasteellista väsyneelle kuskille. Melkein toivoin, että edes joku kenguru olisi loikkinut tien yli jossakin vaiheessa.

Coral Bayhin saavuin joskus keskiyon tienoilla. Unentarve oli siinä vaiheessa sellaista luokkaa, että marssin suoraan Caravan Parkiin, ja sanoin että nukkumaan olis päästävä. Kuinka ollakaan, kaikki paikat olivat varattu, paitsi 'dog spot'. Sanoin, ettei haittaa, nukun missä tahansa ja koirapaikka on sitä paitsi edullinenkin ;) Siispä auto parkkiin, swag auki, pipo päähän, villasukat jalkaan ja kuski oikoselleen.


Autonavaimet kenkään ja iltalukemiset esille. A Thousand Years of Good Prayers.


Vieruskaverina luotettava, ihana Prado :)

Hiukan kännykänvalossa lukemista, ja sitten unten maille raikkaassa ilmassa. Kauan ei tarvinnut odottaa, kunnes uni jo tulikin noutamaan. Perjantain menomatkaltakin oli hiukan väsyä jäljellä.

Aamulla heräsin auringon noustessa enkä jaksanut jäädä loikoilemaan. Olin tosi iloinen, että olin ajanut Coral Bayhin saakka. Lähdin rantaan kävelylle ja joka puolella vilisi lomalla olevia pikkupoikia vanhempien vielä nukkuessa: jotkut kantoivat kalastusvälineitä, toisilla oli märkäpuvut yllä. Kaikilla hyvä fiilis ja ilmassa sellaista kihelmoivää lapsuuden seikkailun tuntua. Coral Bay on turvallinen minipaikka: vain yksi pääkatu, pieni ruokakauppa, bensapumppu, kaksi Caravan Parkia, yksi hostelli ja yksi hotelli sekä muutama ravintola. Turismi taitaa olla ainoa bisnes. Ihan Coral Bayn rannan tuntumassa on koralliriutta, jolle pääsee snorklaamaan muutamalla räpylänviuhahduksella. Ja polvenkorkuisessa vedessä ilman snorklausvehkeitäkin näkee suuria, uteliaita kaloja ja rantaveden pikkurauskuja. Exmouth on läheinen suurempi paikka, jossa pääsee myos snorklaamaan riutoilla ja muun muassa sukeltamaan suunnattoman suurten valashaiden kanssa.

Ei pahempi aamunäkymä.

Pikkupoikia vauhdissa aamuvarhaisella.

Vetäisin pienen joogasession hiekalla tässä hiljaisessa poukamassa.

Veneitä ja veneissä kannattaa varoa.

Eggs florentine ja viheriää teetä, slurps.

Nyt täytyy myos tunnustaa, että eräs raadollisempikin syy veti minua Coral Bayhin. Tien päässä sijaitsevan hotellin kahvilan eggs florentine! Vietin muutama vuosi sitten aivan taivaallisen loman ja syntymäpäivän näissä maisemissa. Ajantaju lähti ja täydellinen rentoutuminen astui tilalle: nukuimme swageissä ja teltoissa, snorklasimme, uimme, juttelimme, lojuimme hiekalla. Vedestä meidät ajoi pois ainoastaan nälkä, jota lääkittiin juuri tällä annoksella (sekä erään pikkuravintolan herkullisilla kalaillallisilla). Muistojen verestämiseksi otin tälläkin kertaa kaiken irti aamiaisesta. Plussaa myos hyvästä irtoteestä.

Maha täynnä matka jatkui Carnarvoniin. Välillä en ehtinyt ottamaan kuvia, sillä sen verran paljon oli karavaanareita liikkeellä, että sai ajella varovasti ja useaan otteeseen ohitellen.

Carnarvonin raittia.

Kirjakauppa. Ei auki.

Carnarvonissa ei nyt kauheasti upeita snorklauskohteita muistaakseni ole, mutta kumminkin...

Cartsun rantabulevardinäkymää.

Carnarvonissa pidin jaloittelutauon ja tsekkasin hedelmätarjonnan. Pettymyksekseni viikonloppumarkkinat olivatkin lauantaisin eikä sunnuntaisin, enkä siis päässyt nauttimaan ehkä maailman parhaista tuoreista rinkelimunkeista. Muistakaa tämä, jos tänne eksytte: Carnarvon Farmers Market, lauantaisin, rinkelimunkit :)

Ja sitten taas tien päälle. Ei tarvitse ajaa kauaakaan, kun Carnarvonin banaani- ja mangoplantaasit ovat takana ja edessä on taas hiekkaa ja erämaata.


Tässä ei kovasti viljellä mitään...

Tunnelmallinen vessatauko: Wooramel Roadhouse.
Puskapalon polttamaa pusikkoa.

Ja sitten alkoi näyttää siltä, että alkaisi tulla vettä jossain vaiheessa.

 Kodin lähestymisen alkoi aistia siitä, että mitä etelämmäksi saapui, sitä vihreämpää oli ympärillä. Ja nyt muualla Aussilassa asuvien tiedoksi (koska kuulen teidän hirnahduksenne tänne saakka!): kaikki on suhteellista, vihreyskin!

Sittenpä saapuikin kunnon sade ja tuuli loppumatkaksi, ja kuski ei joutanut kuvailemaan pitäessään ratista kiinni ja kiirehtiessään kodin turvaan. Auringon taas laskiessa sinne sitten vihdoin saavuttiin ja arvatkaapa maistuiko taas uni?


Kotikaupungin valoja tihkusateessa.

Toivottavasti viihdyitte matkassa. Tämän reissun jälkeen bloggari on jo ehtinyt viilettää siellä sun täällä ympäri mannerta ja perjantaina on taas lähto edessä. Luettujen pino vain kasvaa ja teepostauksetkin kuumottelevat. Pullautan ne ulos heti kun jostain liikenee hiukan aikaa :)

9 comments:

  1. Kuivan näköisiä maisemia,Australia on varmaan kiehtova paikka matkustaa. Serkkuni poika meni sinne opiskelemaan ja piti maasta niin paljon,että jäi sinne kokonaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Australiasta löytyy niin paljon kaikkea erilaista nähtävää ja koettavaa. Tähän maahan on helppo rakastua :) En siis ihmettele ollenkaan, että serkkusi on täällä myös!
      Samaan aikaan jossakin päin Australiaa on takuulla tulvia, kun me taas hengittelemme hiekkapölyä. Niin paljon erilaisia maisemia mahtuu tälle jättisaarelle!

      Delete
    2. (Serkkusi poika siis! Aamulla silmät ristissä...)

      Delete
  2. Whoa! Haluun kyllä käymään teille päin, mahtavan näköistä ja oloista ja niiin erilaista kuin täällä. Mun kaukaisin outback-kokemus on Broken Hillistä ja sehän on vielä NSW:tä eli "ihan lähellä". Pilbarassa ei kai ole kovin suuri todennäköisyys törmätä Ginaan, eihän? Yh...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Heh, ei se Gina enää likaa kenkiään punaisessa tomussa. Kai sillä on joku mansion Perthissä tai Fremantlessa, jossa viihtyy paremmin ;)
      Erilaista tosiaan. Ja pssst, älä kerro kenellekään Sydneyssä, mutta tältä rannikolta löytyy kyllä Aussilan parhaat ja tilavimmat surffipaikat, että jos sellainen kiinnostaa.... Kuulemma aika monta vuotta saa olla kuitenkin surffitaustaa takana, ennen kuin kannattaa lähteä niiden isojen kimppuun :)

      Delete
  3. Siis tarkoitit varmaankin, että sieltä Carnarvorin Farmer´s marketilta löytyy maailman _toiseksi parhaat_ rinkelimunkit, koska ne parhaathan löytyy tietysti Pyynikin näkötornista :D

    Huisin hienoja paikkoja, sinistä vettä ja taivasta ja ruskeaa hiekkaa. Ja eggs florentine meni varmaan ihan "takahampailla" sen sipsi-banaani-illallisen jälkeen?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jaiks mika pyhainhavaistys tuli tehtya; Pyynikki on todellakin paras aina ja ikuisesti! Tarkoitus oli tosiaan sanoa, etta etelaisen pallonpuoliskon parhaat rinkelimunkit... ;)

      Maisemat on kylla aika upeat, varsinkin jos kaipaa koko ihmiskunnasta eroon hetkeksi ;) Slurps, jotekin eggs florentine maistuu parhaalta mielestani juuri tuolla :)

      Delete
  4. Toi swag sai taas hymyilemään. Lähteekö siitä sellanen swägmäinen ääni, kun sen aukaisee?

    ReplyDelete
    Replies
    1. :D aika hiljaisia ovat... Sellainen 'muffled' pompsahdus kuuluu, kun aukaisen ne klipsit, jotka pitää rullan kasassa. Nyt tekee mieli testata swagin äänimaailmaa!

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!