Friday, August 29, 2014

Yksinäisen akan pimeä teehetki

Iltana eräänä, kun koko maailma oli taas kaatunut harteille ja pyykit pesty useamman taskuun jääneen paperinenäliinan kera, kaivoi eräs akka vintiltä pitkään hautomansa aarteen: yhden hengen teekannusysteemin. Pitkään oli kannu ollut laatikossa ja akka montaa mieltä siitä, mitä pitäisi tehdä: viedä takaisin kauppaan, antaa lahjaksi vai kokeilla käytössä.

Tänä synkkänä, yksinäisenä hetkenä akka kuitenkin valaistui. Ainoa lääke maailmantuskaan ja pyykkikriisiin tuntui olevan tietenkin tee. Lupician Sencha Nara  siis auki ja kauniiseen uuteen kanisteriin, teekannusysteemi esille ja vesi kiehumaan. 

Tiedättehän nämä yhden kupin ja kannun kombot? Yleensä olen kuvitellut ne hiukan ajantuhlaukseksi, sillä teetä kuluu reaalimaailmassani kuitenkin aina enemmän kuin se yksi kuppi ja sitten uutta saa olla koko ajan tekemässä. Tämän ulkonäköön kuitenkin ihastuin jollakin kauppareissulla. Pidän kovasti mielikuvitusta kutittelevasta tummasta lintu-kukka-mansikkakuvituksesta ja vasta nyt huomasin, kuinka mukavan kokoinen ja sopivan laakea kupponen tässä setissä onkaan. Kannu, kuppi ja lautanen ovat matkanneet tänne Brittilän kuuluisasta Stoke-on-Trentistä, josta ovat peräisin sellaiset perinteikkäät fine china -valmistajat kuin Royal Doulton ja Wedgwood. Astioiden pohjassa lukee Heritage Stoke-on-Trent, mutta googlailemalla en löytänyt mitään lisätietoja. Takaisin myöhäisyön teehetkeen siis...


Varusteet valmiina.


Senchan lehdet kannuun.

Ja hautumaan, samalla kuppi pysyy lämpimänä.


Sencha Naran poimin mukaani Melbournesta ja sen ruohoisen pehmeään syleilyyn oli ihana vaipua pöydän ääressä. Otin aikalisän kaikesta käytännöllisestä (niin kuin esimerkiksi kaikesta koulutyöstä, joka näyttää päätyvän vanhempien tehtäväksi. Miksi, oi miksi, ei voida antaa sellaisia kotiläksyjä, jotka lapset voivat tehdä itse?) ja lueskelin kauniita blogeja. Sencha Nara tuntuu 'turvapeittoteeltä'. Suuhun jää rentouttava ja paksu jälkimaku, kun taas väriltään tee on virkistävän vihreä. Hienonhienoista 'neulasista' saa ainakin kaksi haudutusta, jotka tein 85-90 asteessa. Annoin teen hautua tarkoituksella aika vahvaksi eikä kitkeryyttä ollut nimeksikään.

Valaistuminen taas tapahtui kannu-kuppi-kombon kanssa seuraavasti: huomasin, että kun kannun asettaa kupin päälle teen hautuessa, pysyy kuppi samalla lämpöisenä ja on siis ideaalitilassa vastaanottamaan lempeän juoman. Heureka!*


Taikalientä.


Myöhäisen illan set-up.



* Epäilemättä näin on tarkoituskin, mutta minulle kyseinen funktio oli ollut hämärän peitossa ennen tätä iltaa.

8 comments:

  1. Ihana jutustelu yksinäiseltä akalta, kiitos :) Sain vinkin tyttäreni joululahjaksi, joka rakastaa teetä :) Tuommoinen yhden kupin kannukuppisysteemi on hauska idea :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ole hyvä! :) Noita systeemeitä on monennäköisiä, eli varmasti löytyy sopiva lahjaksi!

      Delete
  2. Tunnistin kauniin uuden kanisterin! Kuulostaa, että yksinäisen akan mieliala muuttui vähän parempaan suuntaan teetuokion myötä :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Huomasin vasta teetä tehdessä, että sehän sopii kauniisti yhteen tuon kannun kanssa myös :)
      Tee auttaa aina...

      Delete
  3. Aivan ihana kannu+kuppi systeemi! Tuollaista olen itsellekin harkinnut, mutten ole vielä löytänyt sellaisella mieluisalla kuviolla :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toivottavasti mieluinen löytyy pian. Nyt olenkin tuon ensikerran jälkeen niin ihastunut tähän, että on jokapäiväisessä käytössä!

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!