Thursday, September 25, 2014

Harhakuvia, omakuvia

Andrei Makinen Dreams of My Russian Summers (Le testament francais, käännös Geoffrey Strachan) vei minut toisiin aikoihin, toisiin paikkoihin. Nuoren pojan kasvutarina saa alkunsa ranskalaissyntyisen isoäidin matkalaukusta, johon on sullottu lehtileikkeleitä menneiltä ajoilta. Isoäidin luona Venäjän syrjäisillä aroilla vietettyjen kesien aikana lueskellaan aarrearkun sisaltöä ja katsellaan kuvia Pariisin loistosta omakohtaisten muistelujen kera. Samalla tutustutaan kronologisesti Euroopan ja Venäjän historiaan. Isoäidin elämä hahmottuu kesä kesän jälkeen kuin hitaasti valmistuva palapeli.


Makine, A. Dreams of My Russian Summers. Arcade, New York, 1997 (1995).


Poika on ranskalaiskytkoksen vuoksi aina tuntenut olonsa hiukan erilaiseksi. Ja silmiinpistävän erilainen on myös eteerinen isoäiti Charlottekin, vaikka tämä muiden venäläismaatuskojen ja kyläläisten kanssa tuleekin hyvin toimeen. Ranskan historiasta ja Ranskan ja Venäjän suhteista tulee pojalle miltei pakkomielle. Erään kesän jälkeen hän jatkaa lukemista, meneekin tarinassa edelle, tietää, mitä tulee tapahtumaan, kuinka kaikki päättyy, kuinka ajat ja ihmiset muuttuvat. Tieto ja kasvu lisäävät tuskaa. Jossakin vaiheessa roihahtaa kapina: isoäiti salailee, ei kerro kuinka asiat oikeasti ovat, tuskin edes ymmärtää mistä on oikeasti kyse. Ja miksi pitäisi edes puhua typerää ranskaa!

Kirjassa tutkitaan identiteettiä ja nationalismia nuoren pojan, ja nuoren miehen kokemusten ja pohdintojen kautta. Tutkimusmatkoja tehdään historiankirjojen, sanomalehtien ja isoäidin elämäntarinan siivin. Pala palalta pojan (ja Charlotten) tausta alkaa rakentua raadollisen näkyväksi, ja kuinka kivuliasta onkaan huomata miten yksittäiset ihmiset ovat joskus voimattomia muuttuvien poliittisten voimien taistellessa vallankahvasta. Kuinka vahvoja ihmiset silti ovat. Jatkavat elämää, kaikesta huolimatta.


"On the evening of our sacrilegious game we no longer saw an old-fashioned good fairy before us, a storyteller with her Bluebeard or her Sleeping Beauty, but a woman hurt and vulnerable despite her strenght of spirit. For her it was that agonizing moment when suddenly the adult betrays herself, allows her weakness to appear, feels like a naked emperor under the penetrating gaze of the child."


Nuoruuden kiihkolla joko iloitaan erilaisuuden rikkaudesta tai sitä vihataan syvästi. Halutaan kuulua valtaisaan, kiihkeään venäläiseen joukkoon, vaikka joskus ollaan kiitollisia salaisesta pakotiestä, jonka erilaisuus tarjoaa: muiden maisemien ja ajatusten luomasta maailmasta, jonne voi uppoutua, vaikka kukaan muu ympärillä ei tietäisi siitä mitään. Avaimena toiseen maailmaan toimivat isoäidin opettama kieli ja tarinat, oma tausta. Mutta mikä on totta ja mikä vain kuvitelmaa? Kuinka itse rakentuu; geeneistä, ajatuksista, ympäristöstä, ajasta? Ah, kuinka nautin tästä kirjasta!


"Formerly I had lived in books. I moved from one character to another, following the logic of an amorous intrigue or of a war. But one March evening, so warm that my aunt had opened our kitchen window, I learned that in this life there was no logic, no coherence. And perhaps only death was predictable."


Voikohan tällä kirjalla osallistua Vive la France -haasteeseen?

#Lukuhaaste

6 comments:

  1. Kiitokset tästä - tuli muistoja mieleen. Sain tämän aikoinaan hyllyyni vähän puolivahingossa, mutta ihastuin. Kirja oli hieno. Nyt vuosia sen lukemisen jälkeen muistelen sitä jotenkin unenomaisena. Se oli yhtä aikaa sekä vaikea että helppo. Kirja, jota en olisi suositellut kenelle vain, mutta jota en osannut laskea kädestäni. Sellainen kirja, johon tarttuu ehkä vähän vastentahtoisesti ja yhtäkkiä huomaakin pitävänsä helmeä kädessään.

    Muistan, että pyörittelin tätä pitkään kädessäni ja mietin, pääseekö tämä muuttokuormani harvojen ja valittujen joukkoon. Taisi jäädä kuitenkin Suomeen - nyt vähän harmittaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Minullekin jäi tästä se unenomaisuus mieleen: ne lapsuuden kesät arolla ja moni asiahan tässä tapahtuu ikään kuin ajatuksissa, kuvitelmissa ja muistoissa. Ehkä siksi on sellainen unimainen tunnelma. Mutta monessa kohtaa silti kiihkeyttäkin. Minullakin oli tämä kirja pitkään hyllyssä ennen kuin luin. Tarvitsee varmasti juuri oikeanlaisen hetken, että tämä aukeaa. Ei helppo välipala.
      Ensi Suomen-reissulla kirja sitten mukaan!

      Delete
  2. Kiva lukea, mitä kirjoitit tästä, sillä itse luin juuri ensimmäisenä Makinen kirjanani Veran, josta bloggasin tänään. Sekin on tavallaan kappale nuoren miehen kehitystarinaa, vaikka päähenkilö onkin keski-ikäinen Vera vienalaisessa kylässä. -- Minä osallistun Veralla Vive la France! -haasteeseen, vaikka kyllähän se mietityttää, kun kirja on kovasti neuvostovenäläinen, vaikka onkin ranskaksi kirjoitettu. Mutta kiitos vielä kirjoituksestasi, kyllä tekee mieli lukea Ranskalainen testamenttikin jossain vaiheessa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nytpä alkoi kiinnostaa tuo Vera! Minä olen aikaisemmin lukenut Makinelta Maa ja taivas suomennoksen, sitäkin uskallan suositella.
      Tässä testamentissa Ranskaa ja Venäjää on aika lailla 50-50. Tekee oikeastaan mieli lukea heti uudestaan. Tunnelma on niin vahva!

      Delete
  3. Tämä kirja on ollut lukulistallani suunnilleen suomennoksen ilmestymisestä asti, eli aika kauan :) Minulla on epämääräinen tunne, että se saattaisi löytyä ihan omasta hyllystäkin. Postauksesi innosti lukemaan kirjan viimein!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minullakin tämä kummitteli hyllyssä aika pitkään ja odotteli sopivaa aikaa. Hyvä sekoitus rankkaa ja kaunista, totuuksia ja satuja.

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!