Tuesday, September 9, 2014

Myyttejä ja muovia Taiwanista

Pakko kirjoittaa hetinytsamalla luettuani, sillä tämän jättäminen roikkumaan tuntuisi suorastaan rikokselta. Muista viimeaikojen luetuista kirjoista on tulossa kimppapostaus ja vaikka sielläkin on pari upeaa helmeä joukossa, tekee tästä erityisesti mieli rupatella erikseen. Kyseessä on Wu Miang-Yin The Man with the Compound Eyes (Fuyanren. Käännös: Darryl Sterk).

Wu Miang-Yi: The Man with the Compound Eyes. Pantheon, New York, 2013 (2011).

En tiedä mikä sai minut tarttumaan tähän itselleni tuntemttoman kirjailijan teokseen. Mielenkiintoinen nimi? Kansikuva? Joka tapauksessa tässä oli alusta saakka sitä jotain ja ahnehdin kirjaa ihastellen ja pohdiskellen. Tapahtumat sijoittuvat moderniin Taiwaniin (vaikka välillä ollaankin hiukan dystooppisessa tulevaisuudessa) sekä myös Wayo Wayon saarelle, jonka aika taas tuntuu sijoittuvan jonnekin myyttiseen menneisyyteen. Kaksi erilaista maailmaa rinnakkain samassa ajassa, fyysisestikin suhteellisen lähekkäin, mutta toisistaan tietämättä. Ja meri kantaa ihmiskunnan rakentamaa yllätystä molemmille.

Tietenkin tapahtuu jonkinsortin törmäys, tassa tapauksessa sekä kirjaimellisesti, että myös kahden henkilön kesken. Miang-Yi kieputtaa lukijaa fantasian, mytologian ja tieteen vaihtelevissa käänteissä eteenpäin. Hypähtelin luonnollisen letkeästi realismista satumaailmaan, tieteesta tunteisiin, Wayo Wayolta ja meren sylistä jätevuorelle, metsärinteille ja Taiwanin pikkukyliin.

The Man with the Compound Eyes on globaali tarina: tämä maailma on yksi ja me ihmiset matkustamme, rakastumme, asetumme, elämme siellä sun täällä. Maailma ymparilla muuttuu, me ajamme muutoksia tahtoen tai tahtomattamme, mutta suurimmat muutokset taitavatkin olla ekologisia, eivät välttämättä poliittisia tai ekonomisia. Ja kun on luonnosta kyse, me olemme kyllä sen edessä loppujen lopuksi voimattomia.


"Suddenly Dahu felt faint, far-off shadows drawing slowly near. He looked up, hoping to see more clearly, only to find it was raining. Every thread of rain was glowing, as if the moon itself had turned to rain, like the moon was falling all around him."


Paljon asiaa ja ajateltavaa kansien välissä, kaikki punottuna rakkaustarinaan ja muutaman muun keskeisen hahmon elämäntarinoihin. Kirjan loppuvaiheen twist saa mahan kääntymään ihanasti. Minusta oli hienoa seikkailla uskottavan ja uskomattoman rajamailla, sadun ja kovan tieteen vuoropuhelussa. Kirjan loppupuolella parin sivuhenkilön elämää käsittelevät kappaleet tosin jäivät hiukan irrallisiksi ja tuntui, etta heistä olisi saanut jo toisen tarinan aikaiseksi, mutta kirjailijalla on selvästi Sanoma jos toinenkin, ja koska tarina on muutoin perspektiiviltään niin virkistävä, antoi tämä lukija loppuosan ympäristö- ja eläinasioiden ahtamisen anteeksi.

En halua juonesta sanoa tämän enempää:
Mies menneisyydestä, myyteistä, saduista lähtee toteuttamaan kohtaloaan niin kuin monet häntä ennen. Taiwanilaisnainen, joka on menettänyt kaiken paitsi meren ympäröimän talonsa. Luonto ja ihmisen aiheuttamat muutokset, jotka tuovat nuo kaksi hetkeksi yhteen, ja paljon, paljon muuta. Rakkaustarina/t (ei muuten noiden kahden!) ei/vät ole lässynläätä, vaan kovin realistisia ja pelkistettyjä. Kauneimmin kirjoitetaan aina luonnosta.


"Perhaps because I don't think he can completely understand me, I often feel like talking to him. It's like talking through an open window."


Harmittaa, ettei kirjailijan esikoisteosta olla vielä kaannetty englanniksi, mutta odottelen toiveikkaana...

No comments:

Post a Comment

Suuri kiitos kommentistasi!