Friday, October 10, 2014

Ihminen isoissa aalloissa

Pari vuotta sitten luin Yiyun Lin Gold Boy, Emerald Girlin ja vaikutuin. Omassa hyllyssä oli jo jonkin aikaa asustanut Lin aikaisempi novellikokoelma A Thousand Years of Good Prayers, jolle aika lopultakin tuntui sopivalta. Teemoiltaan molempien kokoelmien novellit ovat suurinpiirtein samat: yhteiskunnan muutoksissa rimpuilevat yksilöt havahtuvat uusiin todellisuuksiin ajan kuluessa. Yhden elämänkaaren aikana oikea ja väärä, hyvä ja paha ehtii muuttua. Yksilö on milloin huipulla, milloin pohjalla, mutta asiantilan muutos johtuu enemmänkin ulkoisista seikoista kuin sisäisistä pyrkimyksistä, olivatpa ne mitä tahansa.


Li, Y. A Thousand Years of Good Prayers, Fourth Estate, London, 2006.



"'The happiness of love is a shooting meteor; the pain of love is the darkness following.' A girl is singing to herself in a clear voice as she walks past Granny Lin in the street. She tries to catch up with the girl; the girl moves too fast, and so does the song."
Novellista Extra.  

Novelleissa ponnistellaan ja yritetään, mutta lopputulos riippuu paljolti onnesta ja siitä, mistä suunnasta tuuli milloinkin Kiinassa puhaltaa. Vastoinkäymiset otetaan vastaan varsin stoalaisesti ja haikean kärsivällisesti, eikä näissä novelleissa ole onnellisia loppuja. Pienet yksilöt ovat verkostojensa, rooliensa ja uskomustensa vankeja ja kaiken suurimman seitin heittää kaikkien ylle yhteiskunta, joka määrää, ja jota on toteltava. Joillakin onnellisilla on ystävä tai puoliso, joka ymmärtää ja tukee, mutta itsestäänselvyys ei ole tämäkään


"What we believe is what we have seen - the exquisitely carved tombstones in our cemetery, the elegantly embroidered portraits in our family books. Great Papas filled our hearts with pride and gratitude. If not for them, who were we, the small people born into this no-name town?"
Novellista Immortality.


A Thousand Years of Good Prayers nousi minulla näistä kahdesta hyvästä kokoelmasta hitusen korkeammalle. Novellit tuntuvat vahvemmilta ja täydemmiltä; kieli on monin paikoin niin täydellisen osuvaa ja tunnelmat käsinkosketeltavia, että mahanpohjasta kouraisee. Lin hahmot pohdiskelevat ja tuskailevat elämää ja ratkaisujaan hiljaa itsekseen, tyytyvät kohtaloonsa ja muiden kohtaloihin, selvityvät joten kuten kaiken raakuuden, epäonnen ja sääntöjen keskellä. Rahalla saa ja autolla pääsee; on niitä joilla on valtaa ja sitten niitä toisia, mutta elämästä ei koskaan tiedä: asiat voivat keikahtaa päälaelleen koska vain.


"Nobody talks. The sun has slowly hauled itself to the southwest sky. The cicadas stop their chanting, but before we have time to enjoy the silence, they pick up the old tune again. Some of us draw and puff imaginary smokes from our pipes that are no longer lit; others pick up dry twigs from the ground, sketching in the dust fat clouds, heavy with rain."
Novellista Persimmons.


2 comments:

  1. Oi, Yiyun Li on ollut minulla jo kauan mielessä... Hänen teoksiinsa on vielä tutustuttava. Kiitos tästä! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nyt äkkiä mielestä pois ja silmien eteen ;) Minä olen ihastunut ikihyviksi näihin novelleihin. Laatutavaraa, mutta mitään piristyspommeja ei kannata odottaa.

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!