Sinnittelyä koleran aikaan

Silläkin uhalla, että blogista on muodostumassa yhden asian alusta, tämänkertainenkin kirja pureutuu rakkauden ja siihen liittyvien illuusioiden mystiseen ja riipaisevaan maailmaan. Gabriel Garcia Marquezin loistava Love in the Time of Cholera (El amor en los tiempos del cholera, käännös Edith Grossman) lienee monelle tuttu. Miten kirjailija osaakin pitää tahdin niin letkeän hitaana ja silti sisällyttää suhteellisen normaaliin sivumäärään (pienikokoinen pokkari, 348 sivua) kokonaisia elinikiä kaikkine tapahtumineen?

Minä aloitin lukemisen koulun parkkipaikalla, kun saavuimme aamuna eräänä liian aikaisin. Mitäs tehtäisiin? No, onneksi laukussa on aina kirja, annas kun äiti lukee ääneen! Kirjan tapahtumat alkavat aika synkissä merkeissä, pääosassakin on alkusivuilla ruumis. Mini-me:lle siis aika makaaberi maanantainaloitus, kun en osannut lukemista lopettaa tai sensuroida aloitettuani. Onneksi on huumori...

Garcia Marquez, G. Love in the Time of Cholera. Penguin, New Delhi, 1989 (1985).

Love in the Time of Cholera on epätoivoinen, pitkäkestoinen ja magneettinen rakkaustarina, jonka toisen osapuolen ruusunpunaiset lasit pysyvät tiukasti silmillä vuosikymmenestä toiseen. Nuori Florentino Ariza ruokkii romantiikannälkäänsä ja pitää sydämensä keskiössä suloista mutta käytännöllistä Fermina Dazaa. Nuoruuden huumassa odotukset olivat korkealla, lähipiiri paheksui tai kummasteli, mutta molemmat antoivat rakkauden leiskua, vaikkakin suurimmaksi osaksi paperilla. Kun yhteinen tulevaisuus kaikesta huolimatta olisi ehkä ollut mahdollinen, Fermina kauhistuukin, ja ottaa takapakkia.

Alkaa odotus. Florentino ei anna periksi. Kyllä asiat vielä muuttuvat ja oikea rakkaus löytää tiensä Ferminan sydämeen yhdistäen rakastavaiset. Aika kuluu, kaikki ympärillä ja elämässä muuttuu, paitsi Florentinon miltei pakkomielteinen rakkaus. Muut avioituvat ja perustavat perheitä, mutta Florentio ei pysty rakastamaan ketään muuta, vaikka hän diskreetisti ilotteleekin lukuisten rakastajattarien syleilyssä aivan vanhoihin päiviin saakka.

"Indoors, in the cool bedrooms saturated with incense, women protected themselves from the sun as if it were a shameful infection, and even at early Mass they hid their faces in their mantillas. Their love affairs were slow and difficult and were often disturbed by sinister omens, and life seemed interminable. At nighfall, at the oppressive moment of transition, a storm of carnivorous mosquitoes rose out of the swamps, and a tender breath of human shit, warm and sad, stirred the certainty of death in the depths of one's soul."

Karibian kosteassa kuumuudessa Florentino rakentaa kommunikaatio- ja laivabisnestään, samalla kun kaupunkilaiset (päähenkilöt mukaanlukien) pohdiskelevat sitä, kuka kulloinkin on kukkona tunkiolla ja kenen kanssa kannattaa olla hyvissä väleissä. Kun Ferminan vanha aviomies vihdoin kuolee pyydystäessään lemmikkipapukaijaa mangopuusta, kokee Florentino hetkensä tulleen ja ponnahtaa takaisin Ferminan elämään. Hän on tehnyt kaiken elämässään Ferminaa ajatellen. Leiskuuko lempi enää vanhana ja mitä kumpainenkin on pitkän elämänsä aikana oppinut itsestään ja rakkaudesta?  


"Neither could have said if their mutual dependence was based on love or convenience, but they had never asked the question with their hands on their hearts because both had always preferred not to know the answer."


Vaikka kirjassa liihotellaan rakkaudenkaipuussa, unelmissa ja romantiikan syövereissä, pidetään lukija tiukasti maan pinnalla. 1800-luvun loppupuolen Karibialla hiki virtaa, taudit tappavat, kaksinaamaisuus jyllää, ruumit kelluvat jokea pitkin ja kaupungin varjoisat kujat ovat täynnä salaisuuksia. Upposin, haaveilin, kauhistelin, naureskelin ja viihdyin tässä minulle niin vieraassa ajassa ja paikassa mainiosti.