Saturday, November 29, 2014

Sinnittelyä koleran aikaan

Silläkin uhalla, että blogista on muodostumassa yhden asian alusta, tämänkertainenkin kirja pureutuu rakkauden ja siihen liittyvien illuusioiden mystiseen ja riipaisevaan maailmaan. Gabriel Garcia Marquezin loistava Love in the Time of Cholera (El amor en los tiempos del cholera, käännös Edith Grossman) lienee monelle tuttu. Miten kirjailija osaakin pitää tahdin niin letkeän hitaana ja silti sisällyttää suhteellisen normaaliin sivumäärään (pienikokoinen pokkari, 348 sivua) kokonaisia elinikiä kaikkine tapahtumineen?

Minä aloitin lukemisen koulun parkkipaikalla, kun saavuimme aamuna eräänä liian aikaisin. Mitäs tehtäisiin? No, onneksi laukussa on aina kirja, annas kun äiti lukee ääneen! Kirjan tapahtumat alkavat aika synkissä merkeissä, pääosassakin on alkusivuilla ruumis. Mini-me:lle siis aika makaaberi maanantainaloitus, kun en osannut lukemista lopettaa tai sensuroida aloitettuani. Onneksi on huumori...


Garcia Marquez, G. Love in the Time of Cholera. Penguin, New Delhi, 1989 (1985).


Love in the Time of Cholera on epätoivoinen, pitkäkestoinen ja magneettinen rakkaustarina, jonka toisen osapuolen ruusunpunaiset lasit pysyvät tiukasti silmillä vuosikymmenestä toiseen. Nuori Florentino Ariza ruokkii romantiikannälkäänsä ja pitää sydämensä keskiössä suloista mutta käytännöllistä Fermina Dazaa. Nuoruuden huumassa odotukset olivat korkealla, lähipiiri paheksui tai kummasteli, mutta molemmat antoivat rakkauden leiskua, vaikkakin suurimmaksi osaksi paperilla. Kun yhteinen tulevaisuus kaikesta huolimatta olisi ehkä ollut mahdollinen, Fermina kauhistuukin, ja ottaa takapakkia.

Alkaa odotus. Florentino ei anna periksi. Kyllä asiat vielä muuttuvat ja oikea rakkaus löytää tiensä Ferminan sydämeen yhdistäen rakastavaiset. Aika kuluu, kaikki ympärillä ja elämässä muuttuu, paitsi Florentinon miltei pakkomielteinen rakkaus. Muut avioituvat ja perustavat perheitä, mutta Florentio ei pysty rakastamaan ketään muuta, vaikka hän diskreetisti ilotteleekin lukuisten rakastajattarien syleilyssä aivan vanhoihin päiviin saakka.


"Indoors, in the cool bedrooms saturated with incense, women protected themselves from the sun as if it were a shameful infection, and even at early Mass they hid their faces in their mantillas. Their love affairs were slow and difficult and were often disturbed by sinister omens, and life seemed interminable. At nighfall, at the oppressive moment of transition, a storm of carnivorous mosquitoes rose out of the swamps, and a tender breath of human shit, warm and sad, stirred the certainty of death in the depths of one's soul."


Karibian kosteassa kuumuudessa Florentino rakentaa kommunikaatio- ja laivabisnestään, samalla kun kaupunkilaiset (päähenkilöt mukaanlukien) pohdiskelevat sitä, kuka kulloinkin on kukkona tunkiolla ja kenen kanssa kannattaa olla hyvissä väleissä. Kun Ferminan vanha aviomies vihdoin kuolee pyydystäessään lemmikkipapukaijaa mangopuusta, kokee Florentino hetkensä tulleen ja ponnahtaa takaisin Ferminan elämään. Hän on tehnyt kaiken elämässään Ferminaa ajatellen. Leiskuuko lempi enää vanhana ja mitä kumpainenkin on pitkän elämänsä aikana oppinut itsestään ja rakkaudesta?  


"Neither could have said if their mutual dependence was based on love or convenience, but they had never asked the question with their hands on their hearts because both had always preferred not to know the answer."


Vaikka kirjassa liihotellaan rakkaudenkaipuussa, unelmissa ja romantiikan syövereissä, pidetään lukija tiukasti maan pinnalla. 1800-luvun loppupuolen Karibialla hiki virtaa, taudit tappavat, kaksinaamaisuus jyllää, ruumit kelluvat jokea pitkin ja kaupungin varjoisat kujat ovat täynnä salaisuuksia. Upposin, haaveilin, kauhistelin, naureskelin ja viihdyin tässä minulle niin vieraassa ajassa ja paikassa mainiosti. 

15 comments:

  1. Herranjestas sentään, miten mielekiintoiselta saat tämän kirjan kuullostamaan. Olen hylkinyt Marquezia, koska olin tuhansissa sfääreissä Sadan vuoden jälkeen, mutta toisella lukukerralla en päässyt alkua pidemmälle. Kaikki loisto oli poissa, järkytyin.

    Mutta tämä. Nuo sitaatit teoksesta ovat hienoja. Oi miten kuulostaakin houkuttelevalta. "at the oppressive moment of transition, a storm of carnivorous mosquitoes rose out of the swamps" - komeaa, niin komeaa. Kiitos esittelystä. I'm impressed.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi, noita hienoja sitaatteja olisi ollut vaikka kuinka!
      Luin tätä kirjaa aika hitaasti ja nautiskellen. Vaatii varmasti sopivan mielentilan tämä. Komea on juuri sopiva sana kuvaanamaan Marquezin tekstiä.

      Delete
  2. Minua tässä kiinnostaisi aikakausi ja miljöö. Mutta tuo kirjan läpi kulkeva rakkaus hieman arveluttaa. Minullahan ei ole mitään rakkautta vastaan, mutta kirjan kantavana teemana se ei välttämättä ole ihan minun juttu. Tämän kirjan voisi laittaa ehkä-listalle. Lainaamasi sitaatit ovat kyllä kauniita.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Lue, lue! Rakkaus ei ole tässä höttöä tai siirappia, paitsi ihan alussa, kun Fernando on nuori. Mutta luulen, että tällainen tarkkaan kuvaileva ja pitkiä lauseita viljelevä teksti vaatii tietynlaisen mielentilan. Hienoja ja joskus suprasanaisuudessaan huvittaviakin lauseita ja ajatuksia tästä löytyy paljon!

      Delete
  3. Tämä oli ihana. Olen sekä lukenut kirjan että nähnyt elokuvan. Mutta minusta vielä tätäkin kiehtovampi on Laura E:n kirja Pöytiin ja vuoteisiin, josta tehty elokuva Como agua para chocolata kuuluu elämäni TOP10:n leffoihin.

    Rakkautta koleran aikaan loppukohtaus oli vaikuttava...

    <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Aaah, nyt täytyy saada käsiin tuo Como agua para chocolata...
      En ole nähnyt tätä koleraakaan leffana (ainakaan muistaakseni) ja sekin tilanne pitäisi korjata.

      Delete
    2. Rakkautta koleran aikaan pääosassa taisi olla Banderas...:)

      Delete
  4. Minulla on ollut liian vähän aikaa lukemiselle, mikä on ollut kummallista, kun nyt lopultakin olen päässyt taas kirjaston vaikutuspiiriin. Joululomalla sitten.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minullakin kunnon lukemista ohjelmassa joululomaksi. Ja ulkoilua. Ei istumista ja koneen tuijotusta!

      Delete
  5. Ihanat, syvälliset sivut. Ja vahingossa löysin. Hienoa! Lukemisesta sen verran, että ostimme viime kesänä talon Hailuodosta, Perämeren saaresta. Muutimme Oulusta.Talo on vanha ja huoneisiin jäi myyjältä mm useita isoja kirjahyllyjä kirjoineen. Ihan hyvää kirjallisuutta, uutta ja vanhempaa. -Kun olin surrut, että Oulun kirjastotarjonta jää vaikean matkan taakse, minulle tulikin nyt lukemista pitkäksi aikaa. Ensin tartuin Singeriin...terkkuja Riitta

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi kuinka kiva, että eksyit/löysit tänne ja jätit kommentin!
      Mikä hieno aarreaitta saada hyllyt kirjoineen. Talvi-illat ovat varmasti just sopivia niiden 'purkamiseen' :) Mukavaa singerointia, ja tule uudestaan!

      Delete
  6. Voi mikä juttu, nautin taasen jokaisesta sanasta, kiitos! <3

    Marquezia olen lukenut jonkin verran, tätä Rakkautta koleran aikaan en... Pitäisi! <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihana kommentti, kiitos! Ja tartuhan tähänkin!

      Delete
  7. Luin juuri tällä viikolla Marquezilta Muistojeni ilottomat huorat, ja olen ihan fiiliksissä siitä. Ihan käsittämätöntä, miten oikeastaan aika oksettavasta aiheesta (90-vuotias mies ja 14-vuotias tyttö) voi saada aikaan jotain niin kaunista. Marquez oli nero!

    Ja nyt huomasin sinun kirjoittaneen tästä, ja tekisi mieli alkaa lukea tätä heti perään. Rakkautta koleran aikaan taitaa jopa löytyä jostain oman hyllyni perukoilta.Vau! Kiitos hienosta ja lukemaan houkuttelevasta arviosta! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tässäkin on tuota samaa... Mutta kirjallinen nero hän kyllä on!
      Minulla Memories of My Melancholy Whores on myös hyllyssä ja nyt tekee mieli lukea sekin taas uudestaan :) Kiitti siis inspiksestä!

      Delete

Suuri kiitos kommentistasi!